Lääketutkimuksen rahoitus uusittava

Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus perus­tuu patent­tei­hin. Aiem­min Suomes­sa myön­net­ti­in patent­te­ja vain menetelmille tuot­taa lääke­molekyyle­jä, nyt myön­netään patent­te­ja itse molekyylille. Patent­ti on voimas­sa pääsään­töis­es­ti 20 vuot­ta. Tämä 20 vuot­ta ei kuitenkaan ole tehokkaan rahas­tuk­sen aikaa, kos­ka lääket­tä ei saa­da markki­noille heti paten­toimisen jäl­keen, vaan molekyylin tur­val­lisu­ut­ta ja vaikut­tavu­ut­ta on vielä selvitettävä.

Lääke­molekyylin kehit­tämji­nen kaikkine vaa­dit­tavine tur­val­lisu­us- ja vaikut­tavu­us­tutkimuksi­neen on hyvin kallista. Huo­mat­ta­va osa pro­jek­teista epäon­nis­tuu. Tämä pakot­taa tutki­van lääke­te­ol­lisu­u­den hyvin suurik­si yksiköik­si, jot­ta epäon­nis­tu­misen ris­ki saadaan katetuksi.

Lääke­tutkimus­ta ei syn­ny ilman rahoi­tus­ta, mut­ta tämä rahoi­tusarkkite­htu­uri on aika huono. Siinä on esimerkik­si seu­raavia ongelmia:

1)       Kun kek­sitään mullis­ta­va hyödylli­nen lääke, syn­tyy monop­o­lis­tisen tar­jon­nan ongel­ma. Lääkey­htiön kan­nat­taa mak­si­moi­da suuret­ta hin­ta x määrä, mikä merk­it­see, että hin­ta kan­nat­taa aset­taa tasolle, joka leikkaa pois huo­mat­ta­van osan kysyn­nästä. Hin­ta voi ylit­tää moninker­tais­es­ti lääk­keen valmis­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set. On ole­mas­sa hyvä, paran­ta­va lääke, joka voi pelas­taa ihmishenkiä, mut­ta se jää voimakkaasti alikäytetyksi.

2)       Kun joku kek­sii lupaa­van lääk­keen (esim. sta­ti­init) muut lääkey­htiöt ryn­täävät apa­jalle tekemään saman­laista lääket­tä, jon­ka ei edes väitetä ole­van miltään osin tuo­ta kopi­oitavaa parem­pi. Mil­jarde­ja kuluu turhaan tutkimuk­seen, jol­la ratkaistaan ongel­maa, joka on jo ratkaistu. Toki sen alku­peräisen sta­ti­inin hin­taa joudu­taan kil­pailun takia laske­maan, mut­ta olisi tähän hin­tasään­te­lyyn halvem­piakin keinoja.

3)       Kan­nat­taa tutkia vain rikkaiden län­si­maid­en tarvit­semia lääkkeitä, kuten alzheimer­lääkkeitä, mut­ta ei esimerkik­si malar­i­alääkkeitä, kos­ka sille ei ole mak­sukyky­istä kysyntää.

4)       Kenenkään ei kan­na­ta kehit­tää lääkkeitä reservi­in, esimerkik­si antibioot­tia, jota pide­tään varas­tossa sen ison epi­demi­an var­al­ta eikä las­ke­ta liiken­teeseen ennen sitä kehit­tämään vas­tus­tuskyky­isiä kan­to­ja. Antibioot­tien osalta tilanne alkaa juuri tämän takia olla kriittinen

5)       Lääkkeil­lä ei ole nor­maale­ja markki­noi­ta, jos­sa kulut­ta­ja arvioisi tuot­teen hyö­tyjä suh­teessa hin­taan. Val­taosa lääkkeistä mak­se­taan veron­mak­sajien tai vaku­u­tusy­htiöi­den pus­sista. Jot­ta mak­sa­ja (Kela, vaku­u­tusy­htiö yms.) ei olisi täysin asee­ton, sen on voita­va hylätä täysin kohtu­ut­tomat hin­tavaa­timuk­set. Hylkäävästä päätök­ses­tä seu­raa yleen­sä se, että lääkey­htiöi­den rahoit­ta­mat poti­lasjär­jestöt ryhtyvät kam­pan­jaan lääkey­htiön saal­is­tuk­sen puoles­ta. Kum­mallista, että nuo poti­lasjär­jestöt eivät koskaan kyseenalaista lääkey­htiön moraalia.

6)       Lääke­tutkimus ei tuo­ta kovin toden­näköis­es­ti tulok­sia, joiden mukaan jonkin lääk­keen käyt­tö on tarpee­ton­ta tai johonkin tau­ti­in on ole­mas­sa yksinker­tainen ja hal­pa hoito. Tutkimus­tu­lok­sia on suo­ras­taan väären­net­ty osoit­ta­maan, että jokin lääke on vaikut­tavampi kuin se itseasi­as­sa onkaan.

Hyvä esimerk­ki tämän poli­ti­ikan vaiku­tuk­ses­ta ovat AIDS-lääk­keet. Vuo­den 2000 tietämis­sä pääosa AIDS-poti­laista asui köy­hissä mais­sa, mut­ta suurel­la rahal­la kehite­tyt AIDS-lääk­keet oli hin­noitel­tu ajatellen, kuin­ka paljon rikkaan län­si­maan ihmisen hen­gen pelas­tamis­es­ta ollaan valmi­it mak­samaan. Viimeisenä virkavuon­naan pres­i­dent­ti Clin­ton onnis­tui pain­os­ta­maan lääkey­htiöitä myymään lääkkeitä alen­nuk­sel­la Afrikkaan. (Teil­lä on kas­sakaapis­sanne patent­ti, mut­ta min­ul­la taas on patent­ti­la­ki!) Lääkkei­den hin­ta aleni kun­nioitet­ta­vat 97 %.

Toinen tämän sairaan sään­nöstön seu­raus on, että lääkey­htiöt käyt­tävät lääkkei­den markki­noin­ti­in enem­män rahaa kuin niiden tutkimiseen, vaik­ka lääkkei­den markki­noin­ti on vähän moraalin raja­mail­la ole­vaa puuhaa. (Resep­tilääkkei­den main­os­t­a­mi­nen yleisölle on Suomes­sa kiellettyä.)

Olen esit­tänyt tätä ennenkin, mut­ta esitän taas. Tähän arkkite­htu­uri­in tarvi­taan kolme muutosta:

1)       Kun lääk­keelle myön­netään patent­ti, tuo­hon patent­ti­in on liitet­tävä hin­ta, jol­la julki­nen val­ta voi ostaa patentin vapaak­si. Tähän tarkoituk­seen taas on muo­dostet­ta­va jokin OECD-maid­en yhteiselin, joka yhdessä rahoit­taa patentin mitätöimisen mak­saen siitä suun­nilleen samas­sa suh­teessa kuin nuo maat tai niiden pakol­liset vaku­u­tusjär­jestelmät jou­tu­isi­vat paten­tista hin­nois­sa mak­samaan. Täl­lä en tarkoi­ta, että lääkey­htiön saa­mat tulot lääk­keestä aleni­si­vat olen­nais­es­ti vaan että ne mak­set­taisi­in eri logi­ikan mukaan.

2)       Saman OECD-maid­en yhteise­li­men on ryhdyt­tävä til­a­maan sel­l­aisia lääkkeitä, joiden kehit­tämi­nen ei ole nyt taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Näitä oli­vat esimerkik­si nuo malar­i­alääk­keet ja reservi­in kehite­tyt antibiootit. Saman tahon tulee tila­ta lääkey­htiöistä riip­puma­ton­ta tutkimus­ta lääkkei­den vaikut­tavu­ud­es­ta ja tavoista vähen­tää lääkkei­den turhaa käyttöä.

3)       Lääkkei­den har­maatuon­ti on kiel­let­tävä. Aiem­min lääkey­htiöt myivät lääkkeitä köy­hi­in mai­hin halvem­mal­la. Tämä oli eet­tis­es­ti hyvä asia, vaik­ka sen moti­iv­ina olisikin ollut silk­ka tulo­jen mak­si­moin­ti hin­tad­if­fer­roin­nil­la. Sen jäl­keen lääkey­htiöi­den kohtu­u­ton­ta saal­is­tus­ta yritet­ti­in hillitä sal­li­mal­la noiden halpo­jen lääkkei­den har­maatuon­ti köy­histä maista rikkaisi­in. Nai­ivi aja­tus. Seu­rauk­se­na tietysti oli, että köy­hät maat joutu­vat mak­samaan lääkkeistään nyt saman kuin rikkaat maat.

Esimerkik­si noista sta­ti­ineista ensim­mäisen olisi ostet­tu vapaak­si ja lääkey­htiö olisi tehnyt siitä hyvän tilin. Seu­raavia sta­ti­ine­ja ei olisi kan­nat­tanut kehit­tää, elleivät ne olisi olleet joltakin omi­naisu­udeltaan ratkai­sev­asti parem­pia. Turhaa lääke­tutkimus­ta olisi siis jäänyt tekemättä.

85 vastausta artikkeliin “Lääketutkimuksen rahoitus uusittava”

  1. Hyvä kir­joi­tus. Esit­tämääsi ongel­maan näen patent­tien lisäk­si yhden keskeisen syyn: lääkeke­hi­tys­tä tekevät yksi­tyiset pörssiyri­tyk­set. Ja kaikki­han tiedämme, että pörssiyri­tyk­sen logi­ik­ka ei kovin hyvin mene yksi­in yleishyödyl­lisen, sosi­aal­ista tasa-arvoa lisäävän ja jopa lääkärin (Hop­pokra­teen vala) eti­ikkaan perus­tu­van toimin­nan kanssa.

    Lääkkei­den kehit­tämisen kaikkein suurim­man ongel­man olit kyl­lä uno­htanut: se on ELÄINKOKEET. Lääke­te­ol­lisu­u­den kehi­tys tapah­tuu käsit­tääk­seni läh­es 100%:sti niiden avul­la. Vihreät ovat puolue, jon­ka agen­daan sopii eläinkokei­den eet­ti­nen vas­tus­t­a­mi­nen, eikä tätä epäko­htaa ainakaan voi unohtaa.

    Lääkeke­hi­tyk­sen arkkite­htu­urin neljäs muu­tosko­h­ta onkin:

    4) Tue­taan eläinkokei­ta kor­vaavien tes­taus­muo­to­jen kehit­tämistä ja lääkkeitä, joi­ta kehitetään ilman eläinkokei­ta. (Eli kiel­letään eläinko­keet ensin kädel­lisil­lä ja tas­sullisil­la, ja sit­ten kaikil­la muil­la — tämä ulote­taan myös kemianteollisuuteen.)

  2. Huolto­var­muu­den kannal­ta olisi tarpeen tuot­taa tärkeimpiä lääkkeitä Suomes­sa, nyt näin ei ole.

  3. Hyvään aiheeseen tar­tu­it. Ehdotin asian (laa­jem­min liialli­nen medikalisaa­tio län­si­mais­sa) käsit­te­lyä MOT-ohjel­malle reipas vuosi sitten.

    Lääke­tutkimuk­sen rahoituk­sen uusimi­nen on kai vielä reaalipoli­ti­ikkaa, vaik­ka rajusti markki­na­t­alouden vas­tainen yri­tys. Onnea. Ilman ide­al­is­mia ei syn­ny tuloksia.

    Tämä on niin laa­ja kv kysymys, että ratkaisu­ja pitää saa­da todel­lakin monien maid­en yhteis­toimin­nal­la. EU-alue on hyvä alku, mut­ta tuskin riit­tävä. Hyvältä kuu­losta­vat 3 ehdotustasi.

    Toinen yhtä laa­ja — laa­jem­pi — kysymys on mei­dän reilun mil­jardin liian paljon kulut­ta­van ihmisen käyt­täy­tymi­nen, kun vas­tas­sa on öljy‑, ben­saau­to- jne teol­lisu­ud­es­ta läh­tien myös oma mukavu­u­den­halumme, main­on­ta … ja sokeus nähdä muu­tamien vuosien yli. Olet sekä real­isti että ide­al­is­tipoli­itikko. Tar­tu myös tähän aiheeseen sopi­vasti. Suh­teel­lisen pie­nil­lä muu­tok­sil­la mil­jardin ihmisen käyt­täy­tymisessä saataisi­in aikaan todel­la positiivista. 

    Ps. sta­ti­inien voimakkaista sivu­vaiku­tuk­sista niin monel­la on koke­mus­ta ja vaikut­tavu­ud­es­ta (liian suuris­sa käyt­täjäkun­nas­sa) erim­ielisiä koulukun­tia, että haiskah­taa pahasti teol­lisu­u­den rahantekokoneelta.

    1. Ennus­tan, mut­ta voin toki olla väärässäkin, että jos­sain vai­heessa havaitaan, ettei korkea koles­teroli oli mitenkään haitak­si ter­veelle ihmiselle, joi­ta on paljon, vaan ain­oas­taan niille, joil­la on jokin tau­ti verisuonis­saan. Ei kai se mak­sa pahu­ut­taan koletero­lia valmista. Suurin osa ihmi­sistä söisi tämän mukaan sta­ti­ine­ja turhaan. Täl­laista tutkimus­tu­losta on turha odot­taa lääketeollisuudelta.

  4. Lääkeala on kum­malli­nen toimi­ala. Uudet inno­vaa­tiot nos­ta­vat lääkkei­den hin­to­ja. — Kaikil­la muil­la toimi­aloil­la hin­nat laske­vat uusien inno­vaa­tioiden seurauksena.

  5. Hei Osmo,

    Kiitos, että nos­tat tärkeän asian tapetille. Lähdet paran­nuse­hdo­tuk­sis­sasi liik­keelle mallista, jos­sa lääkkeitä kehit­tää ja markki­noi edelleenkin lääkey­htiöt. Oletko harkin­nut sel­l­aisia malle­ja, jois­sa lääkkeitä kehitetään julk­isra­hoit­teisi­na projekteina?

    Lääkkeistä puhut­taes­sa, poli­itikot eivät saa ohit­taa polt­tavin­ta niihin liit­tyvää ongel­maa: Antibioot­tien väärinkäyt­töä. Use­at antibiootit ovat muut­ta­mas­sa tehot­tomik­si. Syynä tähän on maini­tu­jen antibioot­tien väärinkäyt­tö. Kyseessä on tyyp­pilli­nen yhteis­maan ongel­ma, johon val­tioit­ten tulisi puut­tua yhteistuumin.

  6. Osmo Soin­in­vaara:
    Ennus­tan, mut­ta voin toki olla väärässäkin, että jos­sain vai­heessa havaitaan, ettei korkea koles­teroli oli mitenkään haitak­si ter­veelle ihmiselle, joi­ta on paljon, vaan ain­oas­taan niille, joil­la on jokin tau­ti verisuonis­saan. Ei kai se mak­sa pahu­ut­taan koletero­lia valmista. Suurin osa ihmi­sistä söisi tämän mukaan sta­ti­ine­ja turhaan. Täl­laista tutkimus­tu­losta on turha odot­taa lääketeollisuudelta.

    Jätä Osmo ennus­t­a­mi­nen ennus­ta­jaeukoille. Mainit­se­masi verisuonien tau­dit kuten aikuistyypin dia­betes, sepel­val­ti­mo­tau­ti tai yleisem­min ateroskleroosi eivät ole mitään joko-tai-tilo­ja, vaan luon­nol­lisia jatku­mo­ja. Diag­noosin teko riip­puu siitä mihin raja päätetään aset­taa ja mitä teknolo­gioi­ta on käytössä. Olisi kum­mallista jos hyö­ty alka­isi siitä mieli­v­al­tais­es­ta kohdas­ta jos­sa diag­noosi tehdään. Mak­sa ei myöskään var­maan “pahu­ut­taan” valmista koles­tero­lia, mut­ta siitä ei voi päätel­lä mitään.

    1. En väitä, että mikään nykyi­nen diag­noosi olisi täl­lainen altista­ja, joka motivoi alen­ta­maan koleteroosi­ta­son luon­not­ta­man korkeak­si. Bäitän, että joskus oival­letaan, mik­si vain joillekin ihmisille on korkeas­ta koleterolista hait­taa ja toisille se näyt­tää ole­van jopa hyödyksi.
      En tiedä, onko tämä havain­to jo kumot­tu, mut­ta noin 15 vuot­ta sit­ten tehti­in tutkimus, jon­ka mukaan koletero­lilääk­keet altista­vat mm. tap­atur­mille. (Viit­taa vaiku­tuk­seen keskushermostoon)

  7. Andy: Ja kaikki­han tiedämme, että pörssiyri­tyk­sen logi­ik­ka ei kovin hyvin mene yksi­in yleishyödyl­lisen, sosi­aal­ista tasa-arvoa lisäävän ja jopa lääkärin (Hop­pokra­teen vala) eti­ikkaan perus­tu­van toimin­nan kanssa.

    Ja kun julki­nen hallintokin on apinoin­ut toim­inta­mallinsa yri­tys­maail­mas­ta, yleishyödyl­lisyys ei kiin­nos­ta enää ketään. Val­tio ja kun­nat halu­aisi­vat enem­män parem­pia veron­mak­sajia, yleisen hyv­in­voin­nin edis­tämiseen ei ole varaa.

  8. HPV (pamil­loomavirus) rokot­teen kehit­tämi­nen mak­soi noin 100 miljoon­aa USD, jon­ka jäl­keen se oli saanut myyn­tilu­vat USA:ssa ja EU:ssa.

    Perus­tutkimus­ra­hoi­tus yliopis­toille kat­toi tästä noin 10% ja kohdis­tu riskialt­teim­paan alku­vai­heeseen. Luul­tavasti ilman riskin pienen­tämistä uudet lääk­keet oli­si­vat entistä harvinaisempia.

