Jos on siis järkevää tukea pienipalkkaisia, miten tämä tuki pitäisi tehdä?
Tärkeintä on tehdä se jotenkin. Sillä miten se tehdään, ei ole niin suurta väliä verrattuna siihen, että se ylipäänsä tehdään.
Huonotuottoisessa työssä hinta ei saa olla työnantajalle niin korkea, ettei työn teettäminen kannata, mutta toisaalta palkka ei saa olla tekijälle niin huono, ettei palkalla elä. Erotus on paikattava tulonsiirtona joko työnantajalle tai työntekijälle.
Suomessa verotus tasaa tuloja suurituloisten ja pienituloisten välillä, mutta pienituloisten ja vielä pienempituloisten välillä ei ole mitään tasausta.
Joku sanoo tähän, että henkilön pitää siirtyä tuottavampaan työhön, mutta se ei ole valitettavasti kaikille mahdollista.
Ranskassa työnantajat on vapautettu palkanmaksun sivukuluista minimipalkan tasolla. Saksassa sovelletaan minijobs-järjestelmää, joka on säännöiltään hyvin saksalainen, siis monimutkainen ja sekava. Yhdysvalloissa on kehuttu Earned Income Tax Credit ‑järjestelmä, joka on lisännyt merkittävästi työllisyyttä ja torjunut lapsiköyhyyttä matalapalkkaista työtä tekevien keskuudessa. Ruotsissa maksetaan tukea työnantajalle tämän palkatessa vaikeasti työllistettävä. Suomessa on samanlainen palkkatuki kuin Ruotsissa, mutta sitä käytetään olennaisesti vähemmän.
Minulla on omasta mielestäni ansioita sinä, että asumistukeen tuli aikanaan suojaosa palkkatuloille. Teimme vuonna 2013 Juhana Vartiaisen kanssa raportin valtioneuvoston kanslialle toimista, joilla voidaan parantaa heikosti koulutettujen työllisyyttä. Tuon raportin suosituksista on toteutettu hämmästyttävän suuri osa. Esitimme eräänlaisena köyhän miehen matalapalkkatukena asumistukeen 400 euron suojaosuutta palkkatyölle. Se toteutui 300 euron suuruisena. Perusteenamme oli tukea matalapalkkaista työtä. (Tuossa on linkki valtioneuvoston sivuille, jossa löytyy raportti Matalapalkkatyö Suomessa. Meidän osuutemme on julkaisun loppupuolella)
Oli kustannustehokasta sitoa se asumistukeen, koska näin tuki suuntautui korkeiden asumiskustannusten alueilla vuokralla asuville, eli niille, joille pienet palkat eivät riitä elämiseen. Pienet palkat riittivät paremmin haja-asutusalueilla ja omistusasunnoissa halvalla asuvien keskuudessa. Jos olisimme ajatelleet asiaa asuntopoliittisena välineenä, olisimme esittäneet parannusta myös työttömien asumistukeen, mutta me halusimme tukea pieniä palkkatuloja saavia. Nykyinen hallitus poisti asumistuen suojaosan heikentäen näin vähän koulutettujen työllistymismahdollisuuksia. Arrrgh!
Perustulo matalapalkkatuen muotona
Kuten moni tietää, olen itse tykästynyt perustuloon tai negatiiviseen tuloveroon. Perustulo on väline, jolla voidaan parametreista riippuen tuottaa lähes kommunistinen tai hyvin darwinistinen yhteiskunta. Myös Milton Friedman kannatti negatiivista tuloveroa, eikä häntä ole kukaan syyttänyt vasemmistolaisuudesta. Hän oli sitä mieltä, että jos köyhiä on pakko tukea, tehdään se edes rationaalisesti.
Suomessa Vasemmistoliitto on pilannut perustulon maineen. Tuo haavekuvien avulla menestystä tavoitteleva puolue on esittänyt niin korkeaa perustuloa, ettei se ole toteutettavissa. Perustulon kannattajana asia risoo minua suuresti.
