Kirjassa selviytyvän Suomen suunta väläytettiin mahdollisuutta periä pitkäaikaishoidosta, siis lähinnä vanhainkodeista, maksua paitsi tulojen myös omaisuuden perusteella. Nythän maksu on 85 % tuloista, kuitenkin korkeintaan hoidon kustannus. Tämä jälkimmäinen ehto yleensä unohtuu, eivätkä hoitolaitokset edes kerro euromääräistä ylärajaa sivuillaan, mutta periaate kustannuksista maksun ylärajana on laissa.
Tällaiseen ehdotukseen kannattaa suhtautua kysymällä, olisiko se oikein ja olisiko se toteutettavissa.
Olisiko se oikeudenmukaista?
Moni liian suurista julkisista menoista meteliä pitävä muuttaa kantaansa 180 astetta, kun tulee puheeksi tulevat heitä itseään koskevat maksut. Jos asiaa katsoo oikeudenmukaisuuden kannalta, omaisuuden huomioon ottaminen olisi oikein. Siksi melkein kaikissa maissa omaisuus myös otetaan huomioon.
Se olisi oikein myös siksi, että tuloista pääomatulot pitäisi ottaa huomioon, mutta ne on helppo järjestellä niin, ettei pääoma tuota mitään vaan tulo kääntyy omaisuuden arvonnousuksi. Metsäomaisuuden suhteen tämä on järjestetty niin, että toteutuneiden metsätulojen sijasta huomioon otetaan laskennalliset, metsän kasvuun perustuvat tulot. Muutenhan hoitolaitokseen joutuneiden omistamissa metsissä vain lykättäisiin hakkuita. Tämä on järjestettävissä metsäomaisuuden osalta, mutta ei monen muun omaisuuslajin osalta.
Samaa menettelyä kuin metsäomaisuuden kohdalla sovelletaan pitäisi soveltaa myös vanhuksen tyhjilleen jääneen asuntoon. Se jätetään usein tyhjilleen, koska vuokrasta menisi 85 % hoitomaksuun. Maksu pitäisi tällaisessa tapauksessa määrätä laskennallisen vuokratulon mukaan jo asuntopoliittisista syistä.
Olisi ehdottomasti oikein, että omaisuus vaikuttaisi hoitomaksuun .
Olisiko se toteutettavissa?
Aivan toinen juttu on, olisiko se järkevästi toteutettavissa. Jos omaisuus vaikuttaisi hoitomaksuun kannattaisi omaisuus siirtää lasten nimiin ennakkoperintönä hyvissä ajoin ennen hoitolaitokseen joutumista. Tähän varmaankin on jokin keino, sillä melkein kaikissa maissa omaisuus vaikuttaa hoitomaksuun. Yksinkertaisinta olisi panna maksuun lasten saamat ennakkoperinnöt viimeisen 40 vuoden ajalta.
Tällä ei kuitenkaan saada tukituksi toista mahdollisuutta: omaisuuden tuhlaamista. Me tulimme juuri vaimon kanssa neljän viikon Interrail-matkalta. Jos tuollainen sääntö olisi, olisi ollut suuri houkutus asua vähän paremmissa hotelleissa. Riippuu tietysti vähän siitä, millä kertoimella omaisuus vaikuttaisi hoitomaksuun. Viisi prosenttia pääomasta vuodessa vielä menettelisi. Kannattaa huomata vielä se, että hoidon kustannus muodostaa ylärajan perittävälle maksulle.
En usko, että tästä päästään koskaan ratkaisuun. Omaisuuden huomioon ottaminen kuitenkin toteutuu, mutta toisella, paljon ikävämmällä tavalla.
Ennustan (en siis ehdota), että rahan puutteen vuoksi julkinen vanhustenhoito rapautuu niin kelvottomaksi, että moni haluaa vapaaehtoisesti maksaa paremmasta hoidosta yksityisessä hoitopaikassa itse ja käyttää siihen omaisuuttaan. Eihän käärinliinoissa ole taskuja. Sääli vain niitä vanhuksia, joilla ei ole ylimääräistä omaisuutta hoidon maksamiseen.