    Tässä vai­heessa paten­toin­ti­a­jas­ta on kulunut aika iso osa, jäl­jel­lä on noin 10 vuot­ta. Tässä ajas­sa olisi saata­va ainakin kehi­tysku­lut ja valmi­tusku­lut takaisin ja mielel­lään kohtu­ulli­nen edes 6%:n tuot­to vuodessa sijoituk­selle. Tämä vas­taa esimerkik­si sähkön kan­taverkolle hyväksyt­tyä monop­o­lin tuottoa.

    Tässä tapauk­ses­sa valmis­tus on hal­paa, mut­ta kiin­teä sijoi­tus ennen mitään tuot­to­ja on suuri. Yhk­si arpalip­pu on varsin arvokas.

    Lähin­nä on ihme, että joku Ori­on ei kaatunut, vaik­ka sen ain­oa uusi molekyyli epäon­nis­tui ja van­hat paten­tit umpeu­tu­i­v­at. Lääkey­htiöi­den fuu­siot oli­vat keino hal­li­ta näitä jät­tiriske­jä, joku han­ke onnistuu.

    Tuo­toil­la pitäisi pystyä kus­tan­ta­maan epäon­nis­tuneet han­kkeet, jot­ka nekään eivät ole ilmaisia. Yksi keino on ostaa molekyyli vaik­ka suo­ma­laielta yri­tyk­seltä kohtu­ullisen hal­val­la, kun sen kehi­tyk­sen alku­vai­heis­sa on onnis­tut­tu. Toki räjähdymäi­nen tuot­to jää saavut­ta­mat­ta tääl­lä, mut­ta jotain saadaan kirstuun.

    Toinen ryh­mä ovat uudet tehokkaat syöpälääk­keet, joiden jo valmis­t­a­mi­nen on kallista. Ne perus­tu­vat kunkin poilaan omaan immunolo­giaan ja ovat yksilöllisiä.

    Täl­löin valit­ta­vana ovat van­hat lääk­keet, jot­ka piden­tävät eli­naikaa siinä viisi vuot­ta, tai uudet lääk­keet, jot­ka pois­ta­vat syövän. Kum­man val­it­set itse? Entä kum­man annat työt­tämälle maahanmuuttajalle? 

    Hin­ta on kuitenkin sitä luokkaa, että ter­vey­den­huoltomenot kas­vaisi­vat reilusti, jos niitä käytettäisiin.

    Har­maatuon­nin kieltämi­nen on ehkä mah­dol­lista, salaulje­tus toki jää. Tullin resurssien vähen­tämi­nen tuskin edis­tää asiaa.

    Lisäk­si on keskustel­tu lääkkei­den hyväkys­mis­pros­essin hal­ven­tamis­es­ta tai patent­tisuo­ja piden­tämis­es­tä, joka vaikut­taisi hintaan.

    Eläinkokei­den vas­tus­ta­jille riit­tänee yksi sana: “thalido­mi­di”. Sitä kokeilti­in, todel­la huono hom­ma. Muutenkin on vaikea nähdä, että kehi­tyspros­es­si nopeu­tu­isi tur­val­lisu­ushakuises­sa yhteiskunnassa.

    Real­is­tista olisi lähin­nä EU:n ja USA:n yhteinen hyväksymisprosessi.

    “OECD läkkkeet Ltd” on yksi tapa antaa läkkey­htiöille se tuot­to minkä halu­a­vat. Se toden­näköis­es­ti heiken­täisi kil­pailua ja sanoi­s­isnko parhaan vai­h­toe­hdon löytämistä. Hal­paa se ei olisi.

    Miten olisi jos lääke­fir­moille vain ker­ro­taan, että saat­te 5% BKT:stämme, ette enem­pää ettekä vähempää. Tehkää lääkkeitä, joil­la se saadaan nouse­maan niin tien­aat­te enem­män? Ei kuu­losta hyvältä.

    Lääkeyri­tyk­sil­lä ei näytä menevän mitenkään eri­tyisen loisteliaasti.

    Bill and Melin­da gates foun­da­tion rahoit­taa malar­i­alääk­keen kehit­tämistä. Help­poa se ei ole sittenkään.

    Kil­pailu luo vai­h­toe­hto­ja ja ennem­män laadukkai­ta ehdo­tuk­sia. Jos vaik­ka Helsingis­sä olisi kak­si kil­pail­e­vaa kaavoitusvi­ras­toa, lop­putu­los voisi olla paljon parempi.

    Lop­pu­peleis­sä kyse on riskeistä ja niiden ottamisen mah­dol­lis­tamista tuo­toista. Jos ei ole tuot­to­ja, kuka halu­aa kan­taa riskit?

  9. Ekon­o­mistitkaan eivät ole täysin var­mo­ja patent­ti­jär­jestelmien hyödy­istä ja että ain­oas­taan niiden ole­mas­sao­lo mah­dol­lis­taa innovoinnin.

    Peri­aat­teessa ulkois­vaiku­tusten vuok­si ei paten­toitavien inno­vaa­tioiden tutkimuk­seen ei laitet­taisi sosi­aalis­es­ti opti­maal­ista määrää resursse­ja mut­ta esimerkik­si Boun­ty sys­tee­mi mah­dol­lis­taisi tehokkaan määrän tutkimus­ta. Boun­ty pitäisi toki rahoit­taa verovaroista.

  10. Osmo Soin­in­vaara:
    En väitä, että mikään nykyi­nen diag­noosi olisi täl­lainen altista­ja, joka motivoi alen­ta­maan koleteroosi­ta­son luon­not­ta­man korkeak­si. Bäitän, että joskus oival­letaan, mik­si vain joillekin ihmisille on korkeas­ta koleterolista hait­taa ja toisille se näyt­tää ole­van jopa hyödyksi.
    En tiedä, onko tämä havain­to jo kumot­tu, mut­ta noin 15 vuot­ta sit­ten tehti­in tutkimus, jon­ka mukaan koletero­lilääk­keet altista­vat mm. tap­atur­mille. (Viit­taa vaiku­tuk­seen keskushermostoon) 

    Yksit­täisen tutkimuk­sen merk­i­tys voi olla aika pieni, jos toiset, riip­pumat­tomat tutkimuk­set toisaal­la (ns. tois­toko­keet) eivät sen tulok­sia ja johtopäätök­siä vahvista. (Sana olkoon vapaa, mut­ta suu­tarin voi olla joskus parem­pi pysytel­lä lestissään!)

  11. Lisäisin vielä edel­liseen kom­ment­ti­i­ni, että kaik­ki havain­not (suu­tarinkin tekemät) voivat olla arvokkai­ta. Eri­lais­ten havain­to­jen selit­tämi­nen se vas­ta joskus vaikeaa onkin. Moni ole­tus tai malli voi yksinker­tais­taa mon­imutkaisia asioi­ta liiaksi.

  12. Andy:
    Hyvä kir­joi­tus. Esit­tämääsi ongel­maan näen patent­tien lisäk­si yhden keskeisen syyn: lääkeke­hi­tys­tä tekevät yksi­tyiset pörssiyri­tyk­set. Ja kaikki­han tiedämme, että pörssiyri­tyk­sen logi­ik­ka ei kovin hyvin mene yksi­in yleishyödyl­lisen, sosi­aal­ista tasa-arvoa lisäävän ja jopa lääkärin (Hop­pokra­teen vala) eti­ikkaan perus­tu­van toimin­nan kanssa.

    Lääkkei­den kehit­tämisen kaikkein suurim­man ongel­man olit kyl­lä uno­htanut: se on ELÄINKOKEET. Lääke­te­ol­lisu­u­den kehi­tys tapah­tuu käsit­tääk­seni läh­es 100%:sti niiden avul­la. Vihreät ovat puolue, jon­ka agen­daan sopii eläinkokei­den eet­ti­nen vas­tus­t­a­mi­nen, eikä tätä epäko­htaa ainakaan voi unohtaa.

    Lääkeke­hi­tyk­sen arkkite­htu­urin neljäs muu­tosko­h­ta onkin:

    4) Tue­taan eläinkokei­ta kor­vaavien tes­taus­muo­to­jen kehit­tämistä ja lääkkeitä, joi­ta kehitetään ilman eläinkokei­ta. (Eli kiel­letään eläinko­keet ensin kädel­lisil­lä ja tas­sullisil­la, ja sit­ten kaikil­la muil­la – tämä ulote­taan myös kemianteollisuuteen.) 

    En väitä että eläinko­keet oli­si­vat eet­tisessä mielessä täysin ongel­mat­to­mia, mut­ta mielestäni on aika PAKSUA väit­tää, että ne oli­si­vat lääkkei­den kehit­tämisen SUURIN ongel­ma. Olisiko Raha­pu­las­taan kär­siviä (köy­hien maid­en?) vapaae­htoisia kansalaisia, jot­ka tes­tauk­sen riske­jä eivät vält­tämät­tä edes ymmär­rä, jotenkin eet­tisem­pää käyt­tää jo ensim­mäi­sis­sä uuden lääk­keen lääkekokeis­sa. Seu­rauk­set, ne ei-toiv­o­tut, voivat joskus olla vakavia/pysyviä.

    Eiköhän se suurin ongel­ma ole kuitenkin vaikeat sairaudet, joi­hin ei vielä apua (lääkkeitä) ole saatavilla?

  13. Patentin idea oni, että kek­si­jä julk­istaa ideansa ja tämän vasti­neek­si saa yhteiskunnal­ta määräa­jak­si suo­jan. Tämän jäl­keen se on ihmiskun­nan yhteistä omaisuutta.

    Musi­ikissa suo­ja on jostain syys­tä 70 vuot­ta kek­si­jän kuole­mas­ta. jean Sibeliuk­sen toimeen­tu­losta siis huolehditaan. 

    Suomen aiem­pi “menetelmä­patent­ti” oli aito pro­tek­tion­isti­nen sys­tee­mi, aina oli jokin eri tapa puris­taa pil­ler­iä tehtävis­sä. Menetelmä­paten­tit oli­vat lähin­nä haitallisia kaikille.

    Lääkekus­tan­nusten nousun syy on, että molekyyli­bi­olo­gial­la pystytään tuot­ta­maan tehokkai­ta lääkkeitä mut­ta pie­nille asi­akas­ryh­mille, äärim­mil­lään yksilöllisesti.

  14. Osmo Soin­in­vaara:
    Ennus­tan, mut­ta voin toki olla väärässäkin, että jos­sain vai­heessa havaitaan, ettei korkea koles­teroli oli mitenkään haitak­si ter­veelle ihmiselle, joi­ta on paljon, vaan ain­oas­taan niille, joil­la on jokin tau­ti verisuonis­saan. Ei kai se mak­sa pahu­ut­taan koletero­lia valmista. Suurin osa ihmi­sistä söisi tämän mukaan sta­ti­ine­ja turhaan. Täl­laista tutkimus­tu­losta on turha odot­taa lääketeollisuudelta.

    Onhan se ihan vaki­in­tunut viisaus, että val­ti­mo­taudeil­la on monia eri riskitek­i­jöitä. Koles­teroli on niistä yksi, ei ain­oa, mut­ta hyvin merkit­tävä. Tässä kir­jas­sa on hel­posti sulavas­sa muo­dos­sa tutkimus­näyt­töön perus­tu­va käsi­tys koles­terolin roolista, ja järkiar­gu­men­tit koles­teroli­de­nial­is­teille: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510368794

    Mak­sa valmis­taa koles­tero­lia kul­jet­tavaa lipopro­tei­inia tarpeeseen, tot­ta kai. Liikaa verisuo­nen seinämään tak­er­tu­vaa ja tule­hdus­ta aiheut­tavaa koles­tero­likul­jet­inta voi syn­tyä nyky­i­sis­sä olois­sa, kos­ka luon­non­va­l­in­ta ei ole tätä ongel­maa päässyt kar­si­maan, kahdestakin syys­tä. Ensin­näkin tyy­dyt­tynei­den rasvo­jen suuri osu­us ruokavalios­sa on ollut yleistä vas­ta lyhyen aikaa. Toisek­seen val­ti­mo­tau­dit vievät hau­taan siinä iässä, kun oleelli­nen panos lisään­tymisen eteen on jo tehty.

    Osa syö sta­ti­ine­ja turhaan, se on tot­ta. Osa myös pitää pyöräi­lykypärää päässä turhaan. Sta­ti­init ovat hyvin siedet­tyjä lääkkeitä, ja geen­itestil­lä voi selvit­tää, onko riskil­i­ha­soireisi­in merkit­tävä. Kun kyse on nykyään läh­es ilmais­es­ta lääk­keestä, toises­sa vaakakupis­sa ei tarvitse olla kovinkaan suur­ta hyö­tyä perustele­maan sta­ti­inien käyt­tö jo varhaises­sa kes­ki-iässä, kun mui­ta riskitek­i­jöitä kuin korkea LDL ei vielä ole.

  15. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Lääke­tutkimus ei tuo­ta kovin toden­näköis­es­ti tulok­sia, joiden mukaan jonkin lääk­keen käyt­tö on tarpee­ton­ta tai johonkin tau­ti­in on ole­mas­sa yksinker­tainen ja hal­pa hoito. Tutkimus­tu­lok­sia on suo­ras­taan väären­net­ty osoit­ta­maan, että jokin lääke on vaikut­tavampi kuin se itseasi­as­sa onkaan.”

    JULKINEN SEKTORI JA SÄÄTIÖT RAHOITTAVAT YLIOPISTOJA. Niiden pitäisi olla riip­pumat­to­mia, ja riip­pumat­to­muu­den pitäisi tarkoit­taa juuri sitä, että yliopis­to­jen tutkimuk­set voivat pal­jas­taa lääkkei­den tehot­to­muudet ja tarpeet­tomat hoidot. Yliopis­toil­la on maail­man­laa­juis­es­ti yhteen­sä ainakin sato­jen mil­jar­di­en euro­jen rahoi­tus lääketi­eteen alal­la, joten resursse­ja tuo­hon kyl­lä on. 

    Eri vai­h­toe­hto­jen ver­tailun objek­ti­ivi­su­u­den takaa vain riip­puma­ton ver­tail­i­ja. Sel­l­ainen, joka ei ole rahoituk­sel­lis­es­ti riip­pu­vainen lääkey­htiöistä. Täl­laisia ovat sekä val­tioiden lääke­vi­ra­nomais­ta­hot, joiden pitäisi valvoa etenkin niiden lääkkei­den toimivu­ut­ta, joiden käytön rahoituk­seen julki­nen sek­tori osal­lis­tuu, sekä yliopis­tot. Sama asia pätee pitkälti myös lääkeke­hi­tyk­seen, jos­ta huo­mat­ta­va osa tehdään yliopis­tois­sa. Jos malar­i­alääkkeitä ei kehitetä, ei siitä voi pelkkiä lääkey­htiöitä syyt­tää. Tätä varten ovat yliopis­tot olemassa.

    Pointis­sa 1 on point­tia, mut­ta se asianti­la tulee jatku­maan aina, että myyn­ti­hin­ta on jotain ihan muu­ta kuin valmis­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set. Sama tilanne se on muis­sakin tuot­teis­sa. Par­tahöylän valmis­t­a­mi­nen aasialaises­sa tehtaas­sa mak­saa korkein­taan kym­meniä sent­te­jä, ja hiukan kul­je­tuskus­tan­nuk­sia tulee päälle, mut­ta kau­pas­sa hin­ta voi olla valmis­tuk­sen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­si­in näh­den monikym­menker­tainen. Silti kukaan ei ehdo­ta, että par­tahöylien hin­taa pitäisi säädel­lä. Eikä par­tahöylien kehi­tys­tä edes rahoite­ta kai verovaroin, toisin kuin lääkekehitystä.

    Rahoi­tus­puol­ta voisi kyl­lä kehit­tää. Muis­tuu mieleen se, mitä kävi eräälle kehi­tyside­alle, kun se vieti­in erään nimeltä mainit­se­mat­toman julk­isra­hoit­teisen rahoi­tus­läh­teen arvioitavak­si. Idea oli sel­l­ainen, joka olisi onnistues­saan voin­ut johtaa huo­mat­tavaan turhan kulu­tuk­sen alen­e­miseen. Ongel­ma oli se, että tuos­ta olisi hyö­tynyt koti­taloudet, ei yri­tyk­set. Rahoi­tus­ta­ho ilmoit­ti — aivan oikein oman tehtävän­sä kannal­ta — että se ei voi rahoit­taa han­ket­ta, joka ei lisää liike­toim­intaa, vaan päin­vas­toin vähen­tää kulu­tus­ta. Lääke­tutkimuk­ses­sa voi olla sama tilanne. Eli on helpom­pi saa­da rahoi­tus­ta uusien lääkkei­den kehit­tämiseen tai uusien mekanis­mien tutkimiseen kuin jo ole­mas­sa ole­vien lääkelu­val­lis­ten tuot­tei­den tes­taamiseen ja ver­tailu­un, ja niiden osalta lop­pumak­saji­ille edullisimpi­en vai­h­toe­hto­jen löytämiseen.

  16. Että lääkeke­hi­tys saatet­taisi­in käytän­nössä täy­del­lis­es­ti poli­it­tisen kon­trol­lin alle? No, voisi olla kyl­lä haus­ka seu­ra­ta, mut­ta pidem­män­päälle tulok­set voisi­vat olla aika karmivia.

    Kauanko­han tuol­laises­sakin sys­tee­mis­sä kestäisi, että esim. EU alka­isi viheri­den MEPi­en masi­noimana vaa­ti­maan, että puo­let rahoista pitää lait­taa home­opaat­tis­ten “lääkkei­den” tutkimuk­si­in ja ettei mis­sään rahoitet­tavas­sa lääke­tutkimuk­ses­sa saisi käyt­tää geene­jä tai kemikaale­ja — saati siten atomeja.

    Lop­ul­ta meil­lä olisi käsis­sä taa­tusti joku EU:n tutkimus­puiteo­hjelmien kaltainen hirviö, joka söisi määrät­tömästi rahaa, mut­tei tuot­taisi turhien raport­tien lisäk­si käytän­nössä juuri mitään.

