Saamme kiit­tää fos­si­il­isia polt­toainei­ta teol­lis­tu­misen tuo­mas­ta huikeas­ta elin­ta­son nousus­ta. Ensin tuli­vat kivi­hi­ili ja höyrykoneet. Höyrykoneessa alle viides­osa kivi­hi­ilen läm­pöen­er­gias­ta muut­tui liike-ener­giak­si. Piipuista tupru­a­van savun takia tehda­s­paikkakun­nil­la kuolti­in nuo­ri­na. Kai­vok­sis­sa käytet­ti­in lap­si­työvoimaa, kos­ka lapset mah­tu­i­v­at parem­min kapeisi­in onkaloihin.

Öljy oli suuri paran­nus kivi­hi­ileen näh­den. Sen pump­paami­nen maas­ta oli paljon helpom­paa. Moot­tor­ei­den koko pieneni ja hyö­ty­suhde parani. Öljyn mukana tuli­vat autot.

Vuon­na 1972 Rooman klu­bi varoit­ti rapor­tis­saan Kasvun rajat, että öljy lop­puu, jos jatkamme kuten ennen. Ei lop­punut, mut­ta ei myöskään jatket­tu kuten ennen. Jom Kip­pur ‑sota tuot­ti maail­maan öljykri­isin vuon­na 1973. Öljyn kulu­tuk­sen kasvu hidas­tui, kos­ka öljyä piti säästää. Suomeen esimerkik­si tuli 80 km/h kattonopeus.

Kohon­neen öljyn hin­nan turvin voiti­in ottaa käyt­töön han­kalasti hyö­dyn­net­täviä esi­in­tymiä. Se vaikut­ti öljyn riit­tävyy­teen paljon enem­män kuin kulu­tuk­sen kasvun leikkau­tu­mi­nen. Yhdys­val­lois­sa ei tuotet­taisi liuskeöljyä, jos öljyn hin­ta olisi vuo­den 1972 tasol­la. Jom Kip­pur ‑sota aikaisti öljyn hin­nan nousua, mut­ta olisi se nous­sut muutenkin.

Kasvun rajat ‑rapor­tis­sa ei varoitet­tu ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Nyt tiedämme, että öljyä on liikaa eikä liian vähän. Kaikkia tun­net­tu­ja varan­to­ja ei pidä polt­taa ilmake­hään. Silti öljyä yhä etsitään.

Fos­si­il­i­sista polt­toaineista kan­nat­taisi luop­ua eten­emäl­lä likaisim­mas­ta puh­taim­paan niin, että ensin lopete­taan kivi­hi­ilen, sit­ten öljyn ja viimeisek­si maakaa­sun polt­ta­mi­nen, mut­ta näin ratio­naalis­es­ti maail­ma ei toi­mi. Jokainen ener­gia­muo­to on vält­tämätön joillekin.

Kivi­hi­ilestä on vaikeaa luop­ua, mut­ta ei niin vaikeaa kuin öljys­tä. Sitä tarvi­taan eniten voimalaitok­sis­sa ja teräk­sen valmis­tuk­ses­sa. Sähköä voidaan tuot­taa tuulel­la, auringol­la ja ydin­voimal­la. Suomes­sa kivi­hi­il­isähköä ei enää tuote­ta. Teräk­sen valmis­tuk­ses­sa kivi­hi­ili on kor­vat­tavis­sa vedyl­lä, mut­ta se nos­taisi teräk­sen hin­taa merkit­tävästi, ainakin nykytilanteessa.

Päästökauppa

Päästökaup­pasek­to­ril­la fos­si­ilis­ten polt­toainei­den alasajoa ohjataan päästöoikeuk­sil­la ja taakan­jakosek­to­ril­la poli­it­tisil­la päätök­sil­lä. Hin­tao­h­jaus toimii selvästi parem­min. Päästökaup­pasek­to­ril­la päästöt ovat laske­neen kak­si ker­taa nopeam­min. Hin­ta on lahjo­ma­ton, mut­ta poli­it­tiset päätök­set alt­ti­ita lobbaukselle.

