Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (3)

Kävin tässä välis­sä Tam­pereel­la Kun­tali­iton jär­jestämässä kuu­den­nen Maail­man parhaat kaupun­git ‑kurssin lop­pusem­i­naaris­sa. En ollut osal­lis­tunut tuo­hon kurssi­in enkä eri­tyis­es­ti hei­dän Milanon matkallaan, mut­ta kuule­mani kiin­nos­ti suuresti.

Yksi Milanon koke­muk­sista oli, että kaupun­gin mah­ta­va nousu viime vuosikym­meninä perus­tui osit­tain siihen, että Ital­ian lain­säädän­töön oli suh­taudut­tu varsin luovasti.

Tämä on yksi mieli­teemoistani. Lait on Suomes­sa laa­dit­tu lähin­nä ajatellen maalaiskun­tia ja ne sopi­vat varsin huonos­ti sovel­let tavak­si kaupungeissa.

Eri­tyisen huonos­ti kaupunkien olo­suhteisi­in sopi­vat val­takun­nal­liset maankäyt­töä säätelevät lait.

Lunastusoikeus maalla ja kaupungeissa

Alku­vi­ikos­ta MTK julisti, että lunas­tus­lain käyt­tö pitäisi käytän­nössä lopet­taa niin, että kau­pat perus­tu­vat vapaae­htoisi­in kaup­poi­hin. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (3)”

Lääkepatenttien ongelmat (2)

Esi­tys patent­tien lunas­tamis­es­ta pois käypään hin­taan kuu­lostaa yksinker­taiselta, mut­ta on käytän­nössä paljon hankalampi

Kuka tai mikä määrittää lunastushinnan?

Joskus hin­ta voidaan määrit­tää neu­vot­tele­mal­la, mut­ta joskus jonkin asiantun­ti­jae­li­men pitäisi määrit­tää lunas­tush­in­ta. Kyse on vähän samas­ta asi­as­ta kuin siinä, että Helsingis­sä asiantun­ti­jaelin määrit­tää ton­tin markkinahinnan.

Lunas­tush­in­ta ei voi olla lääk­keen vuo­tu­inen tuot­to ker­rot­tuna patentin voimas­saoloa­jal­la, sil­lä toden­näköis­es­ti vuo­tu­inen tuot­to las­kee, kun kil­pail­i­jat kehit­tävät omia lääkkeitään. Tämä toisaal­ta helpot­taa neu­vot­te­lu­tu­lok­seen pää­tymistä, kos­ka lääkey­htiökin arvostaa var­maa tuloa nyt kuin epä­var­maa tule­vaisu­udessa. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (2)”