Ajattelin ensin kirjoittaa julkisen talouden sopeutuksesta perusteellisen selvittämisen jälkeen, mutta se ei valmistuisi koskaan. Siksi kirjoita vähän lonkalta, mitä siitä ajattelen nyt.
Sopeuttaa pitäisi, mutta ei ole paniikin kaltaista kiirettä
Akuuttia hätää meillä ei ole valtion velkaantumisen kanssa. En muista koska valtion lainan reaalikorko on ollut näin paljon miinuksella. Kun korko on alle inflaation, rahan arvon heikkeneminen on velallisen ystävä.
Voi olla, että inflaation laskettua taas normaaliin lukemiinsa — mikä voi viedä vuosia, koska palkansaajien ymmärrettävät palkkavaatimukset ruokkivat sitä – nimelliskorko pysyy jonkin aikaa korkeahkona, jolloin valtion lainan reaalikorko nousee positiiviseksi.
Ei ole hyvä ajatus pitää valtiontaloutta alijäämäisenä normaalisuhdanteiden aikana. Nyt työllisyys on niin hyvä kuin se näillä säännöillä voi ylipäänsä olla. Tällaisena aikana ei valtiontalouden pitäisi olla alijäämäinen. Alijäämä kuuluu työttömyyskausien ajalle.
Meillä on ollut neljä vuotta käytäntö, että demari-ikäiset elävät katteettomalla elintasolla velaksi ja jättävät velat vihreiden kohorttien taakaksi. En oikein ymmärrä, miten vihreät ovat tämän hyväksyneet.
Työllisyyden nostamien vaatii uusia toimia
Työllisyys ei ole näillä säännöillä nousemassa, sillä työpaikkoja olisi, mutta tekijöitä ei löydy. Työllisyys ei pysty sanottavasti nousemaan ellei sääntöjä muuteta. Jos työllisyyden halutaan tästä vielä nousevan, on hyväksyttävä, että töihin otettavilla on puutteita työkyvyssä ja osaamisessa. Siksi ei ole realistista ajatella, että työnantajat palkkaavat heitä kovin korkealla palkalla.
On joko varauduttava käyttämään huomattavasti nykyistä enemmän rahaa palkkatukeen tai on hyväksyttävä, että palkka on TES:n alarajoilla tai jopa alle. Sellaista työpaikkaa taas ei kannata ottaa vastaan, ellei siihen liity jonkinasteinen täydentävä tulonsiirto.
Rakennusalalla tällaista nuorten hyvin matalaa palkkaa kokeiltiin työnantajien ja palkansaajajärjestöjen hyvässä yhteistyössä. Palkka kokopäivätyöstä oli noin tuhat euroa kuussa eli ei juuri mitään. Kokeilu epäonnistui täysin, koska siitä puuttui täydentävä tulonsiirto. Ei kenenkään kannattanut ottaa moista työtä vastaan. Saman sai fattasta.
Tällainen täydentävä tulonsiirto meillä on. Sitä kutsutaan asumistueksi. Aikanaan esitimme Juhana Vartiaisen kanssa asumistuen sääntöjen muuttamista niin, että sitä voidaan maksaa myös pienipalkkaisille. Tämän tarkoituksena oli parantaa työllisyyttä. Se myös toteutettiin, sillä VM uskoi argumentteihimme. Pidän aivan pösilönä, että kokoomus haluaa perua tämän uudistuksen. Se tulee heikentämään työllisyyttä. En tiedä paljonko, mutta tulee.
Työllisyyden heikkenemien tulee sitä kautta, että alimpia palkkoja on nostettava korkeiden asumiskustannusten alueilla — siis siellä, missä työpaikkoja noin ylipäänsä syntyy. Vähemmällä ei pysty asumaan siellä missä on työpaikkoja. Tämän seurauksena osa työtehtävistä tulee karsiutumaan pois kannattamattomina. Osa työnhakijoista taas karsiutuu, koska heille ei kannata huonon osaamisen tai työkyvyn vuoksi maksaa uutta kohonnutta palkkaa. Vain nuori, osaava ja reipas pääsee töihin.
Ei siis näytä siltä, että työllisyys tulisi vahvistumaan ja sitä kautta haalittaisiin verotuloja valtiolle ja kunnille.
Paniikkijarrutus toisi laman
Kun verojakaan ei voi korottaa, pitäisi siis sopeuttaa alentamalla julkisia menoja kuusi miljardia. Silloin kun opiskelin kansantaloutta, valtion menojen supistaminen kuudella miljardilla olisi laskenut kokonaistuotantoa 18 miljardilla niin sanotun kerroinvaikutuksen kautta. En tiedä, millaiseksi kerroinvaikutus estimoidaan nyt ja käytetäänkö koko käsitettä, mutta varmaankin se on pienempi kulutuksen lisätessä aiempaa enemmän tuontia ja rahamarkkinoilla tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Kyllä edelleen julkisten menojen nopea pudotus tuottaa työttömyyttä.
Suhdannepolitiikan tavoite on pitää pyörät pyörimässä sopivalla nopeudella. En ole varma, että on järkevää suhdannepolitiikkaa painaa noin rajusti jarrua. Ei meidän talouskasvumme niin vankalla pohjalla ole.
Menopaineita on miljardien edestä
Mutta sitten, mistä se kuusi miljardia leikataan? Tai siis kuusi miljardia ei riitä mihinkään, koska jotkin menot lisääntyvät väkisin.
Maanpuolustukseen menee miljardi. Ainakin kokoomus ja PS ovat uhonneet nostavansa puolustusmenot Naton mukaiseen kahteen prosenttiin. Se tarkoittaa naftia miljardia. Lisäksi pitää tietysti tukea Ukrainaa sen sankarillisessa taistelussa orjuuttajaa vastaan summilla, jotka salataan.
Suomessa on auki noin 20 000 hoitajan paikkaa eri puolilla Sotea. Jos nämä paikat saataisiin yhtäkkiä täytetyiksi, solahtaisi pelkästään siihen miljardi. Ei niitä kuitenkaan saada. Siksi palkkoja on nostettava merkittävästi ja tämä maksaa todella paljon. Pannaan siihen kaksi miljardia, jolloin sote yhteensä olisi kolme miljardia
Olen ilokseni lukenut, että tarkoitus on nostaa TKI-menot neljään prosenttiin kansantulosta, siis kolmella miljardilla eurolla. Osa tästä on toivottavasti yritysten rahaa, mutta on siinä valtionkin jotain porkkanaa käytettävä eikä vain toivottava, että yritykset muuttavat käyttäytymistään — varsinkin kun Suomen talousrooliksi näyttää muodostuvan nerokkaiden yritysideoiden alkukiihdytys ja myyminen ulkomaille. Ulkomaille menevät herkästi myös yrityksen tutkimus- ja kehittämistoiminta.
Kun uusia menoja pukkaa miljarditolkulla, olisi säästettävä löydettävä paljon yli kuusi miljardia. Pikemminkin puhutaan yli kymmenen miljardin leikkaustarpeesta.
Toivotan onnea kohteiden etsimisessä. Onneksi ei tarvitse osallistua siihen savottaan.