Kirjoitukseni Maahanmuuton vaikeat kysymykset sai vastaanoton, joka yllätti minut. Tekstiä on luettu yli 25 000 kertaa. Olen kuitenkin kirjoittanut samat asiat monta kertaa aiemminkin, viimeksi toukokuussa. Kirjoituksiin pääsee tästä ja tästä. Jokseenkin samaa olen kirjoittanut monta kertaa viimeisen 20 vuoden aikana. Laita blogin hakukenttää ”maahanmuutto” niin saat runsaasti osumia.
Olen pöllämystynyt tästä keskustelusta, jossa puheenvuoroihin asennoidutaan vain sen mukaan, onko kirjoittaja maahanmuuttajien puolella vai heitä vastaan, eikä muulla ole merkitystä. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat vaikeita ja muuttuvat koko ajan vaikeammiksi. Järkevät pelisäännöt, ”yhteiskunnallinen insinööriosaaminen”, tulee koko ajan tärkeämmäksi.
Kirjoitin siitä, että sosiaaliturvan tulisi olla humanitäärisen maahanmuuttajien kohdalla erilainen kuin se on maassa pitkään asuvien kohdalla. Tarkoitan tällä humanitäärisin perustein oleskeluluvan saajia, en vastaanottokeskuksissa olevia, joiden hakemusta vasta käsitellään – heillähän on jo nyt erilainen sosiaaliturva – enkä myöskään työperäistä maahanmuuttoa.
Minun asenteeni yhteiskunnan sääntöihin on, että niiden pitää olla kunkin yksilön ja ryhmän kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisia. Siksi eri asemassa olevia on kohdeltava eri tavalla ja samassa asemassa olevia samalla tavalla. On toinenkin tapa ajatella. Sen mukaan sääntöjen on oltava samanlaisia silloinkin kun tilanteet ovat erilaisia.
Meillä maahanmuuttajat rinnastetaan pitkäaikaistyöttömiin. Heidän pääasiallinen tulonsiirtonsa on työmarkkinatuki ja toimeentulotuki sekä tietysti myös asumistuki ja/tai ARA-asunto.
Maahanmuuttajien tilanne poikkeaa suomalaisista pitkäaikaistyöttömistä monella tavoin:
- Harva on tuonut mukanaan mitään mainittavaa omaisuutta, eli alkaen kodin irtaimistosta he lähtevät nollasta. Päin vastoin, monella on huomattava velka matkastaan Suomeen.
- He ovat suomalaisia pitkäaikaistyöttömiä työkykyisempiä ja työhaluisempia.
- Heille on yleensä tarjolla vain hyvin pienipalkkaista työtä, koska vaikka osaamista olisi, Suomessa kovin arvostettua muodollista, Suomessa hyväksyttävää tutkintotodistusta ei ole, ja koska heihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti.
- Moni on perustanut yrityksen tai tekee tosiasiallista palkkatyötä yrittäjästatuksella, esimerkiksi Wolt-kuskeina.
- Taloudelliset kannustimet vaikuttavat heidän työllistymiseensä pitkäaikaistyöttömiä enemmän.
- He kokevat suomalaisten ennakkoluulojen takia merkittävää syrjintää työhönotossa.
- Monen on perusteltua tehdä osa-aikatyötä osallistuakseen kotouttamiseen ja kielikoulutukseen.
Pelisäännöillä on suuri merkitys
Hyvänä osoituksen siitä, kuinka merkittävä asia työmarkkinoiden pelisäännöt ovat, on somalien työllisyys. Se on Suomessa surkea, mitä perussuomalaiset käyttävät todisteena rasistisille ennakkoluuloilleen. Kuitenkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa somalien työllisyysaste on aivan hyvä.
Suomi on todella huono työllistämään maahanmuuttajia, mikä tulee meille hyvin kalliiksi. Näissä säännöissä on siis todella paljon korjattavaa.
Suomessa on fatalistinen käsitys, että pitkäaikaistyöttömät eivät työllistyy kuitenkaan, joten heidän osaltaan taloudellisilla kannustimilla ei ole merkitystä. Siksi pitkäaikaistyöttömien efektiivinen marginaalivero on jossain 70 ja sadan prosentin välissä. Jos he ovat ulosotossa, marginaalivero voi olla selvästi yli 100 prosenttia. En mene tähän sen enempää kuin totean, että iso osa ongelmaa on se, että meillä viimesijainen tuki, toimeentulotuki, takaa korkeamman tulotason kuin ensisijainen tuki, siis työmarkkinatuki ja asumistuki.
