Kuulun niihin, jotka iloitsevat valtioneuvoston päätöksestä liittää 30 neliökilometriä Lounais-Sipoosta Helsinkiin. Tämä tulee johtamaan terveempään kaupunkirakenteeseen, niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin.
Vielä iloisempi olisin ollut, jos valtioneuvosto olisi päättänyt liittää Helsinkiin alkuperäisen esityksen mukaisen 50 neliökilometriä niin, että raja olisi tullut Sipoonjoelle ja Sipoonlahdelle. Ingmannin tehtaat tosin olisi kohtuusyistä pitänyt jättää Sipoolle veroeuroja tuottamaan.
Isompi pala olisi ollut parempi — ei siksi, että Helsinkiin saataisiin enemmän asukkaita, vaan siksi, että olisi tukenut paremmin metroon perustuvaa nauhakaupunkia ja Sipoonkorven suojelua. Nyt kun Helsingin saama siivu on lyhyempi, on suuria paineita rakentaa se leveämmin. Leveämpi rakentaminen uhkaa sekä Sipoonkorpea että nauhakaupunkiarakennetta. Nyt riskinä on, että sekä Helsinki että Sipoo innostuvat rakentamaan Porvoonväylän pohjoispuolelle. Porvoonväylästä pitäisi tehdä raja, jonka pohjoispuoelle ei rakenneta lainkaan. Landbo siellä valitettavasti jo on, mutta lisää ei tarvita.
Porvoonväylän pohjoispuolen rauhaottamista ei puolla vain Sipoonkorven suojelu. On kai selvä, että kun metro kulkee moottoritien eteläpuolella, moottoritien pohjoispuolella oleva asutus ei tukeutuisi enää metroon vaan moottoritiehen. Kumipyöräliikenteeseen perustuvaa asutusta ei pitäisi enää rakentaa Helsingin seudulle lainkaan. Sellainen on asukkaiden pettämistä. Ilmastonmuutoksen torjuminen tulee tekemään tuollaisesta asumismuodosta erittäin kalliin.
Etelä-Sipoon rakentaminen pitäisi tyngäksi jääneestä rajansiirrosta huolimatta toteuttaa kapeana, merellisenä, metroon perustuvana nauhakaupunkina. Se edellyttää Helsingin ja Sipoon yhteistyötä. Metro Söderkullaan, kaksi asemaa Helsingin puolelle ja kolme Sipoon puolelle. Kaikki rakentaminen alle kilometrin etäisyydelle metroasemista.
Aivan samaa mieltä kanssasi tuosta aluesiirrosta. Ja rakentaminen lähelle metroasemia.
Olen seurannut aihetta kovin vähän uutisista ja minulta on mennyt ohi, miksi oli hyvä juttu pilkkoa Sipoota Helsingille. Voisitko kertoa perusteluja lyhyesti. Maallikkona äkkiseltään ajatellen kuulostaa epäreilulta, että iso ja rikas varastaa köyhältä ja pieneltä. Eikö Sipoo itse olisi voinut rakentaa aluetta ja vaurastua sillä?
Vastauksena Aballe
1) Sipoon rahkeet eivät riitä nopeaan kasvuun.
Kunta ei vaurastu rakentamisella vaan köyhtyy, koska vanhojen asukkaiden pitää rakentaa palvelut uusille. Vasta joskus 20 vuoden kuluttua uusien asukkaiden verotulot riittävät korvaamaan heidän vaatimansa investoinnit. Sipoon laskelmat siitä, miten he rahoittavat kasvun perustuvat ajatukseen, että he voivat hankkia maata kunnalle kolmen euron neliöhinnalle, kaavoittaa ja myydä takaisin. Vantaa osti valtiolta maata kaksikymmentä kertaa kalliimmalla, ja se maa oli kaukana merestä.
2) Sipoo tähtää epäsosiaaliseen kermankuorintaan
Sipoon pyrkimys pärjätä oman kasvunsa kanssa perustui myös siihen, että kunta valikoi alueelleen vain rikkaita. Julkisuuteen tehty laskelma on tehty sillä oletuksella, ettei Sipooseen rakenneta yhtään aravavuokra-asuntoa, sillä tuo kaavoitushyöty oli laskettu jokaisesta neliöstä. Segregaatio — rikkaiden ja köyhien hakeutuyminen omille asuinalueilleen — on hyvin vastustettavaa kehitystä. Koko suunnitelma oli sosiaalisesti vastuuton.