Olin Helen oy:n hal­li­tuk­ses­sa lakkaut­ta­mas­sa kivi­hi­ilen polt­toa Helsingis­sä. Se tapah­tui päästökau­pan ansio­ta, ei min­un ansiostani. Päästöoikeuk­sien vuok­si kivi­hi­ilen polt­ta­mi­nen on aivan liian kallista.

Vapaamatkustajaongelma

Ihmiskun­nalle tulisi halvem­mak­si tor­jua ilmas­ton­muu­tos­ta kuin sopeu­tua sen seu­rauk­si­in, mut­ta tässä tör­määmme vapaa­matkus­ta­jaon­gel­maan.  Ilmas­to­toimia voi ver­ra­ta vapaae­htois­es­ti mak­set­tavi­in veroihin.

Suo­ma­laisen on ratio­naal­ista äänestää korkei­den vero­jen puoles­ta, mut­ta vain jos ne koske­vat kaikkia. Sil­loin ne tuot­ta­vat kun­non hyv­in­voin­ti­val­tion. Har­va kuitenkaan tuk­isi hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, jos val­tio keräisi siihen rahat vapaae­htoisi­na lahjoituksi­na. Keskiveroih­misen rahoil­la ei olisi käytän­nössä vaiku­tus­ta siihen, kuin­ka hyviä esimerkik­si koulumme olisivat.

Jos tor­jumme Suomes­sa hap­posatei­ta, omat met­sämme hyö­tyvät eniten. Jos yksi maa vähen­tää päästöjään, hyö­ty koituu tasais­es­ti kaikille. Ilmastopoli­ti­ik­ka on kuin vapaae­htoisu­u­teen perus­tu­va vero­jen mak­su. Tämä on paha este ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nalle. Vaik­ka Suo­mi kuu­luu ilmas­ton­muu­tok­sen pahik­si­in – päästömme ovat suuria asukas­ta kohden – moni sanoo meil­läkin, ettei Suomen kan­na­ta tehdä mitään, vaan toivoa, että muut tekevät.

Olisi ratio­naal­ista vaa­tia jämäkkää ilmastopoli­ti­ikkaa vasti­neena sille, että voi osal­lis­tua kan­sain­väliseen kaup­paan. Onhan kau­pan ehtona sekin, ettei sub­ven­toi vien­tiä ylet­tömästi. Tässä asi­as­sa EU:n kan­nat­taa etsiä liit­to­laista mielu­um­min Kiinas­ta kuin Yhdysvalloista.

Kulut­ta­jien on vaikea luop­ua fos­si­il­i­sista polt­toaineista, mut­ta vielä vaikeam­paa se on niiden tuot­ta­jille. Venäjän vien­nistä fos­si­ilis­ten polt­toainei­den osu­us on noin puo­let, puhu­mat­takaan ökyrikkaista öljymaista.

Menetet­ty­jen tulo­jen osalta öljy on paljon han­kalampi asia kuin kivi­hi­ili. On kivi­hi­ilestä riip­pu­vaisia kansan­talouk­sia, mut­ta kos­ka kivi­hi­iltä on niin paljon, se ei syn­nytä sel­l­aisia jät­tiomaisuuk­sia kuin öljy. Kivi­hi­il­i­talouden koti­maa Bri­tan­nia on ajanut kivi­hi­ilen tuotan­non alas. Parku oli suuri, mut­ta se saati­in tehdyk­si. Niin kauan kuin öljy on niin arvokas­ta kuin se nyt on, tun­tuu epäre­al­is­tiselta pyrk­iä siitä eroon. Koet­takaa­pa ehdot­taa tätä norjalaisille.

