Uusista autoista perittävä autovero tuli Suomeen 1958 auton tuonnin vapautuessa. Veron tarkoitus oli suojella valuuttavarantoa. Veron oli määrä olla tilapäinen.
Polttoaineita alettiin verottaa vuotta aikaisemmin lähinnä tullipoliittisista syistä.
Molemmat ovat jääneet ja kasvaneet, vaikka niiden alkuperäinen tarkoitus on kadonnut. Valtion on vaikea luopua mistään veroista, ovat ne kuinka haitallisia hyvänsä. Vanhan veron säilyttäminen on poliittisesti helpompaa kuin uuden säätäminen, vaikka vanha olisi paljon haitallisempi. Hyvä esimerkki tästä on järjetön ja huomattavan haitallinen muuttamisvero, viralliselta nimeltään varainsiirtovero, jolla on selvä ja haitallinen lukitusvaikutus asuntomarkkinoilla ja joka hidastaa työn perässä muuttamista.
Ennen kuin menen perusteluihin, joita kukaan ei lue, sanon, että lopettaisin autoveron kokonaan (maksetaan uuden auton yhteydessä) ja korvaisin sen vuosittain maksettavalla ajoneuvoverolla, jota joskus kutsuttiin myös tarraveroksi. Perussuomalaisten kauhuksi määräisin tarraveron pienemmäksi uusilta autoilta ja suuremmaksi vanhoilta ja vaarallisilta. Sähköautoilta en perisi ajoneuvoveroa toistaiseksi lainkaan. Meidän verojärjestelmämme takia suomalaiset ajavat vanhoilla ja vaarallisilla autonromuilla.
Muuallakin Euroopassa autoilua on verotettu roimasti, kun taas Yhdysvalloissa ei juuri lainkaan. Lopputulos näkyy kaupungeissa. Eurooppalaiset kaupungit ovat valtavan paljon parempia kuin amerikkalaiset.
Tästä opimme, että autoilua kannattaa verottaa kaupungeissa.
Moni kokoomuslainen on älähtänyt julkisuudessa siitä, että Liikenneministeriön virkamiehet ehdottavat ruuhkamaksuja Helsinkiin ja ehkä Tampereelle. Heidän mielestään autoilijoita verotetaan nyt niin paljon, ettei ruuhkamaksuja voida perustella.
Olen ennenkin sanonut, ettei kokoomus luota markkinatalouteen. Tässä se tuli taas todistetuksi. Säätelevät niukkuutta mieluummin jonoilla kuin hinnalla, kuin suoraan sosialismista. Kaupunkien kilometripohjaiset verot ovat pian välttämättömyys. Palaan myöhemmin miksi.
Autoilun liiasta verosta valittavat vääristävät totuutta. He vertaavat autoilun verojen tuottoa siihen, paljonko valtio maksaa tienpidosta. Tästä luvusta puuttuu se, kuinka paljon kunnat niistä maksavat. Kuntien maksuistakin puuttuu yleensä se suurin, liikenteen vaatiman tilan laskennallinen vuokra. Helsingin niemen pinta-alasta noin kolmannes on liikenteen alla. Siellä maa on todella kallista. Autoilun hinnasta kaupungeissa (Kaupungilla en tarkoita Saarijärveä. Kaupunki on sellainen, jossa kulkee raitiovaunuja.) ylivoimaisesti suurin on sen vaatima tila. Tiiviissä kaupunkirakenteessa pysäköintipaikan rakentaminen on selvästi kalliimpaa kuin auton ostaminen.
Jossakin asiassa autoilijat ovat oikeassa. Autoilua on räikeästi yliverotettua maaseudulla, mikä haittaa maaseudun toiminnallisuutta merkittävästi. En ymmärrä, miksi tätä yhä jatketaan. Tosin jos asia laskettaisiin, niin kuin autoilijat sitä usein laskevat, eli tieverkon kustannuksilla, syrjäkylien autoilijoiden pitäisi maksaa paljon enemmän, koska vähäliikenteisten teiden kustannukset ajettua kilometriä okohden ovat suuret. Nuo kustannukset riippuvat hyvin vähän sitä, paljonko teillä liikkuu autoja, joten rajakustannukset ovat mitättömät.