  17. nyt myön­netään patent­te­ja itse molekyylille 

    Sama tren­di on muil­la aloil­la (ympäri maailman):
    ohjelmistopaten­tit, liike­toim­inta­p­aten­tit, käyt­töli­it­tymä­paten­tit, geenipatentit, …

    Patent­ti­jär­jestelmä on rik­ki ja tätä kehi­tys­tä ajaa ainakin osak­si se, että patent­ti­toimis­tot saa­vat paten­teista rahaa. Niiden siis kan­nat­taa päästä mah­dol­lisim­man paljon patentteja.

    Alun­perin taisi olla vaa­timus, että kyse oli spe­si­fista tavas­ta ohja­ta “luon­non­voimia” tms. Siihen olisi syytä palata.

    Jos taas esimerkik­si lääkeke­hi­tys ei yksi­tyiseltä puolelta onnis­tu ilman vip­paskon­ste­ja kuten molekyyli­paten­tit, vääriä tulok­sia tuot­tavien tutkimusten lopet­ta­mi­nen ennen tulosten saamista, lääkärei­den kesti­tys, lääkärei­den pro­vi­siot, jne., jne., tehdään kuten Piraat­tipuolue ehdot­taa ja siir­retään tuo tutkimus kokon­aan yliopis­toille ja julkiselle puolelle ja patent­ti­va­paak­si. Lääkey­htiöt tehkööt pelkkiä pillereita.

  18. Poth1ue1: Että lääkeke­hi­tys saatet­taisi­in käytän­nössä täy­del­lis­es­ti poli­it­tisen kon­trol­lin alle? No, voisi olla kyl­lä haus­ka seu­ra­ta, mut­ta pidem­män­päälle tulok­set voisi­vat olla aika karmivia. 

    Onko nyky­meno, jos­sa tuot­teis­te­taan van­han kanssa omi­naisuuk­sil­taan ident­tisiä molekyyle­jä patent­tisuo­jan säi­lyt­tämisek­si, jos­sa väärät tutkimus­tu­lok­set katoa­vat, jos­sa lääk­itään oire­i­ta eikä paran­neta sairauk­sia, jos­sa markki­noin­ti­in käytetään tuoteke­hi­tyk­seen ver­rat­tuna rahaa kolminker­tais­es­ti, jne., yhtään sen parempi?

  19. Osmo Soin­in­vaara:
    Ennus­tan, mut­ta voin toki olla väärässäkin, että jos­sain vai­heessa havaitaan, ettei korkea koles­teroli oli mitenkään haitak­si ter­veelle ihmiselle, joi­ta on paljon, vaan ain­oas­taan niille, joil­la on jokin tau­ti verisuonis­saan. Ei kai se mak­sa pahu­ut­taan koletero­lia valmista. Suurin osa ihmi­sistä söisi tämän mukaan sta­ti­ine­ja turhaan. Täl­laista tutkimus­tu­losta on turha odot­taa lääketeollisuudelta. 

    Yksi ratkaisu tähän tutkimusten julka­isuon­gel­maan on se, että lehdet alka­isi­vat vaa­tia tutkimusten rek­isteröin­tiä ennen tutkimuk­sen aloit­tamista ehtona sille, että sen tulok­set voidaan julka­ista. Nythän peru­songel­mana lääke­tutkimuk­sis­sa on se, että lääkete­hdas aloit­taa tutkimuk­sen lääk­keen­sä vaiku­tuk­ses­ta. Kun sit­ten osoit­tau­tuu, että sen tulok­set eivät osoi­ta lääk­keestä ole­van mitään hyö­tyä, ne hau­dataan vähin äänin. Tiedele­hti­in valikoituu siis vain ne tutkimuk­set, jot­ka osoit­ta­vat lääk­keestä ole­van hyötyä. 

    Jos lehdet nou­dat­taisi­vat rek­isteröin­ti- ja siihen liit­tyvä tutkimus­tu­losten julka­isu­velvol­lisu­ut­ta riip­pumat­ta siitä, mitä tulok­set ovat, täl­lainen tulosten vääris­te­ly olisi mah­dol­lista ajaa pois ja sen seu­rauk­se­na maid­en resep­tilääkkei­den käytöstä käyt­tävil­lä vira­nomaisil­la olisi luotet­tavam­paa tietoa siitä, mitä lääkkeitä kan­nat­taa ihmisille kustantaa. 

    Tiedele­hdet eivät vält­tämät­tä itse täl­laiseen vapaae­htois­es­ti ryhdy (kos­ka niille lääkete­htail­ta tulo on tärkeää), mut­ta jos vira­nomaiset (tai vaku­u­tusy­htiöt) julis­taisi­vat, että käyt­tävät lääkeko­r­vaus­päätök­siä tehdessään tutkimuk­sia vain niistä lehdis­tä, jot­ka tästä tiukasti pitävät kiin­ni, voisi täl­lä jo jotain vaikutustakin.

  20. “Musi­ikissa suo­ja on jostain syys­tä 70 vuot­ta kek­si­jän kuole­mas­ta. jean Sibeliuk­sen toimeen­tu­losta siis huolehditaan.”

    Jol­lain sen Mafi­ankin on elettävä 🙂

  21. Tun­nus­tan main­on­nan. En siis voin­ut olla main­os­ta­mat­ta tätä teosta. 

    Ehkä hie­man yksi­toikkoinen paikka­paikoin, mut­ta luet­ta­va kuitenkin. Todel­lis­es­ta objek­ti­ivi­su­ud­es­ta en sit­ten tiedä, mut­ta var­masti raha lääke­te­ol­lisu­udelle kelpaa.

    Peter C. Götzsche — Tap­pa­vat lääk­keet ja jär­jestäy­tynyt rikollisuus

    http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525701409

  22. Poth1ue1: Että lääkeke­hi­tys saatet­taisi­in käytän­nössä täy­del­lis­es­ti poli­it­tisen kon­trol­lin alle? No, voisi olla kyl­lä haus­ka seu­ra­ta, mut­ta pidem­män­päälle tulok­set voisi­vat olla aika karmivia.

    Tuo on vain aste-ero, nykyisel­läänkin imma­te­ri­aaliset tuotan­notek­i­jät siir­tyvät yhteiseen omis­tuk­seen 20 vuo­den kuluttua.

    OT: havaitsin tässä päivänä eräänä siir­tyneeni vaivihkaa sosial­is­tiseen talousjär­jestelmään. Käytän yhteisessä omis­tuk­ses­sa ole­vaa kood­ia, luen yhteisessä omis­tuk­ses­sa ole­vaa kir­jal­lisu­ut­ta, kuun­te­len yhteisessä omis­tuk­ses­sa ole­vaa musi­ikkia, käytän palvelu­raken­net­ta jon­ka mah­dol­lis­ta­vat yhteisessä omis­tuk­ses­sa ole­va infra­struk­tu­uri ja maail­maani muut­taa yhtei­sistä rahoista tehtävä perus­tutkimus. Kun­non kom­mu­nistin tapaan kan­natan vielä maapo­h­jan arvon­nousun leikkaamista yhteisek­si hyväk­si. Tässä ide­ol­o­gises­sa kokon­aisu­udessa patent­tien pakkol­u­nas­tus on pähkinöitä.

  23. Suomes­sa voisi kokeil­la ongel­man­ratkaisua, joka jär­jestet­täisi­in kil­pailu­muo­dos­sa. Arkkite­htu­uris­sa­han tämä on arkea.

    https://challenge.gov

    Siis ongel­ma — ja ratkaisun tehnyt saa sion läjän rahaa. Edel­ly­tyk­senä on, että joil­lakin on pääo­maa tehdä vaa­dit­tavaa työtä riskil­lä. Ihan omis­tusasun­to ei tai­da riit­tää rahoitukseksi.

    Nature ‑lehden sivuil­ta löy­tyyy esimerkke­jä, tosin pain­o­tus on biologiassa.
    http://www.nature.com/openinnovation?sort=true&summaryFlag=summary

    Tun­ne­tu­in on Xprize http://www.xprize.org

    Peri­aat­teessa Tekes kil­pailut­taa hake­muk­sia, mut­ta se on hie­man eri asia.

  24. Osmo Soin­in­vaara:
    Ennus­tan, mut­ta voin toki olla väärässäkin, että jos­sain vai­heessa havaitaan, ettei korkea koles­teroli oli mitenkään haitak­si ter­veelle ihmiselle, joi­ta on paljon, vaan ain­oas­taan niille, joil­la on jokin tau­ti verisuonissaan. 

    Ennus­tan, mut­ta voin toki olla väärässäkin, että jos­sain vai­heessa havaitaan, että hiilid­iok­sidin lisään­tymi­nen ilmake­hässä ei lisää sys­temaat­tis­es­ti maa­pal­lon lämpötilaa. 

    Eipä ennus­tuk­sel­lani ole mitään virkaa, mut­ta ehkäpä joku pitää min­ua sen vuok­si intellek­tuel­limpana kuin itse asi­as­sa olen.

  25. anonyy­mi: …jos­sa lääk­itään oire­i­ta eikä paran­neta sairauk­sia, jos­sa markki­noin­ti­in käytetään tuoteke­hi­tyk­seen ver­rat­tuna rahaa kolminker­tais­es­ti, jne., yhtään sen parempi?

    On, kos­ka nyky­menol­la on edes teo­ri­as­sa mah­dol­lista saa­da aikaan edis­tys­tä. Sosial­isti­nen jär­jestelmä on tun­netusti vieläkin huonompi. 

    Olen odot­tanut, että joku ver­tail­isi tässä keskustelus­sa USA:n jär­jestelmää vs. koti­maista. Käsit­tääk­seni siel­lä yliopis­toil­la on vahvem­pi ase­ma ver­rat­tuna yri­tyk­si­in kuin meillä.

    Sinän­sä surkuhu­paisaa, että väestökir­jan­pidon annetaan rapau­tua ja Tilk­ka annet­ti­in lakkaut­taa. Tutkimustyötä tehnyt ystäväni sanoi, että suo­ma­laisil­la oli aikaisem­min kak­si isoa etua lääke­te­ol­lisu­u­den valittes­sa maa­ta tutkimuk­si­in. Nyt molem­mat on menetet­ty, emmekä siten saa enää lääkkeitä etu­a­jas­sa mui­hin verrattuna.

  26. anonyy­mi: Onko nyky­meno, jos­sa tuot­teis­te­taan van­han kanssa omi­naisuuk­sil­taan ident­tisiä molekyyle­jä patent­tisuo­jan säi­lyt­tämisek­si, jos­sa väärät tutkimus­tu­lok­set katoa­vat, jos­sa lääk­itään oire­i­ta eikä paran­neta sairauk­sia, jos­sa markki­noin­ti­in käytetään tuoteke­hi­tyk­seen ver­rat­tuna rahaa kolminker­tais­es­ti, jne., yhtään sen parempi?

    Nyky­menos­sa on ainakin se hyvä puoli, että lääkeke­hi­tyk­sen on kuitenkin aina lop­pu­jen lopuk­si tuotet­ta­va jotain myytävää ja myytävyy­den ratkaisee per­im­miltään loppukäyttäjä.

    Julkises­sa rahoituk­ses­sa tämä yhteys katkeaa ja tutkimus­ta ja tuoteke­hi­tys­tä teke­vien taho­jen ensisi­jaisek­si moti­iviksi nouseekin tutkimus­ra­hamäärien mak­si­moin­ti. Tämä taas onnis­tuu miel­lyt­tämäl­lä byrokraat­te­ja ja lob­baa­mal­la poli­itikko­ja lop­pukäyt­täjien jäädessä orvon huu­to­laisen asemaan.

  27. Mitä lääk­keen kehit­tämi­nen on? Etsitään molekyyle­jä kasveista ja selvitetään niiden vaiku­tus ihmisen ter­vey­teen. Yleinen peri­aate paten­teis­sa on niiden kek­simis­es­tä saa patentin. Se, mitä kek­sitään, pitää olla ennen tun­tem­aton­ta ja omi­naisuuk­sil­taa parem­paa kuin aiem­mat käyte­tyt menetelmät. Jos jätämme molekyylin patentin ulkop­uolelle ja kuvaamme miten molekyyli valmis­te­taan ja patent­ti kos­kee tätä menetelmää estämme kil­pail­i­joi­ta viemästä hyö­tyä ennen kun lääk­keek­si tarkoitet­tu aine tode­taan sovel­tuvak­si. Jos molekyylin voi uut­taa kasvista, sitä voi käyt­tää teen tapaan. Ongel­mana voi olla annos­tuk­sen riit­tämät­tömyys vaiku­tuk­sen pitämisek­si jatku­vana. Lääk­keethän ovat tiivis­teitä sopi­vas­sa seok­ses­sa nau­tit­tavak­si. Koko alan pitämi­nen kan­nat­ta­vana on vain tavoite, joka täyt­tyy tuot­ta­mal­la toimivia lääkkeitä ei toim­i­ma­ton­ta hallintoa elät­tämään lainkiertäjiä.

  28. JTS: Suomes­sa voisi kokeil­la ongel­man­ratkaisua, joka jär­jestet­täisi­in kil­pailu­muo­dos­sa. Arkkite­htu­uris­sa­han tämä on arkea.
    https://challenge.gov
    Siis ongel­ma – ja ratkaisun tehnyt saa sion läjän rahaa. Edel­ly­tyk­senä on, että joil­lakin on pääo­maa tehdä vaa­dit­tavaa työtä riskil­lä. Ihan omis­tusasun­to ei tai­da riit­tää rahoitukseksi.

    Minus­takin täl­laiselta poh­jal­ta lähtevät ratkaisut sovel­tu­vat lääketi­eteeseen paljon parem­min kuin täysin vapaaseen markki­na­t­alouteen perustuvat. 

    Tässä on kak­si asi­aa, mitkä tekevät nor­maalien markki­noiden toimin­nan epäop­ti­maalisek­si. Ensin­näkin läh­es kaikkial­la markki­noiden osta­japuolel­la on yksi taho, oli tämä sit­ten val­tio tai vaku­u­tusy­htiöt. Tätä osta­jaa kiin­nos­taa vain ja ain­oas­taan yksi asia, miten tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon ter­veyt­tä ihmisille mah­dol­lisim­man vähäl­lä rahal­la. Kos­ka osta­jan intres­si on näin hyvin ja suht objek­ti­ivis­es­ti spe­si­fioitavis­sa, siitä markki­noiden piir­teestä, että tuote­taan jokaiselle juuri hänelle sopi­vaa jut­tua, ei ole tässä mitään hyö­tyä. Kukaan syöpä­sairas ei halua olla käyt­tämät­tä val­tion tai vaku­u­tusy­htiön rahoil­la mak­set­tua syöpälääket­tä. Häneltä asi­aa ei kuitenkaan kan­na­ta kysyä, vaan val­ti­ol­ta, jon­ka pitää laskea, onko syöpälääk­keen teho niin hyvä, että se oikeut­taa siitä mak­set­ta­van hinnan. 

    Toisek­si, iso osa ihmis­ten ter­veyt­tä paran­tavista asioista voi hyvinkin olla varsin halpo­ja, mut­ta vain vähän yksi­ty­isiä lääkete­htai­ta kiin­nos­tavia, jos niistä saatavaa taloudel­lista hyö­tyä ei voi monop­o­lisoi­da paten­teil­la itselleen. Tämän vuok­si lääketi­eteen tutkimus on vääristyvän paljon keskit­tynyt pelkästään lääkkei­den tutkimuk­seen. Etenkin tämä kos­kee ennal­taehkäi­se­viä keinoja. 

    Esim. se, että ihmiset saataisi­in jol­lain keinoin ole­maan sairas­tu­mat­ta dia­betek­seen tai sydän­sairauk­si­in, säästäisi ter­vey­den­hoito­jär­jestelmälle val­tavasti rahaa, mut­ta ei tuot­taisi tämän keinon kek­si­jälle oikeas­t­aan mitään ver­rat­tuna siihen, että tuot­taa uuden lääk­keen, jol­la noiden mas­si­ivis­ten ter­veysongelmien hait­to­ja paran­nel­laan. Ennem­minkin on niin, että noi­ta lääkkeitä tuot­taville olisi taloudelli­nen katas­trofi, jos kehitet­täisi­in help­po­ja elämän­ta­pa­muu­tok­sia, joil­la sairas­tavu­ut­ta saataisi­in vähennettyä.

  29. Ei ole help­po ongel­ma ratkaistavak­si. Mikä sit­ten on suurin jar­ru kehi­tyk­selle? Var­maan hin­ta ja aika tuo­da lääkekeksin­tö markkinoille.

    Voisiko yhteiskun­ta ottaa tämän väliosan hal­tu­un­sa? Lääkey­htiö kehit­tää, valmista ja jakelee, mut­ta yhteiskun­ta tekee puoluet­toman tutkimustyön matkalla markki­noille. Samal­la voitaisi­in ohja­ta varo­ja niihin sairauk­si­in, jot­ka ovat yhteiskun­nal­lis­es­ti merkittäviä.

    Seu­ran­nut vuosikaudet pro­jek­tia, jos­sa iki­van­haa BCG-rokotet­ta kokeil­laan autoim­muu­ni­sairau­den hoitoon (tyypin 1 dia­betes). Hom­ma on jun­nan­nut pitkään läh­es paikallaan, kos­ka tutk­i­joiden on ollut mah­do­ton­ta kerätä tarvit­ta­vat kymmenet miljoonat vai­heen 2 ja 3 kli­in­isi­in tutkimuksiin.

  30. Samuli Saarel­ma:

    Jos lehdet nou­dat­taisi­vat rek­isteröin­ti- ja siihen liit­tyvä tutkimus­tu­losten julka­isu­velvol­lisu­ut­ta riip­pumat­ta siitä, mitä tulok­set ovat, täl­lainen tulosten vääris­te­ly olisi mah­dol­lista ajaa pois ja sen seu­rauk­se­na maid­en resep­tilääkkei­den käytöstä käyt­tävil­lä vira­nomaisil­la olisi luotet­tavam­paa tietoa siitä, mitä lääkkeitä kan­nat­taa ihmisille kustantaa. 

