Essi Eerola ja Tuukka Saarimaa ovat julkaisseet VATT:n julkaisusarjassa tutkimuksen sosiaalisen asuntotuotannon vaikuttavuudesta (Who Benefits from Public Housing?, VATT working papers 68). Tutkimuksen voi ladata itselleen tästä. Se on voimakas puheenvuoro noudatettua politiikkaa vastaan. Niin ainakin minä sen tulkitsen.
Vaihtoehtona sille, että tehdään erillisiä halpoja asuntoja pienituloisille, on tukea pienituloisia asuntotuen kautta. Kyse on siis siitä, kohdistetaanko tuki seiniin vai asukkaisiin.
Seinien tukemista puolustetaan virallisesti sillä, että näin voidaan ohjata sosiaalista asuntotuotantoa myös paremmille alueille. Asuntotuen mukana pienituloiset pyrkisivät asumaan sinne, missä asuminen on halvinta ja tuloksena olisi segregaatio ja slummit. Tosiasiassa luulen, että tähän politiikkaan on alun perin päädytty aivan muista syistä, joista alempana tässä artikkelissa.
Tutkimuksen mukaan juuri tätä tavoitetta sosiaalinen asuntotuotanto ei ole toteuttanut lainkaan, vaan on saattanut jopa edistää segregaatiota.
Hyvätuloiset asuvat hyvätuloisilla alueilla myös arava-kannassa
Tutkimuksen kiusallisimpia tuloksia on, että sosiaalisen asuntokannan sisällä köyhimmät keskittyvät sosiaalisesti leimautuneimmille alueille jopa jyrkemmin kuin vapaarahoitteisessa asuntokannassa. Kun verrataan alimpaan tuloviidennekseen kuuluvia asukkaita arava-vuokrataloissa ja vapaarahoitteisilla markkinoilla, arava-kannassa asuvat asuvat todennäköisemmin alueilla, joilla tulotaso on matala koulutustaso heikko ja työttömyys korkea. Jos tämä on totta, valittu politikka edistää segregaatiota eikä jarruta sitä.
[POISTETTU arvelu opiskelijoiden vaikutuksesta tuloihin Tuukka Saarimaan kommentin johdosta]
Kiusallista kuitenkin on joka tapauksessa se, että korkeamman tulotason alueilla myös vuokratalojen asukkaat ovat suurituloisempia kuin muualla. Miten siinä näin on käynyt?
Tässä ei välttämättä tarvitse olla mitään hämärää. Olettakaamme ensin, että alussa asunnot jaetaan vaikka arpoen. Tulevat hyvätuloiset jakautuvat siis samoin kuin pysyvästi köyhät. Kun tulot kasvavat, huonompina pidetyille asuinalueille arvotut muuttavat pois, mutta Jätkäsaareen päässeet eivät muuta vaikka mikä olisi. Tämä mekanismi on taustalla varmaankin siinäkin, että aravakannan sisällä heikoimmassa asemassa olevat kasautuvat lopulta heikoimmille alueille.
Tämän lisäksi asiaan voi vaikuttaa mekanismeja, jotka eivät oikein kestä julkisuutta. Sanotaan nyt vaikka, että Tukholmassa on havaittu, että poliittinen eliitti on menestynyt hämmästyttävän hyvin jaettaessa kunnan omistamia asuntoja tavoitelluimmilta paikoilta.
Kaupungin vuokra-asunnoissa asuu jonkin verran ylituloisia. Tätä tutkimusta on julkisuudessa referoitu niin, että kaupunki tukee ylituloisten asumista 40 miljoonalla eurolla vuodessa. Summa on saatu vertaamalla kuinka paljon alempaa vuokraa kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat maksavat verrattuna vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin samoilla asuinalueilla. Näin laskien ylituloisten saama tuki on suurempaa kuin pienituloisten, koska he asuvat alueilla, joilla verrokkivuokra on korkeampi.
Vääntäkäämme veistä vielä vähän. Noilla hyvillä uusilla alueillakin vuokrat ovat matalia, koska vuokrien tasauksessa vanhemmissa (ja huonommin sijaitsevissa) asunnoissa olevat pienituloiset tukevat näitä parempien alueiden vuokria omissa vuokrissaan.
Tuo hyvätuloisten saama tuki on minusta kyllä vähän väärin laskettu. Jos heidät häädettäisiin asunnoistaan, eivät he tietenkään menisi kallisvuokraisiin vapaan rahan kohteisiin asumaan, koska kenenkään hyvätuloisen kannata sitä tehdä. Heidän vaihtoehtonsa on omistusasuminen, jota tuetaan suhteessa vapaan rahan vuokra-asuntoihin verotuksessa suunnilleen yhtä paljon kuin arava-vuokra-asuntoja. (Vapaan rahan vuokriin sisältyy 30 %:n vuokravero, joka ei rasita omistusasumista, mutta tästähän on tällä blogilla puhuttu aiemminkin)
Aravatuki on ollut budjetin ulkopuolista, mutta nyt se on tyrehtynyt
Virallisesti Arava-vuokra-asuntojakaan ei tueta ja tässä taitaa olla syy siihen, miksi niiden rakentaminen on valittu asuntopolitiikan keinoksi. Vuokralaiset maksavat vuokrissaan sekä lainojen lyhennykset että korot. Korot ovat aivan markkinakorkojen tasolla, vanhoissa asunnoissa jopa yli markkinakoron (jonka vuoksi ne yleensä maksetaankin pois.) Jos korot joskus nousisivat todella korkeiksi, silloin astuisi kuvaan korkoleikkuri, mutta nykytilanteessa ei ole mitään tukea.
Menneinä vuosikymmeninä ainoa Arava-järjestelmään liittyvä etu oli se, että tähän tarkoitukseen sai pitkäaikaista lainaa, jossa ei ollut indeksiehtoa. Noina luotonsäännöstelyn aikoina se olisi erittäin suuri etu, mutta sitä ei tarvinnut kirjata menoksi valtion budjettiin. Vaihtoehtona oleva asumistuen kautta tukeminen olisi pitänyt kirjata menoksi budjetissa. Tässä on ymmärtääkseni todellinen syy koko arava-vuokratalopolitiikkaan.
Luotonsaantia ei enää säännöstellä. Nykyiset arava-vuokra-asunnot eivät saa mitään muuta etua kuin pienen alennuksen maanvuokrassa. Tämä tarkoittaa huomattavaa etua Jätkäsaaressa ja ei juuri mitään etua Hakunilassa. Jos korot nousevat, saadaan pientä korkotukea, joka kuitenkin on pienempi kuin omistusasujien asuntolainoihin liittyvä verovähennysoikeus, joka nyt sentään on poistumassa.
Laskennallinen vuokra uusissa aravataloissa onkin aivan samaa luokkaa kuin vapaarahoitteiset vuokrat joitakin ääritapauksia lukuun ottamatta.
Vanhojen arava-talojen pääoma on joko maksettu pois tai inflaatio on sen syönyt. Niiden laskennalliset vuokrat vastaisivat velattomien omistusasuntojen yhtiövastiketta. Uusista aravataloista tehdään kohtuuhintaisia vuokrien tasauksella. Vanhoissa vuokraa nostetaan, jotta sitä voidaan uusissa laskea. Tämä tie on jossain vaiheessa loppuun kuljettu, koska nykyisen matalan inflaation vallitessa uusista aravataloista ei tule koskaan vanhoja ja halpoja.
Säännöstellyt asuntomarkkinat toimiva muuttotappioalueilla
Suomessa ihannoidaan monen keskieurooppalaisen kaupungin hyvää asuntopolitiikkaa, joka perustuu yhteiskunnan omistamiin vuokra-asuntoihin ja säännösteltyihin vuokriin. Erityisesti on mainittu Berliini ja Wien. Niissä molemmissa asukasluku on laskenut pitkän ajan. Tämä politiikka toimii hyvin, kun asunnoista on ylitarjontaa, mutta muuttovoittoalueilla se voi jopa kärjistää ongelmia. Tukholman asuntopolitiikkaakin kehuttiin, mutta ei kehuta enää, kun kaupungistumisen uusi aalto on saavuttanut Tukholmankin ja tuottanut arveluttavat pimeät asuntomarkkinat.
Ylituloiset häädettäköön kaupungin vuokra-asunnoista?
