Ongelmiemme juurisyy­hyn eli työikäis­ten suh­teel­lisen osu­u­den vähen­e­miseen voidaan vaikut­taa esimerkik­si työperäisen maa­han­muu­ton lisäämisel­lä, nopeut­ta­mal­la opin­to­ja niin että työelämään valmis­tus­taan aikaisem­min, nos­ta­mal­la eläkeikää sekä nos­ta­mal­la työikäis­ten työllisyyttä.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn työl­lisyy­den nostoon.

Jus­si Pyykkösen EVA:lle tekemän selvi­tyk­sen mukaan työt­tömistä puo­let on vaikeasti työl­lis­tet­täviä, joiden toden­näköisyys työl­listyä on heikko, vaik­ka suh­dan­teet paranisivat.

Suomes­sa niiden, jot­ka ovat saa­neet elämän arpa­jai­sis­sa huonot kor­tit, on liian help­po luovut­taa ja heit­täy­tyä pysyvästi yhteiskun­nan tuen varaan. Se tulee kalli­ik­si veron­mak­sajille, eikä se pitkäl­lä aikavälil­lä ole kovin inhimil­listä näitä henkilöitä itseään kohtaan. On kehi­tys­vam­maisu­u­den kaltaisia seikko­ja, jot­ka estävät sijoit­tumisen työelämään, mut­ta työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneitä nuo­ria on aivan liian paljon.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa työt­tömyys­tur­va on parem­pi, mut­ta vas­taavasti velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan on tai on ainakin ollut suurem­pi myös käytän­nössä. Nämä kak­si asi­aa liit­tyvät toisi­in­sa elimel­lis­es­ti. Jos työt­tömyys­tur­va on hyvä eikä työ­paikkaa tarvitse ottaa vas­taan, houku­tus jät­täy­tyä elämään tulon­si­ir­to­jen varaan on suuri. Sik­si tähän mei­dän malli­imme, jos­sa työ­paikkaa ei tarvitse ottaa vas­taan, liit­tyy väk­isin heikom­pi työttömyysturva.

On meil­läkin muodol­lis­es­ti pakko ottaa tar­jot­tu työ­paik­ka vas­taan, mut­ta tosi­asi­as­sa tämä velvol­lisu­us on useimpi­en kohdal­la teoreettinen.

Korkea työt­tömyyspäivära­ha on myös hyväk­si taloudelle, kos­ka se helpot­taa työn­tek­i­jän riskinot­tamista. Ei kai suh­dan­neherkälle raken­nusalalle tai asfalt­ti­työ­maille menisi töi­hin ketään, jos työt­tömyy­den seu­rauk­set pitäisi mak­saa itse. Tässä muuten tapah­tuu tulon­si­ir­toa alal­ta toiselle, mut­ta en nyt mene siihen.

Jos tätä pohjo­is­maista mallia halut­taisi­in Suomeen, pitäisi työvoimavi­ra­nomais­ten resursse­ja lisätä olen­nais­es­ti. Vain sil­loin työvoimavi­ra­nomaiset voisi­vat tehdä riit­tävän määrän töi­hin osoituk­sia. Tämä ei olisi taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa, jos laskemme vain tätä kaut­ta tapah­tu­via työl­listymisiä. Juhana Var­ti­ainen korostaa, että täl­lä ”työt­tömän vapaa-ajan varas­tamisel­la” on merkit­tävä pelote­vaiku­tus, joka saa etsimään itse miel­lyt­täväm­pää työtä kuin se, mihin vira­nomaiset osoittaisivat.

Myös Ruot­sis­sa pohjo­is­mainen malli yskii. Työt­tömyys on nous­sut Ruot­sis­sa korkeak­si, vaik­ka ei sen­tään Suomen tasolle. Syynä saat­taa olla, että vira­nomais­ten kap­a­siteet­ti ylit­tyi kymme­nen vuot­ta sit­ten maa­han­muu­ton riistäy­dyt­tyä hal­lit­se­mat­tomak­si. Minäpä luulen, että asi­aan vaikut­taa myös työn luon­teen muuttuminen.

Kun työt­tömyys oli sitä, että saha meni kiin­ni, töi­hin oli palat­ta­va, halusi tai ei, kun saha taas avattiin.

Nykyiset työ­paikat ovat aivan toisen­laisia. Niis­sä työn­tek­i­jän tuot­tavu­us riip­puu ratkai­sev­asti hänen motivoituneisu­ud­estaan. Työ­nan­ta­ja ei halua palkata ketään, jon­ka ain­oa syy työ­paikan vas­taan­ot­tamiseen on karenssin pelko. Tämä vie huo­mat­tavasti tehoa pohjo­is­maiselta mallilta.

