Miksi luova tuho on palkkaeroja tehokkaampi

Kun kir­joitin täl­lä blogilla, että palkanko­ro­tuk­set lisäi­sivät luo­van tuhon kaut­ta tuot­tavu­u­den kasvua, min­ul­ta kysyt­ti­in, mik­si tuot­tavu­u­den nousu­un tarvi­taan luo­vaa tuhoa, eikö riitä, että tuot­tavampi työ­paik­ka mak­saa korkeam­paa palkkaa ja imuroi näin työvoiman huono­tuot­toi­sista työpakoista.

Jonkin täy­den kil­pailun kitkat­tomas­sa ideaal­i­mallis­sa se riit­tää, mut­ta todel­lises­sa maail­mas­sa ei riitä.

Pääsyynä on kit­ka. Ihan pienet palkkaerot eivät riitä työ­paikan vai­h­toon.  Tärkein syy Suomes­sa johtuu siitä, että työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen edel­lyt­tää usein muut­toa työn perässä toiselle paikkakun­nalle tai toiselle puolelle kaupunkia.  Se mak­saa ja on muutenkin vaival­loista. Joskus täy­tyy myös koulut­tau­tua, ja se vas­ta mak­saakin, mut­ta on pakko, jos van­ha työ­paik­ka menee alta pois. Eikä pidä väheksyä kotiseu­tu­rakkaut­ta, las­ten leikki­tovere­i­ta ja mukavia naapureita. 

Kun työ­paik­ka menee alta, on pakko han­kkia uusi työ­paik­ka. Kun van­ha työ­paik­ka kaatuu, työ­paikkaa on joka tapauk­ses­sa vai­hdet­ta­va. Kun jäykil­lä työe­htosopimuk­sil­la aje­taan huono­tuot­toinen työ­paik­ka nurin, sen työn­tek­i­jät siir­tyvät mielu­um­min hyvä- kuin huonopalkkaisi­in hom­mi­in. Näin luo­va tuho edesaut­taa taloudel­lista kasvua. Joskus 15 vuot­ta sit­ten sosialidemokraat­ti­nen talousti­eteil­i­jä Juhana Var­ti­ainen osoit­ti min­ulle eräässä keskuste­lu­ti­laisu­udessa, mik­si työvoiman hin­nan jäykkyys tukee talouskasvua.

Paikalli­nen sopimi­nen voi pelas­taa työ­paikko­ja, mut­ta hidas­taa juuri sik­si tuot­tavu­u­den nousua.

Jostakin syys­tä meille on säädet­ty kohta­laisen iso ran­gais­tusvero työ­paikan perässä muut­tamiselle. Kas kun vihre­itä ei ole kek­sit­ty syyt­tää tästäkin kata­lana sala­juo­ne­na taloudel­lisen kasvun tor­ju­misek­si. Varain­si­ir­tovero vie pien­estä palkan­lisästä mon­en vuo­den hyö­dyn. Se heiken­tää selvästi työ­markki­noiden toim­intaa, myös kaupunkien sisäl­lä, kos­ka uusi työ­paik­ka voi olla toisel­la puolel­la kaupunkia.

Huo­mat­takoon, että luo­va tuho ei ole sen kohteek­si joutuneille mikään kiva asia. Jos lop­putu­los olisi hei­dän kannal­taan parem­pi, he val­it­si­si­vat sen itsekin eikä luo­vaa tuhoa tarvit­taisi. Muut sen sijaan voivat hyö­tyä siitä, kos­ka uudessa parem­mas­sa työ­paikas­sa mak­se­taan enem­män veroja.

Yllä mainit­tu kit­ka on suurin pienel­lä paikkakun­nal­la, jos­sa siir­tymi­nen parem­min palkat­tuun työ­paikkaan edel­lyt­tää yleen­sä muut­toa toiselle paikkakun­nalle, asun­non myyn­tiä hal­val­la ja uuden ostamista kalli­il­la. Ptkien etäisyyk­sien Suomes­sa tämä kit­ka on eri­tyisen suuri.

Jos asun­non vai­h­to mak­saa edes 100 000 euroa – yleen­sä se mak­saa paljon enem­män – uuden työ­paikan pitää mak­saa 1 600 euroa suurem­paa palkkaa, jot­ta tämä kan­nat­taisi edes kymme­nen vuo­den aika­jän­teel­lä. Tietysti voi ajatel­la, että per­il­liset hyö­tyvät siitä, että uusi asun­to on arvokkaampi. Mar­gin­aaliv­eroksi oletin tuos­sa 50 prosenttia.

Isos­sa kaupungis­sa on tietysti helpom­paa. Uusi työ­paik­ka merk­it­see vain sitä, että pitää jäädä ratikas­ta pois seu­raaval­la pysäkil­lä. Tämän takia talous men­estyy parem­min isois­sa kaupungeis­sa ja tämän takia isois­sa kaupungeis­sa saadaan parem­paa palkkaa. Tämän vuok­si on myös hyväk­si, että ison kaupun­gin sisäl­lä saman alan työ­paikat ovat keskit­tyneet lähelle toisiaan.

= = =

Luo­va tuho on hyväk­si taloudel­liselle kasvulle, mut­ta se ei tarkoi­ta, että se olisi hyväk­si ihmisille. Jos ole­tamme, että ihmiset käyt­täy­tyvät ratio­naalis­es­ti ja uno­hdamme vero­tuk­sen, vapaae­htoinen työ­paikan vai­h­to parem­man palkan perässä vas­taisi var­maankin parem­min kokon­aishyv­in­voin­nin maksimointia.