VM on esittänyt toistuvasti, että kaupungin vuokra-taloista pitäisi häätää pois ylituloiset. Helsingin oloissa ylituloisella tarkoitetaan työssä käyviä. Ainakin jos molemmat aviopuolisot tekevät kokopäivätyötä, ei VM:n mukaan pitäisi olla asiaa kaupungin vuokra-asuntoon. Tämä jos mikä edistäisi segregaatiota. Kaupungin vuokrataloista tulisi synkkiä köyhyystaskuja. Ei se myöskään edistäisi työn perässä muuttamista.
Aikamoista kannustinloukkua VM on tässä myös leipomassa, sillä erityisesti noilla hyväosaisten alueilla vuokrassa saatava etu vastaa liki tuhannen euron verotonta etua kuussa. Ei kannata mennä töihin, jos se tietää häätöä edullisesta asunnosta. VM esittää, että töihin menosta ei rankaistaisi heti vaan vasta muutaman vuoden jälkeen. He näyttävät luottavan ihmisten huonoon laskupäähän. Ainahan voi järjestää itsensä vähäksi aikaa pois töistä, sillä onhan tulojen tarkistusvuosi tiedossa.
Erillisten pienituloisten asuintalojen politiikka on lopetettava
Koko tämä ylituloisille valuva vuokratuki johtuu siitä, että asuntopolitiikan keinoksi on otettu erilliset halvat pienituloisille tarkoitetut asunnot. Jos pienituloisten asumista tuettaisiin asumistuella, koko ongelmaa ei syntyisi, ei tarvitsi keskittää pienituloisia omiin kerrostaloihinsa eikä tuki valuisi ylituloisille. Siispä seinien tukemisesta ihmisten tukemiseen.
Kompromissina voisi olla, että sosiaalisen asuntotuotannon sisällä vuokra määräytyisi tulotason mukaan. Töihin meno ei johtaisi häätöön vaan vähän ajan kuluttua vuokran korotukseen. Vaikka esitys kuulostaa yksinkertaiselta, se voi olla hyvin vaikea toteuttaa tavalla, joka tyydyttää perustuslakivaliokuntaa.
Helsingissä voisi ajatella, että yhdistäisimme HITAS- ja Arava-talot tontinluovutuksissa uudeksi välimuodon vuokrataloiksi, joissa perittäisiin sellaista VVO-tasoista vuokraa (mutta ei annettaisi taloja VVO:n lypsylehmiksi), ja tämän asuntokannan sisällä pienituloisimpien vuokria alennettaisiin tai heille maksettaisiin Helsingin oloisin soveltuvaa asumistukea.
Itsestään selvyys on, ettei asuntomarkkinoita saada tasapainoon, ellei asuntoja rakenneta lisää ja todella paljon.
Muistuu mieleen kansainvälinen tutkimus, jossa pääkaupunkeja jaettiin ruutuihin ja sitten katsottiin, miten homogeenista porukkaa kussakin ruudussa asui. Olisiko ollut noin 15 vuotta sitten ja koskenut rikkaiden maiden pääkaupunkeja? Helsinki oli joka tapauksessa omassa luokassaan.
Ajattelin jo silloin, että ei ole kauan. Jos “kukaan” muu ei ole onnistunut segregaatiota estämään, miksi sitten Helsinki/pääkaupunkiseutu?
Helsingissä kun tuo sosiaalinen kierto ja vähäinen segregaatio taitaa — tai taisi — johtua pääasiassa maan hitaasta kehittymisestä suhteessa muihin vauraisiin maihin. Kun melkein kaikki olivat yhteistä rahvasta, totta kai oli pakosta paljon sosiaalista nousua, mutta “kaikki” elivät kuitenkin vielä sikinsokin. Tietysti ns. hyvinvointivaltiokin auttoi asiaa.
Nyt on kuitenkin modernit ajat saavuttamassa Suomen täysillä: työttömyyttä, eriarvoistumista ja maahanmuuttoa vähemmän moderneista maista.
En ymmärrä, miten joku voi kuvitella voivansa ratkaista tästä johtuvan segregaation, kun se siis ei tietääkseni ole onnistunut missään. Ei edes esimerkiksi Hong Kongissa, joka sentään vetää puoleensa Manner-Kiinan parhaimmistoa, joka vielä usein puhuu samaa kieltä.
Perusongelma lienee kaikkialla se, että “modernin valtion” menestyjä haluaa asua kaltaistensa parissa jo koulujen takia mutta muistakin syistä. Niin haluavat monet alakulttuuritkin. Ainakaan menestyjät eivät halua maksaa siitä, että köyhät pääsevät asumaan puoli-ilmaiseksi naapuriin. Ja miten muka voitaisiin oikeudenmukaisesti päättää, kuka sinne paraatipaikoille pääsee?
Jos segregaatiolle jotain pystyy, se varmaan tapahtuu työmarkkinoiden puolella. Yhdysvallat ei ole mikään esikuva, mutta siellä nyt kuitenkin on työtä ja sen mukana mahdollisuus segregaatiota vähentävään sosiaaliseen nousuun.
Se ei tienkään estä rinkebyiden syntymistä Suomeen, siis näiden, joista ei pahemin töissä käydä ja joiden kouluissa ei opita lukemaan, mutta voi vähentää niiden aiheuttamia ongelmia.
No, toki asuntopolitiikkaakin kannattaa viilata niin, että se ei ainakaan pahenna tilannetta.
Niinpä. Toimiiko suunnitelmatalous olenkaan? Ikö sitä tuossa itänaapurissa ja näköjään myös meillä ole kokeiltu, eikä tunnu toimivan. Osa saa veronmaksajalta pienenvoiton, jonka muut maksavat. Miksei markkinoihin luoteta? Vai onko niin, että nykymallissa sopivilla suhteilla pääsee asumaan kivoille paikoille halvalla?
Pitäisi lopettaa säätäminen kaiken kaikkiaan. Ennenkaikkea sosiaalipummien asuttaminen arvokkaille alueille on kuollut ajatus. Sen sijaan pitäisi pyrkiä nostamaan huonoken alueiden arvostusta ja löytää keinoja, joilla kunnon väkeä saisi muuttamaan itähelsingin gettoutuville alueille.
“Erityisesti on mainittu Berliini ja Wien. Niissä molemmissa asukasluku on laskenut pitkän ajan. Tämä politiikka toimii hyvin, kun asunnoista on ylitarjontaa, mutta muuttovoittoalueilla se voi jopa kärjistää ongelmia.”
Berliinissä hinnat ovat jo alkaneet nousta, mutta Wien on ihan oma lukunsa. Karl Marx-Hof on yhä haluttu asuinpaikka, mutta niin ovat monet uudemmat sosiaalisen asumisen kohteetkin. Nykyisin ydinidea on järjestää ensin hyvä joukkoliikenne, mutta myös paketoida uudiskohteet niin, että vuokratalojen laatuvaatimukset ovat korkeat, eli myydään samalle rakennuttajalle vuokra- ja omistusasuntotontit niin, että vuokra-asunnoista tulee usein laadukkaampia kuin omistusasunnoista (jostain syystä ne omistusasunnotkin silti käyvät kaupaksi…) Helsingissä on yritetty jotain samansuuntaista paketoimalla vuokra- ja omistusasuntotontteja, mutta jostain syystä ei ole mennyt ihan nappiin.
Meille on sanottu, että pitää vain totutella suureen pakolaismäärään. entä jos pitäisi vain totutella segregaatioon?
Sekrekaatiota kaikki nääs
Etninen eriytyminen on vasta aluillaan, mutta jo hyvässä vauhdissa. Itse henkilökohtaisesti tiedän:
1. Perheen, joka on muuttanut pois lähiöstä X vierastettuaan sen monikultuuristumista
2. Kerrostalon, jossa yli 50% asunnoista on maahanmuuttajataustaisten asuttamia.
Etninen eriytyminen ei ainakaan vähennä segregaatiota vaan on osa sitä. Ja ei, tämä ei ole maahanmuuttajavastainen kommentti, vaan ihan vaan havaintoja ja pohdintaa.