    Onko sel­l­aista sit­ten ker­taakaan sat­tunut että lääke­valvon­tavi­ras­to olisi piilos­sa olleen datan tul­tua julka­istuk­si evän­nyt myyn­tilu­van tai pois­tanut lääkekorvauksen?

    Jonkin­lainen ongel­ma toki on ole­mas­sa mut­ta käsit­tääk­seni vira­nomaiset vaa­ti­vat nyt jo hyvin laa­jat doku­men­tit ja datat ja kli­iniset tutkimuk­set pitää rek­isteröidä jul­me­tun byrokraat­tis­es­ti. Ymmärtääk­seni tämän asian ympäril­lä on ollut paljon melua vähästä.

  31. JTS:
    HPV (pamil­loomavirus) rokot­teen kehit­tämi­nen mak­soi noin 100 miljoon­aa USD, jon­ka jäl­keen se oli saanut myyn­tilu­vat USA:ssa ja Euroopassa 

    Tähän väit­teeseen lääke­molekyylin kehit­tämisen tähti­ti­eteel­li­sistä kalleud­es­ta aina tör­mää. Mihin tuo 100 musd luku perus­tuu? Lääke­fir­man omaan arvioon? Lääke­valmis­ta­jille on aina oman edun mukaista “main­os­taa” tuoteke­hi­tyk­sen kalleut­ta kos­ka se a) luo hin­tamieliku­vaa suures­ta taus­tatyöstä ja B) oikeut­taa vaa­ti­maan pitk­iä patenttisuojia. 

    En yhtään epäile ettei lääkkei­den kehi­tys olisi kallista, mut­ta 100 miljoon­aakin on aika huikea sum­ma, ja kun kyseistä kus­tan­nus­ta käytetään argu­ment­ti­na niin olisi toki hyvä ava­ta mitä kaikkea tuo­hon sisäl­tyy. Onko sadas­sa miljoonas­sa mukana myös esim markki­noin­tiku­lut ja patent­ti­lakimi­esten palkkiot?

  32. Kalle: On, kos­ka nyky­menol­la on edes teo­ri­as­sa mah­dol­lista saa­da aikaan edis­tys­tä. Sosial­isti­nen jär­jestelmä on tun­netusti vieläkin huonompi. 

    Yhdys­val­to­jen kap­i­tal­isti­nen ter­vey­den­huolto­han on omaa sosial­is­tis­tamme niin paljon parem­pi. Vai viit­taatko siihen, miten julkisel­la rahal­la ei ole koskaan mitään kehitet­ty ainakaan yliopis­tois­sa ja tutkimuslaitoksissa?

    Poth1ue1: Julkises­sa rahoituk­ses­sa tämä yhteys katkeaa ja tutkimus­ta ja tuoteke­hi­tys­tä teke­vien taho­jen ensisi­jaisek­si moti­iviksi nouseekin tutkimus­ra­hamäärien maksimointi. 

    Julkisen rahoituk­sen voi kanavoi­da THL:n kaut­ta, jol­loin paine mak­si­maal­is­ten ter­veysvaiku­tusten aikaansaamisek­si kanavoituu suo­raan tutkimuk­seen sen sijaan että vain rahoitet­taisi­in yksi­ty­is­ten yri­tys­ten monopolirahastustuotteita.

    Kimi: Voisiko yhteiskun­ta ottaa tämän väliosan hal­tu­un­sa? Lääkey­htiö kehit­tää, valmista ja jakelee, mut­ta yhteiskun­ta tekee puoluet­toman tutkimustyön matkalla markki­noille. Samal­la voitaisi­in ohja­ta varo­ja niihin sairauk­si­in, jot­ka ovat yhteiskun­nal­lis­es­ti merkittäviä. 

    Sitähän minä yritin ehdot­taa, mut­ta ainakaan Kallelle ja Poth1ue1:lle se ei käy, kos­ka sosialismi.

  33. anonyy­mi: Julkisen rahoituk­sen voi kanavoi­da THL:n kaut­ta, jol­loin paine mak­si­maal­is­ten ter­veysvaiku­tusten aikaansaamisek­si kanavoituu suo­raan tutkimuk­seen sen sijaan että vain rahoitet­taisi­in yksi­ty­is­ten yri­tys­ten monopolirahastustuotteita.

    Ajat­telit, että suo­ma­laisille kehitet­täisi­in ihan omat lääk­keet? Ulko­maalais­ten riis­tokap­i­tal­istien keit­telemät tro­pit pysäytet­täisi­in rajalle ja tullin takavarikoimat erät poltet­taisi­in suures­sa Kekkosen pään muo­toises­sa uunis­sa yhdessä puhdis­ta­van Lep­ikon tor­pan mul­lan kanssa?

    Voisi tul­la himp­pasen kallik­si tai uusien lääkkei­den markki­noille tulo hitaak­si, mut­ta aina­han me voitaisi­in tehdä tutkimusy­hteistyötä Pohjois-Kore­an lääke­te­ol­lisu­u­den kanssa.

  34. Tässä yhdis­tyy kak­si mod­ernin yhteiskun­nan tuo­to­s­ta, jot­ka ovat kään­tyneet täysin alku­peräistä aja­tus­taan vas­taan. Imma­te­ri­aalioikeudet ovat ensisi­jais­es­ti takaa­mas­sa imma­te­ri­aal­is­ten hyödykkei­den riit­tävän tuotan­non. Ei takaa­mas­sa tulo­ja imma­te­ri­aal­is­ten oikeuk­sien omis­ta­jille. Imma­te­ri­aalioikeuk­sien pohdin­nas­sa pitää pitää tuo ensisi­jainen tavoite päälim­mäisenä mielessä. Samoin osakey­htiö ei ole ole­mas­sa omis­ta­ji­aan varten, vaan osakey­htiö on ole­mas­sa, jot­ta tietyt, yhteisku­nal­lista hyvää syn­nyt­tävät riskialt­ti­it pro­jek­tit voidaan toteut­taa ilman liial­lista riskiä niille, jot­ka tar­joa­vat pro­jek­tille oman pääo­man ehtoista rahoi­tus­ta. En tiedä mis­sä kohtaa oman pääo­man ehtoinen rahoi­tus ja “omis­tu­soikeus” on men­nyt sekaisin ja mik­si täs­mälleen viimeisenä rahansa yhtiöstä ulos saa­va sidos­ryh­mä (? stake­hold­er) on nos­tet­tu päätök­sen­teossa merkit­tävim­pään rooli­in. Mik­sei osakey­htiön tehtävä voisi yhtäläis­es­ti olla mak­set­tu­jen vero­jen pitkän aikavälin mak­si­moin­ti? Tai mak­set­tu­jen palkko­jen mak­si­moin­ti? Nuo vaa­ti­vat kohtu­ullista kor­vaus­ta oman pääo­man ehtoiselle rahoituk­selle aivan samoin kuin osak­keen­o­mis­ta­jien pitkän aikavälin tulo­jen mak­si­moin­ti vaatii palkko­jen ja vero­jen mak­samista (lakien mukaan).

  35. Samuli Saarel­ma: Yksi ratkaisu tähän tutkimusten julka­isuon­gel­maan on se, että lehdet alka­isi­vat vaa­tia tutkimusten rek­isteröin­tiä ennen tutkimuk­sen aloit­tamista ehtona sille, että sen tulok­set voidaan julkaista. 

    Hyvä toive. Niin hyvä, että se on jo kymme­nen vuot­ta sit­ten osit­tain toteu­tunut. Aika iso joukko tärkeimpiä lääketi­eteen lehtiä kieltäy­tyy julkaise­mas­ta lääke­tutkimus­ta, jota ei ole rek­isteröi­ty etukäteen.

    Muuten­han kan­nat­taa tehdä 20 tutkimus­ta. Jos lääke ei ole kovin vaar­alli­nen, odotusar­vois­es­ti yhdessä niistä saadaan p=.95 tason halut­tu tulos. Näin ilmeis­es­ti myös tehti­in, ei tuo lehtien tan­noinen päätös ihan ilmas­ta ilmestynyt.

  36. Päädyin pohdin­nois­sani häm­mästyt­tävän samankaltaiseen malli­in joskus 20-vuo­ti­aana. Ehkä sen vielä löytäisin joltakin kovalevyltä. Sil­loin uskoin myös mon­een muuhun vas­taavaan globaalin yhteistyön mah­dol­lisu­u­teen ja julkisen sek­torin ohjaamis­vaiku­tuk­sen posi­ti­ivi­su­u­teen täl­lai­sis­sa kokon­aisuuk­sis­sa. Nykyään pidän läh­es kaikkia täl­laisia malle­ja poli­it­tis­es­ti epäre­al­is­tisi­na, mikä tekee niistä vähäis­es­ti kiin­nos­tavia tai mielekkäitä pohdit­tavia, sekä hypo­teet­tis­es­ti, vaik­ka eivät voi toteu­tua, mut­ta ajatel­laan jos voisi­vat, hyvin haitallisi­na ja vaarallisina.

    Tuos­sa mallis­sa, jon­ka esität, on val­tavasti sisään­rak­en­tunei­ta riske­jä. Et mitenkään pysty sisäl­lyt­tämään tuo­hon suun­nitel­maasi kaikkea sen edel­lyt­tämää infor­maa­tio­ta ja fun­da­men­taale­ja epä­var­muustek­i­jöitä. Siten jo lähtöko­htais­es­ti on esitet­tävä kysymys: Olenko valmis vai­h­ta­maan paljon hyvää tuot­ta­neen sys­teemin epä­var­maan? Tämä kos­kee mitä mon­i­naisimpia suuria ja hieno­ja suun­nitelmia siitä, miten maail­ma on hel­posti kon­struoitavis­sa toimi­vam­mak­si ja parem­mak­si, kun­han vain poli­it­tista tah­toa ja ymmär­rystä löy­ty­isi. Ei tietenkään ole. Sys­teemi­ta­son peukaloin­ti­in liit­tyy aina val­ta­va tun­tem­at­toman alue, jon­ka järjestymiseen toiv­o­tul­la taval­la voi uskoa, mut­ta sitä ei mitenkään voi ennal­ta ohjel­moi­da näin mon­i­nais­ten tek­i­jöi­den ja muut­tu­jien kokonaisuudessa.

    Yhden uuden lääk­keen tuot­ta­mi­nen markki­noille ei nykyisel­lään mak­sa sato­ja miljoo­nia, vaan jopa joitakin mil­jarde­ja. Lue esimerkik­si: http://www.forbes.com/sites/matthewherper/2013/08/11/the-cost-of-inventing-a-new-drug-98-companies-ranked/

    95% lääketi­eteel­lis­es­tä tutkimuk­ses­ta ja tuoteke­hit­telystä pää­tyy umpiku­ji­in, johtuen joko siitä, ettei kehitel­ty lääke anna halut­tua vaiku­tus­ta, tai siihen liit­tyy liian suuria kon­trol­loimat­to­mia tai ratkaise­mat­to­mia riske­jä. 1/20 markki­noille pää­tyvän lääk­keen on katet­ta­va myös niiden 19/20 R&D ‑kulut, jot­ka eivät markki­noille koskaan päädy. Lääketi­eteen kehit­tyessä yhä mon­imutkaisem­mak­si, ja tur­val­lisu­us­vaa­timusten kehi­tyt­tyä yhä kat­tavam­mik­si, nämä kulut ovat jatku­vasti nousseet. 

    Nyt halu­aisit jonkin globaalin tai OECD:n maail­man lääke­te­ol­lisu­us­by­rokra­t­ian, joka vaikut­taisi lääketi­eteen hin­tamekanis­mei­hin ja inten­si­ivei­hin. Tuo­take­hit­te­lyra­ho­jen on kuitenkin tul­ta­va yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta. Toisit mukaan epä­var­muustek­i­jöi­den vyy­hdin, joka vaikut­taisi lääketi­eteeseen sijoitet­ta­van yksi­tyisen var­al­lisu­u­den määrään globaal­isti. Ostet­ta­van patentin hin­nan määrit­tämi­nen olisi täysin mah­do­ton kysymys. Erit­täin lupaavak­si osoit­tau­tu­va lääke voikin markki­noille pääsyn jälkeisessä seu­ran­nas­sa, ja nykyisel­lään lääkey­htiöt tekevät tätä, osoit­tau­tua pidem­män aikavälin sivu­vaiku­tuk­sil­taan niin haitallisek­si, että se on vedet­tävä markki­noil­ta pois. Onko paten­tista saadut val­ta­vat kor­vauk­set, jot­ka las­ket­ti­in aivan toisen­lais­ten tuot­to-odotusten mukaises­ti, palautet­ta­va? Entä jos paten­tista mak­set­ti­in pieni mur­to-osa siitä, miten hyödyl­lisek­si ja suosi­tuk­si lääke muo­dos­tuu vuosien mitas­sa? Hyvitetäänkö lääkey­htiötä jälkikäteen?
    Entä jos erit­täin toimi­va lääke, jos­ta on mak­set­tu tun­tu­va patent­tiko­r­vaus, kor­vau­tuukin pian kil­pail­i­jan eri­laiseen läh­estymistapaan (miltä patent­ti ei tietenkään suo­jaa) perus­tu­val­la hyödyl­lisem­mäl­lä ja vähem­män hait­taivaiku­tuk­sia sisältäväl­lä lääk­keel­lä? Täl­laisia kysymyk­siä voi esit­tää hel­posti usei­ta kymmeniä. 

    Täl­lä maail­man lääke­te­ol­lisu­us­by­rokra­tial­lasi pitäisi olla val­ta­va var­al­lisu­uskas­sa, ja voit hel­posti nähdä, mil­laisi­in bud­jet­tiyl­i­tyk­si­in, mak­su­vaikeuk­si­in (vrt. Yhdys­val­to­jen taan­noiset mak­surästit YK:lle, mut­ta mit­talu­ok­ka x100) ja erim­ielisyyk­si­in mak­su­pe­rusteista se ajau­tu­isi. Maat halu­aisi­vat tietenkin omille yhtiöilleen mak­set­ta­van mah­dol­lisim­man suuria patent­tiko­r­vauk­sia tai vai­h­toe­htois­es­ti halu­aisi­vat suo­ja­ta omien­sa patent­te­ja. Päätän­tä­val­lan jakami­nen myös olisi vaikeaa, kos­ka lääke­te­ol­lisu­us ei suinkaan sijoitu tasais­es­ti OECD-mai­hin. Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia äänistä Yhdys­val­loil­la olisi? Pian olisi luke­mat­to­mia riito­ja ratkot­ta­vana ja lääke­by­rokra­t­ian virkamiehet, poli­itikot pres­i­dent­te­jä myöten vetäi­sivät eri suun­ti­in. Kuka min­nekin käsi­tys­ten­sä ja intressien­sä, tai silkan tyh­myy­den ja jopa ilkeämielisyy­den ajam­i­na. Mikään­hän ei tietenkään voisi men­nä vikaan, eihän?

    Jos yhdis­täisit (so. sekoit­taisit) julk­isra­hoit­teisen ja yksi­ty­is­ra­hoit­teisen tutkimuk­sen poli­itikko­jen ja hallinto­by­rokra­tioiden oikuista riip­pu­vaisek­si, niin hel­posti syn­ty­isi eri­laisia tois­t­en­sa selk­iä pese­viä ja selus­to­ja tur­vaavia verkos­to­ja. Yksit­täisen yri­tyk­sen logi­ik­ka on paljon armot­tomampi, ja sik­si toimi­vampi. Mikään verkos­to ei kovin pitkään pidä mil­jardi­ra­hoit­teises­sa yri­tyk­sessä R&D ‑johta­jana ihmistä, joka ei tuo­ta tulok­sia. He lentävät pihalle kauhis­tel­tu­ine erora­hoi­neen ja tilalle palkataan uusi. Joskus yksit­täisel­lä todel­la osaaval­la tutkimusjo­hta­jal­la on val­ta­va merk­i­tys, kuten tuos­ta Forbesin artikke­lis­takin voi lukea. Jos yri­tys ei toi­mi tämän logi­ikan mukaises­ti, niin se mitä toden­näköisim­min ajau­tuu ennen pitkään vaikeuk­si­in. Täl­laiset osaa­mat­to­muudet, riit­tämät­tömät strate­giat, huonot päätök­set on paljon helpom­pi piilot­taa byrokra­ti­aan, jol­la on julk­isra­hoit­teinen selus­tansa ja pienem­mät inten­si­iv­it sik­si näitä heikkouk­sia kitkeä, kitkeä tarvit­taes­sa myös ihmis­suhtei­den hinnalla.

    Län­si­mainen lääketiede on men­nyt “paho­jen” yri­tys­ten vetämänä val­tavasti eteen­päin vain muu­tamis­sa sukupolvis­sa. Toki (osin) julk­isra­hoit­teisil­la yliopis­toil­la on myös ollut merk­i­tys­tä, mut­ta mis­sä on osoit­taa vai­h­toe­htoinen toimi­va R&D ‑malli kap­i­tal­is­min armot­toma­lle kil­pailulle ja jatku­valle luo­valle tuholle ja epäon­nis­tu­jien kaa­tu­misille? Val­ta­va osa pienem­mistä lääkey­htiöistä menee nurin ja suurem­mat pitävät sisäl­lään val­ta­van haas­teen tas­apain­oilus­ta tap­pi­oiden ja voit­to­jen välil­lä. Paina­jais­mainen kulu­jen mus­ta-aukko olisi se, jos globaali lääke­by­rokra­ti­asi jotenkin rupeaisi sub­ven­toimaan, jopa ymmärtämät­tään, sitä, mikä vapail­la markki­noil­la kaatuisi.
    Jotenkin on hyvin yksisilmäistä kat­soa vain niitä yksit­täisiä val­tavia voitol­lisia tulok­sia ja yksit­täisen lääk­keen myyn­tivoit­to­ja, ja jät­tää pois ne muut kulut, ne lukuisat vähem­män men­estyneet vielä sin­nit­televät, ne lukuisat umpiku­jat ja häviäjät. Lääke­te­ol­lisu­us EI ole mitenkään poikkeuk­sel­lisen voitokas teol­lisu­us, kokonaisuutena.