3) Sipoo suunnittelee yhä autokaupunkia
Tähän asti Sipoon rakentaminen on perustunut ajatukseen, että jokaisella perheellä on kaksi autoa. Sen paremmin Landbossa kuin Karhusaaressakaan ei ole yhtään kauppaa, vaan kaikki asiointi edellyttää henkilöauton käyttöä. Karhusaareen ei kai mene ensimmäistäkään bussia. Landbossa käy Hangelbyn bussi muutaman kerran päivässä, mutta tämän käytännön merkitys on mitätön.
Sipoon uudetkin suunnitelmat perustuvat henkilöautoihin. Kaavaan on kyllä merkitty myös raide (Tähän asti on puhuttu siitä, että jos valtio joskus vuoden 2050 jälkeen rakentaa kokonaan uuden radan rannikkoa pitkin Kotkaan, se voisi ratkaista myös Sipoon joukkoliikenteen), mutta esitetty yleiskaava ei tukeudu tähän rataan mitenkään. Jotta rataa käytettäisiin, kilometriä kauemmas asemasta ei saisi rakentaa mitään, mutta Sipoon suunnitelmiin kuuluu hajasijoittaa rakentamista. Henkilöautoihin perustuvaa rakentamista pääkaupunkiseudulla ei saisi harjoittaa enää lainkaan.
4) Sipoon pysyminen tyhjänä pidentää matkoja.
Kaupungin optimaalinen muoto on ympyrä. Meri rajoittaa sen puoliympyräksi. Kun Sipoo rajaa idän kokonaan pois, jäljelle jää vain länsi ja pohjoinen. Tällainen pidentää matkoja tolkuttoman pitkiksi. Pohjoisessa Helsingin yhdyskuntarakenne ulottuu Riihimäelle asti ja Lännessä Kirkkonummelle, mutta idässä se loppuu Mellunmäkeen.
Muutama sana tuosta metrosta:
Alustava ajatus on ilmeisesti, että metrolla hoidetaan niiden 30 — 40 tuhannen ihmisen joukkoliikenne. Metroasema maksaa tuollaiset 30 miljoonaa kappale, niitä tuskin tulee kolmea enempää, voi olla että jää kahteen.
Matka Itäsalmen metroasemalta Rautatientorille kestäisi tuollaiset reilut 25 minuuttia. Mikä on vielä ihan siedettevä, jos sattuu asumaan metroaseman vieressä, liityntäliikenne kun tuo tuollaiset 10–15 minuttia lisää vaihtoineen. Ja en jaksa uskoa sellaiseen kaavoitustehoon jossa 10 — 20 tuhannen ihmisen asunnot saadaan kaavoitettua kävelymatkan eli käytännössä säteltään 500 metrin ympyrän sisään, eli suurin osa on liityntäliikenteen varassa, eli ajaa nopeammalla yksityisautolla.
Voi sen metronkin sinne vetää, mutta ei se voi olla perusratkaisu joukkoliikenteeseen noilla etäisyyksillä. Parempi ratkaisu olisi paikallisjunarata HELI-radan linjaa, Korpinenkin tätä ehdotteli, jota voidaan sitten ehkä joskus jatkaa itään päin. Seisakkeet maksaa murto-osan siitä mitä metroasemat eli niitä voi olla enemmän, ja päinvastoin kuin metron niin junan ei tarvitse pysähtyä joka asemalla. Tämän takia Keravalta pääsee nopeammin junalla keskustaan kuin Vuosaaresta metrolla, vaikka Kerava on puolet kauempana.
Tai sitten HKL saa luvan kehittää metron jonka ei tarvitse pysähtyä joka siilitiellä ja jonka asemien kustannus on jotenkin järkevä. Tätä odotellessa, panostaisin Sipoon suunnalla paikallisjunaan.
Kiitos Teemulle kommentista.
1) Jos käytetään tuollaista väljää pientalokaavaa aluetehokkuudella 0,25, mahtuu 800 metriä säteelle asemasta rakennusoikeutta noin 500 000 k‑m2. Asukkaina tämä tekee noin 10 000. Kun Sipoossa kaavoitetaan lähes neitseelliseen maastoon, päästään lähelle tätä teoreettista maksimia. Tiheämminkin voi pientaloja rakentaa. Korpinen näytti pitävän mallina Vanhaa Porvoota.
2) Metroasema maan alle maksaa paljon, mutta Sipoossa metro menisi maan päällä, jolloin metroasema ei ole sen kalliimpi kuin juna-asemakaan. Siilitien tai Kulosaaren asemat nyt esimerkiksi ovat aika halpoja.
