Muistan lapsuudestani, kuinka monet kokoomuslaiset vastustivat peruskoulua, koska jos kaikki koulutetaan herroiksi, mistä saamme enää ihmisiä yksinkertaiseen suorittavaan työhön? Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun kokoomus on vastustanut suomalaisten koulutustason nousua. Tämä oli yksi niistä syistä, jotka antoivat minulle elinikäisen rokotuksen kokoomuslaisuutta vastaan.
Eivät kokoomuslaiset tietenkään tehneet tästä julkilausumaa. Virallinen syy vastustaa peruskoulua oli, että uudistus on kallis ja tarpeeton. Mutta oli minulla korvat joilla kuunnella.
Tietysti tuossa argumentissa on tottakin, jos asiaa katsoo ylemmän keskiluokan etujen kannalta. Kaikista ei voi tulla keskiluokkaa, koska yhteiskunta ei toimi, ellei kukaan tee työväenluokkaisia töitä.
Moni Länsi-Euroopan maa ratkaisi asian 1960-luvulla tuomalla maahan proletariaattia tekemään töitä, joista kantaväestö halusi kohota parempiin töihin. Vierastyöläiset tekivät mahdolliseksi suurelle osalle saksalaisista nousta työväenluokasta keskiluokkaan. Saman saivat aikaan 300 000 suomalaista 1960-luvulla Ruotsissa.
Olisi asia voitu ratkaista myös maksamalla työväenluokkaisista töistä parempaa palkkaa, mutta silloin eläminen olisi ollut kalliimpaa ja kantaväestön elintasosta alempi.
Tämän päivän tilanteessa kokoomuksen 1960-luvun analyysi näyttää täydeltä hudilta. Maassa on kyllä paha osaamisvinouma, mutta toisin päin kuin kokoomuslaiset kuvittelivat. Vähän koulutetuista on ylitarjontaa ja korkeasti koulutetuista ylikysyntää. Kokoomuslaiset pelkäsivät peruskoulun tekevän suomalaisista ylikoulutettuja, mutta suomalaisessa työelämässä pelkkä peruskoulu ei riitä enää oikein mihinkään.
Pekka Vuoren tilastojen mukaan (hänen twiittejään kannattaa seurata) työllisten määrän nousu 127 500 hengellä vuodesta 2010 vuoteen 2023 tapahtui niin, että kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien määrä laski 30 000 hengellä ja vieraskielisten määrä nousi 157 500 hengellä.
Vieraskieliset tulivat voittopuolisesti matalapalkkaisiin töihin, joskin esimerkiksi Espooseen tulleiden intialaisten tulotaso oli selvästi keskimääräistä espoolaista korkeampi.
Helsingin seutu on ollut täysin riippuvainen vieraskielisestä työvoimasta. Rakennuksilla, bussikuskeina ja taksinkuljettajina esimerkiksi on yhä enemmän maahanmuuttajia tai vieraskielisiä, jotka eivät ole virallisesti edes muuttaneet maahan – Wolt-kuskeista nyt puhumattakaan. Meilläkin on käynyt kuten Ruotsissa. Maahanmuuttajat ovat auttaneet kantasuomalaisia luokkaretkellä ylöspäin.
Onko sosiaalisesti väärin, että meidän elintasomme on noussut sen ansiosta, että maahanmuuttajat ovat töissä matalapalkka-aloilla?
Tämä ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tapahtuu tavaratuotannossa. Kun ostatte viidellä eurolla t‑paidan, minkälaista palkkaa luulette maksetun puuvillapelloissa ja vaatetehtaissa, kun paidan hinta on viisi euroa rahdin, kaupan palkkion, arvonlisäveron ja tullin jälkeen? Mutta heitähän riistetäänkin muissa maissa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Paavo Teittisen kuvaamat modernin orjuuden muodot ovat asia erikseen, mutta suurin osa (toivoakseni) maahanmuuttajista on laillisissa työsuhteissa. Me hyödymme heistä niin kuin hyödymme Etelä-Aasian hikipajoistakin, mutta niin hyötyvät myös nuo maahanmuuttajat. He hyötyvät todella paljon.
Teittisen kirjassa joku kyselikin, mitä nuo valittavat säädösten vastaisesta palkastaan, sillä onhan se kuitenkin paljon korkeampi kuin heidän kotimaissaan.
Seuraavassa kirjoituksessa nostan kissan pöydälle ja kysyn, voisiko maahanmuuttajille maksaa jopa vähän pienempää palkkaa kuin kantasuomalaisille. Sen verran paljastan jo nyt, että vaikka kysymykseen tulee vahva vastaus selkärangasta, tarkemmin tarkasteltuna kysymys on monitahoinen.