Öljyala tukee tieteen vähättelyä

Aikanaan tupakka­te­ol­lisu­us kam­pan­joi sitä vas­taan, että tutkimuksin olisi osoitet­tu tupakan aiheut­ta­van keuhkosyöpää. Vähän saman­laista kam­pan­jaa öljyala käy ilmas­tom­a­lle­ja vas­taan. Pres­i­dent­ti Trump näyt­tää liit­tyneen tähän kam­pan­join­ti­in. Vaik­ka Suomes­sa ei ole öljye­si­in­tymiä, meil­läkin on niitä, jot­ka väit­tävät, ettei hiilid­iok­si­di aiheuta ilmastonmuutosta.

Öljys­tä luop­umi­nen merk­it­sisi mene­tyk­siä öljyn tuot­ta­jien ohel­la monille muillekin alka­en huoltoasemien omis­ta­jista. Kun Ško­dan pääjo­hta­ja Thomas Schäfer sanoi 10.9. 25 Helsin­gin Sanomien haas­tat­telus­sa, että EU:n päät­tämä vuon­na 2035 voimaan astu­va polt­to­moot­to­ri­au­to­jen myyn­tikiel­to pitää perua, kos­ka kulut­ta­jia ei saa pakot­taa sähköau­toi­hin, hän oli toden­näköis­es­ti enem­män huolis­saan tehtais­taan kuin kulut­ta­jien edusta.

Verolla kuluttajahinta ylös ja tuottajahinta alas

Öljyn pitäisi olla kallista, jot­ta kulut­ta­jat saataisi­in luop­umaan sen käytöstä, mut­ta hal­paa, jot­ta tuot­ta­jat luopuisi­vat öljyn pump­paamis­es­ta. Molem­pi­in tavoit­teisi­in on mah­dol­lista päästä verot­ta­mal­la öljyn käyttöä.

Jos Suo­mi nos­taa yksin öljy­tuot­tei­den vero­tus­ta, vero koituu suo­ma­lais­ten kulut­ta­jien mak­set­tavak­si. Jos kaik­ki kulu­tus­maat nos­taisi­vat öljy­tuot­tei­den valmis­tevero­ja, merkit­tävä osa veros­ta koi­tu­isi tuot­ta­ja­maid­en mak­set­tavak­si raakaöljyn hin­nan lasku­na. Tämä kan­nat­taisi Suomelle.

Elämä ilman öljyä

Omim­mil­laan öljy on polt­to­moot­tor­eis­sa. Autois­sa se on kor­vat­tavis­sa sähköl­lä. Sähköau­to on kallis ostaa mut­ta hal­pa käyt­tää, mikä rajaa tämän edullisen vai­h­toe­hdon vain varakkaimpi­en käyt­töön. Tämä on myös yhteiskun­nalli­nen vääryys. Help­po ratkaisu oli­si­vat val­tion takaa­mat lainat sähköau­ton han­k­in­taan. Ne mak­set­taisi­in takaisin käyt­töku­lu­jen säästöistä.

Sähköau­to on akku­jen vuok­si sitä kalli­impi, mitä pitem­män matkan sil­lä pääsee yhdel­lä latauk­sel­la. Kaupunki­laisen kan­nat­taisi ostaa käyt­töau­tok­si hal­pa lyhyen matkan sähköau­to ja vuokra­ta auto pitem­mille matkoille. Har­va ajaa viikoit­tain Helsingistä Lap­pi­in. Tästä voit­taisi myös katu­jen ylläpi­to, kos­ka paina­vat sähköau­tot jyr­sivät ikävästi asfalttia.

Kun hevo­sista siir­ryt­ti­in autoi­hin, ensim­mäiset autot näyt­tivät hevos­rat­tail­ta. Myös sähköau­tot muis­tut­ta­vat kovasti ben­sa-auto­ja kone­pel­tei­neen kaikki­neen. Tälle joskus vielä nauretaan.

