Hyväosaisten alueiden lapsia huono-osaisten kouluihin?

Olen kir­joit­tanut koulushop­pailun estämis­es­tä ennenkin ja jopa vähän perus­teel­lisem­min. Päiv­itän tämän kir­joituk­sen silti, kos­ka asia on taas ajanko­htainen, kun Itä-Helsingis­sä koulu­jen oppi­la­saines­ta aio­taan tas­apain­ot­taa kul­jet­ta­mal­la oppi­lai­ta parem­pio­sais­ten alueil­ta huonom­pio­sais­ten alueille.

Kysymys asian kan­natet­tavu­ud­es­ta jakau­tuu kah­teen osaan: onko tämä oikein ja toimi­iko tämä. Hyp­pään yli vaikeam­man ensim­mäisen kysymyk­sen, kos­ka vas­tauk­seni jälkim­mäiseen on, ettei tämä keino toi­mi vaan pahen­taa seg­re­gaa­tio­ta, kun asi­aa tarkastel­laan vähänkin pidem­mäl­lä sihdillä.

Emme ole (vielä) Etelä-Korea, mut­ta meil­läkin lap­su­us on muut­tunut mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­samme yhä enem­män pitkäk­si karsin­takurssik­si joka määrää aikuisiän men­estyk­seen. Sik­si las­ten hyvä ope­tus on monille van­hem­mille asia, jon­ka hyväk­si he tekevät melkein mitä hyvänsä.

Itä-Helsingis­sä koulut ovat eriy­tyneet yhä enem­män niin, että monis­sa kouluis­sa maa­han­muut­ta­jat ovat enem­mistönä ja toi­sis­sa taas maa­han­muut­ta­jia on paljon vähem­män. Luokki­in tarvi­taan suomenkielisiä oppi­lai­ta, jot­ta maa­han­muut­ta­jat oppi­si­vat puhu­maan suomea.

 

Omis lapsia ei uhrata

Suo­ma­lais­ten enem­mistö on luon­teeltaan sosi­aal­ista. He ovat valmi­ita mak­samaan korkei­ta vero­ja tukeak­seen yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa, mut­ta asen­teet muut­tuvat kovem­mik­si, kun pitäisi uhra­ta omien las­ten tule­vaisu­us. Tulee mieleen 60 vuot­ta van­ha isku­lause: war is a good busi­ness, invest your son!

Omia lap­sia ei halu­ta uhra­ta kiin­tiö­suomenkielisik­si maa­han­muut­ta­jien miehit­tämi­in kouluihin.

Tilanteesta on syytet­ty asun­topoli­ti­ikan epäon­nis­tu­mista ja san­ot­tu että ongel­mana on rak­en­tamisen tyre­htymi­nen, jol­loin seg­re­gaa­tio­ta ei voi­da tor­jua asun­topoli­ti­ikan keinoin. Näin kir­joit­ti esimerkik­si torstain 30.7. Hesaris­sa Kaisa Esko­la, Helsin­gin kas­va­tus- ja koulu­tus­lau­takun­nan suomenkielisen jaos­ton puheen­jo­hta­ja (vas).

Eivät nämä köy­hyys- ja maa­han­muut­tokeskit­tymät ole asun­topoli­ti­ikan vika, jos asun­topoli­ti­ikalla tarkoite­taan sitä, miten asun­not jae­taan niiden ensim­mäisille asukkaille. Kyl­lä tämä on tehty aivan asian­mukaises­ti luku­un otta­mat­ta Meri-Rasti­laa, jos­ta tehti­in kokoomusjo­htois­es­ti 1990-luvun laman aikaan  ARA-keskit­tymä raken­nus­li­ikkei­den pelastamiseksi.

Ihmiset muut­ta­vat ja muut­toli­ike syn­nyt­tää köy­hyys­tasku­ja. Helsinkiläiset muut­ta­vat keskimäärin viiden vuo­den välein. Itä-Helsingistä muut­taa pois koulutet­tu­ja nuo­ria aikuisia (siis las­ten van­hempia). Ilmiö on niin voimakas, ettei puuhastelu uus­tuotan­non kanssa riitä mitenkään sitä kompensoimaan.

