Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihrei­den rökäle­tap­pio osui pahim­min puolueemme vahvoille alueille eli suuri­in kaupunkei­hin. Helsingis­sä vihreät menet­tivät 35 pros­ent­tia vuo­den 2019 äänistä. Karku­un pääsi vieläkin isom­pi kala, sil­lä jo ennen vuo­den 2019 eduskun­tavaale­ja vihrei­den kan­na­tus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreil­lä vihreät menet­tivät liki kak­si pros­ent­tiyk­sikköä tak­tiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muu­ta uut­ta kuin suu­ru­us. Lop­pume­trien kisa päämin­is­terin paikas­ta on mak­sanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei men­nyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasem­mis­toli­itol­ta. RKP:ltä siir­tyi lop­pume­treil­lä ääniä kokoomuk­selle ja meni niitä paljon kokoomuk­selle vihreiltäkin.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa Helsinki­in, kos­ka en ole ehtinyt analysoi­da mui­ta alueita.

Helsingis­sä vihreät oli­vat suurin puolue liki joka toisel­la äänestysalueelle. Korkean koulu­tuk­sen alueil­la suurim­man puolueen paik­ka siir­tyi vihreiltä kokoomuk­selle, lähiöis­sä demareille ja Kallios­sa Vasem­mis­toli­itolle. Kallios­sakin siir­tyi ääniä vasem­mis­toli­itolle vain vähän, mut­ta siir­tyi kuitenkin. Pääasi­as­sa vuo­to Kallios­sakin oli demarei­hin. Kun vihre­itä meni enem­män kuin Vasem­mis­toli­itol­ta, Vasem­mis­toli­it­to nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihrei­den tap­pi­ot oli­vat suurimpia korkean koulu­tus­ta­son alueil­la. Niil­läkin vuo­toa näyt­tää olleen enem­män demarei­hin kuin kokoomuk­seen, mut­ta kokoomuk­seenkin on siir­tynyt merkit­tävästi. Eivät ne kokoomuk­sen lisä-äänet ole demareil­takaan tulleet.

Nämä viimeis­ten viikko­jen mene­tyk­set ovat kuitenkin pien­tä ver­rat­tuna siihen, mitä oli menetet­ty viimeisen kuu­den vuo­den aikana, kun puolue pieneni 15 pros­entin puolueesta 10 pros­entin puolueeksi.

Lehdet ovat toitot­ta­neet, kuin­ka vihreät ovat siir­tyneet arvokar­tal­la vasem­malle. Näitä arvokart­to­ja ei laa­di­ta poli­ti­ikkakysymys­ten perus­teel­la vaan eril­lis­ten arvo­ja mit­taavien kysymys­ten perus­teel­la, jot­ka kuvaa­vat lähin­nä hyves­ig­naloin­tia. Niis­sä moni vihreä todel­lakin tun­nus­tau­tuu lähelle Vasem­mis­toli­it­toa. Onhan Vihreät sosi­aal­ista tasa-arvoa tavoit­tel­e­va puolue. Tulos olisi toinen, jos tutkit­taisi­in todel­lisia poli­ti­ikkakysymyk­siä ja esimerkik­si suh­tau­tu­mista työ­markki­na­jär­jestö­jen valtaan.

Jonkin ver­ran nai­ive­ja ovat mon­et ehdokkaat kuitenkin vas­tauk­sis­saan olleet.

Talous­poli­it­ti­sis­sa kysymyk­sis­sä vihreät eivät ole sen enem­pää oikeis­to­laisia kuin vasem­mis­to­laisia. Pahin­ta on, että Vihreät ovat kadon­neet talous­poli­it­tis­es­ta keskustelus­ta kokonaan.

Ne, joiden mielestä maail­ma para­nee sil­lä siirtämäl­lä vihrei­den poli­ti­ikkaa vasem­malle, eivät tun­nu ymmärtävän, että he siirtävät suo­ma­laista poli­ti­ikkaa oikealle karkot­taes­saan äänestäjiä vihreiltä kokoomukselle.

