Huhtikuussa koronaan sairastuneita rekisteröitiin 3 577 ja kuolleita 194. Kuolleet olivat valtaosin vanhusten hoivakotien asukkaita. Kuvassa näkyvä hyppäys johtui siitä, että raportoimattomia kuolemia tuli kerralla ilmi kymmeniä, jolloin seitsemän päivän kuolinluku hyppäsi yläs ja tuli viikon kuluttua alas.
Tartuntojen kasvu taittui huhtikuun 10. päivänä kevään ja rajoitustoimien ansiosta.
Ruotsissa kuoli huhtikuussa 2 400 koronapotilasta, Italiassa 15 500, Espanjassa 20 000, Britanniassa 22 000 ja Yhdysvalloissa 57 000
Kiina onnistui pysäyttämään koronan leviämisen tiukoilla sulkutoimenpiteillä, joihin kuului karanteeniin määrättyjen ovien lukitseminen ulkoa päin. Menestyneisiin tukahduttajiin kuului myös Etelä-Korea. Suomessa vaadittiin yhtä tehokkaita tukahduttamistoimia, mutta vaatijat eivät kuitenkaan hyväksyneet Etelä-Koreassa käytettyjä keinoja. Niihin kuului pakollinen kontaktien jäljityssovellus kännyköissä ja kännykän luovuttaminen tietoineen viranomaisille, jos sai tartunnan. Siitä kävi ilmi ihmisestä kaikki, missä tämä oli liikkunut ja ketä tavannut.
Minä kävin läpi koronatilastoja ja esittelin kirjoituksisani sen löytöjä.
Monissa maissa koronakuolemien määrä nousi hälyttävästi. Hermot pettivät muun muassa Britannissa, jossa ensin oli päätetty antaa taudin levitä vapaasti, koska se heidän asiantuntijoidensa mukaan tulisi kuitenkin leviämään läpi koko yhteiskunnan. Britanniassa päädyttiin tiukkojen rajoitusten tielle.
Ruotsi oli valinnut toisen tien kuin muut Pohjoismaat ja kuolleisuus nousi siellä nopeasti. Valtaosaltaan kuolleet olivat vanhusten hoitolaitoksissa, niin kuin olivat Suomessakin.
Keskustelua käytiin paljon laumaimmuniteetista ja siitä, kuinka paljon tartuntoja tosiasiassa on ollut. Ruotsin pääepidemiologi Anders Tegnel sanoi, että Tukholmassa laumaimmuniteetti alkaa olla lähellä, sillä todellisten tartuntojen määrä on monikymmenkertaisesti suurempi kuin testeillä todettujen tartuntojen määrä.
Minä seurasin tässä mielessä Lombardiaa ja Tukholmaa. Taudin leviäminen hidastui Lombardiassa, mutta se ei todistanut laumaimmuniteetin lähestymisestä. Selitys saattoi yhtä hyvin olla se, että suuret kuolonuhrien määrät saivat ihmiset terveellisellä tavalla varovaisiksi.
Huomattiin myös, että Covid-19 ei leviä samalla tavalla tasaisesti kuin influenssa, vaan ryppäinä. Tämä tarkoitti, että taudin hidastaminen oli paljon luultua helpompaa, ja moni niistä, jotka olivat sanoneet, ettei tautia voida rajoitustoimilla pysäyttää, vaihtoi kaikessa hiljaisuudessa kantaansa.
Minä kirjoitin rajoitustoimien kustannustehokkuudesta ja siitä, miten voitaisiin olla pysäyttämättä koko yhteiskuntaa. Lasten koulunkäynnistä kannoin erityistä huolta. Arvostelin rajoitustoimien huonoa kohdentumista ja juristerian liian suurta osuutta niiden laadinnassa. Ihmettelin esimerkiksi, miten voi olla niin vaikeata erottaa lakitekstissä toisistaan yökerhoja ja rekkakuskien yöbaareja, jolloin rekkakuskit joutuivat ajamaan nälkäisinä ilman lepotaukoja vain koska muuten ei olisi saatu yökerhoja kiinni.
Yleisesti ottaen koronapolitiikkaa vaivasi suuri epätietoisuus niin Suomessa kuin muuallakin.
Tilastolliset kummajaisuudet kiinnostivat minua, koska sellaiset yleensä osoittavat, että mallissa on jotain vikaa. Yksi kummallisuuksista oli, miksi tartunnat eivät levinneet Pohjois-Italiasta Etelä-Italiaan. Välillä kulki kuitenkin yli sata junaa päivittäin – paljon enemmän kuin oli hiihtoturisteja helmikuussa. Etelä-Italiassa oli jo kesä.
Julkaisin huhtikuussa koronasta seitsemän artikkelia, joita luettiin yhteensä noin 400 000 kertaa.
2.4.2020 Suomi, Ruotsi ja korona
3.4.2020 Koronakuolleisuus Italiassa ikäluokittain
4.4.2020 Testausharha ja koronaviruksen tappavuus
13.4.2020 Koronaviruksen kanssa on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja
15.4.2020 Koronapolitiikan kustannustehokkuus
17.4.2020 Maanantaimietteitä koronasta
30.4.2020 Miten Jacques Monod opetti minut ymmärtämään immuunipuolustusta