3) Sipoolaisilla ei ole vain tarkoitus päästä pois Sipoosta vaan myös päästä perille jonnekin. Metrolla pääsee nopeammin Itäkeskukseen, Herttoniemeen, Hakaniemeen, Kamppiin Ruoholahteen ja tulevaisuudessa Espooseen. Juna on käyttökelpoinen vain, kun mennää Rautatietorille ja Pasilaan. Koska lounaissipoolaisten tieyhteydet kulkevat Itäväylän suunnassa, kannattaa joukkoliikenteenkin kulkea. Silloin se vastaa totuttuja asiointisuuntia.
4) Helsingin uudet metrovaunut (ne, jotka ovat yhtä pötkyä) on vihreiden vaatimuksesta tehty sellaisiksi, että virransyöttö voidaan helposti muuttaa myös ylhäältä tapahtuvaksi, jolloin metro on periaatteessa haaroitettavissa halvalla.
Kiitos vastauksesta, vastaus oli hyvä. Haluaisin oikeastaan sanoa vain, että nuo eri liikennevaihtoehdot tulee laskea auki niin kustannuksina kuin matka-aikana, eikä lähteä automaattisesti siitä oletuksesta että metroa jatketaan. Ei minulle ole mitään metroa vastaan yleensä, alle 15 minuuttia rautieasemalle on vain aika vankka argumentti lähijunan puolesta tässä tapauksessa.
1) Mikä on kävelymatka? Tutkijavaimo kertoi heidän päätyneen käyttämään ihan eri alan tutkimuksessa yhtä kilometriä, koska se on kuulemma yleinen määritelmä. Jokut kaupunkisuunnittelijat ‑ja tutkijata käyttävät lukua 600m, toiset 400m, ja jos sen ajatellaan olevan viisi minuuttia niin YTV:n reittioppaan oletuskävelynopeudella 70m/min 350m… 800m on sitten muuten 11 minuuttia, eli samaa luokkaa kuin liityntä. Ja ettei asia olisi liian yksinkertainen, maasto ja reitti ovat harvoin luotisuoria. Tämä on sinänsä akateeminen kysymys, mutta jos kaavoittaja arvaa yläkanttiin niin väki ei kävele, eli tehtiin taas autokaupunkia.
Toisaalta väki kävelee mukisematta Itäkeskuksen päästä päähän (olisiko 500m suuntaansa), ja Rautatieasemalta Kauppatorille, mutta sama 1km Rautatieasemalta Hakaniementorille vaatii joko ratikan kahdella tai metron yhdellä pysäkillä. En kadehdi kaavoittajaa.
2) Kyllä, en äkkiseltään keksi mitään syytä miksi juna-asema maksaisi enempää tai vähempää kuin metrojuna-asema, mutta kuitenkin: viimeisin vertailuluku maan päällä olevalle metroasemalla on Kalasataman 16 miljoonaa euroa, joka on sattumoisin aika tarkalleen sama kuin mitä kehäradan viidelle (!) pinta-asemalle on budjetoitu. En ymmärrä.
Joka tapauksessa suurempi asematiheys on hyvä asia, mutta ne pysähdykset taas toisaalta pidentävät matka-aikaa. Eli pitäisi tehdä keräilyliikennettä malliin H‑juna, tiheät pysähdykset keräilyalueella ja sitten pääasemien kautta perille. Metro kelpaisi tähän sinänsä siinä kuin muukin juna, mutta kun nykyisellä järjestelmällä ei ilmeisesti voida edelleenkään ohittaa asemia.
3) Toivottavasti päivittäisasionti on paikallista uusilla asuinalueilla, eikä niin kuin nyt että ajetaan Itäkeskukseen ruokakauppaan. Työpaikkoja ei taas ole mitenkään kovin paljon Hakaniemestä itään. Eli toki sieltä liikennettä on Itäkeskukseenkin, mutta kyllä se keskusta on pääkohde. Tuo Tapiolan suunta on hyvä huomio. Se mikä unohtui, on että Pasilan kautta pääsee Leppävaaran ja tulevaisuudessa lentokentälle Malmilla vaihtamalla, kummatkin metroa näppärämmin.
4) Ja kiitos siitä, seuraavaksi voisi saada saman korkuiset laiturit kuin junalla tai sitten semmoisia junia jotka pystyvät käyttämään kumpaakin korkeutta.
