Monet helsinkiläiset rakastavat umpikortteleita, mutta silti niitä rakennetaan kovin vähän. Hyvää kaupunkia ei synny lähiörakentamisen opeilla. Umpikortteleita ei ole kantakaupungin lähiöissä, koska ne kiellettiin kantakaupungin ulkopuolella ennen toista maailmansotaa. Kielto on purettu ajat sitten, mutta vasta kuluneella vaalikaudella on aloitettu kaavoittamaan umpikortteleita esikaupunki- ja lähiövyöhykkeelle.
Tiiviissä kaupungissa halutaan asua siksi, että se tarjoaa niitä mukavuuksia, joita ihmiset elämäänsä haluavat. Tiiviys ei ole itseisarvo vaan väline muihin arvokkaisiin asioihin. Lapsiperheessä päiväkoti ja koulu löytyvät kävelyetäisyydeltä, samoin kavereita erilaisiin harrastuksiin. Joukkoliikenne tarjoaa hyvät liikkumismahdollisuudet moneen suuntaan ja päivittäiseen elämään on helppoa sovittaa tapaamisia kavereiden ja ystävien kanssa.
Siksi meidän pitää vaatia tiivistä rakentamista ja erityisesti umpikortteleita nimenomaan siellä, missä siitä saadaan kaikista suurimmat hyödyt kaupunkilaisille. Kaupunkisuunnittelussa pitää oppia ajattelemaan samanaikaisesti rakentuvien asuntojen laatua ja syntyvän kaupunkiympäristön laatua. Osaoptimointi johtaa kaikkien kannalta huonoon lopputulokseen.
Erityisen tärkeissä paikoissa kaupunki pitää opettaa rakentamaan tiiviitä ja kapeita umpikortteleita, jotka mahtuvat kapeisiinkin paikkoihin – tällaisia kohteita löytyy uudesta yleiskaavasta monia.
Barcelonan malliin?
https://www.youtube.com/watch?v=ZORzsubQA_M
Olen yrittänyt ajaa tuota Barcelonan kaltaista ratkaisua Helsinkiin ennen kuin tiesin siitä mitään niin, että joka toinen katu vapautettaisiin autoilta pihakaduksi ruutukaavassa. Kaikkialla se ei onnistu, koska meillä ei ole niin selkeää ruutukaavaa kuin Bqarcelonassa.
“Monet helsinkiläiset rakastavat umpikortteleita”
Kyllä, kantakaupungun umpikorttelimaailmaa kivijalkapalveluineen, mutta ei se umpikortteli sellaisenaan nykyaikana tuota kantakaupunkia. Ei todellakaan.
Tehdään umpikortteleita ja palvelut ostoshelvettiin (Redi, Mall of Tripla) ?
Sinänsä kortteleitten avaaminen osittain kadulle voisi tuoda jopa lisäarvoa yksitoikkoiseen umpisokkeliseen katukuvaan
Onko uusien alueiden ruutukaavoittamista vastaan mitään järkisyitä? Muuta kuin kaavoittamisesta vastaavan suljetun ammattikunnan omat sisäiset ideologiat ja trendit?
Suurin osa kaupunkeihin haluavista nykyihmisistä kokee nimenomaan ruutukaavan ja umpikorttelin kaupungiksi.
Niille muille on tarpeeksi modernismilähiöitä ja lähikuntia. Juuri nyt olisi kaiken lisäksi ostajan markkinat kuusikymmenluvulla suunnitellulle alueelle haluvalle, tarjontaa on. Ei sitä tarvita lisää. Vaikka kuinka näyttäisi ilmakuvassa orgaanisesti massoitellulta tai rationaalisesti sommitellulta.
Sen parkkipaikkanorminkin voi ottaa huomioon niin että jätetään talojen väliin nyt ne paikat mutta suunnitellaan niihin valmiiksi talot. Sitten kahdenkymmenen vuoden päästä katsotaan onko paikoille enää tarvetta vai voidaanko ne viimein rakentaa umpeen. Siihen ei ole mahdollisuutta jos ensi vaiheessa tehdään neljään suuntaan avautuvia puistotaloja, siksi se kannattaisi ottaa huomioon jo nyt.
Kaupunki ei ole koskaan valmis. On käsittämätöntä että sankariarkkitehdit tekevät edelleenkin kokonaistaideteoksia joiden he katsovat olevan lopullinen ratkaisu.
Kuusikymmenluvulla sentään ajateltiin että kolmenkymmenen vuoden päästä voidaan elementtilähiöt purkaa ja tehdä ne oikeat kunnolliset talot tilalle. Tänään tiedetään miten kävi. Virheestä tuli pysyvä.
Ne kiellettiin jossain vaiheessa kokonaan kantakaupungin ulkopuolella. Tulosdta voi käydä ihailemassa Munkkiniedmessä, jossa Puistotien ja Lokkalantien välissä on ruutukaavaa ja Puistotien ja Riihitien välissä ei ole. Kielto on kyllä kumottu, mutta monen arkkitehdin päähän se on silti iskostunut.
