Lääkepatenttien ongelmat (3)

 

Intialainen talous­no­belisti Amartya Sen sanoi joskus, että hänelle talousti­eteen ydin on markki­navirhei­den tun­nist­a­mi­nen ja niiden kor­jaami­nen eikä hän oikein ymmär­rä niitä, joiden lähtöko­h­ta on, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yksi markki­navirhei­den aiheut­ta­ja ovat tuot­teet, joi­ta kut­sun parem­man nimen puuttues­sa ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si; ne ovat tuot­tei­ta, joiden valmis­tuskus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä ja muut­tuvat kus­tan­nuk­set nol­la tai lähel­lä nol­laa. Näitä ovat esimerkik­si kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet. Niiden monist­a­mi­nen ei mak­sa käytän­nössä mitään.

Opiskelu­a­joil­tani min­ulle on jäänyt mieleen nor­jalaisen Leif Johans­enin kir­jas­saan Pub­lic Eco­nom­ics esit­tämä esimerk­ki sil­las­ta yli vuonon. Kun se on raken­net­tu, ei ole mitään järkeä määrätä sil­lan käytölle korkeaa sil­ta­mak­sua niin, että osa autoil­i­joista kiertää vuonon sen poh­jan kaut­ta. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (3)”