Hoivapommi (2/4) Vanhukset lasten vastuulle?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Van­hus­ten hoivan kus­tan­nuk­set tule­vat siis ole­maan selvästi suurem­mat kuin niiden piti olla, eikä tästä asianti­las­ta voi oikein syyt­tää Ris­to Murtoa.

Tähän voidaan vas­ta­ta kolmel­la tavalla:

1) Hoide­taan van­huk­sia huonommin;
2) nos­te­taan veroja;
3) luovu­taan jostain muus­ta verora­hoin rahoitetusta;
4) ote­taan val­ti­olle ja kun­nille velkaa van­hus­ten hoita­misek­si ja toiv­otaan, että joku sitä vielä antaa;
5) lisätään las­ten velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua van­hempi­en­sa hoivaan tai
6) käytetään van­hus­ten omaisu­ut­ta hei­dän hoivansa rahoittamiseen.

Ei tässä mitään uut­ta ole. Hoidon tasoa on jo leikat­tu siten, että van­huk­sen on olta­va entistä huonokun­toisem­pia ennen kuin pää­sevät van­hainkoti­in. Kun henkilökun­nan määrää ei ole lisät­ty, vaik­ka sisään ote­tut van­huk­set ovat raskashoitoisem­pia, on hoidon taso heiken­tynyt niidenkin osalta, jot­ka ovat van­hainkoti­in päässeet. Laito­spaikkaa odoteltaes­sa van­huk­set ovat tosi­asi­as­sa yhä enem­män las­ten­sa tai jonkin muun läheisen vas­tu­ul­la tai he joutu­vat osta­maan apua koti­in­sa omil­la rahoil­laan. Tästä huoli­mat­ta van­hus­ten hoito vie julk­isia raho­ja enem­män. On makua­sia, onko tämä nos­tanut vero­tus­ta vai syr­jäyt­tänyt mui­ta julk­isia meno­ja vai onko se rahoitet­tu velkaantumalla.

Ei ole kansan­taloudel­lis­es­ti eri­tyisen järkevä aja­tus, että suuri joukko väkeä jäisi pois palkkatyöstä hoitaak­seen omia van­hempia näi­den viimeis­inä vuosi­na. Kokon­ais­tuotan­to ainakin lask­isi. Van­hainkodeis­sa kym­men­tä van­hus­ta hoitaa kuusi hoita­jaa eikä kymme­nen.  Silti tilanne voi johtaa tähän, jos lap­sia velvoite­taan osal­lis­tu­maan taloudel­lis­es­ti van­hempi­en­sa hoit­o­mak­sui­hin. Vaik­ka lapsen palk­ka olisi korkeampi kuin hoita­jan palk­ka, vero­tuk­sen jäl­keen lapsen net­topak­ka voi olla paljon pienem­pi kuin hoita­jan brut­topalk­ka. Veroki­ila vääristävää vaiku­tus­ta pitäisi tor­jua jol­lain koti­talousvähen­nyk­sen kaltaisel­la järjestelyllä.

Van­has­sa kotiäi­tiy­hteiskun­nas­sa van­hus­ten koti­hoito sujui kotiäi­tien muiden töi­den ohel­la eikä se siten vähen­tänyt työvoiman tar­jon­taa. Siihen aikaan on vaikea pala­ta eikä edes kan­na­ta, kos­ka kansan­talous kärsisi.

En usko, että lain­säätäjä alka­isi sysiä van­huk­sia las­ten­sa vas­tu­ulle ja vaik­ka alka­isi, lain kir­jot­ta­mi­nen ei olisi kovin yksinker­taista. Kaikil­la ei ole lap­sia ja joil­lakin niitä on kymme­nenkin. Tästä on han­kalaa saa­da oikeudenmukaista.

Silti uskon, että tilanne voi ajau­tua siihen, että lapset joutu­vat kan­ta­maan van­hem­mis­taan enem­män vas­tu­u­ta näi­den viimeis­inä elinvuosina.

Seu­raavaan osaan pääsee tästä.