
Moni on sanonut, etteivät kunnallisvaalit ole niin tärkeitä, koska valtuustot eivät päätä juuri mistään. Kun sote on aluevaltuustoilla, kunnallisvaalit ovat lähinnä kouluvaalit. Näin voi olla muuttotappioalueilla, mutta pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa kunnallisvaalit ovat ennen kaikkea kaupunkisuunnitteluvaalit. Tähän on kaksi syytä.
Koulu on tietysti tärkeä, mutta koulujen osalta kunnat lähinnä toteuttavat valtiovallan päätöksiä. Kaupunkisuunnittelussa on valtavan paljon enemmän harkintavaltaa.
Lisäksi kaupunkisuunnittelussa tehtävät päätökset vaikuttavat paljon kauemmin. Sain aikanaan peruspalveluministerinä omasta mielestäni aikaan todella paljon, mutta ei niistä päätöksistä ole jäljellä enää juuri mitään. Olen ollut pitkään myös kaupunkisuunnittelusta vastaavissa lautakunnista. Kaupungilla kävellessäni voin osoitella, että tuon sain aikaan ja tuonkin. Rakennukset kestävät noin sata vuotta, mutta yhdyskuntarakenne satoja vuosia – riippuen tietysti vähän siitä, kuinka nopeasti merenpinta nousee.
Hyvä kaupunkisuunnittelu ratkaisee myös Suomen taloudellisen tulevaisuuden, sillä nykyisin taloudellinen kasvu tapahtuu kokonaan suurissa kaupungeissa. Muuallakin tapahtuu, mutta se muu menee valitettavasti paljolti otsikon Euroopan Kongo alle.
Otso Kivekäs on kirjoittanut perhanan hyvän vaalikirjan. Rohkenen kutsua sitä vaalikirjaksi, koska vaaleihin on nyt on alle kaksi viikkoa. Toisena ajankohtana julkaistuna se olisi jotain aivan muuta kuin vaalikirja.
Minulla on työn alla vähän samanlainen kirja. Katson samoja asioita hieman eri suunnasta tarkastelemalla talousteorian suhdetta suunnitteluideologiaan. Kun kuulin Otson kirjasta, päätin lykätä omaani. Tosin kustantajallakin oli vaikutusta asiaan.
Kun luin Otson kirjaa, vähän harmissani totesin, että tuonkin se sanoo nyt ennen minua. Mutta Otso sanoo myös laaja-alaisemmin ja monipuolisemmin. Teksti on kiihkotonta ja viisasta.
Ei kaupunkia keskivertoihmisille
Minulle Otson kirjan keskeinen viesti sisältyy virkkeeseen, jonka mukaan kaupunkia ei pidä suunnitella keskiveroihmisille, koska sellaisia ei ole olemassa. Hyvässä kaupungissa on erilaisia asuinympäristöjä erilaisille ihmisille.
Otson kirja on ylistys tiiviille kaupunkirakenteelle. Tiivis kaupunki on ekoteko tai ainakin sen vastakohta eli laajalle alueelle hajaantunut autokaupunki on ympäristörikos.
Otso sanoo hyvin, ettei ihmisiä tarvitse pakottaa tiiviiseen kaupunkiin. Riittävän moni haluaa sinne.
Voin täydentää. Käytännössä asukas joutuu valitsemaan toisaalta runsaiden ja monipuolisten palvelujen ja lyhyiden etäisyyksien sekä toisaalta väljyyden tuomien hyvien ominaisuuksien, mutta pitkien etäisyyksien ja heikkojen palvelujen väliltä. Tämä on se todellinen valinta. Emme tee mitään tiedoilla, että moni haluaisi molemmat ja haluaisi asua suurella tontilla omakotitalossa keskellä Punavuorta. Se ei ole valittavissa tai jos olisi, se olisi vain yhden kotitalouden valittavissa.
Otson kirjassa on hyvä luku siitä, kuinka eri tavalla tiivis kaupunki voidaan toteuttaa: torneina tai vaikkapa Kalliona ja Kruununhakana. Lisäisin tähän Eiran. Väljä taas voi olla kuten Pohjois-Vuosaari tai Pakila.
Hinnat paljastavat, että preferenssit ovat muuttuneet nopeasti tiiviin kaupungin hyväksi. Vuodesta 2000 vuoteen 2023 mennessä asuntojen hinnat Helsingin kantakaupungissa ovat nousseet 69 % suhteessa niiden hintaan kehyskunnissa. Kehyskunnissa ne ovat laskeneet reaalisesti ja kantakaupungissa nousseet.