Autoilun kustannus kaupungeissa johtuu siitä, että autoista on haittaa ennen kaikkea toisille autoilijoille ja myös jalan kulkeville. Melusta ja pakokaasuista kärsiviä on tuhatkertaisesti enemmän.
Ruuhkamaksukeskustelussa joku sanoi, ettei Helsingissä ole ruuhkia. Jos ei olisi, ei kai laitettaisi noin sataa miljoonaa euroa vuodessa liikenteen sujuvuuden edistämiseen. Ruuhkaa kuluvaa aikaa voi mitata ajamalla Helsingissä saman matkan klo 4 aamulla ja klo 16 iltapäiväruuhkan aikaan. Matka-aikojen erotus on ruuhkakustannus.
Helsingin liikennesuunnittelijoilla on käytössään simulointimalli liikenteestä. Tuolla mallilla laskettiin, että yksi Teollisuuskadulle töihin tuleva hidastaa muiden matkaa yhteen laskettuna 20 minuutilla. Jos autoilijan ajan hinta on 10 euroa tunnissa, mitä yleisesti käytetään kannattavuuslaskelmissa, oikea ruuhkamaksu olisi siis jotain 3 – 4 euroa kerralta, kuten Tukholmassa onkin.
Helsingissä ja useimmissa muissa Euroopan maissa tuetaan joukkoliikennettä, jotta riittävä määrä autoilijoita siirtyisi autonkäytöstä joukkoliikenteen käyttöön. Autoliikenne nopeutui huomattavasti, kun Helsingissä ryhdyttiin tekemän näin runsas 50 vuotta sitten. Tämä on talousteoreettisesti väärin. Jos jostakin toiminnasta syntyy haittaa, ei pitäisi subventoida sen vaihtoehtoa vaan verottaa haitan aiheuttajaa. Kun haittaa tuottavaa autoliikennettä ei veroteta vaan subventiidaan joukkoliikennettä, tullaan samalla subventoineeksi liikkumista yleensä ja se hajauttaa kaupunkirakennetta ja keskittää palveluja — ja lisää liikenteen aiheuttamia kustannuksia..
Joukkoliikenteen subventointi yleisesti ei ole perusteltua, mutta raskaan raideliikenteen subventointi on, koska sen kustannus koostuu melkein kokonaan kiinteistä kustannuksista. Avainsana näiden kiinteiden kustannusten rahoittamiseen on kohdistettu kiinteistövero.
Sähköautot ovat toinen syy tuoda ruuhkamaksut tai yleisemmin kilometriperusteinen autoilun verotus Helsinkiin. Sähköauto on kallis hankkia, mutta kun sen on hankkinut, sillä ajaminen on jokseenkin ilmaista. Tätä vastaan joukkoliikenne ei pysty kilpailemaan mitenkään. Lopputuloksena on, että sähköautolla ajetun kilometrin marginaalihinta Helsingissä on lähellä nollaa ja vanhalla Toyotan rämällä ajaminen haja-asutusalueilla kallista.
Liikenne muovaa kaupunkia.. Siksi rationaalinen liikennepolitiikka on olennainen osa menestyvän kaupungin kehitystä.
(Kirjoitettu Junassa matkalla Udinesta Comoon)
Toivottavasti ruuhkamaksut kohdistetaan niihin ajankohtiin kun ruuhkaa on, eikä yleiseksi lisäveroksi kaikille autolla töissä käyville.
