Kuvia

Kuvien lisääminen alkaa sujua pikkuhiljaa noin teknisesti, mutta kovin aikaavievää puuhaa se on. Lisäilen kuvia muiden töiden ohella. Pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat tilanneet blogin feed-muodossa. He saavat nyt paljon vääriä hälyytyksiä.

En juuri ottanut kuvia Baltista, mikä minua jäkikäteen vähän harmittaa. Tie oli aika yksitoikkoinen ja maisemat vaikeasti kuvattavia. Kaipasin järjestelmäkameraani, joka olisi ollut oikeuksissaan vaikeita kohteita kuvattaessa. Sitä paitsi minulla oli alkumatkasta hyväkuntoisena sellainen menemisen meininki, ettei siinä paljon pysähdelty kuvia ottamaan. Tässä oli kuitenkin pakko pysähtyä. Joen nimeä en muista, mutta Latviassa se oli.

Käväisin lounaalla Riian keskustassa. Helle yllätti minut, mutta niin se oli yllättänyt monen paikallisetkin. Joka toinen oli pukeutunut kevyeen t-paitaan, joka toinen melkein talvisesti. Riian vanha kaupunki oli vähän kuin olisi astunut todellisuudesta satuun.

Aamiainen oli pyöräilijän kannalta oikeastaan aika köyhä, mutta sen esillepano korvasi kaiken.

Baltia on tasaista ja niinpä joet ovat rauhallisia

Maalaiskylä Liettuassa, lähellä Latvian rajaa

Tämä kuva on illan suussa liettualaisesta Vabalniskasiin kylästä. Se, että maaseudulla ihmiset asuvat suomalaisittain kaupunkimaisissa kylissä, tekee maaseudusta sosiaalisesti elävämmän ja helpottaa muiden elinkeinojen nivomista yhteen maatalouden kanssa.  En tiedä pelastiko sosialismi nämä maalaiskylät siltä tuholta, joka kohtasi Suomessa 1970-luvulta alkaen kirkonkyliä. Nämä ovat hyvin viihtyisiä.

 

Tämä on jokseenkin samasta paikasta toiseen suuntaan. Liettuassa ei niin pientä kylää ole, ettei sielä olisi myös kirkko. Matkalla olin yllättynyt katolisen kirkon voimakkaasta asemasta niin Liettuassa kuin Puolassakin. Italia alkoi vaikuttaa kovin mallistuneelta valtiolta niihin verrattuna.

Kaunas on kaunis kaupunki. Siitä on kuitenkin kunnostettu vain muutama kortteli, vähän niinkuin Tallinnasta kymmenen vuotta sitten. Kaupunki tuntuu olevan saksalaisten suosiossa ja se näkyy myös turismibisneksessä. Turistin kannattaa osata täällä saksaa.

Rajoilla oli aina tällainen taulu,joka kertoi maassa noudatettavasta nopeusrajoitusjärjestelmästä. Katajanokallakin on kertomassa Suomen liikennesäännöistä lautalla tulijoille. Puolassa se on kyllä aika monimutkainen, tavallisilla autoilla on kuusi eri nopeutta. Paljon tulee ojhituksia, kun samoilla teillä on eri nopeudet eri ajoneuvoille. Mielenkiintoista on, että paikallinen taksiliitto on saanut täällä läpi sen, mitä Suomessakin on yritetty: öisin korkeammat nopeudet taajamissa.

Puolan puolella lähellä Liettuan rajaa on suuri luonnonsuojelualue. Ellei aurinko olisi ollut jo aika alhaalla, olisi jäänyt mielelläni vähäksi aikaa metsään kävelemään. Kannattaa huomata, että aluetta mainostetaan susilla.

Puolalainen kylä lähellä Liettuan rajaa.

Puolassa oli valtavia hautausmaita kylien keskellä. Joku voisi pitää suurta hautausmaata aivan taajaman keskustassa melko epätarkoituksenmukaisena ratkaisuna, mutta Puolassa arvojärjestys on toinen.