Maa­han­muut­ta­jakeskit­tymien syn­tymi­nen johtuu osit­tain mahan­muut­ta­jien omas­ta tah­dos­ta. Kuvitelka­amme, että meitä olisi tuhat pako­laista etsimässä tur­va­pakkaa Nairo­bista. Miten pyrk­isimme asumaan Nairo­bis­sa? Mah­dol­lisim­man hajau­tuneesti, jot­tei syn­ny maa­han­muut­ta­jien asuinaluet­ta vai lähelle toisi­amme toi­sis­tamme tur­vaa ja suomenkielistä seu­raa etsien?

Meri-Rasti­lan mokaa on yritet­ty kor­ja­ta Aurinko­ran­nan avul­la. Se on toimin­ut jotenkuten, tosin sieltäkin on halut­tu muut­taa pois juuri las­ten koulun takia. Myl­ly­puroon raken­net­ti­in onnis­tuneesti Puu-Myl­ly­puro. Onnis­tunut pro­jek­ti, mut­ta se on nyt uhat­tuna koulupi­ir­i­jako­jen uudelleen vetämisellä.

Van­hem­mat protestoi­vat sitä, että lap­si ei pääse lyhyen matkan päähän lähik­oulu­un­sa vaan joutuu kulke­maan parikin kilo­metriä toiseen koulu­un. Pari kilo­metriä on paljon Helsingis­sä, mut­ta ei juuri mitään muual­la maas­sa. Samas­ta pihapi­iristä kaveruk­set kuitenkin joutu­vat eri koului­hin sanoin kuin samaan per­heeseen kuu­lu­vat sis­aruk­set. Nämä ovat sinän­sä ikäviä asioi­ta, mut­ta luulen silti, että vas­tus­tuk­sen todel­li­nen syy on pelko omien las­ten jou­tu­mis­es­ta kiin­tiö­suomenkielisek­si koulu­un, jos­ta eivät usko näi­den saa­van kun­non opetusta.

Ainakin van­hem­mat olet­ta­vat, että oma lap­si saa huonoa ope­tus­ta.  Tämä voi olla virheelli­nen ennakkolu­u­lo, mut­ta siltä kannal­ta, miten per­he jatkos­sa toimii, tämä ennakkolu­u­lo on todel­lisu­ut­ta tärkeämpi.

Lyhyel­lä aikavälil­lä suun­nitel­lut koulupi­ir­i­jako­jen muu­tok­set voivat toimi­akin, mut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä ne lisäävät lap­siper­hei­den, nimeno­maan koulutet­tu­jen van­hempi­en per­hei­den muut­toa pois Itä-Helsingistä. Seg­re­gaa­tio lisään­tyy, vaik­ka alun perin piti tor­jua segregaatiota.

Voidaan tietysti alkaa bus­sit­taa lap­sia vaikka­pa Haa­gas­ta Itä-Helsinki­in, mut­ta aina voi muut­taa Espooseen. Espoo ei lähde mukaan seg­re­gaa­tion tor­jun­taan vaan näkee tässä tilaisu­u­den saa­da hyviä vero­mak­sajia Helsingistä – siinä asi­as­sa­han Espoo on saanut viime aikoina vähän siipeensä.

Lisää positiivista diskriminaatiota

Pitääkö siis nos­taa kädet pystyyn? Ei pidä. Koulu­jen eriy­tymi­nen on todel­la paha ongel­ma, jolle on syytä tehdä jotain. Ratkaisuna ei voi olla koulutet­tu­jen van­hempi­en las­ten pakot­ta­mi­nen huonoina pidet­ty­i­hin koului­hin vaan se, että tur­vataan, että kaik­ki koulut ovat hyviä ja tar­joa­vat hyvää ope­tus­ta kaikille oppi­lailleen, niin hyville kuin huonoille. Jos jos­sakin koulus­sa on vähän haas­tavampia oppi­lai­ta, sinne on annet­ta­va lisää resursse­ja, siis pienem­mät ope­tus­ryh­mät ja kouluavustajia.