Vaimon työn, joukkoliikenteen toimivuuden, Viikin ulkoilualueiden ja palvelujen (itis, liikuntamylly) takia olen jo vuosia katsellut Myllypuron suuntaan, josko ostaisi sieltä seuraavan asunnon. Paikkahan vaikuttaa oikeasti kivalta kun olen fillaroinut kesäisin joskus siellä. Ajatus on aina kipristynyt siihen, että asunnosta voi olla hankala päästä eroon alueen “maineen” takia. On niin paljon henkisesti helpompaa katsella asuntoja muualta.
Tilastomiehenä on kyllä todettava että Berliinin asukasluku on ollut kasvussa jo jonkin aikaa. Sen sijaan ympäröivän Brandenburgin alueen väki väheni aina vuoteen 2014 saakka jolloin sek ekaa kertaa kasvoi vuosituhanne vaihteesta. Toki nykyinen pakolaistilanne monimutkaistaa tilastojen tulkintaa. Samoin siellä joskus aiemmin asuneena on pakko todeta että Berliini ei muutenkaan monista syistä johtuen oikein sovi Helsingin asuntopolitiikan verrokiksi.
Kun Berliinin asukasluku on käntynyt kasvuun, kasvuun ovat kääntyneet myös vuokrat.
Huomionarvoista tässä on se, että Arava periaatteessa menetti merkityksensä 1987 ja tuli turhaksi ja tarpeettomaksi sen jälkeen. Sitä ei ajettu alas ja se jäi elämään.
Nykyisin siellä lähinnä painotetaan, että “yli puolet suomen rakennuskannasta on meidän ansiota”. Bullsshit. Nykyinen ara tekohengitettiin ympäristöministeriön alle vuonna 2008 ja nyt se on pysyvä fossiili suomen poliittisten turvapaikkojen kentällä.
Ketään ei kiinnosta se tosiasia, että aravalainalla rahoitetaan vuodessa nykyisin alle 200 asuntoa ja korkotukea näpsähtää muutamalle tuhannelle asunnolle. Aiheutuneilla kuluilla saisi markkinoilta enemmän.
Aran purkamisen ongelma on se, että arassa lilluu 500–600 miljoonaa euroa käteistä irtorahaa, jolle ei ole käyttöä. Se taitaa olla tyypillistä tällaisille fossiileille. Kun hyeenat huomaavat tämän niin ne lähtevät haaskalle. Sitten se järjestelmä tekohengitetään uudelle tasolle ja veikkaan, että araa ei edelleenkään lakkauteta turhana. Päinvastoin, sen toimenkuvaa laajennetaan, koska rahaa on niin paljon.
Realistisin tulevaisuus on se, että ara laajenee kaavoituksen ja infran suuntaan jarruttamaan suomea yhtenä viranomaisena. Todennnäköisesti se tulee niihin pöytiin, joissa infrasta väännetään ja meillä on yksi jarrupoljin lisää tässä maassa.
Tämän kaltaisissa asioissa olisi varmaan syytä tehdä tutkimus jalkautumalla. Siis selvittämällä kunnolla, minkä kaltaisia ihmisiä missäkin talossa asuu. Tilastokeskuksen tiedot tuskin riittävät perheiden ja ihmisten aidon tilanteen tunnistamiseen.
Asumistuki on huono idea sikäli, että se valuu vuokriin (koitapa vuokrata yksiötä Helsingistä halvemmalla kuin mikä on minimi asumistuki) ja nostattavat asumistukea saamattomien asuinkustannuksia.
Samoin ei ole realistista yrittää liikaa tasoittaa asumistuella sijainnin kustannuksia: Kontulan ja Kruununhaan hintojen ero lienee sitä luokkaa, että ei sellaisia asumistukia voi käytännössä maksaa, mikä mahdollistaisi vähävaraiselle edes teoriassa yhtäläiset mahdollisuudet asua kummassakin paikassa.
Tätä tukee sekin “luonnonlaki”, että ihmiset hakeutuvat ajan kuluessa jossain määrin eri alueille yhteiskunnallisen menestyksensä perusteella. Voitaneen lähinnä vaikuttaa siihen, että minkälaisen haitarin sisällä ihmisiä pystyy sekoittamaan, eli monenko tulodesiilin päässä olevat ihmiset voivat helposti asua samassa kaupunginosassa.
Muissa kaupungeissa näkee usein sellaista, että tietyt korttelit saattavat olla hyvinkin arvostettuja, mutta heti vieressä on taas “duunarikortteleita”. Näkisinkin sen olevan tärkeää, että sekä varattomat että varakkaat törmäävät toisiinsa kaupungilla samanarvoisella maaperällä; asuntojen sekoittaminen voi olla liian haasteellista. Tämä tosin vaatii, että rakennetaan kaupunkia eikä asuinalueita, jolloin hyvän ja huonon alueen välissä ei ole kuin ehkä yksi katu eikä pari kokoojamotaria ja kilometri metsää.
Itsekin olen todennut, että paras olisi, että kaupunki rakentaisi suorastaan ylenpalttisesti vuokra-asuntoja ja vuokraisi niitä normaalisti kaupunkilaisille noin omakustannushintaan, mutta antaisi pienituloisille alennusta tulojen suhteessa. Mikähän tuossa muka riepoisi sitä perustuslakivaliokuntaa?
Kiitos osuvasta kirjoituksesta. Nopea kommentti: opiskelijat eivät ole mukana tarkastelussamme juuri tuosta Osmon mainitsemasta syystä. Luen jutun vielä ajatuksella läpi ja kommentoin lisää, jos tarpeen.
Jos pienituloisten tukeminen hoidettaisiin asumistuella, miten saat tukimekanismin toimimaan niin, että pienituloisilta poistuu intressi asua ja keskittyä halvimmille alueille? Tukia tuskin maksettaisiin niin, että kaikki pienituloiset voisivat asua valintansa mukaan Länsisatamassa tai Kaivopuistossa samalla hinnalla kuin kaikkein halvimmilla alueilla. Oletettiinko tuossa asuntojen arpominen ja osoittaminen (kaupungin toimesta) kullekin pienituloiselle tms.? Oletin tässä, että tavoite oli välttää segregaatiota, eikä mahdollisesti lisätä sitä.
Miten runsas rakentaminen muka tasapainottaisi asuntomarkkinat?
Hei!
Ajatus arava-asuntoihin perustuvan asuntopolitiikan korvaamisesta lisäämällä asuntotukea (mitä etenkin kokoomuksesta aina välillä esitetään) johtaisi yhteiskunnan todellisen tuen ohjautumisesta varakkaille paljon nykyistä vahvemmin. Nykyään yhteiskunta tulee arava-asumista lähinnä korkotuen (jonka hyöty on alhainen kun korot ovat alhaalla) kautta ja hiukan alennetulla tonttivuokralla. Jos arava-asukkaat siiretään ylsityisille markkinoille, asunnonomistajien tuotoissa näkyy se asunistuli suoraan.
En ole lukenut vielä tutkimusta yhteenvetoa pidemmälle. Keskustelun perusteella siinä on vakava pulma juuri siinä että yhteiskunnan tueksi arava-asukkaille lasketaan kaupungin vuokrakämpän vuokran ja aravuokran erotus vaikka eihän markkinvuokra ole yhteiseen konttiin tulossa vaan on sijoitetun pääoman tuottoa asunnon omistajalle!!
Tutkimuksen kiinnostavin osuus liittyy asukkaiden tulotasojen arviointiin mutta olennainen puute ilmeisesti (?) on siinä että tulotasojen kohdalla ei arvioida tulotason pysyvyyttä eikä niitä suhteuteta talouksien kokoihin. Jos näin ei ole tehty, kannatttaisi jatkotutkimusta tehdä juuri varakkaampiin desiileihin kuuluvien talouksien motiivesita asua yhä aravuokra-asunnoissa. Veikkaan että suurimman osan kohdalla tulotaso per perheenjäsen ei ole vakiintuneesti korkea. Joillekin oma koti ja naapurusto ovat ehkä syynä. Asuntopoliittisesti kiinnostavaa tietenkin olisi avata kuvaa siitä mitä oletetun välistävedon takana oikeasti tapahtuu.
Kyllä se, että saa asunnon halvemmalla kuin muut on tukea. Lisäksi ara-asuntoja Jätkäsaaressa tukevat myös muut ara-asukkaat vuokrien tasauksen kautta.
