Terveisiä Roomasta, jossa olen poikani kanssa syyslomalla.
Colosseumin raunioille on parin tunnin jono. Tulppana on hidas lipunmyynti. Lippu maksaa yhdeksän euroa. Jos ostaa opastetun kierroksen 21 eurolla, saa oppaalta pääsylipun jonottamatta.
Eikö voisi avata useampia kassoja tai myydä lippuja peräti automaateista? Oppaat tosin menettäisivät silloin tulonsa.
Siis mitä tekemistä tällä on rekkajonojen kanssa? Tuskin mitään.
PS.
Kahdentoista euron arvoinen vihje Rooman matkaajille: Colosseumin lipulla pääsee myös muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevalle Palatino-kukkulalle. Siellä ei ole paljon katsomista, ja niinpä siellä ei ole lippukassalla jonoja. Sillä lipulla pääsee myös Colosseumille.
Osmo,
mä en mahda tälle asialle mitään, mutta minua ihmetyttää, että ihmiset, jotka ovat niin kovin huolissaan ilmastonmuutoksesta, ohjaavat toisten kulutuskäyttäytymistä ja muistuttavat pientenkin tekojen tärkeydestä, matkustavat lentäen huvimatkalle tuhansien kilometrien matkan. Äkkiä laskeskellen minä saan pitää vastavuoroisesti autoni käynnissä ensi jouluun asti yötä päivää vuodenvaihteeseen asti, jotta saan saman määrän fossiilista menovettä poltettua.
Kuinkas sitä sanotaankaan: “When in doubt, mumble. When in trouble, delegate.”
Colosseum on siis tuotteistettu. Kun minä kävin Roomassa vuonna 1976, ei kukaan ollut myymässä lippuja. Sisään pääsin ilman vaikeuksia ja olin siellä ylhäisessä yksinäisyydessäni ihan keskellä arkipäivää.
Häpeän tietysti lentomatkustamista, mutta Markuksen laskelmassa on jotain vikaa. Pitkällä lentomatkalla ja täydellä isolla koneella polttoaineen kulutus lienee noin 2,5 — 3 litraa sadalla kilometrillä. Boing 757 koneeseen saa ahdettua löpöä 43500 litraa, jolla se kuljettaa 200 matkustajaa 7200 km. Tästä tulisi polttoaineenkulutukseksi 2,7 litraa/100 km, mutta turvamääräykset vaatinevat jonkinlaista toleranssia niin, ettei ihan tyhjäksi saa tankkia ajaa.
Lentomatkailun keskimääräinen polttoaineenkulutus on aivan muuta luokkaa, mutta niissä laskelmissa ovat mukana lyhyet matkat pienillä ja puolityhjillä koneilla. Kotimaanmatkan suihkukoneilla ovat kulutukseltaan matkustajakilometriä kohden ilmeisesti melko pahoja. Potkurikoneet taas ovat paikallisbussin luokkaa, mutta ne ovat poistumassa liikenteestä.
Kun minulle tuli matkaa edestakaisin 5 000 kilometriä, polttoainetta kului noin 130–150 litraa, mikä vastaa autolla ajoa noin 2500 kilometrin verran. Pojalleni tuli tietysti samat kustannukset.
Kulutus lienee kuitenkin täydelläkin koneella hieman suurempi, eli jossain 3 ja 5 litran välillä/100km
http://www.lentoliikennejailmasto.fi/paastot
Kun matkustaja ostaa matkan, hän ei tietenkään voi valita koneen täyttöastetta, vaan hänen on ostettava paikka “keskimääräisen täydestä koneesta”.
Lentomatkan pituuden hän voi valita.
Pitkät lentomatkat ovat suhteellisesti vähäpäästöisiä, mutta ilmaston kannalta olennaisia ovat absoluuttiset päästöt. Niitä teidänkin hetken huvi tuotti yhtä paljon kuin kymmenien etiopialaisten ihmisten koko vuoden arkinen elämä.
En Markuksen tavoin voi ymmärtää, miksi lentäminen oli teille niin tärkeää, että olit valmis toimimaan julistamasi ideologian vastaisesti.
Vertaus autoon on minusta paikallaan. Siksi sopiva “lentovero” voisi olla se euromäärä, joka saadaan laskettaessa bensiinin (tai dieselin) ja kerosiinin välinen ero verotuksessa.
Stetsonmenetelmällä arvioisin sen teidän n. 350l (yhteis)kulutuksella olevan 150 — 200 €. Eikö se olisi kohtuullinen korvaus ilmaston turmelemisesta?