Sähköis­ten kulkuneu­vo­jen tule­vaisu­u­teen voi kurk­istaa pyöräteil­lä. Sähköpyörät näyt­tävät taval­lisil­ta pyöriltä, mut­ta niiden rin­nalle on tul­lut mitä eri­laisem­pia sähkökäyt­töisiä ajoneu­vo­ja, yksipyöräi­sistä nelipyöräisi­in, joista eniten keskustelua ovat herät­täneet skuu­tit. Kevy­il­lä sähköisil­lä kulkuneu­voil­la on suuri tule­vaisu­us kaupunkili­iken­teessä. Wolt-kuskit ovat hylän­neet kaupunkili­iken­teessä sekä autot että polkupyörät ja siir­tyneet sähköskoot­terei­hin. Yhä use­am­min he käyt­tävät myös yksipyöräistä ajoneu­voa, joi­ta näki ennen vain sirkuksissa.

Nos­tal­gial­lakin on merk­i­tys­tä. Mopopoikien kan­nat­taisi siir­tyä Wolt-kuskien tavoin sähköskoot­terei­hin, mut­ta niitä ei voi ras­sa­ta ja eikä äänikään ole miehekäs.

Uusiutuvat polttoaineet

Aina polt­to­moot­to­ria ei voi kor­va­ta sähkö­moot­to­ril­la. Man­nerten välisil­lä matkoil­la sähkökäyt­töi­nen lentokone esimerkik­si vaatisi jär­jet­tömän raskaat akut. Sähköl­lä voi lentää vain lyhy­itä matkoja.

Nestemäisiä polt­toainei­ta voi tehdä bio­mas­sas­ta, jol­loin ne kor­vaa­vat ben­san ja dieselin.  Sähkön avul­la voidaan hajot­taa vet­tä elek­troly­y­sis­sä vedyk­si ja hapeksi. Vedys­tä voidaan valmis­taa edelleen nestemäisiä polt­toainei­ta hiilid­iok­sidin tai typen avul­la. Näi­den e‑polttoaineiden varas­toin­ti on yksi tapa varas­toi­da sähköä.

Autois­sa sähkö on parem­pi ratkaisu, sil­lä polt­toaineen valmis­t­a­mi­nen bio­mas­sas­ta haaskaa ener­giaa ja polt­to­moot­torin hyö­ty­suhde on huono. Bio­mas­saakaan ei ole tar­jol­la riit­tävästi. Sähkön jalost­a­mi­nen e‑polttoaineeksi ja polt­toaineen käyt­tö moot­toris­sa on hyö­ty­suh­teeltaan kehno ver­rat­tuna sähkön käyt­töön akku­jen avul­la sähköautoissa.

Sen sijaan lentoli­iken­teen päästöjä kan­nat­taa alen­taa bio- ja sähköpolt­toaineil­la. Lentämis­es­tä tulee kalli­im­paa, mut­ta on vaikea uskoa, että halpo­jen lentolip­pu­jen aika kestää kovin pitkään. Yhtä vaikea on uskoa lentoli­ike­teen alasajoon poli­it­tisen päätök­sen seurauksena.

Lentoli­iken­teen e‑polttoaineiden valmis­tus voisi käyt­tää tuulivoiman liikatuotan­non kokon­aan, eikä se edes riittäisi.

Puu korvaamaan öljyn

Öljys­tä tehdään myös muovia ja mui­ta kemi­al­lisia tuot­tei­ta, jopa vaat­tei­ta. Öljy on alun perin ollut bio­mas­saa. Niin­pä kaik­ki, mikä on tehtävis­sä öljys­tä, on peri­aat­teessa tehtävis­sä bio­mas­sas­ta ja esimerkik­si puus­ta. Puus­ta valmis­te­tut muovia kor­vaa­vat tuot­teet voisi­vat olla suuri mah­dol­lisu­us Suomen met­säsek­to­rille. Har­mi vain, että alan suo­ma­lais­ten yri­tys­ten tutkimus­bud­jetit ovat niin vaatimattomia.