Tämä on hankalampi argumentti. Noin yleisesti, jos olevasta asuntokannasta varataan osa tietylle joukolle halvempaan hintaan, nostaa kaikkien muiden asumiskuluja, mikä on erityisen ikävä asia niille pienituloisille, jotka jäävät tämän joukon ulkopuolelle.
Tuomas on tässä kuitenkn ainakin osittain oikeassa. Jos Ara-politiikasta luovuttaisiin pikaisesti, haaskalle tulisi paljon sijoittajia, jotka VVO:n tavoin tahkoaisivat omaisuuksia Helsingin asuntopulalla. Siksi olen esittänyt, että HITAS- ja Ara-tontit yhdistettäisiin kaupungin markkinavuokraiksiksi taloiksi, joihin pääsisi kuka vain mutta joissa pienituloisia tuettaisiin alennetulla vuokralla. Tämä vaatisi lainmuutoksen, koska tuosta vuokratuesta tulisi helposti verotettavaa tuloa, mitä halvat ara-asunnot eivät ole. Tällöin ei tulisi talokohtaista segregaatiota, rikkaat eivät pääsisi syömään köyhien riisikupista eikä töihin pääseviä jouduttaisi häätäämään, kuten VM esittää. Kaupungille ytulisi tästä paljon tuloja nykyiseen verrattuna, jolla se voisi rahoittaa nopeampaa kaupungin kasvua ja asuntotarjonnan lisäämistä.
Tulot on suhteutettu ruokakunnan kokoon.
Motiivia näyttää olevan, kun asunto on arvostelulla alueella ja motiivia ei näytä olevan, kun asunto on vähemmän arvostelulla alueella. Juuri tämän ilmiön takia segragaatio ara-kannan sisällä on suurta: rikkaat ylituloiset asuvat arvosteluilla alueilla ja pienituloiset pakkautuvat köyhien kaupunginosiin voimakkaammin kuin vapaarahoitteisessa kannassa.
Voisiko segregaatiota estää edullisemmin julkisten palvelujen laadulla kuin asumista tukemalla?
Esim. Yhdysvalloissa asuntojen hintojen nousuun vaikutti paljolti perheiden halu saada lapsensa parhaisiin kouluihin. Iso asuntolaina oli lapsen koulutusta varten.
Jos matalimman tulotason lähiöissä olisi esim. 10 oppilasta vähemmän per opettaja, miten tämä vaikuttaisi segregaatioon ja olisiko se halvempaa kokonaisuutena?
Iso kysymys on, miksi segregaatiota pitäisi estää? Minusta ennen kuin edes miettii keinoja, pitää olla selvä syy keinojen käyttöön. Syy ei ole muutama vasemmistolainen tutkija, jotka eivät ymmärrä yhdyskuntarakenteesta yhtään mitään. Toimiva kaupunkiympäristö vaatii riittävää segregaatiota.
Helsingin tavoite tehdä kaikista alueista harmaata mössöä, joka ei kelpaa kenellekkään, ei ole hyväksyttävä. Alueilla pitää olla selkeä luonne. Kipeimmin Helsinki tarvitsee juuri nyt uutta työväenkaupunginosaa: tiivistä ruutua, 6 kerrosta, umpipihat, 10 — 25 neliön asuntoja, 10 000 — 20 000 asuntoa, spåramatkan päässä keskustasta.
Mitä itse Aravaan tulee, niin se on yhtä hölmö viritys kuin kaikki muutkin yhteiskunnan sekoilut asuntomarkkinoilla. Ymmärrän työsuhdeasunnot kilpailutekijänä, koska valtio tai kunta ei kykene useinkaan kilpailemaan palkoilla. Kaikki muu on vain kustannuksia nostavaa, jonka me lopulta maksamme asuntojen hinnoissa ja vuokrissa.
Eli mitä nopeammin aravat ja hitakset kuopataan, sitä nopeammin asumiskustannukset saadaan kuriin.
Olemme törmänneet Suomessa ja laajemminkin ongelmaan, jossa systeemi ei pärjää mitenkään ihmisten omalle päätöksenteolle. Erityisesti tämä johtuu siitä, että päätöksenteko ja sen rajat eivät tottele todellisuutta. Kansallisvaltioiden mahdollisuudet päättää asioista rajattomassa maailmassa ovat rajalliset!. Vallan ja vastuun kohtaamattomuus on perussyy.
Toisen kertaluokan virhe, jota vastuuttoman vallankäytön kohtaamisongelma vahvistaa, on tuen vaikuttavuus. Osmo, sanoit jo, että Seiniä ei kannata tukea (on vain reunaehto), kannattaako edes ihmisiä sinällään (on staattinen asia). Pitäisi varmaan kannustaa ihmisien ajatuksia ja tekoja (dynaamisia muutoksia). Mitään tukea ei saisi muuten kuin oman aktiivisen yrittämisen tueksi. (Tietenkin on aina pieni joukko joka ei näin voi toimia, mutta se on eri juttu.)
Järjenkäyttö alkaa kun rahat vähenee. Periaatteessa mitä vähemään rahaa kiertää systeemin kautta sen parempi. Jotta systeemille olisi oikeutus, Systeemin pitää pystyä saamaan rahalla enemmän aikaan kuin samalla rahalla saataisiin ilman Systeemiä. Miten varmistetaan, että Systeemi on nettotehokas? Asumistuet, korkotuet yms. yms. valuvat vain hintoihin ja nettovaikutus on negatiivinen. Onko tämä jotenkin yllättävää ? Miksi ?
Segregaatio on vakava ongelma, mutta olisiko se erilainen, jos alueiden välillä ihmiset muuttaisivat molempiin suuntiin ja yksilöllisten tilanteiden muuttuessa suunta vois vaihtua. Olisiko henkilöidenttinen ongelma oleellisempi ratkaista kuin tilastollinen ?
Kela maksoi asumistukia yhteensä 1523 miljoonaa euroa vuonna 2014. Miksi? Summa kasvoi edellisvuodesta (2013) peräti 8 %. Miksi? Mikä mahtaa olla vuoden 2015 tilanne?
Eikö juuri ns. sosiaalisen asuntotuotannon (tai asumisen) tukeminen ns. “hyvillä alueilla” kasvata tuota summaa eniten?
Paljonko voitaisiin säästää, jos asumisen tukien käyttöä järkiperäistettäisiin edes hieman?
Haluttuihin/halutuimpiin kaupunginosiin muuttamaan halukkaat lienevät eniten valmiita maksamaan asumisestaan ihan itse. Miksi ihmeessä niissä asumista pitäisi tukea, jos tuen maksajan kannalta edullisempiakin vaihtoehtoja on löydettävissä?
Vuokratasolla on kovin vähän vaikutusta Kelan maksamiin asumistukiin, koska korkein hyväksytty vuokra alittaa kaikki ajateltavissa olevat markkinavuokrat. Helsingissä asuvilla tuki riippuu käytännössä vain tuloista, ei lainkaan vuokrasta. Kun vuokralla asuvien osuus kasvaa, kasvaa myös asumistukea saavien määrä, koska asumismenot ovat omistusasunnoissa niin pienet, ettei niillä yleensä saa asumistukea tai sitä saa aika vähän. (Lainan lyhennyt ei ole meno)
Tulotaso on kulutusyksiköittäin, joten vastannee varsin hyvin todellisuutta.
Vaikka Aleksis Kiven kadun ja Teollisuuskadun välissä olevalle, entiselle VR:n käytössä olleelle tontille, sekä Hermanniin ja Kalasatamaan onkin jo vähän jotain uutta rakennettu, on ehdottamasi rakentamisperiaatteen toteutus Pitkänsillan pohjoispuolen työläiskortteleiden reuna-alueilla, rautatien ja Vanhankaupunginlahden välissä, ilmeisesti jäänyt varsin pahasti kesken.
Koko ison “Kivimäen” alueen tiivistämättä jättäminen (siellä Alppilan ja Kallion kupeessa) saattoi ehkä johtua jopa siitä, että, ainakin näin lepäilen, joskus vuoden 1975 kieppeillä paikalliset asukkaat saivat vastustamattoman “Millan” elinpiirinsä matalia puutaloja päättäväisesti puolustavaksi valtuustoehdokkaakseen. Eihän sitä nyt edes kukaan normaali mies, joita tuohon aikaan seudulla sentään vielä asui, olisi luullakseni ainakaan “Millalle” tuohon aikaan kyennyt sanomaan “EI”.
