Site icon

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman kohtu­uhin­taisia asun­to­ja pieni­palkkaiset eivät pysty­isi asumaan Helsin­gin seudul­la. Kau­pan­myyjiä ja perushoita­jia kuitenkin tarvi­taan, joten heille pitäisi mak­saa parem­min. Kohtu­uhin­taiset asun­not ovatkin ain­oa sosi­aal­ituen muo­to, jota Eteläran­ta vaatii lisää.

Markki­nae­htoinen asun­topoli­ti­ikkaa ei siis pois­taisi pieni­palkkaisia Helsin­gin seudul­ta, mut­ta häätäisi hei­dät radan­var­silähiöi­hin kuten Pari­i­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asukkaan saa­ma etu on Jätkäsaa­res­sa noin 500 €/kk suurem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottaisi mielu­um­min tuon 500 €/kk rahana ja tyy­ty­isi asun­toon halvem­mas­sa kaupungi­nosas­sa? Vain hän­tä ajatellen se olisi järkevää, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen ei.

Ekon­o­mistit suo­si­vat asum­is­tukea ARA-poli­ti­ikan sijaan. Tulo­jen noustes­sa asum­is­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jäädä. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu paljon parem­min, mut­ta heiken­tää juuri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä paikoil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­tyvät hil­jak­seen hyvä­tu­loisille. Tulo­jen nous­tua muute­taan pois huonos­ta ARA-asun­nos­ta, hyviltä paikoil­ta ei muute­ta. Huoneen­vuokralaista löy­tyneen por­saan­reiän turvin asun­non voi siirtää myös lapsilleen.

Luk­i­tus­vaiku­tus kuu­luu ARA-poli­ti­ikan huonoi­hin puoli­in. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja vaik­ka olisi siir­tynyt töi­hin toiselle puolelle kaupunkia.

Eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Tehdään tilaa pien­i­t­u­loisille asun­tokan­nas­sa miten tahansa, muiden kil­pail­tavak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuokrat nou­se­vat. Myös ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa markkinavuokria.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­ti­ikan puoles­ta. Asum­is­tu­ki hyvit­tää vuokras­ta euromääräis­es­ti yhtä paljon mis­sä päin kaupunkia hyvän­sä. Jos vuokra on Jätkäsaa­res­sa 500 euroa korkeampi kuin syr­jem­mäl­lä, asum­i­nen Jätkäsaa­res­sa tulee asum­is­tukea saavalle 500 euroa kuus­sa kalli­im­mak­si. ARA-vuokris­sa tätä eroa ei ole.

Rak­en­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kalli­ille alueille tor­ju­taan sosi­aal­ista eriy­tymistä. VATT:n tutkimuk­sen mukaan ARA-poli­ti­ik­ka kuitenkin edis­tää seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­lois­t­en asuinalueel­la kuin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa asum­istuen turvin asu­va köy­hä. Tämä johtuu van­hoista syn­neistä – kaupun­gin vuokra-asun­not keskitet­ti­in aikanaan tiet­ty­i­hin kaupungi­nosi­in – mut­ta myös siitä, että kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille.

Markki­navuokrat ovat Jätkäsaa­res­sa yli kymme­nen euroa korkeam­mat kuin ARA-vuokrat. Näin lask­ien Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma etu lähe­nee sataa miljoon­aa euroa vuodessa alueen valmistuttua.

Ero kaupun­gin saamis­sa ton­tin­vuokris­sa on kuitenkin vain mur­to-osa tästä. On hyvä kysymys, mihin tasku­un ero­tus menee ja mik­si kaupun­ki saa kovan rahan vuokra-asun­to­jen ton­teista niin vähän vuokrat­u­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­ti­ik­ka näyt­tääkin julkisen talouden kannal­ta kus­tan­nuste­hokkaal­ta taval­ta tukea pien­i­t­u­lois­t­en asumista.

Asum­is­tu­ki olisi seg­re­gaa­tio­ta luku­un otta­mat­ta kaikil­la tavoin ratio­naalisem­pi kuin kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä korkeam­mat kuin muual­la. Eivätkö ne voisi ero­ta myös kaupungi­nosit­tain? Näin edis­tet­täisi­in sosi­aal­ista sekoit­tumista myös van­has­sa vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa, väl­tyt­täisi­in luk­i­tus­vaiku­tuk­selta ja kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu. Rikkaat ja köy­hät voisi­vat elää sekaisin samoissa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Exit mobile version