Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jätkäsaa­reen raken­netaan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuokra alit­taa markki­navuokrata­son 500 eurol­la asun­toa kohden, ARA-asukkaiden saa­ma hyö­ty on vuodessa yhdek­sän miljoon­aa euroa. Posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon käytet­tävät rahat kohden­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näitä raho­ja ei voi kuitenkaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asukkaat hyö­tyvät yhdek­sän miljoon­aa, kaupun­ki ei menetä tont­ti­t­u­loina yhdek­sää miljoon­aa vaan olen­nais­es­ti vähemmän.

Tämä tarkoit­taa, että kaupun­ki saa tont­tivuokria kovan rahan vuokra-asun­noista liian vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuokrat kilpailutetaan?

Syynä on jotain, jota kut­su­taan markki­na­pu­ut­teek­si. Niin­pä kaupun­ki jakaa yksi­ty­isille vuokra-asun­toy­htiöille silkkaa rahaa ali­hin­taisi­na vuokratontteina.

Tosin näitä Jätkäsaaren ARA-asun­to­ja myös sub­ven­toidaan ohi kaupun­gin bud­jetin, siis halvem­mil­la alueil­la asu­vat ARA-asukkaat sub­ven­toi­vat niitä vuokran­tasauk­sen kaut­ta. Jonkin ver­ran on ollut kytkykaup­paa: saat kovan rahan ton­tin ja otat myös ARA-ton­tin, mikä on sub­ven­tio­ta sekin.

Kos­ka markki­na­pu­utet­ta ei ilmeis­es­ti voi­da kor­ja­ta, kaupun­gin on ryhdyt­tävä tuot­ta­maan markki­nahin­taisia vuokra-asun­to­ja itse. Näin se ohjaa itselleen ne yli­tuo­tot, jot­ka meni­sivät muuten aivan vääri­in taskui­hin. En pidä kor­vamerk­it­semi­sistä, mut­ta ylimääräisen huutelun vält­tämisek­si kaupun­gin vuokrat­aloy­htiön tuo­tot tulee kor­vamerk­itä asun­to­tuotan­toon ja sen edistämiseen.

Myös Paa­vo Arhin­mä­ki on esit­tänyt samaa. Olen hänen kanssaan niin har­voin samaa mieltä mis­tään, että tämä kan­nat­taa maini­ta erikseen.

Emme me kuitenkaan aivan samaa mieltä ole. Arhin­mä­ki on poli­it­tisen taus­tansa vuok­si niin viehät­tynyt jonoi­hin, että hän esit­tää, että jono­jen aikaansaamisek­si vuokrat oli­si­vat kuitenkin alle markkinavuokrien.

Minä taas en ole viehät­tynyt jonoi­hin, joten kan­natan jok­seenkin markki­nae­htoisia vuokria – kuitenkin sel­l­aisia ”vaku­u­tusy­htiöi­den” vuokria”, joil­la tähdätään pitkäaikaisi­in vuokrasopimuksiin.

Mik­si en halua jono­ja? Kuvitelkaa nyt, että joku on saanut opiskelu­paikan yliopis­tos­ta ja on muut­ta­mas­sa sen vuok­si Helsinki­in. Ei oikein toi­mi, jos asun­non saa vas­ta kah­den vuo­den jälkeen.

Etu­il­isiko kaupun­gin vuokrat­aloy­htiö ton­tin­jaos­sa? Ei tarvitse etu­il­la. Voi osal­lis­tua tar­jouskil­pailui­hin niin kuin muutkin. Aika paljon isom­man tar­jouk­sen voi esit­tää kuin eri­laiset kojamot, joiden tuot­to­vaa­timus on aivan tois­es­ta maail­mas­ta. Kiel­let­tyä val­tion tukea ei esi­in­ny, ellei kaupun­ki ryhdy mak­samaan yhtiön tap­pi­oi­ta. Aja­tus olisi, että kaupun­gin yhtiö tähtäisi lähelle nol­lat­u­losta ja mak­saisi ton­teista niin paljon, että tämä toteutuu.

Kohon­neet tont­ti­t­u­lon­sa kaupun­ki voi edelleen käyt­tää tont­ti­tar­jon­nan lisäämiseen.

Jos kaupun­gin yhtiön tulem­i­nen markki­noille pois­taa markki­na­pu­ut­teen ja tont­tien vuokrat nou­se­vat tasolle, joka vas­taa asun­noista otet­tua vuokraa, sil­loin yhtiö on tehnyt tehtävänsä.

Helsin­gin tulisi kehit­tää jokin vas­tine kar­ille aja­neeseen Hitas-tuotan­toon. En kek­si mitä se voisi olla, kos­ka ali­hin­taan myy­ty­i­hin asun­toi­hin liit­tyy samat ongel­mat kaikissa malleissa.

Sik­si nämä kaupun­gin kovan rahan vuokra-asun­not voisi­vat val­la­ta sitä tilaa AM-ohjel­mas­sa, joka nyt on varat­tu Hitas-asunnoille.

Uskoisin, että kaupun­gin oma vuokrat­aloy­htiö vähen­täisi julkiselle val­lalle asum­istues­ta ja toimeen­tu­lotues­ta aiheutu­via kustannuksia.