Oliko tuo sitten kaupungille hyväksi?
Ei se riitä. Yksi, joka ei saa opetuksesta mitään irti, riittää pilaamaan koko muun luokan mahdollisuudet oppia. Tämä yksi voi tietysti olla kieltä ymmärtämätön tai koulukulttuuriin tottumaton maahanmuuttaja. Mutta toisaalta ei tuon yhden tarvitse olla maahanmuuttaja ollenkaan, ihan suomalainen eritysoppilaskin kelpaa vallan hyvin.
Peruskoulussa on tehty suuri virhe, kun on haluttu hienosti sanoen integroida erityistarpeita omaavat oppilaat tavallisiin luokkiin. Se nyt vaan ei toimi.
No ainakin niin pitkälle menevänä pitäisi estää, että alueelliset alakulttuurit erottuvat niin voimakkaasti valtakulttuurista, että valtakulttuuria edustavat poliisit eivät enää pääsääntöisesti saa todistajia ko. alueella tapahtuviin rikoksiin. Ja segregaation syvenemiselle olisi kyllä mielestäni olla aikalailla marginaalia tuohon tilanteeseen nähden. Maailmalla kommenttini ekassa lauseessa kuvattuja alueita kuulemma on — Suomeen niitä ei kaivata.
Ehkä noin, mutta toisin päin tiedetään, että kaikki tuet menevät suoraan hintoihin. Asumistuki on idioottimaisimpia keksintöjä sosiaaliturvamme konkurssissa. Ja tarkoitan sekä omistus- että vuokra-asumisen tukea.
Muutama kommentti edellisiin:
>Osmo Soininvaara: Kyllä se, että saa asunnon halvemmalla kuin muut on tukea. Lisäksi ara-asuntoja Jätkäsaaressa tukevat myös muut ara-asukkaat vuokrien tasauksen kautta.
Tuomas: tässä voidaan tietenkin filosofoida käsitteen “tuki” sisällöstä mutta minusta yhteiskunnan tueksi ei voi laskea sitä erotusta joka on markkinavuokraisen ja aravavuokraisen asunnon vuokran erotus koska yhteiskunta ei tätä erotusta maksa. Jos tämä kuitenkin tulkitaan tueksi on outoa ajatella että muut aravavuokralaiset tukevat jätkäsaarelaisia (tai muita pääomakustannuksiltaan kalliiden kohteiden asukkaita), koska he saavat edellä lasketulla tavalla sitten paljon enemmän tukea kuin maksavat sitä edelleen.
Ode:
Noin yleisesti, jos olevasta asuntokannasta varataan osa tietylle joukolle halvempaan hintaan, nostaa kaikkien muiden asumiskuluja, mikä on erityisen ikävä asia niille pienituloisille, jotka jäävät tämän joukon ulkopuolelle.
Tuomas on tässä kuitenkn ainakin osittain oikeassa. Jos Ara-politiikasta luovuttaisiin pikaisesti, haaskalle tulisi paljon sijoittajia, jotka VVO:n tavoin tahkoaisivat omaisuuksia Helsingin asuntopulalla. Siksi olen esittänyt, että HITAS- ja Ara-tontit yhdistettäisiin kaupungin markkinavuokraiksiksi taloiksi, joihin pääsisi kuka vain mutta joissa pienituloisia tuettaisiin alennetulla vuokralla. Tämä vaatisi lainmuutoksen, koska tuosta vuokratuesta tulisi helposti verotettavaa tuloa, mitä halvat ara-asunnot eivät ole. Tällöin ei tulisi talokohtaista segregaatiota, rikkaat eivät pääsisi syömään köyhien riisikupista eikä töihin pääseviä jouduttaisi häätäämään, kuten VM esittää. Kaupungille ytulisi tästä paljon tuloja nykyiseen verrattuna, jolla se voisi rahoittaa nopeampaa kaupungin kasvua ja asuntotarjonnan lisäämistä.
Tuomas: tämä voisi toimia jos meillä olisi saatavilla tällaisia tontteja niin suuri määrä että se kattaisi nykyiset heikonpi tuloiset aravuokralaiset plus sitten ne markkinavuokraan kykenevät.
Ode:
Tulot on suhteutettu ruokakunnan kokoon.
Motiivia näyttää olevan, kun asunto on arvostelulla alueella ja motiivia ei näytä olevan, kun asunto on vähemmän arvostelulla alueella. Juuri tämän ilmiön takia segragaatio ara-kannan sisällä on suurta: rikkaat ylituloiset asuvat arvosteluilla alueilla ja pienituloiset pakkautuvat köyhien kaupunginosiin voimakkaammin kuin vapaarahoitteisessa kannassa.
Tuomas: joo, ymmärsin että on taloonsien koot huomioitu mutta tässä on siis huomioitu senä verotettava tulo että perhe edellisen vuoden tietojen perusteella. Jos muuuttuvien tuloken ja talouksien todellisuutta halutaan selvittää tarkemmin kannattaisi tehdä se jatkotutkimus missä selviäisi kuinka paljon on todellista asumisedun hyödyntämistä ja kuinka paljon kyse on perheenjäsenkohtaistrn tulojen pysyvydestä tai vaikka siitä että pankki ei anna lainaa. Sinänsä uskon kyllä että arvostetuilla aluella asumiseen liittyy lähtökitkaa kuvaamallasi tavalla. Haluaisin tietää kuitenkin kuinka laajaa se on ennen kuin masinoidaan koko arakantaan liittyviä isoka muutoksia.
Tulorajojen selvittäminen viiden vuoden välein on kaupungille työlästä ja kallista. Jos siihen kuitenkin lainsäätäjän vaatimuksesta mennään, olisi mahdollista speluloida sillä että talouden tulojen noustessa, vuokrakin nousee. Näin tilpäisen tulojen nousun takia ei kämppä menisi alta mikä on omiaan kannustamaan töistä kieltäytymiseen. Kaupungin kannattaisi myös luoda sosiaalisen pankkitakauksen konsepti, jotta vuokralla asuvien olisi helpompi tulojen noustessq saada pankista lainaa. Tämähän ei useinkaan onnistu jos ei ole omaisuutta tai takaajia. Tarpeisiinsa nähden isoissa asunnoissa asumistuen turvin asuvia ikääntyneitä kannattaisi houkutella kannustein muuttamaaan pienempiin asuntoihin tai mieluummin tuetun asumisen tehokkaammin mahdollistaviin yhteisö- tai asuntolatyyppisiin asuntoihin.
Oli, … ehdottomasti!
Vaikken ole tuolla alueella koskaan asunutkaan, on selvää että Puu-Vallilan ja Puu-Käpylän korttelit, joista ensimmäinen oli tapahtumapaikkana Risto Jarvan elokuvassa, juuri siinä missä “Millakin”, eli “Mies joka ei osannut sanoa ei”, ovat ihan kivaa kaupunkimiljöötä, ne ovat omalla tavallaan upeita, varsinkin kesäisin.
Kivan miljöön purkaminen tiiviin ruutukaavan, tai muunkaan betonislummin tai vaikka sitten hulppean teräs-/lasihelvetin tieltä ei ole mielestäni kuitenkaan oikein, asui siellä sitten kaunis “Milla” tai vaikka vain vähän liikaa viinaan menevä “maalari Renlund” puolisoineen. Kaupunkilaisia kaikki!
Ongelma on ristiriita, joka syntyy vääjäämättä missä hyvänsä, jos paikalle, alueen keskelle tai sen reunalle, yritetään tunkea liikaa väkeä. Eikö asumisympäristöjen tulisi olla asukkailleen täynnä sellaisia viihtyisiä paikkoja, joissa kaupungin asukkaiden ei tarvitse tuntea itseään muurahaisiksi, joita kaupunki yrittää vain saappaittensa alle väkisin litistää, raivatessaan tilaa uusille uhreille?
PS. Yleiskaavaehdotusta ehtii vielä kommentoimaan …
Jos ihminen ei ideologisista syistä haluaa ostaa omistusasuntoa, koska omaisuus on saatanasta, tulee muiden kansalaisten antaa hänelle vuokra-asunto alennuksella. Puolueen jäsenillähän on aina ollut käytössään ilmaiset asunnot ja loma-paikat.
