Näkökohtia työelämän uudistuksiin (3): vain yksi tutkinto

Hal­li­tuk­sen excel-joukkue on keksinyt, että on koulu­tus­ra­ho­jen paras­ta käyt­töä, jos kukin opiskelee vain yhden tutkin­non. Päät­te­ly menee niin, että ensim­mäi­nen tutk­in­to nos­taa tulo­ja enem­män kuin sen päälle opiskel­tu toinen tutk­in­to, joten kan­nat­taa rahoit­taa se toinen tutk­in­to mah­dol­lisim­man mon­elle ja toista ei kenellekään.

Yleen­sä hal­li­tus ajat­telee vain yri­tys­ten etua, mut­ta tässä se on uno­hdet­tu kokon­aan. Laa­ja-alais­es­ti osaav­ista on hyö­tyä yri­tyk­sille, eivätkä mei­dän työ­markki­namme toi­mi niin, että tämä hyö­ty näky­isi kokon­aan  työn­tek­i­jän palka­s­sa. Maail­ma on muut­tunut niin mon­imutkaisek­si, ettemme pär­jää pelkästään putk­inäköisil­lä yhden alan osaa­jil­la. Juuri äsken valit­ti­in Kelan pääjo­hta­jak­si henkilö, jol­la on sekä juristin että lääkärin tutk­in­to. Tuhlausta?

Minus­ta nap­pik­oulu­tus sairaalan johta­jalle olisi lääkärin­tutk­in­to ja sen päälle tuotan­to­talousinsinöörin tutk­in­to. Sel­l­ainen säästäisi tutkin­non hin­nan moninkertaisesti.

Myön­nän, että on ole­mas­sa ongel­ma. On joukko ihmisiä,  jot­ka ovat niin ihas­tuneet opiske­li­jaelämään, että alka­vat lukea heti uut­ta tutk­in­toa, kun saa­vat edel­lisen valmi­ik­si, mut­ta nyt ammu­taan kär­pästä tykillä.

Pyrkimys on myös vaikeut­taa opiskelu­alan vai­h­toa. Se, minkä on 18- vuo­ti­aana valin­nut, siinä on pysyt­tävä, vaik­ka vali­ta osoit­tau­tu­isi virheeksi.

Tästä on vain puhei­ta eikä ole hal­li­tuk­sen esi­tys­tä,  mut­ta olen huo­man­nut, että mitä kum­mallisim­mat ajatuk­set voivat yllät­täen muut­tua hal­li­tuk­sen esi­tyk­sik­si, joten kom­men­toin var­muu­den vuok­si myös tätä.

Minä olen itse vai­h­tanut pääainet­ta. Meil­lä oli joskus val­ti­oti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa assis­tent­ti­ta­paami­nen. Siihen aikaan assis­tentin paik­ka oli hyvin halut­tu ja niihin valit­ti­in lähin­nä opiske­li­joista parhai­ta. Melkein kaik­ki oli­vat vai­h­ta­neet pääainet­ta tai peräti tiedekun­taa ja men­estyneet sen jäl­keen uudel­la alal­laan hyvin. Eri ainei­den välil­lä haahuilu ei ole tuh­laus­ta vaan erit­täin hyödyllistä.

Virhe oppi­aineen valin­nas­sa johtaa myös hyvin epä­mo­tivoituneisi­in työn­tek­i­jöi­hin, ellei virhet­tä voi korjata.

Hal­li­tus myös kaavailee, että ihmisen kuu­luu opiskel­la työu­ransa alus­sa ja tul­la sil­lä toimeen seu­raa­vat 45 vuot­ta. Kom­men­toin tätä seu­raavas­sa postauksessa.