Tukholmassa maksuja kerätään arkipäivisin 06 — 18.30 välisenä aikana, sitä isommin mitä ruuhkaisempi hetki kyseessä. Ja juhlapyhinä maksuja ei peritä:
https://www.transportstyrelsen.se/en/road/vehicles/taxes-and-fees/road-tolls/congestion-taxes-in-stockholm-and-gothenburg/congestion-tax-in-stockholm/hours-and-amounts-in-stockholm/
En näe syytä miksi täällä haluttaisiin tehdä toisin.
Vähän oikomista; Sähköauton käyttökustannukset ylittävät vastaavan polttomoottoriauton. Syynä ovat rengas- ja vakuutuskulut. Sähköautojen renkaat ovat kokonsa takia kalliita, ja auton paino syö niitä nopeasti. Vakuutukset maksavat, koska akkusysteemien korjaus on tolkuttoman kallista haaverin jälkeen.
Dieselini rengaskustannus on 210€/v, vastaava sähköauto 1050€/v. Dieselin vakuutukset 620€/v, sähkö 1800€/v. Pidän yllä vertailulaskentaa ihan siksi, että suunnittelen auton uusimista. Sähkö ei todellakaan ole vahvoilla, kun ottaa vielä huomioon tolkuttomat pääomakustannukset sähköautoilussa, sähköauton elinkaari noin 8v, minkä jälkeen arvostus muutama tonni. Akkupaketin uusimisen hinta tekee sähköautosta paalitavaraa nopeasti.
Kannattaisiko harkita vakuutusyhtiön, automallin tai rengasmerkin vaihtoa? Oma sähköautoni tulee kyllä toimeen kolme vuotta niillä tonnin renkailla. Täyskasko on tonnin vuodessa.
Kadut ovat kaupungin verisuonet: ne eivät ole hyviä tyhjinä eivätkä tukossa.
Helsingissä ne ovat yleensä tyhjiä
Olen aina kuvitellut, että kaupunkiin on rakennettu katuja, koska kaupunki ei toimi ilman niitä. Jos katujen viemä tila on arvokkaampaa kuin niistä saatava hyöty, miksi taloja ei rakenneta kiinni toisiinsa?
Jokaiselle tontille on päästävä, mutta Euroopan vanhoissa kaupungeissa näkee, että 4–6 metriä riitti leveydeksi ennen kuin autot muuttivat mittakaavan.
Eikähän pelastusajoneuvoille, tavaraliikenteelle ja rakentamisessa tarvittaville koneillekin pitäisi joka tapauksessa varata tilaa talojen ja puistojen välistä, vaikka henkilöautoliikennettä ei olisikaan. Vai käyttäisivätkö ne jalkakäytäviä ja pyöräteitä.
Kadun kokonaisleveydeksi riittäisi 5 metriä eikä jalkakäytäviä ja pyöräteitä tietenkään tarvittaisi, koska ei olisi muuta liikennettä kuin nimeksi.
Ruuhkamaksu on hämäävä termi ja tuo mieleen vain ruuhkan, vaikka oikea termi olisi kaupunkiliikennemaksu tai jotain vastaavan suuntaista. Maksu siitä, että saa ajaa yksityisautolla keskellä tiheästi rakennettua kaupunkialuetta ja haitata muiden elämää.
Maaseudulla auton käyttö on aivan älytöntä. Sielläkin monella lähikauppa tai työpaikka olisi maksimissaan kilometrin tai parin päässä, mutta tuskin kukaan kulkee edes kaikkein lyhyintä matkaa muulla tavoin. Se todistaa vain yksityisautoilun koukuttavuudesta.