Varmaan asia liittyy jotenkin Kristuksen taivaaseen astumiseen. Kaikkialla Puolassa näkyi riemukkaiksi koristeltuja ristejä.

Tyypillinen puolalainen kylänäkymä.

Fillarilla voi tehdämitä tahansa, kuten esimerkiksi paimentaa lehmiä. Parikin kertaa näin tilanteen, jossa lehmätlauma löntysteli kohti kotia (lypsyä?) ja mies seuraa heitä fillarilla vitsa kädessä.

Kylä Slovakiasta solan huipulta. Näiltä nurkilta alkoi pitkä lasku Vah-jokea pitkin kohti Bratislavaa

Raitiovaunu Litzissä. Raideleveys vaikutti samalta kuin Helsingissä. Sauri, näitä kannattaisi ehkä ostaa! Joukkoliikenne vaikutti itävallassa tavattoman hyvin järjestetyltä ja suurelta osin kiskoihin perustuvalta. Kun ilmastonmuutosta ryhdytään tosioimin torjumaan, itävaltalaiset eivät joudu kököttämään kotonaan toisin kuin kumipyöräliikenteen varassa olevat suomalaiset.

Pyörän kuljettaminen taajamajunissa oli tavattoman kätevää. Jokaisessa junassa oli oma vaunu pyörille ja matkatavaralle. Turvauduin turvautumaan junaan kerran kurjan sään ja kiinni menevien kauppojen takia; oli päästävä ostoksille Salzburgiin. Sateisen sään takia ei myöskään muita pyöräilöijöitä ollut paljon liikkeellä. Heti kuvan ottamisen jälkeen junaan tuli nuorehko mies, joka oli menossa johonkin ylämäkeen ajamiskisaan, jossa ajettiin kilpaa solan huipulle.

Kufstein oli Inn-joen varrella ensimmäinen isompi kylä Itävallan puolella, siis lähellä Saksan rajaa.

Voisi luulla, että vuoristossa ajaminen on pelkkää ylä-tai alamäkeä, mutta tosiasiassa suurin osa ajasta on hyvin tasaista jokilaaksoa. Inn-joen laakso on harvinaisen kaunis. Vaihteita ei juuri tarvitse.

Pfund 971 m.
Tässä mennään Inn-jokea ylös vielä Itävallan puolella. Pyöräreitti olisi kulkenut alhaalla, mutta jostain syystä jatkoin paikallistietä pitkin. Se kannatti, vaikka nousua tulikin ylimääräiset sata metriä. Maisemat palkitsivat vaivan.

Pohjois-Italian järvet ovat tavattoman kauniita. Tämän ja Alppåien piti olla matkani kohokohdat, mutta harmi kyllä sää oli aika sateinen. Hieno järvi oli sateisenakin.

Ensimmäisen kerran Virosta poistuttuani kuulin Suomen kieltä. Suomalainen perhe oli Lago di Comolla ranta- ja vuoristolomalla. Pyysin heitä ottamaan kuvan minusta, Bianchista ja järvestä.

Lago di Comolla valitsin itärantaa kulkevan tien, koska tunneliin laitettu uusi tie imi siltä raskaan liikenteen. Valinta oli oikein hyvä. Kiitos nimimerkille Mikko, joka antoi tähän vinkin. Loppupätkä tiestä oli merkitty kartassani vaaralliseksi ajaa. Vaarallisuus tarkoitti mutkaisuutta ja kapeutta. Pyöräilijälle tämä sopi vielä paremmin. Se karsi autoliikenteen minimiin ja piti autojen nopeudet matalina. Mutkat toivat tiehen mielenkiintoisuutta niin, että pienen mäkisyydenkin antoi anteeksi.

Riviera on paitsi Riviera, myös melkoinen liikennehelvetti.