Arto Satonen ilmoittaa vastustavansa jyrkästi perustuloa. Hänen perustelunsa osoittavat, ettei hän ymmärrä perustulosta mitään.
Lyhyt kertaus. Perusuloa on esitetty kautta historian jonkin muotoisena. Ensimmäisen seikkaperäsin esityksen perustulosta teki kuitenkin Milton Friedman, jota ei ole koskaan syytetty vasemmistolaisuudesta. Hän kutsui sitä negatiivisseksi tuloveroksi
Friedmanin aloitetta tutkittiin kokeellisesti Yhdysvalloissa, mutta päädyttiin sille sukua olevaan malliin nimeltä Earned Income Tax Credit (EITC), työtulosta tehtävään verovähennykseen, joka voi olla selvästi veroa suurempi, mutta jota ei saa, ellei ole ansiotuloja lainkaan. Se lisäsi olennaisesti työllisyyttä ja pienensi tuloeroja Yhdysvalloissa. Erityisesti se paransi köyhien yksihuoltajien asemaa.
Perustulo on sama asia kuin negatiivinen tulovero, jos tarkastelee lopputulossa. Perustulossa kulkee rahaa enemmän edes takaisin, mutta se on huomattavasti yksinkertaisempi toteuttaa kuin negatiivinen tulovero.
Parametreja muuttamalla perustulon avulla voidaan päätyä hyvin erilaisiin yhteiskuntiin alkaen lähes sosiaalidarwinistisista (Milton Friedman) päätyen lähes kommunistisiin (Vasemmistoliitto). Väitän, että valitaan miten tasainen tai miten eriarvoinen tulonjako malli hyvänsä, se on aina rationaalisinta toteuttaa perustulon avulla. Milton Friedman käytti samaa perustelua.
Vihreät julkaisivat parikymmentä vuotta sitten oman maltillisen mallinsa, jonka hinta laskettiin eduskunnan tietopalvelussa. Se ei olisi muuttanut tulonjakoa normaalituloisten kohdalla tuskin lainkaan eikä se hyödyttänyt työttömiä ja sellaisina pysyviä, mutta hyödytti huomattavasti pienipalkkaisia ja auttoi työmarkkinoiden toimintaa, koska työn vastaan ottaminen oli oikeasti aina kannattavaa. Perusulo ei siinä mallissa voinut olla kovin runsas, 560 euroa/kk, inflaatiokorjattuna nyt noin 800 euroa kuussa.
Satonen on tainnut lukea Vasemmistoliiton perustuloaloitteita. Sitä ei ole edes tarkoitettu toteutettavaksi eikä puolue ole laskenut tai ainakaan julkistanut, millaiseen verotukseen se johtaisi. Vihreiden malli on toteutettavissa 42 prosentin tasaverolla, Vasemmistoliitto panee paremmaksi ja lupaa nykyrahassa tuhannen euron perustuloa. Se edellyttäisi olennaisesti korkeampaa verotusta, jopa 70 %;n marginaaliveroa. Minua vähän risoo, että Vasemmistoliitto on mennyt pilaamaan perustulon maineen toteuttamiskelpoisena ajatuksena, mutta se on puolueelle ominainen tapa toimia.
Perustulo eroaa pohjoismaisesta mallista, jossa työttömyyskorvaus on suurempi mutta työtarjouksesta kieltäytyminen lopettaa kaiken tuen. Satosen sekamalli sisältää työn pakollisen vastaanottamisen yhdistettynä Suomen matalaan työttömyyskorvaukseen.
Menneisyydessä pohjoismainen malli on ollut parempi, mutta sen suhteellinen etu on heikentymässä ja ennustan sen heikentyvän edelleen. Työelämä on muuttumassa tavalla joka merkitsee, että
- yhä harvempaan työpaikkaan halutaan haluttomia ihmisiä, jotka eivät työpaikkaa halua vaan ottavat sen vastaan vain karenssin pakottamana.
- Henkilökohtaiset tuottavuuserot kasvavat, koska ahkeruuden paino työsuorituksessa vähenee ja osaamisen paino lisääntyy.
Ensimmäinen kohta tarkoittaa, että työpaikan on parannettava työntekijän taloudellista asemaa. Työmarkkinat eivät oikein toimi, jos työhön ei päästä vaan joudutaan ja se koetaan rangaistuksena. Kun työttömyyskorvaus on 90 % edellisen hyväpalkkaisen työpaikan palkasta, juuri edellistä huonopalkkaisempaa työtä ei kannata ottaa vastaan. Jostain syystä hallitus on meillä heikentänyt työn tekemisen kannattavuutta pienituloisilla.
On hyväksyttävä se, että joidenkin palkat ovat huonoja tai palkkaa ei ole lainkaan. Silloin tarvitaan täydentäviä tulonsiirtoja. Ruotsissa, jolla on rahaa, maksetaan paljon enemmän palkkatukea kuin Suomessa.
Satonen ei varmaankaan hyväksy ajatustani, mutta minusta ei ole oikein pakottaa ihmistä millaiseen työpaikkaan hyvänsä. Tosin enää nuoret naiset eivät saa Suomessa niskaansa karenssia, jos kieltäytyvät työstä yläosattomana tarjoilijana tissibaarissa, mutta on muitakin työpaikkoja ja erityisesti joitakin yrittäjiä, joiden armoille en ketään pakottaisi.