Hallitusohjelma vaikeuttaa tilannetta lisää
Hallitusohjelmassa ensisijaista tukea vähennetään erityisesti osa-aikatyöttömiltä merkittävästi. Helsingissä vuokralla asuvalta kaupassa osa-aikatyötä tekevältä kahden lapsen yksinhuoltajalta tuki pienenee liki 600 euroa kuussa. Toimeentulotuellehan hän tietysti joutuu, minkä jälkeen työtä kannattaa tehdä kuukaudessa vain 150 euron edestä. Eilen televisiossa Sanni Grahn-Laasonen myönsi, että hallituksen toimet lisäävät toimeentulotuen käyttöä aluksi, vaikka hallitusohjelman mukaan sen pitäisi puolittua. Kuin ihmeen kaupalla pitkäaikaistyöttömät menevätkin sitten töihin, vaikka siitä tehdään heille kannattamatonta.
Sipilän hallituksen aikana tehtyyn perustulokokeiluun kelpuutettiin vain työmarkkinatukea saavia – siis lähinnä pitkäaikaistyöttömiä. Heihin eivät taloudelliset kannustimet vaikuttaneet – paitsi joukkoon osuneisiin maahanmuuttajiin, joiden työllistymistä se edesauttoi selvästi. Vähän vahingossa saatiin siis tutkimustulos, jonka mukaan taloudellisilla kannustimille on huomattavasti suurempi vaikutus maahanmuuttajien työllistymiseen kuin pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen.
Kommenteissa moni on sanonut, että miksi järkeistettäisiin vain maahanmuuttajien sosiaaliturvaa eikä kaikkien. Sitä minäkin ihmettelen. Olen puhunut köyhien pitämisestä työttöminä ainakin 40 vuotta tuloksetta. Olen tullut vakuuttuneeksi, ettei tälle asialle ole tarkoitus tehdä mitään. En tiedä, miten hallitusohjelmaa on luettava, mutta jos sitä luetaan niin kuin se on kirjoitettu, pitkäaikaistyöttömien työllistymistä on tarkoitus merkittävästi vaikeuttaa elleivät he saa kokoaikatyötä. Joka ei kokopäivätyötä tee, sen ei pidä leipääkään syömän.
Alempi efektiivinen marginaalivero
Millä tavalla maahanmuuttajien sosiaaliturvan pitäisi sitten erota kantaväestöstä?
Efektiivisen marginaaliveron on oltava olennaisesti matalampi kuin pitkäaikaistyöttömien nykyinen 70 — 100 prosenttia. Koska se olisi näin ollen parempi, pitäisikö sen silloin alkaa alempaa? Ehkä pitäisi, mutta siitä taas pitäisi silloin eriyttää pois ne maahanmuuttajat, joilla ei ole edellytyksiä saada työtä. Perustulo sopisi tähän oikein hyvin, mutta silloin pitäisi eriyttää myös verotus.
Maahanmuuttajien työllistymistä tuetaan jo nyt 50 prosentin palkkatuella. (eräänlaista eriyttämistä sekin!) Erittäin tehokas keino syrjintää vastaan työhönotossa. Tämä toimisi vielä paremmin, jos siitä kerrottaisiin työnantajille.
Kotihoidon tuki
En tiedä, onko kotihoidon tuki ylipäänsäkään järkevä, mutta suomalaisen (äidin) osalta voi ajatella, että on oma asia valita huono menestys työmarkkinoilla ja tästä johtuva surkea eläke.
Maahanmuuttajan kohdalla kyse ei ole vain omasta asiasta vaan lasten sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kieli opitaan varhaislapsuudessa, jos sen aikoo oppia kunnolla. Päivähoito on lasten kotouttamista.
Kaiken maahanmuuttajien sosiaaliturvan tulisi olla vastikkeellista siten, että ehtona on osallistuminen kotouttamispalveluihin.
Vapaakuukausia?
Koska mitään varallisuutta ei aluksi ole, olisi kohtuullista, että ansiotulot leikkaisivat sosiaaliturvaa vasta muutaman kuukauden viipeen jälkeen. Vaatteet, tuolit, pöydät ja kattilat pitäisi voida siinä välissä ostaa. Näitä vapaakuukausia kukin voisi käyttää vain kerran, jotta työttömyysjaksoista ei tulisi kannattavia. On otettava huomioon, että moni toimii tosiasiallisesti tai muodollisesti yrittäjinä, joten yhteensovituksen pitäisi perustua vain tuloihin, ei tehtyihin työtunteihin.
Minusta on huono ajatus keskittää maahanmuuttajat ARA-asuntoihin, joten maahanmuuttajien asumistuen pitäisi ainakin aluksi hyväksyä vähän korkeampia vuokria.
Tällainen maahanmuuttajien erityiskohtelu olisi tietysti väliaikaista, korkeintaan muutaman vuoden kestävää. Tarkoitus tietysti olisi, että heistä tulisi samanlaisia suomalaisia kuin muutkin ovat, mutta alkuun pitäisi päästä.