Soininvaara kirjoitti:
“Samaa menettelyä kuin metsäomaisuuden kohdalla sovelletaan pitäisi soveltaa myös vanhuksen tyhjilleen jääneen asuntoon. Se jätetään usein tyhjilleen, koska vuokrasta menisi 85 % hoitomaksuun. Maksu pitäisi tällaisessa tapauksessa määrätä laskennallisen vuokratulon mukaan jo asuntopoliittisista syistä.”
Kasvukeskuksissa ja hyväkuntoisissa asunnoissa muutenkin noin. Monta entä jos perintöasunto on Haukivuorella oleva alkuperäiskuntoinen talo vuokratontilla, jonka katto vuotaa ja jota ei ole remontoitu 50 vuoteen? Jollaisista perinnöistä perinnön saajatkin usein kieltäytyvät, kun eivät saa kohdetta millään hinnalla kaupaksi.
sehän vasta helppo ongelma. Tuollaisen laskennallinen vuokratulo ja todellinen vuokratulo ovat molemmat 0 €.
Samaten hyvin alue saa varmaan vaikka ottaa haltuun koko kämpän jos haluaa.
Se rahoitukseen auta, muttat tuo rahoitus on muutenkin tilastollista. valtaosalla hoidettavia se 85% tuloista ei kata hoitokustannuksia kovinkaan suurelta osin.
Ennustus on hyvä, hoiva maksamisen mukaan, niin sen kuuluu mennäkin. Jos haluaa luxus-hoivaa (laadukas asuminen, filettä päivällisellä viinin kera ja drinkki yömyssyksi), niin se maksetaan valtaosin itse. Yhteiskunta tarjonneen pohjaosaksi palvelusetelin verojen vastineeksi.
Tietenkin se on oikeudenmukaista: kenellä on enemmän: se maksaa enemmän.
Vanhuksen rahat ja varallisuus eivät ole perillisten ennen kuin kuolema on tosiasia.
Kyseessähän ei olisi myöskään uudelleenverotus, vaan välttämättömät, sananmukaisesti: elinkustannukset.
Varattomien vanhusten hoito tulisi järjestää laadukkaasti tästä yhteisestä potista joka varallisimmilta kerätään.
Hoidon järjestäjän tulisi tietenkin osoittaa kykyä käyttää raha suoranaisiin hoitokustannuksiin, byrokratian ja hallinnon pitäminen minimissään ehdoton vaatimus.
Tätä asiaa kannattaa kiirehtiä (koska on kiire) ja kysyä suoraan ja sitovasti vaalipaneeleissa seuraavan hallituksen pääveturilta demareilta, ja apupuolueilta kokoomus, Rkp ja vihreät. Lakimuutos vireille heti kesällä 2027.
“Kyseessähän ei olisi myöskään uudelleenverotus, vaan välttämättömät, sananmukaisesti: elinkustannukset.”
Näinhän se on. Silti moni omainen huutelee, että kaksinkertainen verotus ja julkinen vie tuhkatkin pesästä. Eli heillä on oikeus kyllä periä kaikki täysimääräisesti mutta sitten se toisesta huolehtiminen on kollektiivinen vastuu. Samoin moni tuntuu ajattelevan, että ihmisten vastuu itsestään loppuu kun pääsee eläkkeelle, mutta se vastuu ei kyllä todellakaan siirry lapsille, heille siirtyy vain omaisuus.
Todellakin perijöiden logiikka on perin outoa, monessa muussakin tilanteessa.
Vanhukset jotka omistavat metsää, antavat lapsilleen metsänsä aina ennakkoperintönä hyvissä ajoin ennen joutumista hoitokotiin. Muutenhan Suomen pienillä harvaan asutuilla muuttotappiokunnilla ei olisi minkäänlaisia talousongelmia vaan ne suorastaan kylpisivät rahassa.
