Etelä Suomen Sanomien mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista vastustaa nollamaksuluokan poistamista päivähoidosta samalla kun enemmistö on sitä mieltä, ettei työttömien lapsille pidä tarjota kokopäiväpaikkaa. Tällaisia tuloksia saadaan mielipidetiedusteluista, kun kysytään äkkiseltään eikä kysymystä edellä kunnon keskustelu, jossa asian eri puolet tulisivat näkyville.
Jos on niin tuloton, että pääsee nollamaksuluokkaan, täytyy olla työtön tai osa-aikatyötä tekevä yksinhuoltaja. Kysymys on siis siitä, riittääkö lapselle puolipäiväpaikka, jos vanhemmat ovat kotona työttöminä. Ensin kansan enemmistö on sitä mieltä, että olisi väärin periä työttömiltä kokoäiväpaikasta maksua ja heti sen jälkeen sitä mieltä, ettei työtön saa panna lastaan kokoäiväpaikkaan edes maksusta. Mitä haittaa siitä maksusta olisi, jos se koskee palvelua, jota ei saa ollenkaan?
Päivähoitopaikan on sanottu olevan lapsen, ei vanhempien oikeus. Lapsen oikeutena virikkeisiin riittää kyllä puolipäiväpaikka, jos vanhemmat ovat kotona. Kokoäiväpaikka on enemmän vanhempien oikeus olla vapaina lastenhoidosta. Siksi minusta työttömien lapsille riittää pääsääntöisesti puolipäiväpaikka. Järjestely, jossa kokopäiväpaikka on maksullinen (50 euroa/kk?) ja puolipäiväpaikka ilmainen, vaikuttaa kohtuulliselta. Se on selvästi kohtuullisempi, kuin kieltää kokopäivähoito kokonaan.
Moni varmaan huomasi, että tässä vähän oikaistiin. Tulottomuus voi johtua myös opiskelusta. Opiskelijoiden osalta päivähoidon minimaksu on väärin, ellei sitä kompensoida mitenkään. On kaksi vaihtoehtoa: minimimaksu ei koske opiskelijavanhempia tai päivähoidon maksullisuus kompensoidaan opintotuessa. Jälkimmäinen on parempi vaihtoehto, vaikka se muodollisesti tuleekin vähän kalliimmaksi – onhan myös opiskelijavanhempia, jotka eivät pane lastaan kokoäivähoitoon. Hekin saisivat sen kompensaation.
Opiskelijoiden kompensaatio voisi olla joko tuon päivähoitomaksun suurtuinen lapsilisä opintotukeen (voi käyttää päivähoitomaksun maksamiseen tai olla käyttämättä) tai vaihtoehtoisesti oikeus opiskella vähän hitaammin.
Opiskelijoiden vanhemmutta pitäisi tukea sekä kansanterveydellisistä syistä – ensisynnyttäjät ovat Suomessa kovin iäkkäitä – että kansantaloudellisista syistä. Julkisen talouden kannalta työssä olevien lapset tulevat paljon kalliimmiksi kuin opiskelijoiden. Niistä maksetaan ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa ja ennen kaikkea menetetään hoitoajalta verotuloja.