    Ide­al­istin ja teknokraatin yleinen harha on kat­sel­la sys­teemiä, jos­sa on paljon hyvää ja huonoa, ja haaveil­la tai suun­nitel­la mielessään “parem­pi” sys­tee­mi, joka lisäisin sitä hyvää ja vähen­täisi huonoa. Seu­raavak­si tosi­aankin ollaan jo sanomas­sa, että muu­tos olisi vain poli­it­tis­es­ta tah­dos­ta kiin­ni, joidenkin yksit­täis­ten intressien lob­baus­vaiku­tuk­sen ja val­lan tait­tamis­es­ta. Ei kyetä näkemään, eikä suos­tu­ta myön­tämään, kuin­ka erit­täin mon­imutkaises­sa maail­mas­sa moni­in kokon­aisuuk­si­in kuu­luu sisään­raken­netusti hyvää ja huonoa, elimel­lis­es­ti. Ettet kovinkaan usein voi jol­lakin radikaalil­la muu­tok­sel­la pois­taa sitä huonoa, vaaran­ta­mat­ta samal­la sitä hyvää.
    Tämä voisi hyvinkin olla lop­putule­m­ana nykyisen sys­teemin muun­tamis­es­ta jonkin maail­man lääke­te­ol­lisu­us­by­rokra­t­ian alaisuuteen.

    Mikään ei toki sil­loinkaan estäisi yksit­täisiä lääkey­htiöitä yhä kehit­telemästä ja tekemästä tiliä ‘elin­ta­solääkkeil­lä’. Ehkä ne pain­ot­tuisi­vat entis­es­tään, kos­ka yleishyödyl­lisem­mil­lä lääkkeil­lä olisi suurem­pi patentin menet­tämisen ja kas­vanut tulo­vaiku­tuk­sen epä­var­muu­den ris­ki. Yhä myös jou­tu­isit löytämään sen julk­isra­hoit­teisu­u­den malar­i­alääkkeille tai tuen kopi­olääkkeille HIV:n kaltaisi­in epi­demioi­hin. Mut­ta odotas, mikä on estänyt viimeiset 50 vuot­ta suun­taa­mas­ta osaa kehi­tysavus­ta globaal­isti toteutet­tuun han­kkeeseen malar­i­an voit­tamisek­si? Täl­laiset yhteistyön pon­nis­tuk­set ovat usein ylivoimaisia ja kehi­tysavun yksi suuri heikkous on puoli vuo­sisa­taa ollut yksit­täis­ten maid­en han­kkei­den päällekkäisyys ja koordi­noimat­to­muus ja koti­in­päin vetämi­nen. Sit­ten haaveilet maail­man lääke­te­ol­lisu­us­by­rokra­ti­as­ta, ja uskoisit sen toimi­van? Todellako?

    Hyvän ja pahan, pienem­män ja suurem­man hyvän ja pahan prob­lemati­ikan hah­mot­ta­mi­nen on ihmisille vaikeaa, kos­ka meil­lä on luon­tainen psykologi­nen taipumus polar­isoivaan ajat­telu­un. Malar­i­ahyt­tys­ten hävit­tämi­nen DDT:llä olisi ollut Afrikalle jäl­keen­päin kat­soen paljon pienem­pi paha. Liian paljon tar­tu­taan joi­hinkin yksit­täisi­in hyvi­in tai pahoi­hin, joi­hinkin toiv­ot­tui­hin tai ei-toiv­ot­tui­hin vaiku­tuk­si­in ja niistä käsin argu­men­toidaan kokon­aisuuk­sien toimivu­u­den tai toim­i­mat­to­muu­den suun­taan. Suun­nan pitäisi toki olla määräävästi päin­vas­taisen, mut­ta se on paljon vaikeam­paa. Se on todel­la vaikeaa.

    Yhä mon­imutkaistu­van tieteel­lisen ja tek­nol­o­gisen tutkimuk­sen rahoituk­sel­liset pul­lonkaulat ovat keskeinen 21. vuo­sisadan haaste. Ei vain lääketi­eteessä, mut­ta bioti­eteis­sä, nan­ote­knolo­gias­sa, roboti­ikas­sa, jos­sakin sel­l­aises­sa ehkä-mah­dol­lises­sa (en osaa ottaa kan­taa puoles­ta tai vas­taan) kuten kvant­ti­ti­etokoneis­sa vielä suurem­min. Voi hyvin olla, että jokin ihmiskun­nalle val­ta­van hyödylli­nen inno­vaa­tio “I” tulee mak­samaan tutkimus- ja kehi­tystyön kuluis­sa lop­ul­ta sato­ja mil­jarde­ja. Suurin osa siitä tutkimus­ta, joka pää­tyy umpiku­ji­in. Mut­ta ne ovat umpiku­jia, joi­ta on kolut­ta­va, jot­ta se mah­dolli­nen neu­la heinä­suo­vas­ta löy­tyy, ja ne osaltaan lisäävät ymmär­rystämme kokon­aisu­ud­es­ta. Mut­ta ne sisältävät val­tavia sijoituk­sel­lisia riske­jä. Hel­posti lukuisaan ker­taan mil­jardi­tap­pi­oi­ta, kaatu­via yri­tyk­siä. Mik­si kukaan ei-filantroop­pi sijoit­taisi sel­l­aiseen, ellei, kuten yhä suurem­mil­la panok­sil­la pelat­tavas­sa uhkapelis­sä, myös mah­dol­liset voitot ole val­tavia? Ja jos joku ryh­mä ihmisiä lop­ul­ta tekee val­ta­van omaisu­u­den jol­lakin pidem­mäl­lä aikavälil­lä koko ihmiskun­taa hyödyt­täväl­lä keksin­nöl­lä, niin onko hei­dän rikas­tu­misen­sa kateu­den aihe, tai epä­tasa-arvon kysymys? Kos­ka jos on, niin alku­jaankin niitä sijoit­ta­jia tulee ole­maan erit­täin vaikea löytää. Tämä on myös vero­tuskysymys. Tule­vaisu­u­den yhä vaikeampia ja vaa­ti­vampia tek­nol­o­gisia läpimur­to­ja tekevil­lä yri­tyk­sil­lä tulee ole­maan, niil­lä har­voil­la voit­ta­jil­lakin, usei­ta tap­pi­ol­lisia vuosia alla ennen suur­ta läpimur­toa. Sil­loin ahneuk­sis­saan verot­ta­mal­la sitä yhtä suur­ta onnis­tu­mista (tai muu­tamia suuria) voidaan hyvin vakaval­la taval­la vaaran­taa poten­ti­aalis­es­ti erit­täin hyödyl­lis­ten alo­jen kan­nat­tavu­ut­ta. Eikä se todel­lakaan olisi ihmiskun­nan eduk­si. Ei ole liioitel­tua tode­ta, että ihmiskun­nan hyv­in­voin­nin lisään­tymisen his­to­ria on suurem­mas­sa määrin inno­vaa­tioiden kuin aat­tei­den historiaa.

    Tämän kuvatun edessä ole­van kehi­tysku­lun vaatei­den lainalaisu­udet kar­rikoidusti johta­vat hel­posti sel­l­aiseen jakoon, jos­sa ‘Euroop­pa’ korkeil­la ihanteil­la ja suuril­la suun­nitelmil­la saa tyhjän vetävän käteen, ja itsekäs ja epä­tasa-arvoinen Yhdys­val­lat vie 21. vuo­sisadan inno­vaa­tiopo­tista val­taosan. Kos­ka kyseessä on mitä enim­mis­sä määrin mer­i­tokraat­ti­nen, ja itsekäs kehi­tyskulku dynamoltaan, kos­ka ihmi­nen on laisen­sa olen­to, ja sik­si käytän­nön todel­lisu­us voit­taa suuret kat­teet­tomat unel­moin­nit ja suunnitelmat.
    Tämä on toki jo nyt nähtävis­sä. Epä­tasa-arvoinen Yhdys­val­lat haalii tutkimus- ja liike-elämään­sä maail­man lah­jakkaimpia ihmisiä, Kiinan byrokraat­ti­nen jär­jestelmä ei kykene syn­nyt­tämään inno­vaa­tio­talout­ta ja liian ihanteelli­nen EU uhkaa myös jäädä häviäjäksi.

    Ote­taan vielä futu­uri­nen visio tasa-arvon mah­dot­to­muud­es­ta ja siitä miten ihanteet ovat prag­maat­tisia. Nyky­is­ten lääkkei­den hin­nat eivät ole vielä mitään ver­rat­tuna siihen, mitä joidenkin tule­vien hoit­o­muo­to­jen hin­nat voivat olla. Esitetään hypo­teet­tis­es­ti, että pitkässä ja asteit­taises­sa tuoteke­hit­telyssä kehitetään monien keino­jen kokon­aisu­us, jol­la ihmisen elin­iän­odote voidaan nos­taa hie­man yli 100 vuo­teen, ja jotkut voivat elää 150-vuo­ti­aik­si. Tämä hypo­teet­ti­nen hoit­o­muo­to (en nyt kek­si parem­paa ter­miä) edel­lyt­tää kuitenkin vuosikym­meniä jatku­via toimen­piteitä ja seu­ran­taa ja rak­en­tuu merkit­tävästi ihmisen oman genomin poh­jal­ta. Edel­lyte­tyn asiantun­te­muk­sen ja välineistön takia hin­ta muo­dos­tuu san­o­taan nykyra­has­sa miljoon­aksi euroksi henkeä kohden. Sel­l­aises­sa tilanteessa olisi aivan turha yrit­tää van­noa jonkin kaikkien oikeu­den nimi­in myös saa­da elää van­hem­mik­si. Eikö mei­dän kaikkien elämä ole yhtä arvokas­ta jne. En halua kuol­la 75-vuo­ti­aana, halu­an myös elää 105-vuo­ti­aak­si. Hin­ta ei saa olla este. Kyl­lä meil­lä on varaa, jos löy­tyy tah­toa. Se ei vain toimi.
    Vaik­ka ihmiskun­nan ‘empa­t­ian kehät’ kehit­ty­i­sivät (paljon olet itse lahjoit­tanut malar­i­an vas­taiseen työhön?), niin prag­mati­ik­ka aset­taa rajansa.

    Var­maankin jo lähi­t­ule­vaisu­udessa voi tul­la, jo paljon ennen täl­laisia futu­urisia visioi­ta, jot­ka toteu­tu­vat tai eivät, syövän ja muiden vakavien tau­tien hoit­o­muo­to­ja, jot­ka ovat henkilöi­tyjä, ja erit­täin kalli­ita. Jo siinä vai­heessa joutuu erit­täin kovalle koe­tuk­selle se yhteiskun­tamme peri­aate (nyky­isinkin jo illu­u­sio, har­va pääsee parhaan kirur­gin leikat­tavak­si jne.), että kaikkien ihmis­ten oikeus on saa­da paras mah­dolli­nen hoito yhteiskun­nan kustantamana. 

    Ja jos se ei ole kallista, niin ei ole alku­unkaan ehkä inten­si­iviä lähteä hoit­o­muo­toa kehit­tämään ja tuot­ta­maan. Hyvä ja pahat tule­vat hyvin usein väistämät­tä samas­sa paketis­sa ja on olta­va hyvin varuil­laan sen kanssa, mihin vain hyvää visioivil­la aiko­muk­sil­laan voi lop­ul­ta eksyä.

  37. Poth1ue1: Nyky­menos­sa on ainakin se hyvä puoli, että lääkeke­hi­tyk­sen on kuitenkin aina lop­pu­jen lopuk­si tuotet­ta­va jotain myytävää ja myytävyy­den ratkaisee per­im­miltään loppukäyttäjä.

    Juuri tämä mekanis­mi ei toi­mi lääkeke­hi­tyk­sen kohdal­la (eikä oikein muutenkaan ter­vey­den­huol­lon kohdal­la yleis­es­ti). Lop­pukäyt­täjä ei ole tuot­teen osta­ja, vaan tuot­teen mak­saa yleen­sä aina joku muu. Sama pätee riip­pumat­ta siitä, kat­so­taanko lop­pukäyt­täjäk­si poti­las vai lääk­keen määräävä lääkäri. 

    Juuri tästä syys­tä lääkete­htaat voivat kohdis­taa val­ta­van markki­noin­tikamp­pan­jan sekä kansaan, että ennen kaikkea lääkärei­hin ja yhdis­tää tähän sen tiede­hui­jauk­sen, jos­ta tässä ketjus­sa on puhut­tu (julka­istaan vain ne tutkimuk­set, jois­sa lääk­keestä havaitaan hyö­tyä). Tästä seu­raa paine touhun mak­sa­jalle (=val­tio tai vaku­u­tusy­htiöt) kor­va­ta ne lääkkeet. 

    Jos asi­aa kat­sot­taisi­inkin siltä kan­til­ta, että touhun lop­pukäyt­täjä on val­tio, joka koit­taa mak­si­moi­da rajal­lisil­la resurs­seil­la mak­si­maalisen hyö­dyn kansalais­ten ter­vey­delle, ei minus­ta ole mitenkään itses­tään­selvää, että se onnis­tu­isi nykyisen patent­tei­hin perus­tu­van sys­teemin puit­teis­sa mitenkään eri­tyisen hyvin. Nykysys­tee­mi pakot­taa val­tion kaata­maan hirvit­tävästi rahaa mar­gin­aalis­es­ti aiem­pia parem­pi­in patentin alla ole­vi­in lääkkeisi­in, kos­ka lääkärit niitä määräävät.

  38. eggo: Onko sel­l­aista sit­ten ker­taakaan sat­tunut että lääke­valvon­tavi­ras­to olisi piilos­sa olleen datan tul­tua julka­istuk­si evän­nyt myyn­tilu­van tai pois­tanut lääkekorvauksen?

    Jonkin­lainen ongel­ma toki on ole­mas­sa mut­ta käsit­tääk­seni vira­nomaiset vaa­ti­vat nyt jo hyvin laa­jat doku­men­tit ja datat ja kli­iniset tutkimuk­set pitää rek­isteröidä jul­me­tun byrokraat­tis­es­ti. Ymmärtääk­seni tämän asian ympäril­lä on ollut paljon melua vähästä. 

    Jos tämä pätee, niin mik­si lääke­fir­mat sit­ten piilot­tel­e­vat niitä tulok­sia, jot­ka eivät osoi­ta lääk­keestä ole­van tehoa? Kat­so se TED-video, johon joku antoi tässä ketjus­sa jo linkin.

  39. Viherinssi: Hyvä toive. Niin hyvä, että se on jo kymme­nen vuot­ta sit­ten osit­tain toteu­tunut. Aika iso joukko tärkeimpiä lääketi­eteen lehtiä kieltäy­tyy julkaise­mas­ta lääke­tutkimus­ta, jota ei ole rek­isteröi­ty etukäteen.

    Hyvä jos näin todel­lisu­udessa on. Käsit­tääk­seni kuitenkin ongel­ma on se, että vaik­ka lehdet peri­aat­teessa vaa­ti­vat rek­isteröin­nin ja nol­lat­u­lostenkin julka­isun, niin viimekädessä ne eivät sit­ten kuitenkaan pidä tästä vaa­timuk­ses­ta tiukasti kiinni.

  40. Samuli Saarel­ma: Hyvä jos näin todel­lisu­udessa on. Käsit­tääk­seni kuitenkin ongel­ma on se, että vaik­ka lehdet peri­aat­teessa vaa­ti­vat rek­isteröin­nin ja nol­lat­u­lostenkin julka­isun, niin viimekädessä ne eivät sit­ten kuitenkaan pidä tästä vaa­timuk­ses­ta tiukasti kiinni.

    Maail­mas­sa on mon­en tason tiedele­htiä. Hyvät lehdet ovat ehdot­to­mia vaa­timuk­sis­saan. Huonoil­la ei ole oikein minkään tason vaa­timuk­sia, vaan julkai­se­vat ihan mitä tahansa. Ja suurin osa lehdis­tä on jotain sen väliltä. Lis­tauk­sia lääketi­eteen parhaista lehdis­tä on useitakin, mut­ta voisi sanoa, että ottaa minkä tahansa lis­tan 50 paras­ta lehteä, niin kyl­lä ne tuo­ta peri­aatet­ta aika ehdot­tomasti nou­dat­ta­vat. Ja aika mon­taa muu­takin peri­aatet­ta. Moni hyvä­ta­soinen lehti nykyään hylkää tutkimuk­sia eet­ti­sistä syistäkin, jos tutkimus on esim. aiheut­tanut turhaa vaaraa osalle poti­laista tai sivullisille. Mut­ta kuten todet­tua, huonot tieteel­liset lehdet julkai­se­vat melkein mitä vaan.

    Tun­ne­tu­in kli­in­is­ten tutkimusten rek­isteröin­tipaik­ka lie­nee nyky­isin https://clinicaltrials.gov/
    johon on lis­tat­tu nyky­isin 170 000 tutkimuk­sen tiedot. Point­ti on tosi­aan se, että jo ennen tutkimuk­sen tekemistä rapor­toidaan, mitä aio­taan tutkia ja miten.

    1. Tietääkö kukan, mikä on käytän­tö niis­sä tutkimuk­sis­sa, joi­ta vira­nomaiset vaa­ti­vat ennen lääk­keen saa­maa lupaa? Tiet5ysti niis­säkin pitäisi olla tuo tutkimuk­sen ennaltarekisteröinti.

  41. Samuli Saarel­ma: Jos tämä pätee, niin mik­si lääke­fir­mat sit­ten piilot­tel­e­vat niitä tulok­sia, jot­ka eivät osoi­ta lääk­keestä ole­van tehoa? Kat­so se TED-video, johon joku antoi tässä ketjus­sa jo linkin. 