Herkkuja ruokapöytään: näissä vasemmistolaisimmissa päiväunissa ei ole ilmeisesti mitään estoja, ja miksipä olisi? Jos ei ole elämässään kaikkea tuhlannut ja elänyt kädestä suuhun, viedään silti kaikki, ähäkutti. Oppi: älä ponnistele, älä pinnistele, tai jos ponnistelet, tee se pimeästi — tälläkö Suomi nousee?
Syytä ehkä muistaa sekin, miten tätä systeemiä rahoitetaan:
Pienituloinen maksaa työuransa aikana tuloveroja ehkä jonkun kymppitonnin.
Keskituloinen vaikkapa pari sataa tuhatta.
Hyvätuloinen työssäkävijä saattaa maksaa helposti yli miljoonan.
Järjettömyys kaatuu onneksi perustuslain pykälään omaisuuden suojasta, sekä siihen, että varakkaampi porukka siirtää kirjansa huomenna johonkin toiseen valtioon, jos tällainen sekoilu saa laajempaa jalansijaa. Uneksia toki saa jokainen tavallaan.
Höpöhöpö. “Moni liian suurista julkisista menoista meteliä pitävä muuttaa kantaansa 180 astetta, kun tulee puheeksi tulevat heitä itseään koskevat maksut.” — Siinä on oikeiston koko ajatusmaailma: sosialismia omistajille, kapitalismia lattiatasolle.
Jotta maksaa yli miljoonan valtioveroa, pitää tienata yli 90000 euroa vuodessa 40 vuoden ajan!
“Yksinkertaisinta olisi panna maksuun lasten saamat ennakkoperinnöt viimeisen 40 vuoden ajalta.”
Väittäisin, että tuo juuri on mahdottomin asia. Omaisuutensa ajoissa lahjoittaneelle vanhukselle voi laittaa mitä tahansa maksuun, mutta kun sitä omaisuutta ei hänellä enää lahjoitusten jälkeen ole, millä maksaa.
Vai lähettäisiinkö lasku mahdollisesti jo menehtyneille lapsille, lapsenlapsille ja kumminkaimoille, että hei, olet saanut 38v. sitten mopon ennakkoperintönä, nyt pitäisi maksaa Einarin hoidosta.
Jos hoitomaksuihin ei löydy muuten rahaa, niin silloin se raha kannattaa kerätä vaikka perintöjä yleisesti hiukan enemmän verottamalla ja jättää perintöjen jättäjät rauhaan.
Julkinen vanhustenhoito ja sen käyttämät yksiköt ovat jo tänä päivänä sillä tasolla, että oma filippiiniläinen tai ylipäänsä sikäläinen hoitaja on paitsi huomattavasti edullisempi niin samalla inhimillisempi ratkaisu kuin nykyiset teolliset hoivayksiköt. Se on tulevaisuuden valinta niille, joilla on varallisuutta. Tai ainakin heidän omaisilleen. Näin toimitaan yleisesti erityisesti Keski-Euroopassa, jossa hoitajat saapuvat pääasiassa entisistä itäblokin maista.
85% on aika korkea prosentti silloin, jos tuloton saa sen saman ilmaiseksi tai verrattuna marginaaliveroihinkaan. Ei kannata omistaa.
Eläkkeen kohdalla se jotenkin meneekin.
Asunnoistahan on muutenkin tullut useille ihmisille enempi ongelmajätettä kuin omaisuutta. Useinhan vanhojen ihmisten asunnot sijaitsevat jossain muuttotappiopaikkakunnalla, missä asunnon vuokrattavuus on huono ja arvo vähäinen. Laskennallinen vuokra voi olla kuitenkin kohtuullinen.
Minusta aika vähälle huomiolle on jäänyt sellainen asia, että yleinen asumistuki omistusasuntoon on aina 0e. Ihan jo yksinasuva voi saada enimmillään 394e/kk verotonta asumistukea vuokra-asuntoon ja perheellinen vielä enemmän. Siinä on kyllä liian suuri ero. Omistusasujalla on vuokran tilalla muita kuluja. Nykyään asuntolainan korotkaan ei ole vähennyskelpoisia.