Muovi ei ole ain­oa asia, jos­sa puu voisi kor­va­ta ehtymässä ole­van raa­ka-aineen. Puuvil­lan tuotan­to on suuris­sa vaikeuk­sis­sa ilmas­ton­muu­tok­sen ja kastelun vaa­ti­man veden vuok­si. Aral-järveä ei esimerkik­si enää ole. Se oli sen­tään aikanaan maail­man neljän­nek­si suurin järvi. Kankaiden valmis­tus voisi olla paljon kan­nat­tavam­paa kuin pahvi­laatikko­jen tekeminen. ,

Suomen energiatulevaisuus

Har­vaan asu­tun Suomen ener­giat­ule­vaisu­us näyt­tää hyvältä. Jo nyt sähkömme kuu­luu maail­man halvimpi­in. Voimme tuot­taa tarvit­se­mamme ener­gian ja enem­mänkin tuulen ja auringon avul­la. Pitäisi vain oppi varas­toimaan sähköä.

Suo­mi ei ole tässä yksin. Myös monien köy­hien maid­en on mah­dol­lista tuot­taa tarvit­se­mansa ener­gia hal­val­la aurinkovoimal­la. Euroopas­sa Espan­jas­ta on tulos­sa aurinkoen­er­gian suurvalta.

Vaik­ka tuulivoima on tehnyt sähköstä hal­paa, sen hin­ta heiluu ikävästi sään mukana. Moni haikailee tasaisen ydin­sähkön perään. Ydin­voima otet­ti­in aikanaan käyt­töön raak­ileena. Siitä seurasi vakavia onnet­to­muuk­sia. Fukushi­man jäl­keen Merke­lin hal­li­tus päät­ti ajaa ydin­voiman alas Sak­sas­sa, mikä näyt­tää  nyt suurelta virheeltä.

Uusien ydin­voimaloiden tur­val­lisu­us on aivan toista luokkaa. Siltä kannal­ta ydin­voima olisi hyväksyt­tävä vai­h­toe­hto, mut­ta tur­val­lisu­us­vaa­timuk­set ovat toisaal­ta tehneet ydin­voimas­ta niin kallista, ettei se ole kil­pailukyky­istä ainakaan Suomes­sa. Kes­ki-Euroopas­sa sähkö on niin kallista, että ydin­voimakin men­estyy. Tosin Suomes­sa pelkkää läm­pöä tuot­ta­vat ydinkat­ti­lat näyt­täi­sivät voivan tuot­taa kil­pailukyky­istä kaukoläm­pöä kaupungeille, kos­ka niistä on help­po tehdä pas­si­ivis­es­ti turvallisia.

Oikukkaaseen sähkön­tuotan­toon on vas­tat­tu kehit­tämäl­lä sähkön varas­toin­tia ja ajoit­ta­mal­la sen kulu­tus­ta. Kan­nat­taa antaa ideoiden kil­pail­la keskenään sen sijaan että men­nään val­it­se­maan voit­ta­va teknolo­gia poliittisesti.

Yksi mah­dol­lisu­us on rak­en­taa ympäri Euroop­paa niin jämäkät sähkön­si­ir­toy­htey­det, että sähkön hin­nan vai­hte­lut tasaan­tu­vat. Jos­sain päin Euroop­paa tuulee aina eikä kaikkial­la ole yhtä aikaa pil­vistä. Siir­toy­htey­det ovat kuitenkin kalli­ita. Lisäk­si hal­van ener­gian maat eivät niitä halua, vaan halu­a­vat pitää edullisen sähkön itsel­lään. Nor­ja ja Ruot­si ovat jo rajoit­ta­neet sähkön­vi­en­tiä suo­jel­lak­seen koti­maista hin­tata­soa. Suomes­sakaan tuskin muut kuin tuulivoimaloiden omis­ta­jat pitäi­sivät hyvänä, jos sähkön hin­ta nousisi meil­lä Kes­ki-Euroopan tasolle vaik­ka hin­nan­vai­htelu tasaantuisikin.