Helpompi tie…byrokraattisen kikkailun ja korruption(?) sijaan…
Halpoa asumista kaikille halukkaille- varakkaat ja halukkaat saa rakentaa minkämoisia miljoonalinnoja haluavat…
Veroilla kustannettavia asumistukia (N miljardia vuodessa) voitaisiin oleellisesti vähentää kun asumiseen pystyi 100–300€/kk.
Ja halpa asuminen mahdollistaa pienemmät nimellispalkat vaikka reaaliansiot kasvaa?
Pienempien työkustannusten takia työllisyys ja verotulot lähtee kasvuun..
Asuntojen hintakuplan pitää puhjeta, mieluummin ennen kuin myöhemmin…
Luonnonlain voimalla pitää myös asumisen kustannusten olla järkisuhteessa suomalaisen tuloihin.
Tuossa lähellä itäisessä EUssa keskipalkka onn 300–800€/kk
Suomalaisen työn arvo globaaleilla työmarkkinoilla, mitä se on?
Meillä keskipalkka on nyt n 3–4 tonnia, siis työnantajakustannukset n 4–6 tonnia kuussa.
Eli meillä maksetaan noin 5–10 kertaista liksaa samoilla markkinoilla oleviin verrattuna? Ihmekkös jos työnantajat karkaa muualle.
Viime 7 vuotta julkinen hallinto on ottanut velkaa 10 mrd/v maksaakseen julkisen puolen kovia palkkoja ja palkankorotuksia- n +30% vuodessa (?)- samalla kun yksityis/avoimella sektorilla palkkasumma on laskenut ‑30% ?
Mielestäni vastuunalaisten päättäjien pitää rivakasti päättää toimista, joilla rakennetaan ne Rakennusliiton 600 000 edullista vuokra-asuntoa kasvukeskuksiin.
Teollinen moduulitalojen sarjavalmistus mahdollistaa kyllä yksikkökustannusten oleellisen tiputtamisen, kts esim http://www.lapwall.fi- 50 m² kaksio pitkälle valmiina n 20 k€, vuokratontilla pohjineen ja sisäkaluineen alle 40–50 k€? Not bad?
Ja kuntayrokraattien pitää nopeasti kaavoittaa edullisia tontteja hyvien (uusienkin) liikenneyhteyksien ääreen.
Tuo hinta-arvioni perustui myös Rakennusteollisuus-lehdessä n10 v sitten olleeseen juttuun, jossa MoelvenByggmodul rakensi Jäämeren rannalle käypiä yksiöitä öljykenttätyöntekijöille silloin n 15 000 / 24 m² yksiö.
Kurkkaa:
http://www.moelven.com/se/Produkter-och-tjanster/Byggmoduler/
Googlaa englanniksi, niin saat tuhasia sivuja esimerkkimoduuleista:
Modular houses
Meilläkin löytyy näitä osaavia ja innovatiivisia puu‑, metalli‑, merikontti‑, yms moduulirakentajia- kuten tuo Lapwall Pohjanmaalla.
Mm kesällä Porissa oli esillä Nuorisosäätiön merikonttiin tekemä pikku-yksiö, jota ne tarjosi piensarjatuotantona n. 25 tonnia.Isompi 40 jalan kontti pitkissä sarjoissa voi olla tuo 20 tonnia/yksiö moduuli.
Ongelma oli tonttien puute kuulemma.…taas tökkii tuo byrokratia?
Kuljen päivittäin erään rakennustyömaan ohi, jonne ilmaantui parissa päivässä 50kpl jämäkän näköisiä työmaaparakkeja, joista pikkuisen tuunaamalla saa ihan kivoja peruskämppiä.
Eivätkä varmaan maksa 50 tonnia/kpl- sähkötöineen.
Kun Helsinki nyt on asumistasoltaan “hyvää itäeurooppalaista tasoa, niin näiden kallejen korkea veisu on saada Helsinkiin “huonoa itäeurooppalaista tasoa” lisää. En oikein jaksa ymmärtää näitä kanikoppien fanittajia. Sivistysmaissa vähimmäistaso per henkilö on lähempänä 50 neliötä kuin Suomen aravan minimi eli maksimi 35 neliötä. Kallejen 10 neliön yksiöstä kun 6 neliötä annetaan esteettömyydelle, niin aika vekkuli saa olla jos viihtyy kylppärin eteisessä.
Asumistuki on huono tapa tukea asumista. Se nostaa keinotekoisesti vuokria ja tekee asumisesta ylihintaista kaikille. Vuokratason nostaminen keinotekoisesti nostaa myös asuntojen hintoja keinotekoisesti. Markkina ei toimikaan markkinatalouden lakien mukaan.
Köyhien asumista pitää tukea rakentamalla köyhille halpoja vuokra-asuntoja. Ongelmana on nyt se, että niitä taloja pitää varta vasten rakentaa hyville ja halutuille alueille ja niiden varustelutason on oltava heti huipputasoa. Sosiaalista asuntotuotantoa, nääs, ja yhteiskuntapolitiikkaa.
Ei ennen ollut niin, vaan talot rakennettiin kaukaisiin lähiöihin (kuvitelkaa miten jumalan selän takana joku Kontula oli 1960-luvulla) ja ne olivat ihan peruslaatikkoja ilman lasitettuja parvekkeita ja infrapunasaunoja. Jos talo sijaitsee ns. huonolla alueella tai on juuri sen näköinen, että sen ylläpito hoidetaan minimivuokrilla, ei kukaan hyvätuloinen halua siinä asua. On ihan sama mennäänkö Vesalaan tai Tapaninvainioon tai Paloheinään (560:n ikkunasta voi tehdä nämä havainnot), kaupungin vuokratalot kyllä erottuvat maisemasta.
Joku nyt älähtää, että herranen aika ei se niin voi mennä. Tuollainen leimaa ihmistä! Siihen vastaan, että ei talo miestä pahenna, jos ei mies taloa. Pienituloinen ihminen asuu tyytyväisenä siinä kaupungin vuokra-asunnossaan eikä todellakaan mieti tekeekö se hänestä muiden silmissä sitä tai tätä. Ja sitten taas se hyvätuloinen, jonka hyvätuloiset kaverit ovat näitä ihmisiä leimaavia kermaperseitä, muuttaa sosiaalisen stigman takia omakotitaloon heti kun kynnelle kykenee. Ja niinhän sen juuri pitää mennäkin!
Ylituloisia ei pidä suoraan kenkiä ulos, mutta vetovoimatekijöitä on karsittava. Siis ei enää yhtään “köyhille” rakennettua kattohuoneistoa meren äärellä Kalasataman tai Arabianrannan tyyliin, kiitos. Sen sijaan Sipoon pelloilta löytyy tilaa mihin rakentaa halvimmalla mahdollisella tekniikalla tornitaloja.
Paljon parempi olisi tehdä kouluvalinnoista niin meritokraattisia kuin mahdollista. Jos lapsi on fiksu, niin hän menisi fiksuille tarkoitettuun paikalliseen kouluun. Tai ainakin pitäisi sallia yksityiset koulut.
Oppimiskykyyn suhteutettu opetus myös lisäisi opitun määrää jokaisessa koulussa. Minulle on ilmeistä, että tämä on paljon suurempi vaikutus kuin jokin hyvistä oppilaista lähtevä tsemppisäteily, joka hypoteettisesti parantaisi muiden tuloksia. Pikemminkin, kun huonot oppilaat huomaavat olevansa kykenemättömiä työskentelemään samalla tasolla, he alkavat keksiä syitä, miksi koulumenestys ei olekaan tärkeää ja keskittyä jonkin muun taidon hiomiseen, esim. nokkapokkaan opettajan kanssa. Vertaisten joukossa kilpailu olisi mielekästä, mikä taas lisäisi kilpaluhenkeä.
Lapsen saaminen hyvään kouluun on aivan liian iso asunnonvalintaa ohjaava tekijä. Tämä aiheuttaa taas yhdenlaista tehottomuutta, kun työmatkat, läheiset ym. tärkeät tekijät eivät pääse vaikuttamaan hintoihin yhtä paljon. Ja jos halutaan maksaa hyvästä koulusta, eivätkö grynderit ja ansiottoman onnekkaat maanomistajat ole väärä osoite rahalle? Valtio tekee tämän kynimisen mahdolliseksi tekemällä kaikista muista koulusegregaation muodoista mahdollisimman vaikeita.