Umpikortteli toimisi vielä paremmin, jos sisäpihalla olisi oma hallintonsa. Nythän jokainen taloyhtiö tekee omat ratkaisunsa, minkä seurauksena sisäpiha on tilkkutäkki.
Helsingissä on tapana laittaa asemakaavaan, ettei koerttelipiaahn saa laittaa muureja tai aitoja. Vanhalla Katajanokalla kaupunki tosin kieltää niiden purkamisen 🙁
Iso syy miksi umpikortteleita ei tänä päivänä tehdä edes kaupunkimaiseen rakenteeseen on se että ne kulma-asunnot on vaikeampia ja kalliimpia suunnitella. Tontille on kaavassa aina tietty kerrosalamäärä, ja sen alan toteuttaminen on arkkitehdeille helpompaa ja siten rakennusliikkeille halvempaa ei-umpinaisena. Siksi massoihin jää paljon aukkoja. Tämä mahdollistaa usein myös parvekkeiden lisäämisen, mikä ainakin toistaiseksi lisää myös voittoja (saa nähdä kauan menee ennen kuin ihmiset ja rakennusliikkeet ymmärtävät että kadulle aukeava peruslähiöparveke on itse asiassa turha ja huono asia tiiviissä kaupungissa).
Fyrkkaa ja vanhanaikaisuutta lukuun ottamatta kaikki loogiset syythän nimenomaan puoltavat umpikortteleita.
Malmin lentokentän suunnitelmat on muuten hyvä esimerkki tällaisesta “kerralla valmis lähiötaideteos” kaavoittamisesta. Minua ei periaatteessa kiinnosta kentän kohtalo suuntaan tai toiseen, mutta kerran nämä ovat ne suunnitelmat, niin todella toivon että se jää rakentamatta. Pyörää kun ei tarvitsisi keksiä uudelleen, mutta tuntuu siltä että tämän ammattikunnan edustajilla on kauhea tarve saada oma nimi, taiteellinen persoonallisuus ja merkittävä perintö kartalle ja ilmakuvissa hyvin näkyviin.
Tämä kirjoitus on asiaa. Lisäksi tulee pohtia toimivan korttelin kokoa. Yksi parhaista, monipuolisimmista on NY:n vajaat satametrinen kertaa noin kaksisataametrinen. Se sopii niin pientalorakentamiseen kuin pilvenpiirtäjien pohjaksi. Toinen toimiva on vanha Suomessakin käytetty 160*160 metriä.
Jos arkkitehdit päästetään puuhastelemaan korttelien kanssa tuloksena on Taka-Töölön kaltaisia liian suuria kortteleita. Tehokkuus ei kunnolla riitä palveluiden syntymiseen, mutta täydennysrakentaminen on vaikeaa.
Toisaalta kulma-asunnot ovat kaikkein kalleimpi, joten niissä pitäisi olla paras kate. Tuokin osoittaa, ettei kerrosalaa pidä säädellä kaavassa. Sen ainoa hyöty on, että riittävän härskit voivat vetää välistä. Mitään teknistä syytä sille ei ole olemassa.
Kaavassa tulee olla katutilan reuna, maksimi kerrosluku (6), räystäskorkeus ja harjakorkeus. Noilla tiedoilla syntyy hyvää kaupunkitilaa.
Ai miksi kerrosluku? Siksi että nykyisellä rahoituspohjalla ilman kerroksien pienentämisrajoitetta grynderit tekevät asuntoja vain puolitoistametrisille. Tonttikoko pitää olla suhteutettu korttelin kokoon niin, että myös muut rahoitusmuodot kuin suomalaiset kaupungit tuhonnut grynderirakentaminen on mahdollista.
Helsinki tarvitsee kakkoskentän. Toki on mahdollista pakkolunastaa joku huonokuntoinen lähiö Itä-Helsingistä ja laittaa se matalaksi kentän alta. Lontoossa tehtiin niin, mutta Malmi olisi valmis kenttä.
Kokemuksesta voin sanoa että kadun suuntaan oleva lasitettu parveke lisäsi asumismukavuutta merkittävästi. Se toimii ääniesristeenä ja vähentää sisään kantautuvaa pölyä.
Parvekkeet eivät välttämättä ole mikään kaunistus katukuvassa, mutta lisäävät kyllä asumismukavuutta.
Hyvä niin. Ilman yhteistyötä kukin taloyhtiö kuitenkin rakentaa kaikki omat “hiekkalaatikkonsa”, jolloin surauksena on tilkkutäkki. Muualla, ja joskus Suomessakin saadaan umpikorttelin 50x50 metrin piha-alueeseen mahtumaan jopa pieni sisäpuisto.
Malmin lentokentän tilalle tuleva asuinalue tulee olemaan sen verran syrjäinen, etten lähtisi rakentamaan siitä umpikorttelia ruutukaavalla, vaan sen verran syrjäisellä alueella väljyys on valttikortti. Esimerkiksi Vuosaaressa asuisin mieluummin pohjoisosan 60-luvun autokaupungissa kuin eteläosassa vuosituhannen vaihteen tiiviillä alueella, sillä tiiviyden vastapainona ei kuitenkaan ole esimerkiksi kaunista arkkitehtuuria, hyvää sijaintia tai hyviä palveluja.