Paras lentovero olisi laittaa kerosiinille kunnon polttoainevero. Loogisesti otaen sitä ei voi ottaa liikenteen polttoaineista, koska ne ovat myös maksu tiestön käytöstä (siksi myöskään biopolttoaineita ei pitäisi vapauttaa kokonaan verotuksesta) Lentoliikennehän taas maksaa lentoasemapalvelut ja muut sellaiset periaattessa itse. Siksi veron voisi ottaa myös lämmityspolttoaineiden mukaan, joissa maksetaan pelkästään ympäristöhaitasta.
Jos kerosiinia verotettaisiin kalleimman eli bensiinin mukaan 57 senttiä litralta, tuo matkani olisi kallistunut vajaalla sadalla eurolla ja edestakainen matka Kanariansaarille noin 110 eurolla. En pitäisi tätä kohtuuttomana. Kotimaan lentoliikenteen syrjäisille kentille se lopettaisi kokonaan tai toisi potkurikoneet takaisin.
Jos vero otettaisiin kompromissina dieselistä, hinnannousut olisivat puolta pienempiä.
HYväksyn kaiken kritiikin lentomatkustamista vastaan, mutta vastaisin Markuksen auton päästöjä vähättelevään kirjoitukseen. Se, että huristelee autolla 20 000km vuodessa on sama asia kuin lentäisi Kanrain saarille joka toinen kuukausi.
Ode:
“Se, että huristelee autolla 20 000km vuodessa on sama asia kuin lentäisi Kanarian saarille joka toinen kuukausi.”
Totta, mutta todellisuudessa nämä eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Pörähdys Kanarialle on niin nopea, että aikaa jää hyvin vielä autoiluunkin. Ja jos näillä asioilla jotain korrelaatiota on, niin luulen että eniten lentävät myös autoilevat eniten.
Verotuksesta olen kanssasi samaa mieltä, mutta se ei tietenkään onnistu kansallisilla päätöksillä, koska kone voidaan tankata rajojen ulkopuolella.
Kone joudutaan jokseenkin aina tankkaamaan ennen lähtöä. EU:ssa kaavaillaan kerosiiniveroa, mutta eräät maat, erityisesti Suomi, vastustavat. Jos USA ei tule mukaan, voidaan Atlantin yli lähteville lennoille panna tuplavero EU:n päässä.
“Se, että huristelee autolla 20 000km vuodessa on sama asia kuin lentäisi Kanrain saarille joka toinen kuukausi.”
Tässä tokaisussa on mielestäni se sama systemaattinen arvotusvirhe, mikä näyttää vaivaavan monia yksityisautoilun demonisoijia. Se, että joku huristelee lentokoneella huvimatkalle Kanarialle tai Roomaan, on aivan eri asia kun että joku huristelee autolla töihin. Kovasti yleistäen väittäisin, että tyypillisesti autoa käytetään Maslovin tarvehierarkian alempia tasojen tyydyttämiseen. Lentokoneella tehtävillä elämysmatkoilla puolestaan haetaan korkeamman tason tarpeentyydytystä.
Mutta minä en lähde tuomitsemaan muiden kuin korkeintaan niiden liikkumista, jotka lähtevät tuomitsemaan omaa liikkumistani.
Pakko palata vielä hieman tähän aiheeseen.
Eikö ole melko omituista, että lentokoneen kohdalla voidaan laskea kulutus maksimaalisen täyttöasteen mukaan, mutta jos minä kertoisin että entinen autoni kulki alle litralla sata kilometriä, minua varmasti katsottaisi hieman kieroon.
Kuitenkin yhdeksälle rekisteröity pikkubussini kulki n. 8 litralla dieseliä sen sata kilometriä.
Osmo,
Laskelmani sisälsi oletuksen, että autoni vie noin litran tunnissa, eli kuukaudessa 720 litraa. Lisäksi autossani on katalysaattori (lentokoneessasi ei ollut), polttoaine on lyijytontä ja päästö tapahtuu maan pinnalla eikä yläilmakehässä. Kokonaishaitat ovat nähdäkseni samat, eikä tarkoitukseni ollut vähätellä, vaan korostaa matkasi päästöjen kokonaisvaikutuksia.
Monesko lentomatka tämä muuten sinulle oli tänä vuonna? Ainakin Kanadassa kävit keväällä, jos muistan oikein.
Ympäristöverot täytyisi olla progressisivia, koska muuten taviskansa ei pääse enää ollenkaan Kanarialle, kun taas suurituloisten matkailuun se ei käytännössä vaikuta mitenkään. Miksi toiset saavat tuhota enemmän kuin toiset — rahako ratkaisee tässäkin asiassa?