Minunkin haaveissani on perustulo, joka riittäisi takaamaan niukan mutta riittävän kulutustason ilman velvollisuutta osallistua työhön. Äveriäämpi elämä edellyttäisi silloinkin muita tuloja. Nyt on kuitenkin rahat loppu ja on pakko käyttää julkisia rahoja säästeliäästi. Realistisen perustulomallit ovat jakauman oikeistolaisesta päästä eli niukkia.
Perustulomalli on hyvin yksinkertainen. Jokainen saa kuukausittain tililleen pienen summan rahaa – suunnilleen nettomääräisen työmarkkinatuen tai toimeentulotuen perusosan verran. Kaikista ansiotuloista, pienistäkin, menee veroa, sanotaan vaikka 43 %. Vihreiden perustulomallissa on lisäksi tuloverossa 10 prosenttiyksikön korotus suurituloisille. En usko, että se tuottaisi sanottavasti lisää verotuloja, joten jättäisin sen pois.
Yksinkertaisuus on sinänsä hyvä asia. Sosiaaliturvan monimutkaisuus tuottaa paljon todellisia tai kuviteltuja kannustinloukkuja. Tämä sai Milton Friedmanin kannattamaan negatiivista tuloveroa.
Huomattakoon, että perustulon kanssa täsmälleen samaan tulokseen päädytään negatiivisen tuloveron mallilla, jossa on kiinteä verotettavan tulon alaraja. Sen ylittävistä tuloista menee veroa ja jos tulot jäävät sen alle , saa tulonsiirtona negatiivista veroa. Jos muistaa vielä jotain peruskoulun matematiikasta, voi todeta itse, että tämä johtaa samaan tulokseen. Jos matematiikka on päässyt unohtumaan, ei auta kuin uskoa mitä sanotaan.
Perustulomallissa menee rahaa enemmän edestakaisin kuin negatiivisessa tuloverossa, joten bruttomääräisiä rahavirtoja laskemalla malli on kalliimpi kuin nykymalli, kun taas samalla tavalla laskien negatiivinen tulovero on nykyjärjestelmää halvempi, koska siinä menee vähemmän rahaa edestakaisin; ovathan monet tulonsiirrot verotettavaa tuloa. Samasta mallista perustulossa ja negatiivisessa tuloverossa on kuitenkin kyse. Marginaaliverot ovat molemmissa samat.
Aiemmin pidin perustuloa selvästi parempana, koska se olisi hallinnollisesti niin paljon yksinkertaisempi. Vaikka tulot vaihtelevat kuukausittain, perustulossa saa aina oikean määrän rahaa tililleen, kun taas negatiivinen tulovero tuottaa samanlaisia vaikeuksia kuin esiintyy sovitellun päivärahan maksamisessa. Tulorekisterin ansiosta negatiivinen tulovero olisi nyt toteutettavissa aiempaa paljon helpommin.
Negatiivisen tuloveron hyviin puoliin kuuluu, että siinä maksettavalle tulonsiirrolle voidaan luontevammin asettaa ehtoja. Se on myös helpommin ymmärrettävissä nykyjärjestelmän pohjalta.
Perustulo kannattaa joka tapauksessa nivoa yhteen verotuksen kanssa, jotta sitä olisi luontevaa maksaa vain veronsa Suomeen maksaville.
Perustulo ei helpottaisi työttömän asemaa, koska se ei olisi työmarkkinatukea suurempi. Merkittävä ero tulee siitä, että työtön voi parantaa taloudellista asemaansa tekemällä työtä, vaikka satunnaisia keikkahommia. Tämä parantaa heidän asemaansa merkittävästi. Kun hallitus on korostanut sosiaaliturvassa toimeentulotuen asemaa, se on samalla tehnyt mahdottomaksi tuen varassa olevien parantaa asemaansa. Minun logiikkani mukaan tämä heikentää työllisyyttä ja on jo heikentänytkin.