Marginaalisten tuottavuuserojen kasvu
Olen tästä kirjoittanut toistuvasta vuodesta 1985 alkaen. Kun osaamisen merkitys kasvaa, työmarkkinat jakautuvat sosiaalisesti ikävällä tavalla. Joidenkin huippuyksilöiden työpanoksesta ollaan valmiit maksamaan melkein mitä tahansa ja toisista ei juuri mitään.
Tähän voidaan vastata kolmella eri tavalla:
- Estetään alimpien palkkojen aleneminen ay-politiikalla, jolloin rakenteellinen työttömyys kasvaa ja on jo kasvanut erittäin paljon. Työstä syrjäytyneistä muodostuu yhteiskunnan pohjakerros, jonka toimeentulo on erittäin niukkaa.
- Annetaan alempien palkkojen laskea kysynnän mukana, jolloin maahan muodostuu työssäkäyvien köyhien luokka, joista moni joutuu tekemään kahta työtä.
- Annetaan alempien palkkojen laskea mutta tuetaan niitä täydentävillä tulonsiirroilla, jolloin tuloerot pysyvät hallinnassa samalla kun työttömyys pysyy matalana.
Kannatan tietysti vaihtoehtoa 3). Siihen perustulolla tähdätään. Tuleeko se julkiselle taloudelle edullisemmaksi vai kalliimmaksi kuin nykyinen malli 1) riippuu työn kysynnän ja tarjonnan hintajoustoista. Hyvä arvaus on, että lyhyellä aikavälillä vaihtoehto 3) tulee kalliimmaksi mutta pitkällä aikavälillä halvemmaksi.
Perustulo siirtäisi vastuuta ihmiselle itselleen. Se on niukempi kuin nykyiset tulonsiirrot, mutta palkitsevampi sille, joka pyrki tekemään itsekin jotain. Nykymalli ei vaadi eikä mahdollista ponnisteluja oman aseman parantamiseksi, jos resurssit ovat pienet. Se ajaa passiivisuuteen.
Ylhäältä alkava negatiivinen tulovero
Negatiivinen tulovero ja perustulo ovat samoja malleja. Vihreiden aikanaan esittämä perustulo oli inflaatiolle korvattuna 800 euroa kuussa jokaiselle käteen ja kaikista tuloista 42 prosenttia veroa. 1900 euron tuloilla maksaisi veroa yhtä paljon kuin saisi perustuloa ja sitä suuremmilla tuloilla tietysti enemmän veroa. Se ei olisi lisännyt progressiota kesituloisilla vaan olisi pikemminkin vähentänyt sitä. Koska suurituloiset olisivat hyötyneet selvästi, ylimpiin tuloihin esitettiin 52 prosentin marginaaliveroa. Se on sattumalta sama kuin hallituksen nyt alentama yli marginaalivero.
Työmarkkinatuki on meillä 800 euroa kuussa. Jos saa euronkin ansiotuloa, ansiotulo pienentää työmarkkinatukea 50%:lla palkasta. Efektiivinen marginaalivero on siis 50 % eli vähän suurempi kuin 42%. Se suurenee edelleen, jos tulot nousevat niin suuriksi, että niistä joutuu maksamaan veroa. Työmarkkinatuki loppuu kokonaan, kun ansiotulot ovat 1600 euroa kuussa tai kun tekee työtä yli 80% säännöllisen työn työajasta.
Voisimme ajatella saman tehtäväksi negatiivisen tuloveron kautta niin, että verotus alkaisi 1900 euron tuloista vaikkapa 42 prosentin verona. Jos tulot olisivat alle 1900 euroa kuussa, saisi korvauksena erotuksesta 42%. Lopputulos olisi täsmälleen sama kuin tuossa perustulomallissa, tosin vähän monimutkaisempi toteuttaa.
Kuriositeettina huomautettakoon, että negatiivinen tulovero pienentäisi veroastetta kun perustulo kasvattaisi sitä. Kannattaa tarkkailla keskimääräistä rajaveroastetta.
Kun valmiutta näin suureen muutokseen ei ole, voitaisiin ajatella, että toteutetaan tuosta yläosa. Verotettavan tulon alaraja olisi 1900 euroa, Alle 1900 euron ansiotuloista maksettaisiin negatiivista veroa 42 % erotuksesta, mutta korkeintaan 200 euroa kuussa. Jos halutaan säilyttää täysin kontrolli työttömiin, tätäkin negatiivista tuloveroa saisivat vain ansiotuloa saavat.
Noin 1400 euron ja sitä pienempää palkkaa tuettaisin siis 200 eurolla. Jos tämä pelittäisi, voisi 200 euron rajan nostaa 300 euroon ja niin edelleen.
Tämä ei tietenkään toimi, ellei työmarkkinoilla oteta muutosta huomioon.
Tässä tuloverolla tarkoitetaan valtion ja kuntien veroja ja työntekijän sosiaaliturvanmaksuja. En puutu tässä siihen, miten rahat jaettaisiin veronsaajien kesken.