    Vira­nomaiset hyväksyvät lääk­keet myyn­ti­in, kun­han ne ovat riit­tävän tur­val­lisia ja tehokkai­ta. Lääkete­htaiden pitää sen lisäk­si vaku­ut­taa reseptinkir­joit­ta­jat omien tuot­tei­den­sa tur­val­lisu­ud­es­ta, sitä varten ne huonos­ti men­neet tutkimuk­set pitää piilottaa.

    En nyt äkkiseltään löytänyt linkkiä, mut­ta tämä on var­maan se TED-video, Ben Goldacre ja Bad Pharma.

  42. Samuli Saarel­ma: Jos tämä pätee, niin mik­si lääke­fir­mat sit­ten piilot­tel­e­vat niitä tulok­sia, jot­ka eivät osoi­ta lääk­keestä ole­van tehoa? Kat­so se TED-video, johon joku antoi tässä ketjus­sa jo linkin.

    Amerikkalais­ten skan­daa­likir­joit­ta­jien puheista ei vält­tämät­tä kan­na­ta elämän­filosofi­aa rak­en­taa: he saa­vat elan­ton­sa skan­daaleista. Tuos­sakin puhutaan esimerkkinä masen­nus­lääkkeistä, joiden teho todel­lisu­udessa on osoitet­tu erit­täin hyvin ja parem­min kuin val­taos­al­la lääkkeistä. Nykyään tosi­aan kli­iniset tutkimuk­set pitää rek­isteröidä. Jatku­vasti kuulee lääkkeistä jot­ka on vedet­ty pois tuoteke­hi­tyk­ses­tä myöhäisessä vai­heessa kun on tul­lut negati­ivisia tulok­sia tutkimuksissa.

  43. Samuli Saarel­ma: Juuri tämä mekanis­mi ei toi­mi lääkeke­hi­tyk­sen kohdal­la (eikä oikein muutenkaan ter­vey­den­huol­lon kohdal­la yleis­es­ti). Lop­pukäyt­täjä ei ole tuot­teen osta­ja, vaan tuot­teen mak­saa yleen­sä aina joku muu. Sama pätee riip­pumat­ta siitä, kat­so­taanko lop­pukäyt­täjäk­si poti­las vai lääk­keen määräävä lääkäri. 

    Jos uusi lääke ei tar­joa mitään selkeitä etu­ja van­hoi­hin vai­h­toe­htoi­hin ver­rat­tuna ja kuitenkin kor­vaustenkin jäl­keen selvästi kalli­in­pi, niin eipä siitä kovin hel­posti mitään suur­ta men­estys­tä ole odotet­tavis­sa. Samoin jos sivu­vaiku­tuk­set ovat saatu­un hyö­tyyn näh­den vaikeik­si koet­tu­ja, niin har­va­pa alkaa sel­l­aista lääket­tä sään­nöl­lis­es­ti käyttämään.

    Main­on­nal­la voidaan alku­vai­heessa toki saa­da koke­li­joi­ta uutu­udelle, mut­ta kestävä men­estys vaatisi jotain todel­lisia poti­laan ja lääkärin kokemia ja havait­semia etuja.

    Julkises­sa ker­tako­r­vaus­mallis­sa mitään täl­laista insen­ti­iviä ei ole vaan “asi­akas” olisi joku byrokraat­ti­lau­takun­ta, jol­la olisi aivan täysin eri tavoit­teet kuin lääkey­htiöil­lä ja asi­akkail­la nykyään. Az kir­joit­tikin tästä jo aika tyh­jen­tävästi, mut­ta olisi kiva kuul­la mitä tehdään vaik­ka sil­loin, kun uuden lääk­keen paten­teista on mak­se­tu vaik­ka 1 mrd €, mut­ta juuri kukaan ei halua käyt­tää sitä?

    Äkkiähän sitä byrokraat­ti ajat­telee, että uuden tehokkaan lääk­keen kansan­taloudel­liset ja ‑ter­vey­del­liset erot ovat niin merkit­tävät, ettei lääk­keen aiheut­tamista kasvoihin tule­vista vaarat­tomista sin­i­sistä pilkuista kan­na­ta välittää.

    Julki­nen tutkimus­ra­hoi­tus, jos­sa kaik­ki oikeudet tulok­si­in siir­ty­i­sivät val­tioille, on vielä pahempi tapaus — täl­löin­hän tutkimus­laitosten ja/tai yri­tys­ten suurim­pana insen­ti­iv­inä on mak­si­moi­da rahoituk­sen määrä ja kesto tuot­ta­mal­la “lupaavia, mut­ta ei vielä ihan riit­täviä” tulok­sia, jot­ka pitäi­sivät byrokraatit tyytyväisinä.

  44. Näin lääke syn­tyy, omia muis­tiku­via asiasta.
    Lääke nimeltään Tal­idomin löy­tyi eräästä kasvista ja sil­lä todet­ti­in omi­naisuuk­sia, joi­ta voiti­in käyt­tää lääk­keenä. Sil­lä oli kuitenkin sivu­vaiku­tuk­sia sik­iön kasvu häiriy­tymi­nen ja raskaana ole­vat naiset jou­tu­i­v­at kan­ta­maan ikäviä yllä­tyk­siä. Lääke vedet­ti­in pois markki­noil­ta, mut­ta sil­lä on edelleen poten­ti­aalia eräi­den syöpään liit­tyvien tilo­jen hoi­dos­sa. Itse pros­es­si kor­vausten suh­teen käyti­in Suomen ulkop­uolel­la. Aja­tus Tal­ido­min­istä lää­keenä syn­tyi Hal­li­tuskatu 5:n Kemi­an laitok­ses­sa, jos­sa joukko pirteitä kemi­an opiske­li­joi­ta puuhaili 1960-luvul­la. Tapaus oli hyvin opet­ta­va, selvisi optisen akti­ivi­su­u­den merk­i­tys fys­i­olo­gian kannalta.

  45. Tal­ido­minia nimeno­maan ei tes­tat­tu eläinmallilla.
    hyö­ty oli raskausa­jan pahoin­voin­nin pois­t­a­mi­nen, hait­ta sik­iön puut­tuvat kädet, jalat ja muut epä­muo­dos­tu­mat jo pienistä annoksista.

  46. Oma lueen­sa ovat nämä Bemer ja Val­kee lait­teet ja vas­taa­vat muut hui­jauk­set ja usko­mushoidot. Näi­den kaup­paille kel­paa kehnopikin pos­teri tai hyvä tarina. 

    Kun ihan oikeat läk­keet vaa­ti­vat pitkän ja kalli­in tutkimuk­sen niin nämä vain putkah­ta­vat myyn­ti­in. Ei tun­nu hait­taa­van ketään?

  47. “Onko sadas­sa miljoonas­sa mukana myös esim­markki­noin­tiku­lut ja patent­ti­lakimi­esten palkkiot?”

    Paten­tit iankin, siis se että lääke on ole­mas­sa ja hyväksyt­ty myyn­ti­in. Tämä oli siis toinen näistä kahdes­ta, jot­ka anta­vat suo­jan hie­man eri virustyyppe­jä vastaan.

    Kallein vai­he ovat kol­man­nen vai­heen testit, jois­sa riit­tävän iso joukko ihmisiä rokote­taan ja saadaan vaikut­tavu­us arvioitua. 

    Men­estynyt suo­ma­lainen vien­ti­tuote ovat muuten juuri rokotetutkimukset.

    Roko­tuk­sisa myös arvioidaan kansan­ter­vey­den kus­tan­nuk­sia. Suomes­sa HPV-roke on nyt rokeo­hjel­mas­sa, joten se on kansa­t­aloudessa kus­tan­nuste­hokas vähen­tyneen hoito­tarpeen ansiosta.

    (Suom­ma on oikea mut­ta se ei ole oleellinen.)

  48. Joskus tulee mieleen, että lääke­te­ol­lisu­us saat­taa myös vedel­lä viimeisiään. Niin paljon on jo kek­sit­ty ja vaa­timuk­set uusille lääkkeille ovat nykyään huimat.

    Net­ti- ja öljy­te­ol­lisu­u­teen ver­rat­tuna lääke­te­ol­lisu­us ei ole mikään rahasam­po. Riskit ovat suuret. Kuin­ka kauan sikari­por­ras viit­sii sat­sa­ta tähän teollisuuteen?

  49. kom­ment­ti:Lis­tauk­sia lääketi­eteen parhaista lehdis­tä on useitakin, mut­ta voisi sanoa, että ottaa minkä tahansa lis­tan 50 paras­ta lehteä, niin kyl­lä ne tuo­ta peri­aatet­ta aika ehdot­tomasti noudattavat. 

    No kat­so nyt edes ne 5 paras­ta lehteä ja tark­ista vaa­ti­vatko ne kaik­il­ta julka­istavil­ta tutkimuk­sil­ta sitä ennakko­rek­isteröin­tiä? Miten muuten NEJM, eikö se ole lääketi­eteen lehti vai eikö se mah­du sun 50 parhaan listalle?

  50. Poth1ue1: Main­on­nal­la voidaan alku­vai­heessa toki saa­da koke­li­joi­ta uutu­udelle, mut­ta kestävä men­estys vaatisi jotain todel­lisia poti­laan ja lääkärin kokemia ja havait­semia etuja.

    Mut­ta sin­ul­ta menee edelleen point­ti ohi. Lääk­keel­lä A voi olla “todel­lisia etu­ja” lääk­keeseen B ver­rat­tuna, mut­ta se ei silti ker­ro sitä, onko sen ost­a­mi­nen fik­sua. Jos A mak­saa patentin vuok­si 100 ker­taa enem­män kuin B, voi hyvinkin koko ter­vey­den­hoito­jär­jestelmälle silti olla kan­nat­tavam­paa ostaa B:tä ja käyt­tää ne lop­ut rahat johonkin muuhun. Kuitenkin kun päätök­sen A:n ja B:n välil­lä tekee se “lop­pukäyt­täjä” (lääkäri tai poti­las), joka ei hin­taeroa joudu omas­ta pus­sis­taan mak­samaan, niin hän voi ihan hyvin pää­tyä käyt­tämään A:ta.

    Kokeil­laan analo­giaa. San­o­taan, että olet autokau­pas­sa. Olet osta­mas­sa auton omaan käyt­töösi, mut­ta siitä et sinä kuitenkaan joudu mak­samaan koko hin­taa, vaan pääosan hin­nas­ta mak­saakin työ­nan­ta­jasi (tai jopa veron­mak­sa­ja, kun työ­nan­ta­ja sit­ten vähen­tää kus­tan­nuk­sen verois­sa). Sinä “lop­pukäyt­täjänä” tietenkin val­it­set sen kalli­in bemarin hal­van nis­sanin sijaan. Vaik­ka mukana olisi pomosi, joka on vas­tu­us­sa sin­un liikku­mis­es­tasi (mut­tei siitä, paljonko siihen sutataan fir­man rahaa), hän voi myös suositel­la sitä parem­paa bemaria. 

    Toiv­ot­tavasti tuo esimerk­ki selit­ti sitä, mik­seivät markki­namekanis­mit ter­vey­den­huol­lon kohdal­la toi­mi samal­la tavoin kuin ne toimi­vat melkein kaik­i­la muil­la elämä­naloil­la. Kun lop­pukäyt­täjä (poti­las), mak­sa­ja (val­tio tai vaku­u­tusy­htiö) ja päätök­sen­tek­i­jä (lääkäri) ovat eri taho­ja, on markki­namekanis­mia hyvin vaikea saa­da toim­i­maan oikein.

  51. Tupakka­te­ol­lisu­u­den mukaan tulok­set tupakoin­nin vaar­al­lisu­ud­es­ta ja yhtey­destä syöpään ovat kyseenalaisia ja ris­ti­ti­itaisia. (JSN pyysi muistuttamaan.) 

    Oikei­den lääkkei­den hyväkys­mis­pros­es­si on vaa­ti­va ja moni­vai­heinen. Sys­teemiä on kuten ymmär­ret­tävää kiris­tet­ty aina väärikäytösten löytyessä.

    Tun­ne­tu­in lie­nee masen­nus­lääkkei­den vaiku­tusten liioit­telu, tosin ne ovat ilmeis­es­ti myös olleet vaikuttavia.

    Enkä halu­aisi kus­tan­nus­tunen vuok­si tämän pros­essin kauheasti löystyvän. “Globaali lääke Oy” toden­näköis­es­ti saisi roolin, jos­sa se on myös oma arvioi­jansa, kos­ka se tekee kuitenkin verora­hoil­la tärkeää työtä.

    Tal­vi­vaaras­sa oiot­ti­in aluk­si ympäristö­vaa­timuk­sia, kiitos paikallis­ten ympäristömin­is­terin intressien, tavoit­teena oli työl­lisyys ja kaiken­lainen hyvä. Huonos­ti kävi ja Tal­vi­vaara Oy:lle olisi ollut halvem­paa, jos jo heti alus­sa olisi hom­man valvon­ta hoidet­tu kuntoon.

    Usko­mushoito­ja ei val­vo kukaan ja markki­noin­ti­in liit­tyy “kon­sul­toitu lääketi­eteen asiantun­ti­jaa” tyyp­piset avau­tu­miset. Ne ovat vaarallisia.

  52. JTS:
    Tal­ido­minia nimeno­maan ei tes­tat­tu eläinmallilla.
    hyö­ty oli raskausa­jan pahoin­voin­nin pois­t­a­mi­nen, hait­ta sik­iön puut­tuvat kädet, jalat ja muut epä­muo­dos­tu­mat jo pienistä annoksista.

    Kun tal­ido­minia tehti­in syn­teet­tis­es­ti, tuote oli kah­den keskenään pelikuvina kuvat­tavien molekyylien seos. Kun sitä aiem­min uutet­ti­in sor­mustinkuk­ista ja käytet­ti­in kipui­hin sik­iön muu­tok­sia ei todet­tu. Lääkeketjun tur­val­lisu­ud­es­ta vas­taa­vat eivät ymmärtäneet syn­teet­tisen tuot­teen vaaro­ja. Kun käsite RNA vaki­in­tui ja solu­jen syn­teesien ohjaus selvitet­ti­in, ymmär­rys asi­as­ta laa­jeni jopa ihan lääkäreille asti.

  53. JTS:
    Usko­mushoito­ja ei val­vo kukaan ja markki­noin­ti­in liit­tyy “kon­sul­toitu lääketi­eteen asiantun­ti­jaa” tyyp­piset. Ne ovat vaarallisia.

    Arvoste­tut amerikkalaiset pro­fes­sorit eivät ole samaa mieltä tei­dän kanssanne.

  54. “5) Lääkkeil­lä ei ole nor­maale­ja markki­noi­ta, jos­sa kulut­ta­ja arvioisi tuot­teen hyö­tyjä suh­teessa hin­taan. Val­taosa lääkkeistä mak­se­taan veron­mak­sajien tai vaku­u­tusy­htiöi­den pus­sista. Jot­ta mak­sa­ja (Kela, vaku­u­tusy­htiö yms.) ei olisi täysin asee­ton, sen on voita­va hylätä täysin kohtu­ut­tomat hin­tavaa­timuk­set. Hylkäävästä päätök­ses­tä seu­raa yleen­sä se, että lääkey­htiöi­den rahoit­ta­mat poti­lasjär­jestöt ryhtyvät kam­pan­jaan lääkey­htiön saal­is­tuk­sen puoles­ta. Kum­mallista, että nuo poti­lasjär­jestöt eivät koskaan kyseenalaista lääkey­htiön moraalia.”

    Näin var­maan mon­es­sa tapauk­ses­sa. Sit­ten on niitä tapauk­sia kuin insuli­i­ni Lev­emirin tapaus 2012.

    Lääke­lau­takun­ta oli tuol­loin suures­sa viisaudessaan pois­ta­mas­sa Lev­emirin kor­vauk­sen. Perustelu oli, että Lev­emir on kalli­impi kuin toinen vas­taa­vankaltainen insuli­i­ni Lantus.

    Molem­pia käytetään siis ykköstyypin dia­betek­sen hoi­dos­sa pitkäaikaisin­suli­in­i­na. Insuli­i­ni on dia­beetikolle eline­hto. Lau­takun­nas­sa ei nähtävästi ollut niin paljon asiantun­te­mus­ta, että olisi ymmär­ret­ty, että Lev­emir on eri ainet­ta kuin Lan­tus. Osa poti­laista ei saa Lan­tuk­ses­ta samaa hoito­tu­losta kuin Lev­emiristä. Lev­emir on esim. monille lap­sille ja epäsään­nöl­lis­es­ti liikkuville huo­mat­tavasti parem­man hoito­tas­apain­on (siis keskimäärin parem­man soker­i­ta­son) tuot­ta­va insuliini.

    Ilman “kam­pan­joivaa poti­lasjär­jestöä” eli Dia­betes­li­it­toa use­at kymmenet­tuhan­net poti­laat oli­si­vat joutuneet vai­h­ta­maan insuli­inin, käymään lääkäril­lä usei­ta ker­to­ja hoito­tas­apain­on löytämisek­si ja osal­la ykköstyypin dia­beetikoista (pros­ent­tikin tarkoit­taa sato­ja ihmisiä) hoito­tas­apaino olisi heiken­tynyt (ja yhteiskun­nalle olisi tul­lut mit­ta­vat kulut sairaala­hoi­dos­ta ja liitännäissairauksista).

    On siis onni, että ainakin tässä tapauk­ses­sa poti­lasjär­jestö toi­mi ja ykköstyypin dia­beetikko­jen saatavil­la säi­lyy edelleen kak­si mod­er­nia insuli­inia. Jokainen dia­beteetikko ansait­see parhaan mah­dol­lisen hoidon eikä kenekään pitäisi joutua muu­ta­man euron (täl­lais­es­ta sum­mas­ta oli “kohtu­ut­to­muudessaan” kyse) säästö­jen takia ja vai­h­ta­maan toimi­vaa insuli­inia toimimattomaan.