Onko ratkaisu akuissa?

Sähkön hin­taa vas­taan toimi­vat akut ovat jo nyt taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia, mtu­ta kan­nat­tavu­us perus­tuu hin­nan voimakkaisi­in vai­htelui­hin. Jos ne ratkai­se­vat ongel­man, ne syövät myös kan­nat­tavuuten­sa. Noin ker­ran kuus­sa saamme lukea mullis­tavas­ta akkukeksin­nöstä, joka tulisi muut­ta­maan kaiken. Nämä uutiset on suun­nat­tu yri­tys­ten rahoit­ta­jille ja ovat sik­si yltiöop­ti­mistisia. Jon­ain päivänä läpimur­to voi kuitenkin tapah­tua. Nyt akkute­knolo­gian kehit­tämisessä tui­jote­taan pain­oon, kos­ka tähdätään autois­sa ja kän­nyköis­sä käytet­tävi­in akkui­hin. Sähköjär­jestelmää tuke­vien akku­jen pain­ol­la ei ole merk­i­tys­tä. Ne voivat perus­tua aivan eri teknolo­giaan. Sitä tutk­i­taan liian vähän.

Sähkön hin­tavai­htelui­ta voitaisi­in tasa­ta jalosta­mal­la sähköä polt­toaineek­si hal­van sähkön aikana ja varas­toimal­la se säil­iöi­hin. Kalli­in sähkön aikana elek­trolyy­ser­it sammutettaisiin.

Elek­trolyy­seri on kuitenkin kallis. Sik­si sen pitäisi olla pääl­lä koko ajan. Ongel­ma lie­nee ohimenevä. Voidaan olet­taa elek­trolyy­serei­den hin­to­jen laskevan.

On ehdotet­tu ydin­voiman sub­ven­tio­ta takaa­mal­la sille riit­tävä hin­ta niinäkin tun­teina, kun sähkö on hal­paa eikä ydin­voimaa oikeas­t­aan tarvi­ta.  Ener­gia-ala ei tästä pidä, kos­ka se nos­taisi sähkön keski­hin­taa ja veisi markki­nat sähkön varas­toin­nil­ta. Kulut­ta­jienkaan ei kan­na­ta tätä aja­tus­ta tukea, kos­ka vuo­tu­inen sähkölasku nousisi, vaik­ka hin­nan vai­hte­lut ehkä vähenisi.  Vas­taavasti voitaisi­in tukea elek­trolyy­serei­den seisot­tamista kalli­in sähkön aikana, mut­ta ei sitäkään kan­na­ta tehdä. Markki­nat hoitakoot.

Pelisääntöjen kannalta ei pidä olla naiivi

Suomen kyky tuot­taa tuuli- ja aurinkoen­er­giaa on kansalli­nen luon­non­va­ra siinä mis­sä Sau­di-Ara­bi­an öljye­si­in­tymä. Kuka tahansa ei saa hyö­dyn­tää Sau­di-Ara­bi­an öljye­si­in­tymiä, mut­ta kuka vain saa hyö­dyn­tää uusi­u­tu­vaa ener­giaamme. Tuulivoimas­ta yli puo­let on ulko­maises­sa omis­tuk­ses­sa. Sak­sas­sa suun­nitel­laan Suomeen vedet­tävää vety­putkea ajatuk­se­na valmis­taa vety Suomes­sa ja antaa se Sak­san teol­lisu­u­den käyttöön.

Puh­taan markki­na­t­alouden mukaan näin tulisikin tehdä. Maail­mankaup­pa ei perus­tu kuitenkaan enää reilu­un markki­na­t­alouteen vaan kunkin maan omaan etu­un. Valitet­tavasti. Ei kan­na­ta olla naiivi.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu HS Teemas­sa lokaku­un lopulla