Ode on oikeassa kuten yleensäkin; kerosiinin tuntuva haittavero vähentäisi merkittävästi ympäristön kuormitusta koska kuitenkin työllään itsensä elättävien määrä on vielä jonkin verran suurempi kuin poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten.
Tämän suuremman joukon jäädessä ns. maan kamaralle, pienevät tietenkin myös päästöt eniten. Parhaiten suomalaiset poliitikot juuri ovatkin pystyneet suojelemaan luontoa korottamalla kansalaisten veroja jo lähelle maailman huipua, ja toisaalta suomaan sille elämyksiä kansaivälisestikin erinomaisesti palkattujen poliittisten edustajiensa ja verovaroin kustannettujen johtajiensa, yliasiamiestensä, tasa-arvovaltuutettujensa, 2.3.4.5.6…x. kaupunginjohtajiensa, maaherrojensa, ylijohtajiensa ja jne jne. välityksellä.
Onhan toki selvää ettei Suomen kaltaisessa köyhässä maassa voi saavuttaa edes kohtuullista elintasoa kuin pieni osa väestöstä, sen parhaimmisto, sen nöyrät palvelijat.
Sinivihreä, kyllä minun mielestäni on ainakin paljon tärkeämpää päästä kerran-pari vuodessa ulkomaille lentäen, kuin surrata työmatkoja autolla. Lentämisessä saatava hyöty, elämys ja ilo on paljon suurempi.
Eikö se ole todellista luonnonvarojen tuhlausta, että istuu autossa arkisesti, stressaantuneena tai tylsällä mielellä, saamatta siitä siitä juuri mitään iloa, vain siksi että “töihin on pakko mennä autolla”. Näin polttoainetta kuluu ja ilma saastuu lähes huomaamatta päivästä toiseen. Kyllä kaikki voivat ihan itse valita miten työhönsä kulkevat.
No tämä on kärjistetty juttu, mutta mielestäni lentämisen “hyötysuhde” autoiluun verrattuna on parempi!
Pitäisiköhän ihmisillä olla jokin “päästökiintiö”, jonka verran hiili ym ‑päästöjä saisi päästellä? Ja jokainen käyttäisi tuon parhaalla tavallaan.
Ilman progressiota jää kyllä huvimatkailua tärkeämpiäkin asioita tekemättä. Esimerkiksi pääministerin palkalla lämmittää 400 neliön ökytalon ja ajelee Nurmijärveltä töihin, vaikka energiaveroja nostettaisiinkin. Sen sijaan keskustassa asuvalta yksinhuoltajalta, joka jo on minimoinut energian kulutuksensa rahan puutteesta, häneltä saattaa jäädä loppukuun puurot ostamatta, kun sähkölasku ja bussilippu kallistuu. Kun näin kannustettaisiin, energian kulutus ei siis vähenisi mutta nälkä kyllä lisääntyisi — no, todellisuudessa keskiluokan ja teollisuuden kulutus kai vähenisi.
Henkilökohtaiset päästöoikeudet olisi kuitenkin reilumpi systeemi. Yksinhuoltaja voisi jättää Rooman-matkan tekemättä ja myydä oikeutensa vaikkapa kuvitteelliselle ex-ministerille. Ex-ministeri saisi matkansa ja yksinhuoltaja vaikkapa tietokoneen lapsille. Jos päästöoikeuden hinta olisi tarpeeksi kova, saattaisi jokunen matka jäädä tekemättä, ja ympäristökin hyötyisi.
Travellerin herraviha muistuttaa vähän vihaista eläkeläistä, joka haluisin rahoittaa kansaneläkkeen nostamisen sadoilla euroilla luopumalla puoluetuesta. Niin sanottu poliittinen turismi on kyllä aika pieni osa lentoliikenteestä.
Koska alkuperäinen tahallisia jonoja käsitellyt kirjoitukseni on poikinut aivan toisen keskustelun vastaan sekä lentomatkustamista että energiaveroja koskeviin väitteisiin erillisillä kirjoituksilla.
Rekkajonoista mieleeni tuli tällainen tapaus:
Sen kerran kun olen käynyt Viipurissa, oli Venäjän tullissa kolme linjaa tullivirkailijan käsittelyyn. Linjoista yksi oli tavallinen linja ja kaksi oli express-linjaa, joiden käyttö maksoi 50 mk. Haastattelemani rekkamiehet sanoivat jonottavansa ihan periaatteesta, aniharva käytti express-linjoja.