Tuukka Saarimaalla on myös tutkimus koulupiirien vaikutukseen asuntojen hintoihin Helsingissä. Vaikutus on aika iso.
Pitääkö vielä paikkansa että valtion tukemien ARA-lainojen korot ovat markkinaehtoisten lainojen korkoja paljon korkeammat? Jos näin on niin olisi syytä tehdä korjausliike. Eniten siitä kärsivät ns asumisoikeusasuntojen asukkaat jotka maksavat kallista vastiketta huonosti hoidetun lainapolitiikan takia.
Mielestäni pk-seudulla pitäisi luoda pieni- ja keskituloisille hintasäännösteltyjä omistus- ja asumisoikeusasuntoja. Käytännössä että HITAS ulottuisi Espooseen ja Vantaalle kanssa. Ei kaukaisimpiin nurkkiin vaan tiiviisiin kaupunkimaisiin alueisiin Tapiola-Otaniemi, Leppävaara, Matinkylä, Myyrmäki ja Tikkurila. Niistä alueista kohtuuhintaisen asunnon saaminen on jo nyt vaikeaa.
ARA-lainojen vahat korot olivat tai yritivät olla vuosia sitten muita korkeampia. Tätä pidettiin ARA:ssa ymmärrettävästi oikeudenmukaisena, koska asumiskustannukset noissa inflaation tukemissa vanhoissa aravissa olivat kovin matralat ja uusissa asunnoissa korkeat. Yritettiin tällaista ristisubventiota, mutta vanhat yhtiöt tietysti maksoivat velat pois halvemmalla pankkilainalla. En usko, että tästä yrityksestä on jäljellä enää mitään.
Tuo on hyvin sanottu, kun ymmärtää sen, etteivät ihmiset ole väärässä, vaan järjestelmä. Meillä on yhä DDR:stä ja Ruotsista, sama asia, lainattuja kelvottomia metodeja käytössä muuallakin kuin taidepolitiikassa.
Tuota hoetaan jatkuvasti, mutta kukaan ei pysty perustelemaan väitettä. Sen sijaan maailmalla on lukuisia esimerkkejä päinvastaisesta.
Toki on myös esimerkkejä äärimmilleen viedystä segregaatiosta, joka hoidetaan puskutraktorilla. Eli kyse on enemmän kaupunkirakenteen muutoksesta, joka tuntuu olevan hyvin vaikeaa joillekin ymmärtää.
Syy ja seuraus voi olla kyllä tuossa väärinpäin, mutta ei tuo ole uutinen kenellekään opettajalle. Jo ainakin 80-ja 90-luvuilla opettajat valitsivat asunnon koulupiirin mukaan. Oli tapauksia, joissa henkilö ns. virallisissa yhteyksissä puhui soopaa tasa-arvoisesta koulusta, mutta itse toimi fiksusti valiten lastensa kannalta parhaan vaihtoehdon.
Ajatus siitä, että kaikki koulut olisivat tasa-arvoisia on jotenkin epärehellinen. Ei edes tarvitse olla. Tarvitaan erilaisia kouluja erilaisille alueille.
Kirjoitin myös blogin siitä, mitä tiedämme segregaation vaikutuksista. Se on täällä http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2015/12/miksi-tiedamme-niin-vahan-asuinalueiden.html
Takuulla toimiva ja ilmainen tapa vähentää segregaatiota on edistää erikokoisten asuntojen rakentamista. Erityisen tärkeää on edistää (Helsingin tapauksessa edes mahdollistaminen olisi jo suuri askel) pienten asuntojen rakentamista arvostetuimmille alueille.
Vastaavasti vähemmän arvostetulla alueilla tulee houkutella suurituloisia kaupunkiin sopivilla pientaloilla, eli townhouse-rakentamisella (kuten jo toki jossain määrin tehdäänkin).
Kuten jo todettu, julkisten palvelujen laatu vähemmän arvostetuillakin alueilla on tärkeää. Korostaisin tässä myös joukkoliikennettä, mistä päästään kaavoitukseen — tiivis ja yhtenäinen kaupunkirakenne on tärkeää myös segregaation estämiseksi. Yksityisten ja julkisten palveluiden sekä joukkoliikenteen taso kytkeytyvät tiiviisti asukastiheyteen. Syrjäisemmillä alueilla (Malmin lentokenttä, esimerkiksi) Puu-Vallilan kaltainen rakenne toimii hyvin: pääkatujen varret kerrostaloa, joiden kivijalassa palvelut, ja näiden ulkopuolella kytkettyjä kaupunkipientaloja sekä viheralueet. Näin saavutetaan riittävä asukastiheys.
Kaupunkimaisempi kaavoitus mahdollistaisi myös asuntotarjonnan voimakkaamman lisäämisen, minkä merkityksestä tasa-arvon kannalta (mm. varallisuuden jakautuminen) onkin kirjoiteltu jo paljon mm. New Yorkia ja SF:ää varoittavina esimerkkeinä käyttäen.
Siinä missä syrjäisten alueiden ongelmana on hyvätuloisten houkuttelu (mihin edellä ratkaisumallini), on keskeisemmillä paikoilla ongelmana se, ettei pienituloisilla ole niihin varaa. Tässä korostan taas pienten asuntojen saatavuutta, mikä on uusilla alueilla polttava ongelma. Kallio ei ole segregoitunut hyvätuloisten alueeksi pienten asuntojensa ansiosta. Koska Kallio on pienten asuntojensa kanssa kuitenkin Helsingissä varsin yksin eikä uudistuotanto vastaa pienten hyvin sijaitsevien asuntojen kysyntään, uhkaavat Kallion pientenkin asuntojen vuokrat karata käsistä. Tässä olisi peiliin katsomisen paikka poliitikoilla ja virkamiehillä. Esimerkiksi hyvään tarkoitukseen säädetyt esteettömyyssäädökset vaikuttavat estävän pienten asuntojen rakentamista. Vaikka muutaman lisäneliön kustannusta on hyvätuloisen helppo ylenkatsoa, painaa pienituloisella yksineläjällä jokainen ylimääräinen neliö paljon. Myös pysäköintivaatimukset ovat samasta syystä ongelma — kun vaatimukset ovat tyyppiä x ap / asunto, suosii se suurempien asuntojen rakentamista. Normit suosivat hyvää tarkoittaen autopaikkaa tarvitsevia ja invalideja, mutta pienituloisten kustannuksella.
Normien järkevöittäminen ja kaupunkimaisempi kaavoitus olisivat halpoja ja tehokkaita tapoja ehkäistä segregaatiota.
Ehkä voisi lisätä tähän keskusteluun vielä yhden uuden näkökulman tai kysymyksen.
Toistaiseksi kaikki puheenvuorot ovat katsoneet tilannetta pienistä/halvemmista asunnoista isompiin/kalliimpiin, joissa asumistuki yms. auttaa ihmisiä pääsemään kohti “parempaa”.
Mutta samalla on jäänyt huomiotta se, miten asumistuki alareunan osalta nostaa kaikkein pienimpienkin kopperoiden vuokria, koska tukien ehtoihin ei ymmärtääkseni paljon kuulu laadullisia tekijöitä (paitsi sijaintikunta).
Tästä on seurauksena se että kukaan ei tarjoa tarpeeksi hyvin edullisia asuntoja… mikä saisi muidenkin asuntojen vuokrien joustamaan alaspäin. Voi olla, että asumistuki vaikuttaa vain vähän vuokria nostavasti yläreunalla mutta se saattaa olla merkittävä tekijä alareunalla, jolloin kokonaisvaikutus kuitenkin voi olla huomattava. Onko tästä tutkimuksia ?
Kokonaan toinen kysymys myös on, että asuntoja vain pitäisi olla enemmän tarjolla, niin se kyllä pudottaisi markkinavuokria ihan varmasti. Useat ovat jo todenneet että hyvien yhteyksien päässä edulliset asunnot olisivat todennäköisin ratkaisu ongelmaan. Niin minäkin uskon.
