Tämä on luku Mikko Särelän ja minun kirjasta Kaupunkirakentamisen aika
Keskustamainen asuminen on lisännyt suosiotaan nopeasti kaikkialla maailmassa. Miksi keskustoista haluttiin välillä pois ja miksi nyt taas halutaan takaisin?
Kaupungin keskustoissa asuminen oli suosittua luonnollisesti silloin, kun ihmiset tekivät matkansa lähinnä kävellen. Auto vapautti asumaan lähiöissä, samalla kun autoilun haitat tekivät keskustoissa asumisesta entistäkin vastenmielisempää.
Vielä 1960-luvulla kaupungeissa elinajan odote oli selvästi maalla asuvia alempi, koska ilma oli kaupungeissa epäterveellistä ja koska auringonvalon puutteesta johtuva riisitauti oli yleinen. Tarttuvien tautien leviämiselle kaupunki oli otollista ympäristöä.
Vielä 1960-luvulla asunnon sai Kruununhaasta halvemmalla kuin Tapiolasta.
Kaukolämpö, lyijytön bensiini, roskanpolttouunien kieltäminen, joukkoliikenteen suosiminen, penisilliini ja purkista saatava D-vitamiini ovat muuttaneet asetelman täysin. Nyt elinajanodote on kaupungeissa korkeampi kuin maaseudulla. Hyvin tärkeä oli Helsingin kaupunginvaltuuston päätös alkaa suosia joukkoliikennettä ja rajoittaa autoilua keskustassa pysäköintipaikkojen määrää säätelemällä, johon päädyttiin legendaarisen Smith–Polvisen liikennesuunnitelman pelottelemana.
Huomattakoon, että keskusta-asumisen suosio ei ole noussut jokaisessa kaupungissa vaan vain joukkoliikennekaupungeissa, koska autovaltaisen suurkaupungin keskustat ovat asukkaan kannalta painajaismaisia. Joukkoliikenteeseen panostaminen on myös elinkeinopolitiikkaa.
Samalla kun kaupungista ulos työntävät voimat ovat vaimentuneet, sisään vetävät ovat kasvaneet. Ratikkakaupungin vahvuus on sen toimiminen kontaktikaupunkina. Erilaiset tapahtumat, urbaanit palvelut, kahvilat ja muu urbaani elämä houkuttelevat ulospäin suuntautuneita aktiivisia ihmisiä.
Kaupungissa on kivaa. Siksi niin moni haluaa kantakaupunkiin ja siksi asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin.
Siksi niitä asuntoja on rakennettava alueelle lisää.
Mukavuudella on hintansa: suosituimpien kaupunkien keskustat ovat niin mukavia, että ne vetävät turisteja niin paljon, että niiden mukavuus alkaa kärsiä. Tällaisia kaupunkeja ovat esimerkiksi Rooma, Amsterdam ja Barcelona. Keskustat täyttyvät parveilevista turisteista, krääsää myyvistä putiikeista, pikaruokapaikoista jne.