Kaiken kaikkiaan tässä Sipoo jupakassa on kysymys kunnalilsen itsehallinnon rajoista — tai rajattomuudesta. Onko se itseisarvo — vai ei?!? Luulin vihreiden kaikissa toimissaan pitävän kansanvaltaa tärkeänä…
Melkomoisen härskejä ovat monen stadilaispoliitikon kommentit Sipoosta olleet. Vaikka härskistihän stadi aikoinaan tuhosi Tölikasta Sipoon kirkonkin…
Koska olen lopettanut aktiivipoliitikon uran, minun mielipiteistäni ei voi panna vihreitä vastuuseen. Vastaan vain omasta käsityksestäni kunnallisesta itsehallinnosta.
Se on minusta tärkeä arvo, mutta vain arvo arvojen joukossa. Jos se joutuu ristiriitaan muiden arvojen kanssa, on arvostuskysymys, mistä tingitään. Tässä suhteessa se poikkea esimerkiksi ihmisoikeuksista, jotka ovat ehdottomampia.
Kunta jakautuu palvelukuntaan ja maankäyttökuntaan.
Palvelukunnalla ei juuri ole itsehallintoa, vaan se on valtiolle alisteinen. Kunta ei voi päättää, järjestetäänkö kunnassa päivähoitoa vai ei, eikä sitäkään, montako luokkaa on peruskoulussa ja peritäänkö peruskoulusta maksua.
Kysymys koskee ilmeisesti kunnallista maankäyttökunnan itsehallintoa.
Maankäyttökuntakin on paljolti alisteinen valtiolle. Jos valtio haluaa kunnan alueen läpi radan tai moottoritien, kunta ei voi kaavoittaa sen poikki kerrostaloa. Tämä on Helsinki joutunut kokemaan Kehä II:n osalta ja Sipoo Söderkullan kaavoituksen kohdalla, jossa Heli-radan varaus hankaloittaa keskuksen suunnittelua. Jos valtio haluaa tarjota Lohtajalla tykistöharjoitusalueen ystävällismielisten maiden armeijoiden paukutella, kunta ei voi sitä estää.
Näiden valtiollisten intressien lisäksi mielestäni on kolme syytä rajoittaa kunnallista itsehallintoa.
1) En hyväksy sosiaalista kermankuorintaa siten, että kuntaan hyväksytään vain rikkaita. (hehtaarin tontilla rakennusoikeutta 600 neliötä, mutta vain yhdelle asunnolle)
2) En hyväksy sitä, että kunta tuottaa merkittävää ulkoista haittaa naapureilleen
3) Liikennejärjestelmistä ja muusta sellaisesta on voitava päättää sitovasti työssäkäyntialueen puitteissa
Näin on ajateltu myös lainsäädännössä. Kunan oikeus päättää omista asioistaan ei ole rajaton. Kunta on kaavoituksessa alisteinen maakuntaliitolle siten, että kunnan kaavoituksen on noudatettava maakuntakaavaa. Tällä on haluttu pitää huolta yleisestä edusta ja yritetty estää se, että jokin kunta ryhtyy harrastamaan kaavoituksellista kermankuorintaa, mihin olisi suuri houkutus, jos mitään ylikunnallista päätöksentekoa ei olisi. Näin on lainlaatija nähnyt viisaaksi kunnallista itsehallintoa rajoittaa.
Tämä kysymys maakuntaliitosta on se, joka tekee Sipoosta poikkeuksellisen. Sipoo ei kuulu samaan maakuntaliittoon Helsingin vaan Loviisan kanssa ja siksi sen on kuunneltava kaavoituksessaan Loviisan mielipidettä, mutta ei Helsingin, Vantaan tai Keravan mielipidettä, vaikka sen maankäytöllä ja liikenneyhteyksillä on näiden kuntian kanssa paljon enemmän tekemistä kuin Loviisan kanssa. Näin ei lakia laadittaessa ollut tarkoitus, vaan ajateltiin, että työssäkäyntialue kuuluu samaan maakuntaliittoon. Oikeudesta olla piittaamatta pääkaupunkiseudun kokonaisuudesta Sipoo on pitänyt jääräpäisesti kiinni.
Sipoo on nyt ilmoittanut, että se voi kyllä liittyä Uudenmaan maakuntaliittoon, mutta vasta kun sen yleiskaava on ensin hyväksytty Itä-Uudenmaan liiton kaavailujen mukaan. Sen jälkeen kuulumisella Uudenmaanliittoon ei maankäytön osalta ole merkitystä seuraaviin 50 vuoteen.