Ei siitä pääomasta tietenkään menisi 85 %/vuosi vaan ehkä 5%/vuosi. Hoidon todellinen kustannus tulee kattona vastaan myös aika pian. Lienee jotain 5000 €/kk
Ennusteesi toteutuminen on hyvin mahdollista. Ja sen paremman hoidon hinta tullee sitten olemaan helposti 8000 — 12000 euroa kuukaudessa, niinhän markkinatalous toimii. Joissain tapauksissa kuten vähittäismyyntiliikkeet, matkaliput markkinatalous toimii asiakkaan eduksi, mutta toisin paikoin se pystyy rahastamaan rankasti. Niin esim. terveydenhuolto USA:ssa ja keikkalääkärit meillä.
3 % pääoman arvosta vähennettynä pääomatuloilla, jotka jotka jo huomioidaan hoitomaksuissa. Pankkitalletuksien osalta jotain lievempää. Ei kosketa pääomaan, vaan laskennallinen tuotto perusteena yleisesti. Riskinotosta palkitaan osakkeiden osalta.
Omaisuuden huomioon ottaminen tuskin aiheuttausi suunnatonta kriisiä kenellekään, kunhan huomioon otteisiin varakkuus, ei pikkuomaisuus.
24/7 hoidon kustannus, mukaan lukien hoitopaikan vuokra ja täyshoito on noin 6000 €/kk. Tällaisessa hoidossa ollaan vanhusväestön osalta harvoin yli kahta vuotta. Siten maksimikustannus jää alle 200 000 euron. Uudistuksen läpi saamiseksi saattaisi olla viisasta, että 150 000 — 200 000 asetettasiin ylärajaksi, jonka jälkeen maksuun ei vaikuttaisi omaisuus.
Oleellista on kuitenkin se, mitä lasketaan omaisuudeksi. Oma asunto pitää tietenkin rajata ulos. Tämän lisäksi pitää asettaa muulle omaisuudelle sellainen alaraja, että tavallinen vanhus ei sitä ylitä. Eli luokkaa 200 000 euroa. Niin kesämökki ja pieni osakesalkku säästyvät.
Miksi oma asunto jätettäisiin pois. Eihän hoitolaitoksessa ole va tarvitse omaa asuntoa mihinkään?
Oman asunnon pois jättäminen sen takia. että uudistus saataisiin läpi. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana hoitolaitoksiin päätyvät vanhukset on opetettu ajattelemaan, että omistusasunto on jotain itsessään arvokasta. Jo ajatus siihen puuttumisesta saa aikaan vastarinnan heissä ja heidän perillisissään. Kyse on siis oikeudenmukaisuuden kokemuksesta.
Jo tällä hetkellä oman asunnon omistaminen heikentää hoitokodissa olevan asemaa. Sen kustannuksia ei kuuden kuukauden alkuvaiheen jälkeen saa vähentää hoitomaksun perustana olevasta tulosta. Kun 85% prosenttia nettotuloista menee hoitomaksuun, jo 250 euron hoitovastike käytännössä syö mediaanivanhuksen varallisuutta, kun eläkeläisen mediaaninettotulo on 1500–1600 €/kk.
Sen kun laittaa asunnon vuokralle.
Mihin ajattelit laittaa asunnossa mahdollisesti asuvan parempikuntoisen puolison?
Asunnossa on vanhuksen irtaimisto, joka pitää joko myydä/hävittää tai siirtää varastoon. Perinnönjakoahan ei voi vielä tehdä. Varastoon siirtämisestä syntyy luokkaa tuhannen euron kustannus, jos ei tee kaikkea itse. Lisäksi varastopaikastakin juotuu maksamaan vuokran, joka on Helsingin seudulla aika lähellä tuota 250 €/kk.