Tilanne tulee muuttumaan radikaalisti jo lähivuosina. Ensi saadaan edulliset pienet Fiat Panda ‑tyyliset sähköautot ja kynnys auton hankintaan laskee entisestään. Sitten tulevat itsestään kulkevat autot, joita ei tarvitse enää omistaa ja palvelu kertoo, mikä on edullisin ja nopein tapa siirtyä paikasta toiseen. Sen jälkeen todella harva kulkee muuten kuin itsekseen nelipyöräisellä ellei ole pakko. Liikkuminen kokonaisuudessaan tulee menemään täysin uusiksi ja viimeistään siinä kohtaa kaupunkiliikennemaksu on itsestäänselvä ja käytännössä ainut käyttökelpoinen ratkaisu.
Perussuomalainen ratkaisu, jossa oikeisto vastustaa valtakunnan tasolla ruuhkamaksua ja estää paikallisesti ottamasta sitä käyttöön, on järjetön. Mutta on toki täysin linjassa ko puolueiden kaiken muunkin toiminnan kanssa. Ja vaalikarja äänestää.
Semmoisella rakentamisella asuntoon ei päivä paista
Elämä on
No jaa. Ehkä tosi vanhat — ennen 90-luvun puoliväliä valmistetut — autot saattaa olla havaittavasti vähemmän kolariturvallisempia kuin uudet autot. 2000-luvulle tultaessa käytännön eroa tuskin enää on. Vanhoissa autoissa on usein parempi näkyvyys, eikä ole niin paljon vilkkuvaa ja välkkyvää tilpehööriä kuskin huomiota viemässä.
Myöskin ympäristöystävällisyyden kannalta alkaa olemaan niin & näin, kun autot alkaa olemaan liikkuvia älypuhelimia, jotka on käyttökelpoisia niin kauan kuin softaa ylläpidetään. Kiinassa on jo aika tavallista että autolla ajetaan vain muutama vuosi, sitten se on vanhanaikainen ja romutetaan. Varmaan tosi ekologista.
Sen verran ajantasaistamista kirjoituksen tietoihin, että sähköautoista ei tällä hetkellä makseta autoveroa. Toki niistäkin menee normaali ALVi.
Haja-asutusalueen teiden kunnossapitokustannuksia laskettaessa kannattaa muistaa, että yli puolet Suomen teistä on yksityisteitä, joiden rakentamisen ja kunnossapidon maksavat niiden käyttäjät. Vakituisesti parin kilometrin yksityistien päässä asuvalle kustannus on monesti yli 1000 €/v. Vaikka niiden liikenne on vain luokkaa prosentti kaikesta tieliikenteestä, haja-asutusalueen liikenteestä osuus on huomattavasti suurempi.
Pyöräilijänä et tietystikään sanallakaan mainitse pyöräteiden ja baanojen rakentamista. Etkä siltojen ja pyörätunneleiden rakentamista. Miten olisi pyöräilijöiden osallistuminen kustannuksiin ja maksujen kohdistaminen käyttäjille?
Jalankulkijat ovat kärsijänä, tässäkin asiassa.
Pyöräilijät maksavat aivan samaa kunnallisveroa kuin autoilijat ja autoilijoiden hyväksi tehdään moninkertaisesti enemmän investonteja. Varmaankin pyöräilijöille sopisi, että kummatkin maksaisivat investoinnit itse ja käyvän maanvuokran viemältään pinta-alala.
Kiitos hyvin argumentoidusta kirjoituksesta.
Minkälainen olisi konkreettinen politiikkasuositus, jolla korjaisit nykytilannetta ja mitkä sen vaikutukset olisivat? En ole tilastotieteilijä, vaan humanisti, joten en usko että osaan tulkita kaikkea aivan oikein. Verojen tuotot, niiden saajat ja liikenteen todellisten kustannusten määrä ovat itselle tuntemattomia. Kuvailemasi periaatteet ovat kuitenkin mielestäni hyvin perustellut.
Aihe kiinnostaa itseäni, koska asuinkaupungissani Tampereella liikennepolitiikka on edistysaskeleiden lisäksi ottanut harha-askelia ja joissain määrin myös takapakkia. Osana ratkaisua näen myös täällä ruuhkamaksujen käyttöönoton.