On aika ymmärrettävää, että kunnalliseen itsehallintoon ei kuulu oikeus rakentaa kunnan rajalle, tuulen yläpuolelle roskanpolttouunia, josta savu menee naapurikunnan taajamaan. Tästä ei paljon poikkea se, että rakentaa naapurikunnan rajalle asuinolähiöitä, joissa ei ole ensimmäistäkään joukkoliikennejärjestelmää, vaan tarkoitus on lähettää asukkaat kahdella autolla perhettä kohden tukkimaan naapurin katuja.
Suvullani on kesämökki Sipoossa noin Keravan etäisyydellä Helsingistä. Tälle nykyisin jo varsin runsaalla hajarakentamisella siunatulle aluelle tulee esimerkiksi lauantaisin kaksi linja-autoa ja sunnuntaisin yksi.
Tämä Sipoon maankäytön tähänastinen ääriepäekologisuus on saanut minut epäilemään sitä, onko kunnallinen itsehallinto lopulta kuitenkaan aivan loukkaamaton arvo myöskään maankäytössä. Palvelujen tuotannossahan se ei ole ollut sitä pitkään aikaan. Jos toisessa vaakakupissa on merkittäviä ekologisia arvoja,olen valmis tinkimään kunnallisesta itsehallinnosta siinä missä aateliston erioikeuksistakin.
Mutta vaikka liikennejärjestelmästä päästäisiin sopuun, jäljelle jää tämä sosiaalinen kermankuorinta. Aika vähän Sipooseen on aravavuokra-asuntoja rakennettu. Sosiaalinen segregaatio on paha asia, eikä sen pahuutta vähennä se, että sitä edistetään kunnallisen itsehallinnon nimissä.
Olen muuten ollut puheenjohtajana suurmyymälätyöryhmässä, joka törkeästi rajoitti kunnallista itsehallintoa. Eräillä kaupunkiseuduilla on ollut käytäntönä, että ydinkaupungin ympäryskunnat rakentavat kunnan rajalle estottomasti hypermarketteja tuhoten näin ydinkaupuingin pyrkimykset säilyttää lähikauppa. Esitimme, että tästä pitää pyytää naapurikuntien mielipide ja jos se on kielteinen, lupa tulee evätä, ellei kunnon perusteluja sille ole.
Totta kai tämä rajoitti kehyskuntien oikeutta sabotoida naapuriensa elämää, mutta en häpeä yhtään — paitsi sitä, että teimme lain turhan lepsuksi ja liian helpoksi kiertää.
Sosiaalinen kermankuorinta?
Tämä sanonta jäi pahasti vaivaamaan. Olemme itse rakentaneet Landbohon talon. Peruste oli se, että meillä ei ollut varaa jäädä Helsinkiin asumaan. Asuntojen hinnat olivat jo vuonna 2001 karanneet käsistä. Saimme samaan hintaan uuden omakotitalon Sipoosta kuin Helsingistä vanhan rivitalon. Lähestulkoon kaikki tuttavaperheeni, joilla on lapsia, ovat muuttaneet pois Helsingistä samasta syystä.
Sipoosta tarjoutui mahdollisuus ostaa tontti ja rakentaa itse sellainen talo, jonka halusi kohtuuhintaan. Helsinki ei tätä mahdollisuutta kyennyt tarjoamaan. Nykyiset Helsingin asuntojen hinnat tuntuvat entistä kohtuuttomammilta. Se myös näkyy lapsiperheiden liikkeenä kehyskuntiin. Toki Sipoossa ovat hinnat myös kohonneet pilviin, koska tarjonta ei kohtaa kysyntää.
Mikäli halutaan, että Helsinki pystyy houkuttelemaan asukkaita on sen kyettävä tarjoamaan sen tyyppisiä asumisratkaisuja, joissa viihdytään siihen hintaan, jota pystytään maksamaan. Pelkkä tiivis kaupunkirakentaminen ei riitä. Tarvitaan myös pientaloja ja luontoa ympärille. Ihmiset eivät ole pelkkää massaa.
Onko jokin syy sille, että pientalotontteja ei pääkaupunkiseudulla ole riittävästi tarjolla?
Aikans munilleen meni, ajatellen kansalaisia.
Lukuja tuijotellen Hki tais voittaa. Mulla nousi verot(siitäs sain hemmetin köyhä yrittäjä sipoosta).
Arvomaata jota muutenkaan normikansalainen ei olisi koskaan voinut lunastaa itselleen, otettiin noin vai pääkaupungille.
nim. Helsinki on Diktatuuri ja synnyinkaupunkini.