En itse kannata segregaatiota, mutta ihmettelen miksi sitä vastustavat myös ne, jotka haluavat jatkaa monikulttuuristumiskehitystä entisestään. Monikulttuuri-ideologian kannatus voi olla puhtaasti ideologista vihreiden opiskelijoiden, nuorten yms. piirissä, mutta jotta kokoomusta äänestävä keskiluokka ja siten enemmistökin äänestäjistä sen hyväksyy, sen haitat pitää siivota pois keskiluokan silmistä. Kun segregaatio lakkaa toimimasta, keskiluokka persuuntuu.
Olen joskus ihmetellyt, miten tukholmalainen ylempi keskiluokka voi hyväksyä sen, mitä Rinkebyssä ja sen naapurilähiöissä tapahtuu. Syy on tietysti se, ettei Saltsjöbadenissa tai Solsidanissa tarvitse tietää, mitä siellä tapahtuu. Itse en ole Ullanlinnassa havainnut puolen vuoden aikana mitään muutosta missään, vaikka kaikki puhuvat pakolaistulvasta. Räkälöiden muuttuminen fine diningiksi vain jatkuu, eikä sitä pysäytä kuin se että räkälät loppuvat.
Kun katsoo esimerkiksi Oikotien sivuilta markkinavuokria, ero lähiöiden ja keskustan välillä on huomattavasti pienempi kuin voisi luulla. Vuokra samankokoisesta asunnosta on Kruunuhaassa enintään 1,5‑kertainen verrattuna Kontulaan. Myyntihinnoissa ero sen sijaan voi olla kolminkertainenkin.
Helsinkiin tulee tulevaisuudessa nousemaan uusia asuntoja huimaavaa tahtia. Muutos koskee myös Kaarelaa, joka osittain tukeutuu Myyrmäen palveluihin. Olen ihmetellyt miksi Kaarelassa ei ole omaa uimahallia. Myyrmäen uimahalli on täpötäynnä ja samaa ongelmaa on myös muissa pk-seudun uimahalleissa. Esim. Vuosaaresta ja Kontulastakin tälläiset löytyvät. Kannelmäestä ja Malminkartanosta joutuu lähtemään uimaan kauemmaksi kun Myyrmäen halliin ei meinaa mahtua. Muut hallit ovat Martinlaaksossa (tulevaisuudessakin tarvitsee aluelipun), Mäkelänrinteessä tai etelä-haagassa.
Tulevaisuudessa kun Kaarela, Malminkartano ja Myyrmäki kasvavat lähialueiden vanhoissa halleissa tulee olemaan entistä vähemmän tilaa pulikoida. Onko Kaarelan kasvaville alueille edes kaavoitettu palveluja kuten uimahallia? Jäähallista olen kuullut, mutta uimahallille tulisi olemaan tulevaisuudessa käyttöä.
Jos Kontulassakin on halli, niin luulisi että Kaarelastakin löytyisi tarpeeksi väestöpohjaa yhden hallin asiakaskunnaksi.
Olen asunut idän huonossa lähiössä vuokralla heikkokuntoisessa ja pienessä asunnossa. Vuokra oli sitä luokkaa, että jos siihen olisi lyönyt pari satkua lisää niin olisin asunut kivassa pikkukämpässä sosiaalisesti arvostetulla alueella. Hinta-laatusuhde oli huono.
On totta että suurimmalla osalla ei ole varaa ostaa asuntoa Helsingin keskustasta, mutta keskustasta vuokraaminen ei ole huonolta alueelta vuokraamista tähtitieteellisesti kalliimpaa. Jos katsotaan tulotilastoja, niin keskustan pikkuasunnoissakin kaiketi asuu vuokralla erittäin pienituloisia. Onhan esim. Kalliossa paljon opiskelijoitakin, jotka eivät tunnetusti kovin paljoa tienaa.
Täytyy sanoa että pelkään vuokratalojen rakentamisen lisäävän omalla alueellani häiriöitä. Minusta olisi parempi tukea omistusasuntojen rakentamista tai rakennuttaa niitä, jos on jotain pakko rakentaa. Yksityiset ostavat kyllä taloista asuntoja sijoitusasunnoiksikin, joita he vuokraavat eteenpäin.
Vuokrataloihin ei pitäisi olla tulorajoja kuin erityistapauksissa (opiskelija-asunnot). Muutoin saatetaan luoda taloja, joissa asuu pelkästään syrjäytyneitä mikä vaikuttaa negatiivisesti alueen viihtyisyyteen. Lähiöihin ei tulisi myöskään Martinlaakson tapaan rakennuttaa mitään minikoppeja kokonaista rakennusta täyteen. Todennäköisesti tuleva ongelmatalo ja liian pieniä asuntoja lähiöasunnoiksi (7–15 neliön asuntoja). Jossain punavuoressa tuollaiset ehkä toimisivat opiskelija-asuntoina jos olisivat halvempia, mutta eivät todellakaan missään Martinlaaksossa keskellä peltoa.
Sosiaalinen kontrolli varmasti toimii paremmin talossa, jossa vuokralainen on kirjoilla yksityishenkilön vuokraamassa asunnossa. Tosin itse en pidä yrityksistä ja organisaatioista, jotka ostavat asuntoja asunto-osakeyhtiöistä vuokratakseen niitä eteenpäin. Ongelmatapausta tai huonosti käyttäytyvää vuokralaista on melkein mahdotonta saada pihalle joko yksityisyrityksen tai organisaation omistavasta asunnosta.
Myöskin on erittäin huolestuttavaa, että kuulemani mukaan omistusasunnoiksi rakennetuista asunto-osakeyhtiöistä on myyty useita asuntoja jollekin yksityiselle suurfirmalle joka vuokraa niitä eteenpäin. Olen kuullut että joissain taloissa yksityisellä yrityksellä olisi jopa äänienemmistö taloyhtiön hallituksessa. Silloin asunto-osakkeen omistavilla yksityishenkilöillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa taloyhtiönsä asioihin.
HITAS talot välimuodon vuokrataloiksi Aravan kanssa?!! Minusta Hitas talojen kyllä pitäisi edelleenkin pysyä omistusasuntoina. Hitas-asuntojen hinnat, arvostus ja kysyntä tulee romahtamaan jos osa hitas-asuntokannan asunnoista muutetaan kaupungin(?) omistamiksi vuokra-asunnoiksi. Kuka ihme sen jälkeen haluaa omalla rahallaan ostaa asuntoa Hitaksesta jos naapuri asuu samassa talossa edullisella tai keskitasoisella vuokralla saaden kaikki edut ja tuet pienituloisena vielä asumiseensa.
Hitas-omistusasumisessa ei ole yhtään mitään järkeä sen jälkeen. Itse en ainakaan enää koskisi tikullakaan Hitakseen jos tuota suunniteltaisiin.
Kannattaisi minusta ennemmin selvittää miten rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja, joilla on pitkä elinkaari. Parakkihökötykset tulevat vain aiheuttamaan ihmisille murhetta, varsinkin jos niitä myydään omistusasunnoiksi. Niiden elinkaari ja korjausmahdollisuudet eivät lienee ole kummoiset. Jos Helsinkiin rakennettaisiin rikkaille, keskiluokalle ja ylemmälle keskiluokalle laatuasumuksia hyville paikoille, niin heidän entisiä asumuksiaan vapautuisi muille. Kaikki varakkaat ja hyvätuloiset eivät kuitenkaan asu missään millin taloissa Espoon rannikolla ja Kauniaisissa.
Kerralla pitäisi rakentaa kunnollista, kestävää ja viihtyisää kaupunkia eikä mitään kertakäyttöä ja tulevaisuuden ongelmajätettä. Ottaa melkein silmiin kipeää kun joutuu katselemaan jotain lama-aikana halvalla kyhättyjä vanhoja kotimaisia elementtitaloja ja uudet parakkiratkaisut olisivat varmaan näitäkin teknisesti ja elinkaariajattelun perspektiivistä huonompia.
Ihmisten tulisi saada asua naapurustossa, josta he voivat olla ylpeitä. Huonot ja halvat ratkaisut johtavat tulevaisuudessa vain ongelmiin.
Tuskin mikään iso rakennusfirma niitä teidän parakkejannekaan ilmaiseksi kyhää vaan niistäkin otetaan runsaasti ylihintaa jos rakennustapa tulee yleistymään. Mieluummin kunnon taloja kerralla.