Pidän HUS:n nyky­isiä säätöjä liki tuhan­nen hen­gen irti­sanomiseen jär­jet­töminä. Tämä on seu­raus­ta HUS:n omis­ta­jien, Uuden­maan hyv­in­voin­tialuei­den päätök­ses­tä leika­ta HUS:n rahoi­tus­ta vielä yli 40 miljoon­al­la eurol­la, vaik­ka jo sitä ennen oli joudut­tu tekemään melko kipeitä säästöpäätöksiä.

Yhtymäkok­ous, jos­sa neljä hyv­in­voin­tialuet­ta ja Helsin­ki päät­tivät asi­as­ta, oli erim­ieli­nen. Helsin­ki ei olisi leikan­nut enää enem­pää, Van­taa-Ker­a­va olisi leikan­nut vielä enem­män. Päätök­sek­si tuli Län­si-Uuden­maan esi­tys. Kun lehdis­tö haas­tat­telee HUS:n päät­täjiä säästöistä, kan­nat­taisi haas­tatel­la myös Mia Lai­hoa (kok), joka on Län­si-Uuden­maan hyv­in­voin­tialueen hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja siten vas­tu­us­sa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.

Kun tuo päätös yli 40 miljoo­nan lisäsäästöistä tuli, päätin ero­ta protesti­na HUS:n hal­li­tuk­ses­ta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroi­ta, joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hal­li­tus joutuu pakos­ta rikko­maan lakia hoitoon pääsys­tä. Tilanne on HUS:in hal­li­tuk­sen osalta kohtu­u­ton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäy­tyy ja lykkäytyy.

HUS ei saa rahaa val­ti­ol­ta. Val­tio antaa rahaa jonkin salaisen kaa­van perus­teel­la Helsingille ja neljälle hyv­in­voin­tialueelle, jot­ka anta­vat sitä edelleen HUS:lle. Tässä mallis­sa on se vika, että hyv­in­voin­tialuei­den omat tarpeet tule­vat aina ensin. Onkin ehdotet­tu, että HUS saisi rahansa suo­raan val­ti­ol­ta, niin etteivät hyv­in­voin­tialueet pää­sisi vetämän välistä itselleen.

Ei ole help­poa noil­la hyv­in­voin­tialueil­lakaan. Sik­si on taval­laan ymmär­ret­tävää, vaik­ka min­un mielestäni ei hyväksyt­tävää, että ne otti­vat HUS:lta rahaa itselleen. Toisaal­ta hul­vat­tomasti ovat Uuden­maan neljä hyv­in­voin­tialuet­ta lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, mitä samoi­hin kohteisi­in meni sil­loin, kun kun­nat vielä huole­hti­vat sotes­ta. Menot ovat kas­va­neet vuodessa 12–16 %. Helsin­gin menot kasvoivat run­saat neljä pros­ent­tia. Tästä pitäisi tietää enemmän.

Paljonko terveydenhuolto saa maksaa?

Koko ala on kaaok­ses­sa, kos­ka hal­li­tus tavoit­telee ter­vey­den­huol­losta suuria säästöjä. Tavoite olisi järkevä, jos Suomen ter­vey­den­huolto olisi kallista ver­rat­tuna mui­hin mai­hin, mut­ta kun ei ole. Ter­vey­den­huol­lon brut­tokansan­tuo­teo­su­us on alem­pi kuin vas­taavis­sa muis­sa teol­lisu­us­mais­sa. Sik­si ei ole real­is­tista ajatel­la, että meno­ja voitaisi­in olen­nais­es­ti alen­taa heiken­tämät­tä poti­laiden hoitoa.

On myös huo­mat­ta­va, että suo­ma­laiset ovat mui­ta ikään­tyneem­piä ja sairaampia, joten oikeas­t­aan voisi olet­taa, että meil­lä ter­vey­den­huoltoon kuluu enem­män rahaa kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa tai Ran­skas­sa, mut­ta menee selvästi vähemmän.

Jatkos­sa sote tulee viemään rahaa aina vain enem­män. Väki ikään­tyy ja sairaan­hoito kehit­tyy niin, että nyt voidaan paran­taa sairauk­sia, joille ei voitu tehdä ennen oikein mitään. Nämä uudet hoit­o­muodot ovat valitet­tavasti aika kalliita.

Hoitoa vain omalla rahalla?

Voidaan tietysti päät­tää, että uusia hoito­ja saa vain itse mak­samal­la ja että ikään­tynei­den sairauk­sia ei hoide­ta, kos­ka niin voite­taan vain vähän elinvuosia.

Näin tuskin kehdataan avoimesti päät­tää, mut­ta sitä nämä säästö­toimen käytän­nössä kuitenkin merk­it­sevät. Hoitoa ei viral­lis­es­ti evätä, mut­ta poti­las pan­naan jonoon, jos­ta hän ei pääse koskaan hoitoon. Se, että uusim­mat ja tehokkaim­mat hoit­o­muodot kohdis­tu­vat vain rikkaisi­in, muut­taisi hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taamme syväl­lis­es­ti. Var­maankin hoito­ja vähen­netään ikään­tyneiltä, jot­ka hyö­tyvät hoi­dos­ta elin­vu­osi­na las­ket­tuna nuorem­pia vähemmän.

Olisi kuitenkin reilua rajoit­taa oikeut­ta hoitoon lak­i­ta­sol­la sen sijaan, että laki lupaa vaik­ka mitä, mut­ta käytän­nössä bud­jet­ti­ra­joi­tus estää lain noudattamisen.

Hoitoon toisen EU-maahan?

Tosin tämäkään tapa säästää ei ehkä onnis­tu. Suo­ma­laisil­la on nimit­täin oikeus men­nä hoitoon toiseen EU-maa­han, jos oma maa ei tar­joa hoitoa järkevässä ajas­sa. Lasku tulee tietysti Suomeen. Tätä mah­dol­lisu­ut­ta osaa­vat tois­taisek­si käyt­tää vain val­is­tuneim­mat ja varakkaim­mat, mut­ta en olisi yllät­tynyt, jos jokin yri­tys kek­sisi alkaa jär­jestää taval­lisille suo­ma­laisille matko­ja EU-maid­en sairaaloi­hin. Eihän sitä tarvitse men­nä Tallinnaa kauem­mak­si. Joku suo­ma­la­sista ter­veysalan yri­tyk­sistä saat­taa perus­taa Tallinnaan jopa oman sairaalan ja hoitaa poti­laiden lähet­tämisen sinne itse.

= = = =

HUS on suo­ma­laisen sairaan­hoidon kru­u­nun­jalokivi. Sen ansios­ta alan osaami­nen pysyy korkeana — niin kauan kuin pysyy. Nyt sitä ollaan romut­ta­mas­sa. Sitä tul­laan katumaan.