Strate­gimme var­maankin ajat­tel­e­vat, etteivät äänestäjät val­itse vihre­itä talous­poli­it­tis­ten näke­mys­ten takia. Eivät var­maankin. Ympäristö ja ilmas­to on tärkein, mut­ta talous on vält­tämätön. Puolueen kapeu­tunut osaami­nen on ollut sik­si tuhoisaa.

Euroopas­sa on paljon vihre­itä puoluei­ta. Pelkkään ympäristöpoli­ti­ikkaan keskit­tyneet ovat jääneet pieniksi sir­palepuolueik­si, vaan yleis­puolueek­si kehit­tyneet ovat menestyneet.

Vähän tässä on ollut myös huonoa tuuria. Vuo­den 2019 eduskun­tavaaleis­sa äänestäjille oli tar­jol­la hyvin monipuo­li­nen valikoima ehdokkai­ta. Eivät äänestäjät huono­ja valin­neet, mut­ta val­it­si­vat keskenään kovin samanlaisia.

Valit­taes­sa osakey­htiöi­hin hal­li­tuk­sia pain­ote­taan jäsen­ten eri­laisia vahvuuk­sia, jot­ta yhdessä oltaisi­in osaavampia kuin kukaan yksinään. Tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei ole vaal­i­jär­jestelmässämme. Ruot­sis­sa on.  Pitki­in lis­toi­hin kuitenkin liit­tyy paljon mui­ta ongelmia.

Oras Tynkky­nen ja Fatim Diar­ra tuo­vat vihreään eduskun­taryh­mään merkit­tävän vahvistuksen.

Tiesin kauan odot­taa vihrei­den huonoa men­estys­tä, kos­ka min­un kuplas­sani kan­na­tus oli liki kadonnut.

Urbaanille ja liberaalilla puolueelle on tilaa

Vihreät oli­vat aikanaan nuorten, koulutet­tu­jen kaupunki­lais­ten puolue. Muut puolueet kade­hti­vat tätä kan­nat­ta­jakun­taa — ovathan nämä ihmiset niitä, jot­ka muut­ta­vat maail­maa – ovat esimerkik­si tehneet kaik­ki his­to­ri­an vallankumoukset.

Jostakin syys­tä vihreät tun­tu­vat häpeävän näitä kade­hdit­tu­ja vahvuuk­si­aan – jopa pyrki­neet niistä eroon.

Siinä poli­it­tises­sa lokerossa, jos­ta vihreät ovat vetäy­tyneet, olisi kas­vavasti tilaa. Tarkoi­tan markki­na­t­alout­ta kan­nat­tavia sosi­aalilib­er­aale­ja. Kokoomuk­sen markki­na­t­aloususko on vähän niin ja näin. Enem­män puolue on pro busi­ness kuin pro mar­ket muu­ta­maa poikkeusyk­silöä luku­un otta­mat­ta. Puolueen lib­er­aal­isi­ipi taas on kulkenut tap­pios­ta toiseen. Kil­pailu perus­suo­ma­lais­ten kanssa vie kon­ser­vati­iviseen suuntaan.

Jos vihreät eivät täytä urbaanin, lib­er­aalin ja  poli­it­tiseen keskus­taan kuu­lu­van puolueen paikkaa, joku toinen tekee sen.

Tiedotusväeltä vääriä neuvoja

En ymmär­rä neu­voa hokea keskusteluis­sa ydin­vi­este­jä. Näin voidaan markki­noi­da ham­puri­laisia ja ehkä perus­suo­ma­laisia, mut­ta ei vihre­itä. Papukai­ja­maisu­us ei vaku­u­ta tiedostavia äänestäjiä. Pahiten tästä tiedot­ta­jien ohjauk­ses­ta kär­si puheen­jo­hta­jaamme sijais­tanut Iiris Suomela.