Voittajia perustulossa olisivat pienipalkkaiset kokoaikatyötä tekevät, jotka saisivat samankaltaisen täydentävän tulonsiirron kuin osa-aikatyötä tekevät nyt saavat tai ainakin saivat ennen sovitellusta päivärahasta. (Minusta sovitellusta päivärahasta pitäisi poistaa ehto, että tekee korkeintaan 80 prosenttista työaikaa. Palkan voimakkaan alentumisen esimerkiksi paperitehtaan sulkeutuessa pitäisi riittää.)
Tämä vaikutus on tarkoitettu. Taloudellinen kehitys johtaa palkkaerojen kasvuun ja se on taas jo johtanut kaikkeen ikävään kuten Brexitiin, Trumpiin ja perussuomalaisiin. Pienipalkkaisia on tuettava, jotta kansa pysyisi edes kohtuullisesti yhtenäisenä. On minulla tähän tietysti myös ideologisia perusteita.
Perustulo tekee nykyistä markkinaehtoisemmista palkoista sosiaalisesti hyväksyttävämpiä, mikä taas parantaisi työllisyyttä.
Kun joidenkin henkilöiden tuottavuus on osaamista painottavassa nykymaailmassa matala, heidän työpanostaan on tuettava tai he eivät käy töissä lainkaan.
Kaksi tahatonta tulonjakovaikutusta jää. Niihin ei nykyoloissa ole oikein varaa. Opiskelijoilla perustulo olisi suurempi kuin opintoraha. Tämä on neutraloitavissa helposti lukukausimaksuilla, joista olisi paljon muutakin hyötyä.
Toinen ryhmä olisivat kotiäidit. Tähänkin keksitään keinot. Kotiäidit eivät maksa nyt eläkemaksuja, mutta saavat itselleen kuitenkin kansaneläkkeen. Entä jos laitettaisiin kotiäidit eläketurvan piiriin ja määrättäisiin heille sitä vastaava eläkemaksu?
Kuten sanottu, perustulomallini on varsin oikeistolainen. Myös Milton Friedman kannatti negatiivista tuloveroa. Oikeistolaista politiikkaa ajaa myös maamme hallitus, mutta sen yhteiskunnallinen insinööriosaaminen on vaatimatonta ja siksi sen hallituksen tekemiset tuottavat tahattomia negatiivisia seurauksia.
Aivan näin oikeistolaista kokonaisuutta en ole kuitenkaan esittämässä. Niukka perustulo tarvitsee tuekseen syypohjaisen sosiaaliturvan, esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan, vaikka se tekeekin järjestelmästä monimutkaisemman ja työläämmän. Sen maksamat korvaukset olisivat tietysti perustulon verran pienempiä, verotus tietysti huomioon ottaen. Työmarkkinat toimivat paremmin, jos ihmiset uskaltavat ottaa riskejä. Talouskin voi paremmin, jos ei tarvitse kerätä suurta puskuria pahan päivän varalle, vaan yhteiskunta tulee vastaan pahana päivänä.
Kun pohjalla on perustulo, työttömyysturvaan voisi liittyä huomattavasti ankarampi työn vastaanottovelvollisuuteen.
Minusta on oikein, että karenssin vaikutusta lievennetään perustulolla. Silloin ei tarvitse ottaa vastaan ihan mitä työtä tahansa. Enää ei nuoria naisia pakoteta karenssin uhalla yläosattomiksi tarjoilijoiksi tissibaareihin, mutta sellaistakin on tapahtunut. Mahdollisuus kieltäytyä alentavasta työstä on arvokas asia.
Ansiosidonnainen työttömyysturva ei saisi katketa heti, kun on kieltäytynyt ensimmäisestä mistä hyvänsä työtarjouksesta. Koulutus on kallista ja siksi koulutettujen pitää voida odottaa vähän aikaa osaamistaan vastaavan työtilaisuuden aukeamista.
En pysty suunnittelemaan täydellistä sosiaaliturvamallia, mutta uskon kuitenkin, että tältä pohjalta on kehitettävissä nykyhallituksen esityksiä parempi malli, joita pidän osoituksena heikosta yhteiskunnallisesta insinööritaidosta.
Vaikka esittämäni kokonaisuus on joidenkin mielestä oikeistolainen, se on parempi kuin se, mitä kohden ajaudumme.