    Korostet­takoon vielä, että ykköstyypin dia­betes ei ole elin­ta­pa­sairaus kuten suurin osa kakkostyypin dia­betek­ses­ta. Sen saa, jos on sopi­va geeniper­imä yhdis­tet­tynä huonoon tuuri­in. Jos Lev­emir ei olisi säi­lynyt kor­vat­ta­vana, dia­beetikko olisi joutunut mak­samaan siitä tuhan­sia euro­ja vuodessa, mikä on varsinkin köy­hem­mille erit­täin raskas taakka.

    Toivoa sopii, että lau­takun­nas­sa jatkos­sa ymmär­retään kah­den eri insuli­ini­valmis­teen erot ja annetaan lääkäreille mah­dol­lisu­us vali­ta paras mah­dolli­nen valmiste hoidon onnis­tu­misek­si. Lääkey­htiöiltä tietysti odot­taa myös vas­taan­tu­loa, mut­ta olen ymmärtänyt, että vuo­den 2012 tapauk­ses­sa kohtu­ut­to­muus lähti liik­keelle nimeno­maan lau­takun­nan asiantuntemattomuudesta.

  55. Petri Hon­gan­mä­ki: Arvoste­tut amerikkalaiset pro­fes­sorit eivät ole samaa mieltä tei­dän kanssanne.

    Tarkoi­tatko etno­musikolo­gian vai kas­va­tusti­eteen pro­fes­sore­ja. Vai­h­toe­hto- eli hui­jari­valmis­tei­den kan­nat­ta­jien argu­men­tit ovat useim­miten täyt­tä humpuukia.

  56. Petri Hon­gan­mä­ki: Arvoste­tut amerikkalaiset pro­fes­sorit eivät ole samaa mieltä tei­dän kanssanne.

    Eikä sovi uno­htaa että asiantun­ti­jat ympäri maail­man suo­si­vat luon­non­mukaisia hoito­ja kemi­al­lis­ten lääkkei­den sijaan. Geen­imuun­telu­un ja kemikaalialtistuk­seen poh­jau­tu­va län­si­mainen koul­ulääketiede­hän ei ymmär­rä kuin­ka herkkä ihmisen ter­vey­den luon­nolli­nen tas­apaino on. Tähän kun vielä yhdis­tetään lääkete­htaiden jät­tivoitot ja ahnei­den lääkärien resep­tipro­vi­siot niin ihmette­len­pä mik­sei luon­non­mukaisia hoito­ja ale­ta tukea verohelpotuksin.

  57. eggo: Eikä sovi uno­htaa että asiantun­ti­jat ympäri maail­man suo­si­vat luon­non­mukaisia hoito­ja kemi­al­lis­ten lääkkei­den sijaan. Geen­imuun­telu­un ja kemikaalialtistuk­seen poh­jau­tu­va län­si­mainen koul­ulääketiede­hän ei ymmär­rä kuin­ka herkkä ihmisen ter­vey­den luon­nolli­nen tas­apaino on. Tähän kun vielä yhdis­tetään lääkete­htaiden jät­tivoitot ja ahnei­den lääkärien resep­tipro­vi­siot niin ihmette­len­pä mik­sei luon­non­mukaisia hoito­ja ale­ta tukea verohelpotuksin.

    Ehdot­tomasti pitää antaa vero­helpo­tuk­sia, mut­ta samal­la poti­laan pitää vapaut­taa yhteiskun­ta vas­tu­us­ta ja jatkoku­luista mikäli halu­aa kiel­tyä län­si­mais­es­ta koululääketieteestä.

  58. Osmo Soin­in­vaara:
    Eikä kukaan tietenkään aset­tanut kyseenalaisek­si lääkey­htiön moraalia Lev­er­mir­iä hinnoiteltaessa.

    Lääkey­htiön mukaan Lev­emirin hin­ta on Suomes­sa ollut selvästi ETA-maid­en keski­ta­soa alem­pi. En ole asiantun­ti­ja tätä tuke­maan enkä kumoa­maan. Voi olla lääkey­htiön pro­pa­gan­daakin, blo­gin pitäjä tun­tuu nämä asi­at parhait­en tietävän joten annan hänen selvit­tää asian.

    Toiv­ot­tavasti lääke­hin­ta­lau­takun­ta ja lääkey­htiöt voisi­vat leikkiä kissan­hän­nän­ve­ton­sa ilman, että tässä tais­telus­sa poti­laiden ter­veyt­tä ja hei­dän omais­ten­sa mie­len­ter­veyt­tä uhataan. Soin­in­vaaran mielestä voi olla kivaa leikkiä byrokraat­tia, joka ilmoit­taa jonkun lääk­keen kor­vat­tavu­u­den lop­pumis­es­ta, mut­ta nämä ulti­maat­tumit ovat totis­in­ta tot­ta esim. niille tuhan­sille lap­siper­heille, jois­sa las­ten tule­vaisu­us vaaran­tuu, jos insuli­inia ei saada.

    Vai onko näi­den lap­siper­hei­den huolel­la vihreässä maail­mankat­so­muk­ses­sa mitään väliä? Yksi ihmishen­ki tai lapsen sokeu­tu­mi­nen / jalan amputoin­ti / munuais­sairaus sinne tai tänne, eipä se paljoa tämän maail­man kur­ju­udessa tosi­aan merk­itse. Yksilön kannal­ta tilanne on toinen.

    Muis­te­len joskus luke­neeni, että uusien, tehokkaiden lääkkei­den kehit­tämi­nen on kallista. Ehkä tämäkin on lääkey­htiöi­den pro­pa­gan­daa. “Ahnei­den lääkekap­i­tal­istien” vas­taista laulua laule­taan ainakin meil­lä vasem­mistop­uolueis­sa. Kaik­ki pitäisi saa­da ilmaisek­si ja uuden kehit­tämisen pitäisi olla hyväntekeväisyyttä.

    Jos lääkey­htiön “pro­pa­gan­da” kuitenkin pitää paikkansa ja Lev­emir­iä saadaan Suomeen kohtu­ullisen edullis­es­ti, niin kehot­taisin Soin­in­vaaraa miet­timään, kuin­ka järkevää on kinastel­la lääkey­htiöi­den kanssa muu­tamista sadois­tatuhan­sista tai miljoon­ista euroista, kun kansan­ter­vey­delle ykköstyypin dia­betek­sen nyky­is­ten hoit­o­muo­to­jen tuo­mat hyödyt ovat kym­meniä miljoo­nia. Vai halu­aisiko Soin­in­vaara ykköstyypin dia­beetikko­ja hoidet­ta­van edelleen 80-luvun tai vaikka­pa 60-luvun jäykil­lä hoit­o­muodoil­la, joiden tulok­set oli­vat nyky­isiä huo­mat­tavasti huonom­pia? Tehdäänkö sama esim. MS-lääkkeille ja mielenterveyslääkkeille?

    Ei muu­ta kuin men­neisyy­teen takaisin. Se on var­masti hal­paa ja kivaa meille kaikille. Sil­lä sitä val­tion velka­an­tu­mi­nen pysähtyy, kun iso joukko alle 50-vuo­ti­ai­ta pää­tyy työkyvyt­tömyy­seläk­keelle ja ennenaikaiseen hautaan.

    1. Oikeis­tode­mari, et tain­nut lukea alku­peräistä postaus­ta siitä, että tämä patent­tipeli johtaa väk­isin täl­laisi­in tilanteisiin.

  59. Samuli Saarel­ma: Mut­ta sin­ul­ta menee edelleen point­ti ohi. Lääk­keel­lä A voi olla “todel­lisia etu­ja” lääk­keeseen B ver­rat­tuna, mut­ta se ei silti ker­ro sitä, onko sen ost­a­mi­nen fik­sua. Jos A mak­saa patentin vuok­si 100 ker­taa enem­män kuin B, voi hyvinkin koko ter­vey­den­hoito­jär­jestelmälle silti olla kan­nat­tavam­paa ostaa B:tä ja käyt­tää ne lop­ut rahat johonkin muuhun. Kuitenkin kun päätök­sen A:n ja B:n välil­lä tekee se “lop­pukäyt­täjä” (lääkäri tai poti­las), joka ei hin­taeroa joudu omas­ta pus­sis­taan mak­samaan, niin hän voi ihan hyvin pää­tyä käyt­tämään A:ta.

    En nyt tiedä minkä maan lääkeko­r­vausjär­jestelmään viit­taat, mut­ta ainakin suo­ma­laises­sa jär­jestelmässä poti­las huo­maa hin­taeron kyl­lä hyvin selkeästi omas­sa pus­sis­saan. Itsekin olen aikoinaan mak­sanut noin kym­menker­taisia hin­to­ja lääkkeistäni vain ihan siitä ilosta, että jatku­va kui­va köhä ja kuti­na lakkaisi eivätkä jalat tur­poaisi. (Nykyään patentin jo rauet­tua hin­taero ei ole niin merkittävä.)

  60. Takaisin tal­ido­midi­in. Tätä käytetään edelleen joka päivä syöpälääk­keenä. On var­maankin aika hyvä lääke, kos­ka pain­o­lastin­sa takia joudu­taan var­maan selosta­maan joka poti­laalle, mik­si tätä kan­nat­taa käyttää.

  61. Pekka Pes­si: ääkete­htaiden pitää sen lisäk­si vaku­ut­taa reseptinkir­joit­ta­jat omien tuot­tei­den­sa turvallisuudesta 

    Siis tehokku­ud­es­ta ja tur­val­lisu­ud­es­ta. Käytän­nössä kun yritetään tehdä rin­nakkaismolekyyliä, niin uut­ta lääket­tä pitää ver­ra­ta ole­mas­saole­vi­in lääkehoitoihin.

    Kun halu­taan tutkimus, jos­sa uusi molekyyli näyt­tää tehokkaal­ta, niin van­han lääk­keen annos sääde­tään alakant­ti­in, niin ettei siitä ole juuri tehoa. Kun taas sit­ten halu­taan tutkimus, jos­sa uusi lääke näyt­tää tur­val­liselta, niin van­han lääk­keen annos laite­taan niin överik­si, että sil­lä näyt­tää ole­van paljon uut­ta enem­män sivu­vaiku­tuk­sia. Näitä kokei­ta tietysti tois­te­taan kunnes ollaan var­ma, että lop­pu­un viedys­tä kokeesta saadaan halut­tu tulos. toki kokeet voidaan myös keskeyt­tää heti kun näyt­tää siltä että tulos on haluttu.

    Kun lääkäri nyt sit­ten määrää lääket­tä, hänel­lä tai poti­laal­la ei ole juuri muu­ta tukea val­in­tapäätök­selle kuin nämä julk­iste­tut tutkimuk­set. Jos nyt uud­es­ta lääk­keestä sat­tuu tule­maan naa­ma täy­teeen sin­isiä pilkku­ja, niin van­has­ta tulee tiedele­htien mukaan kak­si ker­taa use­am­min vihre­itä läikkiä (toki näin käy vain kun van­haa määrätään viisi ker­taa enem­män kuin pitäisi, mut­ta sitähän ei nyt julka­isu­is­sa tarvitse erik­seen tähdentää). 

    Jos päätök­set lääke­valin­nas­ta tehtäisi­in keskite­tysti, päätök­sen­tek­i­jät voisi­vat käyt­tää enem­män aikaa ja vaivaa päätök­sen­tekoon ja heil­lä olisi käytet­tävis­sään parem­paa dataa. Toisin kuin nyt, koe­pro­tokol­lat olisi mah­dol­lista suun­nitel­la markki­nalähtöis­es­ti. Molekyylin­myyjät laitet­taisi­in kil­paile­maan keskenään.

  62. Kimi: Ehdot­tomasti pitää antaa vero­helpo­tuk­sia, mut­ta samal­la poti­laan pitää vapaut­taa yhteiskun­ta vas­tu­us­ta ja jatkoku­luista mikäli halu­aa kiel­tyä län­si­mais­es­ta koululääketieteestä.

    Riip­puu vai­h­toe­htoisu­u­den asteesta. Esim. las­ten rokot­ta­mat­ta jät­tämisen pitäisi johtaa aina välit­tömään huostaan­ot­toon. Eri mieltä ole­vat voivat tutus­tua vaikka­pa hinkuyskään, mitä inti­im­im­min, sen parem­pi; taudin voi saa­da myös aikuise­na, vaik­ka olisi aikanaan rokotettu.
    http://www.youtube.com/watch?v=FIsQjsUJSiM
    Itsen­sä saa tap­paa, mut­ta muiden hen­gel­lä ei leikitä.

  63. Poth1ue1: En nyt tiedä minkä maan lääkeko­r­vausjär­jestelmään viit­taat, mut­ta ainakin suo­ma­laises­sa jär­jestelmässä poti­las huo­maa hin­taeron kyl­lä hyvin selkeästi omas­sa pussissaan.

    Ensin­näkään ei huo­maa koko mitas­sa, vaan KELA kor­vaa osan siitä hal­van ja kalli­in lääk­keen hin­taeros­ta. Toisek­si Suo­mi on tässä asis­sa hie­man poikkeus. Muual­la omas­ta pus­sista kor­vat­ta­va osu­us sil­loin, kun on joko vaku­utet­tu tai julkisen ter­vey­den­hoidon piiris­sä, on pienem­pi. Käsit­tääk­seni Suomes­sa ihmiset mak­sa­vat enem­män omas­ta pus­sis­taan ter­vey­den­hoit­o­menoista kuin oikeas­t­aan mis­sään muual­la Euroopas­sa (USA tietenkin asia erik­seen). Esimerkik­si Bri­tan­ni­as­sa lääkärin määräämästä lääk­keestä joutuu mak­samaan kiin­teän hin­nan (jotain £7:n luokkaa) riip­pumat­ta siitä, mikä lääkepurkin todel­li­nen hin­ta on. 

    Mut­ta muute­taan sit­ten sitä esimerkkiäni niin, että sinäkin taju­at. San­o­taan, että työ­nan­ta­jasi mak­saakin vain 50% siitä uud­es­ta autostasi. Ostopäätöstä tehdessäsi et huomioi auto­jen koko hin­taeroa, vaan ain­oas­taan sen, joka rap­paa sin­un omaa lom­pakkoasi. Kuitenkin sinä saat 100%:sti itselle­si auto­jen laat­ueros­ta tule­van hyödyn.

  64. Kimi: Ehdot­tomasti pitää antaa vero­helpo­tuk­sia, mut­ta samal­la poti­laan pitää vapaut­taa yhteiskun­ta vas­tu­us­ta ja jatkoku­luista mikäli halu­aa kiel­tyä län­si­mais­es­ta koululääketieteestä.

    Jatkoin vit­siä.

  65. Samuli Saarel­ma: Ensin­näkään ei huo­maa koko mitas­sa, vaan KELA kor­vaa osan siitä hal­van ja kalli­in lääk­keen hin­taeros­ta. Toisek­si Suo­mi on tässä asis­sa hie­man poikkeus. 

    Tietysti Suomel­la pienenä markki­nana ei ole mitään käytän­nön vaiku­tus­ta globaalei­hin lääke­markki­noi­hin, mut­ta voin omas­ta koke­muk­ses­ta ker­toa, että kohtu­ullisen hyvä­tu­loinenkin kyl­lä pohtii het­ken kan­nat­taako esim. 3 kk lääke­sat­sista mak­saa yli 100€, kun samaan vaivaan löy­ty­isi lääk­i­tys alle kympilläkin.

    Mut­ta ehkä täl­lainen hin­taero on samulisaarelmien kukkarois­sa täysin yhdentekevä?

    Mut­ta muute­taan sit­ten sitä esimerkkiäni niin, että sinäkin taju­at. San­o­taan, että työ­nan­ta­jasi mak­saakin vain 50% siitä uud­es­ta autostasi. Ostopäätöstä tehdessäsi et huomioi auto­jen koko hin­taeroa, vaan ain­oas­taan sen, joka rap­paa sin­un omaa lom­pakkoasi. Kuitenkin sinä saat 100%:sti itselle­si auto­jen laat­ueros­ta tule­van hyödyn.

    Joo, jos näin olisi en ostaisikaan jotain hin­nat alka­en Golfia tai Pas­sat­tia vaan tilauk­seen menisi heti Porsche Panam­era Tur­bo S kaikkil­la lisä­varusteil­la. Sika­hal­vak­si­han se tullee kun työ­nan­ta­ja mak­saa PUOLET!!

  66. Lev­imiristä ja dia­beteshoi­dos­ta pieni jatko.

    Toisin kuin monel­la muul­la diag­nosoidul­la sairaudel­la tai vaival­la, niin dia­betes ei ole raket­ti­tiedet­tä yhteiskun­nan kannal­ta. Heikosti toimi­va hoito­tu­los johtaa vääjäämät­tä kom­p­likaa­tioi­hin, jot­ka ovat 10–1000 ker­taa kalli­impia hoitaa kuin itse perussairaus. 

    Dia­betes ei ole myöskään ker­tolu­ok­il­taan mikään triv­i­aali sairaus mis­sään päin maail­maa, ei myöskään Suomes­sa. Suomes­sa ei kuitenkaan ole mitään instanssia, jon­ka välit­tömis­sä intres­seis­sä olisi elinkaari­a­jat­telu: mitä ihmi­nen mak­saa kehdos­ta hautaan.

    Tot­ta Moos­es insuli­i­ni X tai lääke­molekyyli Y on pirusti kalli­impi kuin aiem­pi lääke A. Dia­betek­sen kohdal­la on kuitenkin kohta­laisen help­po päätel­lä – jos halua ja kykyä – uuden hoidon järkevyys. 

    Hie­man yleistäen mikä tahansa hoit­o­muo­to, joka paran­taa edes kohta­lais­es­ti dia­beetikon hoito­tas­apain­oa on yhteiskun­nalle ker­talu­okkien säästö jo 10–20 vuo­den akselilla. 