Nyky­maail­mas­sa työ­suhdet­ta ei syn­ny, ellei se kan­na­ta molem­mille, työn­tek­i­jälle ja työnantajalle.

Yksilöiden erot tuottavuudessa kasvavat

Vuosikym­menten kulues­sa yksilöi­den väliset erot mar­gin­aalises­sa tuot­tavu­udessa ovat kas­va­neet. Tärkeästä osaamis­es­ta ollaan mak­samas­sa melkein mitä hyvän­sä, mut­ta tilanne on huono, jos on tar­jot­ta­vana työ­nan­ta­jalle vain kak­si kät­tä. Tilanne on muut­tunut 40 vuodessa ratkai­sev­asti. 1980-luvun lopus­sa jok­seenkin kaikkia tarvit­ti­in työpaikoilla.

Tuot­tavu­usero­jen kasvu luo painei­ta palkkaero­jen kasvulle, mikä näkyy hyvin Yhdys­val­lois­sa. Tämä on estet­ty meil­lä työe­htosopimuk­sil­la. Tässä on ongel­mana se, että näin hin­noitel­laan kas­va­va osa työvoimas­ta ulos työ­markki­noil­ta. Tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut merkit­tävästi viime vuosikymmeninä.

Markki­nae­htoiset palkat johtaisi­vat parem­paan työl­lisyy­teen, kun jok­seenkin kaikkien työvoima menisi kau­pak­si jol­lakin hin­nal­la, mut­ta sen hin­tana olisi suuri työssä käyvien köy­hien joukko. Itse asi­as­sa vapaasti määräy­tyvät palkat eivät ilmeis­es­ti ole edes työl­lisyy­den kannal­ta paras vai­h­toe­hto. Kohtu­ulli­nen min­imi­palk­ka näyt­täisi ole­van parem­pi. Kovin alas menevät palkat saisi­vat aikaan sen, ettei töi­hin kan­nat­taisi men­nä, mut­ta en nyt mene tähän sen tarkem­min.  Olen­naista on, että nyky­istä markki­nae­htoisem­mat palkat johtaisi­vat nyky­istä korkeam­paan työllisyyteen.

Markki­nae­htoisem­mat palkat tuot­taisi­vat köy­hyyt­tä, mut­ta sitä voidaan estää sub­ven­toimal­la mata­latuot­toista työtä. Kaik­ki vau­raat teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat päässeet hyvään työl­lisyys­ti­lanteeseen, ovat tehneet sen käyt­täen jonkin­laista joko työ­nan­ta­jalle tai työn­tek­i­jälle mak­set­tavaa matalapalkkatukea.

Suomes­sa pitäisi alkaa tukea selkeästi huono­tuot­toista työtä, kos­ka on parem­pi, että itse kukin kan­taa kekoon niin suuren kor­ren kuin pystyy sen sijaan, ettei kan­na mitään.

Mata­la­palkkatu­ki tietysti mak­saa. Onko se kan­nat­tavaa vai tuot­taako se tap­pi­o­ta, riip­puu siitä, miltä kannal­ta asi­aa kat­soo. Suomen BKT kas­vaa, kun tehdään työtä, joka jäisi muuten tekemät­tä. Suomen kansa siis keskimäärin vauras­tuu. Tätä kaut­ta työl­listyvien taloudelli­nen tilanne para­nee, eiväthän he muuten tähän mah­dol­lisu­u­teen tart­tuisi. Hyvä­palkkaiselle veron­mak­sa­jalle (ja julkiselle taloudelle) tämä voi olla aluk­si kan­nat­tam­a­ton­ta. Mut­ta en usko sitäkään. Onhan halvem­paa mak­saa mata­la­palkkatyötä tekevälle tulo­tuke­na vähän sen sijaan, että mak­saa tulon­si­ir­to­jen kaut­ta hänen koko elämän­sä. Tap­pi­ol­lisek­si tämä voi tul­la julkisen talouden kannal­ta, jos tuen piiri­in luisuu markki­noiden muuttues­sa paljon sel­l­aisia, jot­ka nyt työl­listyvät ilman tukea.

Tärkein­tä kuitenkin on, että se – kuten ole­tan – ehkäisee luisum­ista vaikeasti työllistettäväksi.

Esitän tässä mata­la­palkkatukea vai­h­toe­htona pohjo­is­maiselle mallille, mut­ta itse asi­as­sa Pohjo­is­mais­sa mata­la­palkkatukea käytetään run­saasti, paljon run­saam­min kuin Suomessa.