Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen

Oheises­sa kaavios­sa on sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ja ja pelas­tus­toimen nimel­lis­ten meno­jen kasvu yhdessä vuodessa hyv­in­voin­tialueit­tain. Ne ovat kas­va­neet koko maas­sa 10,2 %. Kasvua selit­tää inflaa­tio ja väestön ikään­tymi­nen, mut­ta ei se kaikkea selitä.  Väitän, että pehmeän bud­jet­ti­ra­joit­teen peri­aate on merkit­tävä syy meno­jen kasvuun.

Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joit­teel­la tarkoite­taan peri­aatet­ta, joss­sa ylem­pi taho – tässä tapauk­ses­sa VM – aset­taa menoka­ton, mut­ta jos sen ylit­tää, saa lisää rahaa. Mik­si siis ei ylit­täisi? Tuo­han meno­jen ylit­tämi­nen alueelle kaikkea kivaa, kuten työ­paikko­ja, parem­mat palkat ja parem­mat palve­lut. Itse kut­sun peri­aatet­ta manku­mis­mallik­si, mut­ta samas­ta asi­as­ta on kyse.

Helsinkiä luku­un otta­mat­ta kaik­ki hyv­in­voin­tialueet päät­tivät ylit­tää bud­jet­tin­sa. Siinä ne tekivät toden­näköis­es­ti viisaasti ja Helsin­ki tyh­mästi. Jo nyt on vaa­dit­tu, että rahaa pitää siirtää Helsingistä niille hyv­in­voin­tialueille, jot­ka päät­tivät ylit­tää budjettinsa.

Voi tietysti yrit­tää väit­tää, että Helsingille vain annet­ti­in väl­jem­pi bud­jet­ti kuin muille, mut­ta meno­jen vuo­tu­inen kasvupros­ent­ti on pal­jas­ta­va. Helsingis­sä menot kasvoivat 4,6 %, kun taas Ker­a­va-Van­taa alueel­la 16,6 %. Jos Ker­a­va-Van­taalle rahaa oli vain tul­lut liian vähän, miten siel­lä oli edel­lisenä vuon­na selvit­ty niin paljon vähem­mäl­lä rahal­la? Sairas­tavu­us kehit­tyy eri puo­lil­la maa­ta eri suun­ti­in, mut­ta ei noin nopeasti. Erot meno­jen pros­en­tu­aalises­sa kasvus­sa ovat aluei­den välil­lä huo­mat­ta­van suuria. Se johtuu päättäjistä.

Kun on ilmeistä, että val­tio kiltisti vain kat­taa menoyl­i­tyk­set, helsinkiläiset voivat syyt­tää nai­ive­ja päät­täjiään. Olisi kan­nat­tanut käyt­tää enem­män rahaa las­ten­suo­jelu­un ja psyyken palvelui­hin. Eivätkö helsinkiläiset päät­täjät tehneet aivan väärin palvelu­ja tarvit­se­via kohtaan?

Kovia ali­jäämiä tehneil­lä alueil­la vas­taavasti kiitetään omia päät­täjiä siitä, että ovat ali­jäämiä tehtaile­mal­la huole­hti­neet maakun­nan työl­lisyy­destä ja asukkaiden palveluista.

Mahdollinen rangaistus kohdistuu naapuriin

Teo­ri­as­sa holtit­tomas­ta rahankäytöstä voi seu­ra­ta ran­gais­tus, joka ei kuitenkaan kohdis­tu raho­jen tuh­laa­jaan vaan tämän naa­puri­in. Helsingis­sä pelätään, että Helsin­ki joutuu otta­maan huostaansa Van­taa-Ker­a­van hyv­in­voin­tialueen kaikkine ali­jääm­i­neen. RKP var­maankin pitää huol­ta siitä, ettei Helsin­gin päälle kaadu myös Itä-Uusimaa.

Jos hyv­in­voin­tialueil­la olisi vero­tu­soikeus, äänestäjät eivät kiit­täisi yhtä vuo­laasti meno­ja kas­vat­tavia päät­täjiä. Sen sijaan, että kulu­jen paisut­ta­mi­nen tuo maakun­taan lisää val­tion rahaa, se merk­it­seekin veron korotusta.

Velvol­lisu­us kerätä liikaa käyte­tyt rahat alueen asukkail­ta eikä val­ti­ol­ta kään­tää koko ajat­te­lu­ta­van. Ajatuk­set kohdis­te­taan siihen, miten tulisimme toimeen vähem­mäl­lä rahal­la, kun nyt keski­tytään pohti­maan syitä siihen, että meil­lä tarvi­taan rahaa enem­män kuin muualla.

Verotusoikeus kohdistaisi vastuun oikein

Vaik­ka soten viimeiset eurot kerät­täisi­in maakun­taverol­la, aluei­den välistä tasaus­ta toki tarvi­taan — niin kuin tarvit­ti­in sil­loinkin, kun kun­nat rahoit­ti­vat soten.

Kysynkin kokoomus­laisil­ta, eivätkö he vieläkään ymmär­rä, että tämä raken­nel­ma tulee veron­mak­sajille kalli­im­mak­si kuin maakun­tien verotusoikeus.