Demarien virheet
Demareilla on kaupunkisuunnittelussa vastuullaan kaksi isoa virhettä. He tekivät aikanaan lähiöitä keskivertoihmisille – tai oikeastaan keskivertodemareille. Tuloksena oli tylsää kaupunkia.
Lisäksi lähiöt rakennettiin maata haaskaten väljän autokaupungin mukaiseksi. Vain demareista demarein, Mauno Koivisto, osasi varoittaa siitä, että tämä myös pakottaa hankkimaan auton, koska matkat ovat liian pitkiä käveltäviksi.
Toiseksi he päättivät joskus 1990-luvulla, että Helsinki on nyt valmis. Tästä eteenpäin väestönkasvu menkööt kehyskuntiin, Espooseen ja Vantaalle. Kuten sanottu, hajaantunut kaupunkirakenne on ympäristörikos.
Pelkään seurauksia, jos demarien rooli Helsingin kaavoituksessa korostuu. Aletaan tekemään taas tylsää ja kunnianhimotonta kaupunkia.
Elvistelemättä voin sanoa, että pitkälti vihreät muuttivat asuntorakentamisen suunnan Helsingissä 2000-luvun alussa. Nyt kaupunkiin on tullut jo lähes 200 000 uutta asukasta. Tämän ansiosta asuntojen hintojen nousu on ollut kohtuullista verrattuna muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin, esimerkiksi Tukholmaan. Niin kuin Otso kirjassaan sanoo, Tukholman asuntotilanne on huonontunut paljon suhteessa Helsinkiin.
Kun katsoo Espoon valmistella olevaa uutta yleiskaavaa, ymmärtää kuinka tärkeätä on rakentaa asuntoja Helsinkiin. Espoossa niiden tieltä kaadettaisiin sumeilematta neliökilometreittäin metsää. Aivan hirveätä.
Nimbyt ja tulevaisuus
Pitäisikö kaupunkisuunnittelussa ottaa huomioon nykyisten asukkaiden lisäksi tulevat? On paljon esimerkkejä nimbyilyn tuhoisasta vaikutuksesta eri puolilla maailmaa. Koska talot pysyvät pystyssä vähintään sata vuotta, pitäisikö ottaa huomioon myös tulevan kaupunkirakenteen tarpeet? Lähiörakentamisessa ei sitä ole tehty (demarit!), vaan lähiöt on rakennettu aivan liian väljiksi maata haaskaten. Nyt olisi parempi tiivistää lähiöitä kuin kaataa metsää uusien asuntojen tieltä. Otso pohtii talojen väliin rakentamista ja purkamista tiiviimmän kaavoituksen tieltä. Molempia on tehty.
Liikennevaalit
Kokoomus on tekemässä näistä vaaleista liikennevaaleja vaatimalla, että keskustassa raivataan tilaa autoille. Tilaa ei voi ottaa kuin kuin jalankulkijoilta ja joukkoliikenteeltä, sillä tuskin kokoomuskaan ryhtyy Espan puistoa asfaltoimaan. Tämä olisi tuhoisaa keskustalle, sillä henkiläautoilu on tehotonta tilan käyttöä ja keskustassa on pulaa tilasta. Liikenteen käytössä olevasta tilasta menee 70 % autoille, vaikka niiden osuus liikennesuoritteesta on vain 15 %. Yhden autolla keskustaan tulevan tilantarve on siis 13-kertainen muilla tavoilla tuleviin nähden. Tosiasiassa suhde on vielä huonompi, sillä keskustan autoilijoista merkittävä osa ei ole tulossa keskustaan vaan ajamassa läpi.
Tämä myös tarkoittaa, että tilan raivaaminen jalankulkijoilta ja joukkoliikenteeltä autoille näivettää keskustaa.
Demarit, erityisesti Eveliina Heinäluoma eivät ole sanoneet tästä ristiriidasta mitään. Epäilen suuresti.
Kirjan merkityksestä
Kuten sanottu, Otson kirja on merkkiteos. Siksi harmittelen, ettei se ilmestynyt jo syksyllä. Se olisi silloin vaikuttanut vaalinaluskeskusteluun paljon enemmän. Nyt vain valistuneimmat ehtivät lukea sen ennen vaaleja.
Toivosin silti, että mahdollisimman moni lukisi. Toivoisin, että nekin, jotka ovat eri mieltä, nostaisivat oman argumentointinsa samalla tasolle.
Kirjaa voi tilata Vision kirjakaupasta ja ostaa Rosebudin myymälästä Kaisaniemessä. Sen voi ladata se ilmaiseksi (!) PDF-tiedostona tästä linkistä: Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki (2025)