Helsingis­sä on volyymil­taan hyvin vaa­ti­ma­ton posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion han­ke. (Georg Orwelin kielel­lä myön­teinen eri­tyisko­htelu, nyt kuulem­ma taas jokin uusi ter­mi). Ver­rat­tuna mui­hin toimi­in seg­re­gaa­tion ehkäisemisek­si nämä rahat ovat määrältää aivan mität­tömiä, vaik­ka ne ovat tutk­i­tusti erit­täin tehokkai­ta. Mikko Sil­li­man tut­ki asi­aa noin kymme­nen vuot­ta sit­ten. (Tutkimuk­seen pääsee tästä) Sil­li­man selosti tutkimus­taan tuoreeltaan Eco­nom­icumin käytäväl­lä. Oli itsekin aivan yllät­tynyt, kuin­ka tehokas se oli huoli­mat­ta mar­gin­aalis­es­ta rahoituksesta.

Sil­loin kun Sil­li­man teki tutkimuk­sen­sa, psoti­iviseen diskrim­i­naa­tioon oli käytet­ty rahaa noin 2,5 M€. Nyt raha on nous­sut 9,7 miljoon­aan euroon. Raha­sum­maa kan­nat­taa ver­ra­ta vaikka­pa siihen 150 miljoon­aan euroon, jol­la Helsin­ki sub­ven­toi autopaikko­jen rak­en­tamista vuosittain.

Posi­ti­ivista diskrim­i­naa­tio­ta pitää jatkaa ja aivan toisen­laiselle teholla.

Mistä rahat?

Nyt tietysti san­o­taan, että pitäisi niin kuin mon­taa muu­takin asi­aa pitäisi tehdä, mut­ta ei ole rahaa. Aika kalli­ik­si sekin tulee Helsingille, että karkote­taan hyviä veron­mak­sajia Espooseen.

Rahal­lis­es­ti kallein toi­mi seg­re­gaa­tio­ta vas­taan on edullis­ten ARA-asun­to­jen tar­joami­nen pien­i­t­u­loisille hyväo­sais­ten kalli­il­la asuinalueil­la kuten Jätkäsaa­res­sa, Kata­janokalla,  Kalasa­ta­mas­sa. (Vasem­mis­toli­iton Arhin­mäen mukaan tämä ei tosin mak­sa mitään, kos­ka menetet­ty tulo ei ole hänen silmis­sään meno.) Täl­lä estetään – ainakin vähäk­si aikaa – niiden muut­tumi­nen vain hyväo­sais­ten asuinalueik­si, mikä on kan­natet­ta­va tavoite sinän­sä. Se ei kuitenkaan toi­mi seg­re­gaa­tion pahin­ta ilmen­tymää, köy­hyys­tasku­jen syn­tymistä vas­taan, kos­ka vaik­ka voimme tar­jo­ta edullisia asun­to­ja pien­i­t­u­loisille rikkaiden asuinalueil­ta, emme voi pakot­taa hyväo­saisia köy­hien asuinalueille. Tästähän tosi­asi­as­sa oli kyse mini­tus­sa Kaisa Eskolan kirjoituksessa

Tämän takia mietin ajoit­tain, onko tämä rahankäyt­tö lainkaan kus­tan­nuste­hokas tapa tor­jua seg­re­gaa­tio­ta. Tähän tarvit­taisi­in tutkimusti­etoa, mut­ta sitä ei ole tar­jol­la, vaan päätök­set tehdään mutul­la. Ei hyvä.

Huonot alueet päätyvät köyhille

Pääsään­tö on, että jos on huono­ja asuinaluei­ta, ennen pitkää niitä asut­ta­vat köy­hät. Ei siis pidä rak­en­taa huono­ja aluei­ta. Jos sel­l­aisia on tul­lut raken­netuk­si, niitä pitää kor­ja­ta, kuten Helsin­ki tekeekin kaupunkiuudistusalueilla.

Kiitos nykyisen hal­li­tuk­sen, köy­hyys­taskut ovat siir­tymässä muiden Helsin­gin seudun kun­tien, eri­tyis­es­ti Van­taan, mut­ta osit­tain myös Espoon ongel­mak­si. Hal­li­tus heiken­si asum­is­tukea kohden­netusti Helsingis­sä viestien aivan avoimesti, että pien­i­t­u­lois­t­en tulee siir­tyä kalli­ista Helsingistä halvem­mille alueille.