600 päivää koronakirjoittelua (5) Kesä 2020

Koronatar­tun­nat painui­v­at kesän ajak­si lähel­lä nol­laa ja koron­akuolleisu­us lop­pui melkein kokon­aan. Kysyin, peruim­meko kesä­ta­pah­tu­mat turhaan. Nyt voidaan jälkivi­isaasti sanoa, että peruimme. Vielä kesäl­lä 2020 Covid-19 nou­dat­ti muiden koron­avirusten vuo­de­naikaryt­miä ja tukah­tui kesän ajaksi.

Tar­tun­to­jen painut­tua lähelle nol­laan ihmis­ten varovaisu­us hel­lit­ti. Tämä vaikut­ti käyt­täy­tymiseen paljon enem­män kuin muodol­liset määräyk­set. Kesä meni vähän pilalle, kun kaik­ki kiva oli kiel­let­tyä. Vaik­ka se oli jäl­keen päin arvioitu­na turhaa, en voi syyt­tää. Varovaisu­us­pe­ri­aate on hyväksi.

Kos­ka kuu­luin tämän vuo­de­naika­teo­ri­an kan­nat­ta­ji­in, osasin odot­taa uut­ta aal­toa syksyl­lä. Tosin tar­tun­to­jen määrä kään­tyi kasvu­un jo heinäku­us­sa, jos­ta varoitin blogillani jo 23.7.2020. Ole­tan sen johtuneen varovaisu­u­den vähenemisestä.

Kir­joit­telu­ni pain­ot­tui tilas­tol­lis­ten kum­ma­jais­ten ihmette­lyyn. Speku­loin sil­lä, että sairaste­tun taudin yleisyyt­tä mitataan väärin, kun sitä etsitään vas­ta-aineista. Sen mukaan nuoret oli­si­vat saa­neet tar­tun­to­ja selvästi vähem­män kuin van­hat, vaik­ka viet­tävät oletet­tavasti vilkkaam­paa sosi­aal­ista elämää. Oletin tämän johtu­van siitä, että nuoret hyväkun­toiset tor­ju­vat taudin puoli­huoli­mat­tomasti T‑soluillaan, eikä siitä jää vas­ta-ainei­ta vereen sel­l­aista määrää, että lab­o­ra­to­rio ne löytäisi. Muis­ti­jäl­ki jää kuitenkin immuu­nipuo­lus­tusjär­jestelmään, joten seu­raaval­la ker­ral­la se sujuisi entistä helpommin.

Olin näkev­inäni lau­maim­mu­ni­teetin piirteitä siinä, että epi­demia oli hidas­tunut Tukhol­man läänis­sä, Lom­bar­dias­sa ja New Yorkissa paljon enem­män kuin muual­la Ruot­sis­sa, Ital­ias­sa ja Yhdys­val­lois­sa, mut­ta totesin, että se saat­taa johtua myös ter­veestä pelosta.

Tuos­ta muis­tista johtuen en oikein sulat­tanut myöskään brit­ti­tutkimus­ta, jon­ka mukaan vas­ta-ainei­den määrä ver­essä vähe­nee niin nopeasti, että sairaste­tun taudin anta­ma suo­ja katoaa puo­lessa vuodessa. En ole lakan­nut ihmettelemästä, että näin keskeis­es­tä asi­as­ta niin merkit­tävät asiantun­ti­jat ovat keskenään eri mieltä. Tämä tieto kuitenkin on jäänyt elämään niin, että koron­a­pas­si­in kel­paa vain alle kuu­den kuukau­den aikana sairastet­tu korona.

Ennustin myös, että sulku­tilo­ja ei voi pitkään enää jatkaa. Jos niiltä menee hyväksyt­tävyys, niitä ei nou­date­ta. Ennustin, että nuoret, joille tau­ti ei ole tap­pa­va, kyllästyvät.

Kiin­nitin huomio­ta siihen, että taudin tap­pavu­us eli tapauskuolleisu­us on vähen­tynyt radikaal­isti. Se joh­tui toden­näköis­es­ti siitä, että nyt havaitaan myös vähäoireisia tar­tun­to­ja, joi­ta ei ennen tes­tat­tu, mut­ta myös siitä että tau­tia on opit­tu hoita­maan ja hoivakodit eristämään. Aluk­si ihmisiä kuoli verisuoni­t­u­lok­si­in sisäe­limis­sä, mut­ta kun tämä havait­ti­in, sitä vas­taan ymmär­ret­ti­in lääk­itä. Juridista kyvyt­tömyyt­tä oli, että tämän havain­non tekem­i­nen viivästyi, kos­ka ei ollut juridista perustet­ta ruumi­inavauk­si­in, kun kuolin­syy (korona) tiedettiin.

1.6.2020 Mitä ajat­te­len tänään koronasta

10.6. 2020 Koron­aepi­demia — entä jos?

23.7.2020 Toinen aal­to?

24.7.2020 Onko havain­to­ja laumaimmuniteetista?

9.8.2020 Pes­simis­mi­ni korona-pan­demi­as­ta ei hellitä

11.8.2020 Jyrkästi laske­va tapauskuolleisuus