    Edel­lis­es­tä huoli­mat­ta läh­es jokaises­sa Suomen kun­nas­sa las­ke­taan ja kil­pailute­taan dia­betek­sen oma­hoidon kulu­ja sent­tien tasol­la. Joku muu mak­saa sit­ten sen ison laskun aikanaan.

  67. Poth1ue1: Mut­ta ehkä täl­lainen hin­taero on samulisaarelmien kukkarois­sa täysin yhdentekevä?

    Ei yhden­tekevää, mut­ta vähem­män tuo vaikut­taa ostopäätök­seen kuin se, että lääk­keestä mak­set­taisi­in sen todel­li­nen hinta. 

    Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? Sinä olet saar­nan­nut markki­noiden toim­imis­es­ta. Minä olen sanonut, että markki­nat eivät ohjaa oikein sil­loin, kun “lop­pukäyt­täjät” saa­vat koko hyö­dyn itselleen, mut­ta mak­sa­vat vain osan kus­tan­nuk­sista, vaan ohjaa käyt­täjät pain­ot­ta­maan kalli­ita ja parem­pia vai­h­toe­hto­ja enemmän. 

    Tämä aja­tus on takana erinäköi­sis­sä sub­ven­tiois­sa (joil­la koite­taan saa­da ihmiset käyt­tämään puh­tai­ta markki­noi­ta enem­män johonkin, joka kat­so­taan hyödyl­lisek­si) tai hait­tavero­tuk­ses­sa (joil­la koite­taan saa­da ihmiset käyt­tämään jotain vähem­män kuin mihin puh­das markki­naratkaisu johtaa). 

    Onko väit­teesi nyt se, että sub­ven­tiot ja hait­taverot eivät vaiku­ta ihmis­ten ostokäyt­täy­tymiseen markki­noil­la ja jos näin, niin onko kaik­ki se talousti­eteen tutkimus, jon­ka mielestä ne vaikut­ta­vat, täysin humpuukia? Esimerkik­si usein puhutaan veroki­ilas­ta. Sin­un logi­ikallasi veroki­ilal­la ei ole vaiku­tus­ta ihmis­ten ostokäyttäytymiseen. 

    Joo, jos näin olisi en ostaisikaan jotain hin­nat alka­en Golfia tai Pas­sat­tia vaan tilauk­seen menisi heti Porsche Panam­era Tur­bo S kaikkil­la lisä­varusteil­la. Sika­hal­vak­si­han se tullee kun työ­nan­ta­ja mak­saa PUOLET!! 

    Mitä tämän huu­tamis­esi piti osoit­taa? Jos työ­nan­ta­jasi mak­saa autos­ta puo­let riip­pumat­ta siitä, mitä se mak­saa, niin toden­näköisyys, että ostat Porchen VW:n sijaan, kasvaa. 

    Jotenkin tun­tuu, ettet halua ymmärtää sitä, mis­tä tässä on kyse, vaan koi­tat väk­isin vään­tää tämän jok­sikin on-off kysymyk­sek­si (joko hin­ta­sub­ven­tion jäl­keen tuot­teisi­in jäänyt ero on “yhden­tekevää” ostopäätök­sen kannal­ta tai sit­ten se ei muu­ta ostopäätök­siä mitenkään). Ei tietenkään näin, vaan point­ti on siinä, että suurem­pi osa kallista lääket­tä parem­pana pitävä lop­pukäyt­täjä ostaa sen, jos val­tio mak­saa puo­let kuin ostaisi, jos jou­tu­isi mak­samaan kaiken omas­ta pus­sis­taan. Ei kaik­ki, mut­tei myöskään toisaal­ta ei kukaan. Ter­vey­den­huol­lon kulu­ja kat­sot­taes­sa yksit­täistapauk­set ovat täysin merk­i­tyk­set­tömiä, ja sen sijaan merk­it­see se, mitä keskimäärin tapahtuu.

  68. Samuli Saarel­ma: Ei yhden­tekevää, mut­ta vähem­män tuo vaikut­taa ostopäätök­seen kuin se, että lääk­keestä mak­set­taisi­in sen todel­li­nen hinta. 

    Tietysti. Ei tämä kuitenkaan tee markki­noiden ohjaus­vaiku­tus­ta täysin olemat­tomak­si, niin kuin sinä olet kokoa­jan koit­tanut väit­tää. Vaik­ka ohjaus­vaiku­tus olisikin pienen­tynyt, niin har­va­pa viit­sii mak­saa sent­tiäkään enem­pää lääk­keestä, jol­la ei ole mitään hyö­tyjä halvem­pi­in, aiem­min markki­noil­la ole­vi­in vai­h­toe­htoi­hin. Saati sit­ten, että mak­saisi enem­män lääkkestä, jol­la on (sub­jek­ti­ivis­es­ti) suurem­mat sivuvaikutukset.

    Toki kor­vauk­set voivat johtaa siihen, että jär­jestelmän näkökul­mas­ta ihmiset käyt­tävät keskimäärin turhan kalli­ita lääkkeitä esim. otta­mal­la suo­raan käyt­töön jonkun uuden hyvin­siede­tyn vai­h­toe­hdon sen sijaan, että opi­moisi­vat jär­jestelmän etu­ja kokeile­mal­la sopisiko jo tusi­nas­ta van­has­ta lääk­keestä juuri hänelle. Kokon­aishyö­dyn kannal­ta tämä ei vält­tämät­tä ole kuitenkaan täysin tyhmää.

    Jos kuitenkin vähäi­nenkin ohjaus­vaiku­tus pois­tet­taisi­in, markki­naris­ki pää­ty­isi käytän­nössä julkiselle sek­to­rille — ts. nämäkin tap­pi­ot sosial­isoitaisi­in veron­mak­sajien kon­tolle ja sään­nöt oli­si­vat taa­tusti sel­l­aiset, että joka iki­nen sop­paan lusikkansa työn­tänyt virkamies saat­taisi vetäy­tyä vas­tu­us­ta puh­tain paperein.

    Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?

    Sanop­pa se.

    1. Ihmiset mak­sa­vat tuplahin­taa Buranas­ta ver­rat­tuna Ibusali­in, vaik­ka kyse on samas­ta lääk­keestä joka tulee samas­ta tehtaas­ta, mut­ta pakataan erin­imisi­in pakkauksiin.

  69. Osmo Soin­in­vaara:
    Ihmiset mak­sa­vat tuplahin­taa Buranas­ta ver­rat­tuna Ibusali­in, vaik­ka kyse on samas­ta lääk­keestä joka tulee samas­ta tehtaas­ta, mut­ta pakataan erin­imisi­in pakkauksiin.

    Kuinka­han moni kuitenkaan mak­saisi sitä 10x hin­taeroa, joka hel­posti on uuden lääk­keen ja paten­teista vapau­tuneen vai­h­toe­hdon välil­lä, ilman selkeitä hyö­tyjä? Varsinkin jos kysessä on lääke, jota toden­näköis­es­ti joutuu syömään päivit­täin loppuelämänsä?

    Tai no — mis­tä minä tätäkään tiedän — voihan tosi­aan hyvinkin olla, että ihmiset yleis­es­ti halu­a­vat aina sen kalleim­man lääke­vai­h­toe­hdon — mak­soi mitä mak­soi. Aivan samal­la taval­la kuin ihmiset ostaisi­vat mak­sukykyyn­sä näh­den 10x liian kalli­in auton aivan vain siitä ilosta, jos jouku muu mak­saisi siitä puolet.

    Joten sosial­isoidaan vaan koko lääke­te­ol­lisu­us (ja samal­la vaik­ka kaik­ki muukin) — kyl­lähän joku brys­selin byrokraat­ti tietää miten parhait­en miten jokaiselle tuote­taan se mitä jokainen kokon­aisop­ti­min ja kohtu­u­den nimis­sä tarvit­see. Kaik­ki ongel­math­an aina alka­vat siitä, että ihmiset tekevät itsekkäitä päätök­siä diskont­taa­mat­ta niiden seu­rauk­sia joidenkin banglade­si­hi­lais­ten jälkeläis­ten 1000. polveen.

  70. On häm­mästyt­tävää miten vaikea monien ihmis­ten on uskoa/ymmärtää että täysin samaa lääkeainet­ta voidaan myy­dä eri nimil­lä eri hin­taan. Hauskin­ta on että jotkut ihmiset ovat kovin tarkko­ja että rin­nakaisvalmis­teen perässä on resep­tis­sä oikean tehtaan nimi. Esim biso­pro­lol san­doz eikä biso­pro­lol ratiopharm.

    Luul­tavasti yksi syy siihen mik­si poli­ti­ik­ka niin usein epäon­nis­tuu on se että ihmis­ten keskimääräi­nen kog­ni­ti­ivi­nen kap­a­siteet­ti ja ratio­naal­isu­us räikeästi yliarvioidaan.

  71. Ode:

    Ihmiset mak­sa­vat tuplahin­taa Buranas­ta ver­rat­tuna Ibusali­in, vaik­ka kyse on samas­ta lääk­keestä joka tulee samas­ta tehtaas­ta, mut­ta pakataan erin­imisi­in pakkauksiin.

    Pait­si jos on kyse oikeasti sairau­den hoi­dos­ta (eikä tilapäis­es­tä tule­hduskip­ulääk­keen tarpeesta). Sil­loin lääkäri kir­joit­taa reseptin ja Buranaa saa ostaa 100 kpl purkissa samaan hin­taan kuin Ibusalia (tai Ratio­pharmia). Ja saa vielä Kela-korvauksenkin.

    Osoit­taa vaan, että Kela-kor­vauk­sen ulkop­uolel­la ole­vien lääkkei­den hin­tak­il­pailu ei toi­mi kovin hyvin. Kor­vat­tavien puolel­la hin­ta­lau­takun­ta pitää huolen kil­pailus­ta. (jos hin­ta on lau­takun­nan hin­ta­putken ulkop­uolel­la, kela-kor­vaus­ta ei saa olleenkaan)

    1. Jos on putken ulkop­uolel­la, saa kor­vauk­sen, mut­ta sen putkan mukaisen hin­nan ja asi­akas mak­saa ero­tuk­sen. Jos on kokon­aan oma (peten­toitu) lääke, jolle ei ole kil­pail­i­joi­ta, voi käy­dä niin, ettei hin­nas­ta päästä yksimielisyy­teen eikä lääk­keestä saa mitään kor­vaus­ta. Voisi­han tietysti olla niin, että saisi kor­vauk­se­na sen hin­ta­lau­takun­nan vaa­ti­man hin­nan ja ylimenevä osa menisi asi­akkaalle. Täl­löin kuitenkin lääkey­htiöt varsin yleis­es­ti nos­taisi­vat hin­to­ja olet­taen, että asi­akkaal­la on rahaa maksaa.

  72. Osmo Soin­in­vaara:
    Ihmiset mak­sa­vat tuplahin­taa Buranas­ta ver­rat­tuna Ibusali­in, vaik­ka kyse on samas­ta lääk­keestä joka tulee samas­ta tehtaas­ta, mut­ta pakataan erin­imisi­in pakkauksiin.

    Minä väit­täisin että ihmiset mak­sa­vat siitä, ettei hei­dän tarvitse ollenkaan tutus­tua asi­aan. Burana on yksinker­tainen ja var­ma val­in­ta eikä se taval­liselle ihmiselle mak­sa “mitään”. Niitä syödään vähän ja yksit­täiskap­pale on silti melko hal­pa. Yksi olut mak­saa yhtä paljon kuin kak­si 400 mg buranaa ja niitä olui­ta pitää juo­da kum­minkin usampi kuin kak­si kap­palet­ta, jot­ta tar­it­see aamul­la pari buranaa…

    Jos tule­hduskip­ulääkkeisi­in kuluisi yhtä paljon rahaa kuin ben­saan, niin tuol­laisia hin­taero­ja ei olisi olemassa.

  73. Poth1ue1: Tietysti. Ei tämä kuitenkaan tee markki­noiden ohjaus­vaiku­tus­ta täysin olemat­tomak­si, niin kuin sinä olet kokoa­jan koit­tanut väittää.

    Ensin­näkin, kuten kir­joitin, Suo­mi on tässä asi­as­sa poikkeus. Suomes­sa lääk­keen käyt­täjät mak­sa­vat suurem­man osu­u­den lääkkei­den hinns­ta kuin muual­la. Suo­mi on kuitenkin maail­man mit­takaavas­sa täysin merk­i­tyk­setön pelaaja. 

    Toisek­si, minä en ole tehnyt “täysin olemat­tomas­ta” tässä mitään kyn­nyskysymys­tä (käsit­tääk­seni en tuol­laisia sano­ja ole mis­sään vai­heessa edes käyt­tänyt). Oleelli­nen point­ti on se, että todel­lista hin­taa ei mak­se­ta, minkä vuok­si markki­nao­h­jaus, mikä oli sin­un ajat­telusi peruskivi, ei toi­mi lääkkei­den kohdal­la niin kuin se toimii muis­sa asiois­sa. Koitin vään­tää tämän sin­ulle autoes­imerkil­läni, mut­tei näköjään vaan mene perille. 

    Vaik­ka ohjaus­vaiku­tus olisikin pienen­tynyt, niin har­va­pa viit­sii mak­saa sent­tiäkään enem­pää lääk­keestä, jol­la ei ole mitään hyö­tyjä halvem­pi­in, aiem­min markki­noil­la ole­vi­in vaihtoehtoihin. 

    Edelleennkin vaikut­taa siltä, että sin­ulle markki­namekanis­min toimin­nan tajuami­nen tuot­taa vaikeuk­sia. Ongel­ma ei ole siinä, että ostet­taisi­in kalli­ita lääkkeitä “joista ei ole mitään hyö­tyä veer­rat­tuna halvem­pi­in”, vaan siinä, että sitä lääkkei­den laat­ueroa ei arvote­ta oikein, jos joku muu mak­saa osan (Suo­mi) tai kaiken (Bri­tan­nia) niiden lääkkei­den hintaerosta. 

    Toki kor­vauk­set voivat johtaa siihen, että jär­jestelmän näkökul­mas­ta ihmiset käyt­tävät keskimäärin turhan kalli­ita lääkkeitä esim. otta­mal­la suo­raan käyt­töön jonkun uuden hyvin­siede­tyn vai­h­toe­hdon sen sijaan, että opi­moisi­vat jär­jestelmän etu­ja kokeile­mal­la sopisiko jo tusi­nas­ta van­has­ta lääk­keestä juuri hänelle. Kokon­aishyö­dyn kannal­ta tämä ei vält­tämät­tä ole kuitenkaan täysin tyhmää. 

    Jaa, mik­sei olisi? Tarkoi­tatko nyt “jär­jestelmän näkökul­mal­la” jotain muu­ta kuin “kokon­aishyö­tyä”? Minus­ta nuo ovat syn­onyymejä, ja ker­to­vat juuri siitä, mikä hyö­ty on saavutet­tu koko yhteiskun­nan tasol­la. Mut­ta ker­ro sinä, mitä noil­la ter­meil­lä tarkoi­tat, niin päästään asi­as­sa eteen­päin, kos­ka juuri tuos­ta asi­as­ta tässä on kyse. 

    Jos kuitenkin vähäi­nenkin ohjaus­vaiku­tus pois­tet­taisi­in, markki­naris­ki pää­ty­isi käytän­nössä julkiselle sek­to­rille – ts. nämäkin tap­pi­ot sosial­isoitaisi­in veron­mak­sajien kontolle 

    Ensin­näkin markki­naris­ki on jo nyt pitkälti resep­tilääkkei­den kohdal­la julkisel­la sek­to­ril­la. Julkises­ti palkatut lääkärit päät­tävät lääkkei­den määräämis­es­tä. He ovat tässä oikeas­t­aan vielä kaikkein huonoin välikäsi, kos­ka he a) eivät suo­ranais­es­ti hyödy tai kär­si lääkkei­den laat­ueros­ta itse mitenkään tai b) joudu osal­lis­tu­maan niiden kus­tan­nuk­si­in. Hei­hin kuitenkin kohdis­tuu voimakas markki­noin­tipaine yksi­ty­is­ten lääkete­htaiden suunnal­ta (esim. niiden lääketi­eteen lehdis­sä julka­istu­jen tutkimusten kaut­ta, joiden ongelmista tässä ketjus­sa on jo keskustel­tu) ja tietenkin osin myös suo­rana korruptiona.

  74. eggo: Luul­tavasti yksi syy siihen mik­si poli­ti­ik­ka niin usein epäon­nis­tuu on se että ihmis­ten keskimääräi­nen kog­ni­ti­ivi­nen kap­a­siteet­ti ja ratio­naal­isu­us räikeästi yliarvioidaan.

    Niin­pä. Markki­noi­hin perus­tu­va yhteiskun­tata­son opti­moin­ti toimii sil­loin, kun ihmiset toimi­vat edes suht ratio­naalis­es­ti. Jos he eivät toi­mi, niin markki­nat eivät voi mitenkään toimia oikein hyv­in­voin­tiop­ti­moin­nis­sa. Ter­veys on minus­ta yksi asia, jos­sa ihmiset ovat varsin irrationaalisia.

  75. Samuli Saarel­ma: Ter­veys on minus­ta yksi asia, jos­sa ihmiset ovat varsin irrationaalisia. 

    Ratio­naal­isu­us vaatii tietoa, asiantun­te­mus­ta ja kiin­nos­tus­ta. Ter­veyspuolel­la kumpikaan ensim­mäi­sistä vaa­timuk­sista ei toteudu eikä viimeinenkään mitenkään välttämättä.

  76. anonyy­mi: Ratio­naal­isu­us vaatii tietoa, asiantun­te­mus­ta ja kiin­nos­tus­ta. Ter­veyspuolel­la kumpikaan ensim­mäi­sistä vaa­timuk­sista ei toteudu eikä viimeinenkään mitenkään välttämättä. 

    Ihmisen ratio­naal­isu­ut­ta tai sen puutet­ta sivuten suosit­te­len Daniel Kah­ne­manin kir­jaa Think­ing, fast and slow.

Vastaa käyttäjälle Pekka Pessi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.