Markki­noin­ti­tutkimuk­set mit­taa­vat sitä, miten markki­noin­ti vaikut­taa suo­raan kulut­ta­jaan. Poli­ti­ikas­sa vaikut­ta­mi­nen menee vaikut­ta­jayk­silöi­den kaut­ta. Nämä taas janoa­vat perusteluja.

Yhdys­val­tain pres­i­dentin­vaaleis­sa John Ker­ry pyr­ki aikanaan salaa­maan ran­skan kie­len taiton­sa, kos­ka Yhdys­val­lois­sa vierastet­ti­in liian fik­su­ja. Suomes­sa ei olla vielä tässä, eivät vihreät toiv­ot­tavasti ainakaan ole. Ei kan­nat­taisi näytet­tä julk­isu­udessa tyh­mem­pää kuin on.

Kannatajakuntaa tulee laajentaa, ei supistaa

Olen pitkään ihme­tel­lyt puolue­toimis­ton strate­gisia val­in­to­ja. On ollut selvä virhe keskit­tyä puolueen asen­netutkimuk­sis­sa löy­det­tyyn ydinkan­nat­ta­jakun­taan, siis joukkoon, jos­sa vihrei­den kan­nat­ta­jia on tiheim­mässä. Jos Keskus­ta tek­isi näin, se rajoit­tuisi tavoit­tele­maan pelkästään kar­jat­alouden har­joit­ta­jien ääniä. Kan­nat­ta­jakun­taa ei pidä raja­ta vaan laajentaa.

Tehokkaasti on rajat­tu ulos kan­nat­ta­jakun­taa. Kyse ei ole oikeis­to­laisu­ud­es­ta tai vasem­mis­to­laisu­ud­es­ta vaan osaamis­es­ta. Moni hyvin koulutet­tu on ollut vihreisi­in pet­tynyt, kos­ka on aistin­ut asiantun­te­muk­sen ja osaamisen puutet­ta. Jakkupukukansaa ei pidä karkottaa.

Vielä kymme­nen vuot­ta sit­ten vihreil­lä oli merkit­tävää kan­na­tus­ta yhteiskun­nal­lis­es­ti valveu­tunei­den talousti­eteil­i­jöi­den joukos­sa. Aiem­min tämä poruk­ka oli kan­nat­tanut demare­i­ta, mut­ta demarien siir­ryt­tyä talousa­jat­telus­saan pop­ulis­mi­in, vir­ta siir­tyi vihreisi­in. Nyt hei­dät on karkotet­tu vihreistäkin. Moni äänestää pitkin ham­pain kokoomus­ta, vaik­ka kansan­taloustiede on pohjim­mil­taan vasem­mis­to­lainen tiede.

Olen yhä harmissani Pursiaisesta

Joka van­ho­ja kaivelee, sitä tikul­la silmään. Tästä huoli­mat­ta halu­an purkaa harmi­ani tapah­tu­mas­ta, joka rajasi merkit­tävästi poten­ti­aal­ista kan­na­tus­ta ja osaamista vihreiltä.

Neljä vuot­ta sit­ten Maria Ohisa­lo oli pyytänyt Heik­ki Pur­si­aista vihrei­den ehdokkaak­si, ja tämä oli ilok­seni suos­tunut. Vihrei­den val­in­takok­ous kuitenkin epäsi häneltä ehdokku­u­den. Tämä oli ikävä viesti mon­elle kan­nat­ta­jallemme. Sanoma meni tehokkaasti läpi. Emme menet­täneet vain Pur­si­aista vaan paljon muitakin – ennen kaikkea osaamista, jota olisimme tarvinneet.

Eipä Pur­si­ainen men­estynyt kokoomuk­ses­sakaan. Mik­si olisi men­estynyt, sil­lä ovathan hänen ajatuk­sen­sa kokoomuk­selle aika vieraita.

= = = =

Tämä kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa Verde-lehdessä