Miksi pienipalkkaisia kannattaa tukea?

Tavoit­teena on hyv­in­voin­ti­val­tion pelas­tamisek­si nos­taa työl­lisyysaste 80 pros­ent­ti­in. Sil­loin töi­hin on saata­va myös niitä, joil­la on puut­tei­ta osaamises­sa ja työkyvyssä sekä sen mukana myös tuottavuudessa.

Julki­nen sek­tori voi tietysti palkata ketä tahansa mil­laisel­la pal­ka­lla hyvän­sä vaik­ka pat­saan var­ti­joik­si, mut­ta näin ei hyv­in­voin­ti­val­tio­ta pelaste­ta. Yksi­tyisel­lä puolel­la ei ketään palkata tap­pi­ol­la. Jos palk­ka on korkeampi kuin työn tuot­to rahak­si muutet­tuna, työ­suhdet­ta ei syn­ny. Sik­si meil­lä ei ole esimerkik­si enää tankkaus­palvelua huoltoasemil­la, vaik­ka ennen oli.

Viimeisen 30 vuo­den aikana reaali­palkat ovat nousseet 50 pros­ent­tia. Niin ovat nousseet myös alim­mat palkat. Näin kaik­ki palka­nsaa­jat ovat päässeet osal­lisik­si elin­ta­son nousus­ta, mikä on tietysti hyvä asia niiden kannal­ta, jot­ka ovat yhä töissä.

Har­mi kyl­lä, myös se raja, kuin­ka paljon työn on tuotet­ta­va, on nous­sut 50 pros­en­til­la. Tämä on hin­noitel­lut kas­va­van osan työvoimas­ta ulos. Kun pelkän perusk­oulun tai kansak­oulun varas­sa ollei­den työt­tömyys oli vuon­na 1989 5,7 pros­ent­tia, oli se vuon­na 2021 jo 24 pros­ent­tia. Eikä tässä kaik­ki. Tuos­ta joukos­ta oli töis­sä enää vain 45 %.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut. Maas­sa on paha työvoima­pu­la, mut­ta työt­tömien määrä on 7,6 % työvoimasta.

Työl­lisyysastet­ta ei saa nos­te­tuk­si 80 pros­ent­ti­in ellei huono­tuot­toisen työvoiman hin­ta alene työ­nan­ta­jien silmis­sä. Jos se ei tästä kiikas­taisi, mata­lasti koulute­tut oli­si­vat jo töis­sä.  Kos­ka emme halua työssä käyvien köy­hien luokkaa, pieni­palkkaisia on tuet­ta­va täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la (negati­ivi­nen tulovero tai perus­tu­lo) tai hei­dän työ­nan­ta­ji­aan on tuet­ta­va palkkatuella.

Palkkatukea käytetään Ruot­sis­sa suh­teessa Suomeen kuusi ker­taa enem­män. Palkkatu­ki näyt­tää siis­tim­mältä, kos­ka siinä työ­nan­ta­ja on mak­sav­inaan kun­non palkkaa, vaik­ka val­tio mak­saakin siitä suuren osan. Siinä on kuitenkin täy­den­tävi­in tulon­si­ir­toi­hin näh­den se ongel­ma, ettei palka­nsaa­jal­la ole mah­dol­lisu­ut­ta vai­h­taa työ­paikkaa, kos­ka palkkatu­ki on sidot­tu työ­nan­ta­jaan. Pidän tätä todel­la isona ongel­mana, sil­lä kaik­ki työ­nan­ta­jat eivät ole hyvän­tah­toisia pulmusia.

Sik­si tuki pitäisi mak­saa palka­nsaa­jalle suo­raan ilman sen kier­rät­tämistä työ­nan­ta­jien kautta.

Nyt olisi aika nostaa palkkoja työvoimapula-aloilla

Yllä ole­va kos­kee lähin­nä niitä työ­paikko­ja, joi­ta ei nyt ole ole­mas­sa, mut­ta joi­ta tarvit­taisi­in työl­lisyy­den radikaali­in nostamiseen.

Suuri osa mata­la­palkkai­sista töistä ei ole mata­la­palkkaisia sen vuok­si, että oli­si­vat niin tuot­ta­mat­to­mia, vaan kos­ka niin on aina ollut. Työ­markki­nakäytän­nöt ovat suosi­neet mies­val­taisia alo­ja ja sor­ta­neen nais­val­taisia. Jotenkin me kaik­ki tuemme sitä, että veturinkul­jet­ta­jan palk­ka 7,5 kuukau­den koulu­tuk­sel­la on 5000 €/kk, ja hoitoalan palkat puo­let tästä, vaik­ka koulu­tus on paljon pidem­pi ja vuorotyötä on siinäkin.

Suomes­sa on pulaa työvoimas­ta rav­in­tolois­sa, siivouk­ses­sa, kul­je­tuk­sis­sa ja vaik­ka mis­sä. Työvoima­pu­la tarkoit­taa, että palkat ovat alle markki­nae­htois­t­en palkko­jen eli työe­htosopimuk­set säätelevät niitä alaspäin.

Nyt olisi aika nos­taa liuku­mien kaut­ta pieniä palkko­ja työvoima­pu­la-aloil­la, hoitoala mukaan luet­tuna. Palkkaraken­net­ta ei voi kor­ja­ta kuin liuku­mien avul­la. Tes-jär­jestelmän sisäl­lä se on mah­do­ton­ta, kos­ka työn­tek­i­jäjär­jestöt valvo­vat silmä kovana, ettei kukaan saa enem­pää kuin muut.

Tämä aika-ikku­na ei vält­tämät­tä ole auki pitkään.

Liuku­mi­in on kil­pailukyvyn kannal­ta onnek­si tilaa, kos­ka monis­sa euro­mais­sa palkanko­ro­tuk­set ovat olleet suurem­pia kuin Suomessa.

Työehtosopimukset torjuvat liukumia

Työe­htosopimuk­set eivät kiel­lä liuku­mia, mut­ta jar­rut­ta­vat niitä tehokkaasti. Jos yri­tys nos­taa palkko­ja yli työe­htosopimusten tason, yri­tys sitoutuu samal­la mak­samaan kil­pail­i­joi­ta korkeampia palkko­ja his­to­ria lop­pu­un tai ainakin omaan lop­pu­un­sa. Vaik­ka palkat ovat yli sopimus­palkko­jen, niitä on nos­tet­ta­va työe­htosopimusten mukaisil­la koro­tuk­sil­la, eli ne pysyvät aina mui­ta korkeampina.

Tämä saa yri­tyk­set hyvin varovaisik­si liuku­mien suh­teen. Se ei estä liuku­mia, mut­ta pienen­tää niitä . Kuu­lostaa tietysti työn­tek­i­jän kannal­ta hyvältä, että hän saa samat koro­tuk­set kuin muutkin, mut­ta jos näin ei olisi, hänen palkkansa olisi toden­näköis­es­ti korkeampi .