Mika Maliranta katsoo pinnan alle

Mika Mali­ran­nan kir­ja Pin­nan alla on syksyn merkit­tävin talous­poli­it­ti­nen kir­ja, lähin­nä kos­ka se sanoo aivan muu­ta kuin muut sanovat. Kun muut kil­pail­e­vat siitä, kuka voiv­ot­telee parhait­en, Mali­ran­ta sanoo, että pin­nan alla tapah­tuu paljon, jota ei näe makroti­las­toista, ja edessämme on vah­van talouskasvun aika.

Tun­nus­tan, että Mali­ran­ta on suosikki­talousti­eteil­i­jäni, joten tätä tek­stiä kan­nat­taa lukea sitä taus­taa vas­ten. Mali­ran­nal­la näyt­tää ole­van aika saman­lainen maku talousti­eteil­i­jöi­den suh­teen kuin min­ul­la. Lop­un kiitok­sis­sa ovat mukana jok­seenkin kaik­ki suosikki­talousti­eteil­i­jäni. En nyt puhu aka­teemi­sista talousti­eteil­i­jöistä vaan niistä, jot­ka otta­vat akti­ivis­es­ti kan­taa talous­poli­it­tiseen keskustelu­un. Aal­to-yliopis­tos­ta tun­nen paljon hyviä ja arvostami­ani taloustieteilijöitä.

Kir­jan alku on voi tun­tua häm­men­tävältä. Suomen kasvunäkymät näyt­tävät hyvältä, kos­ka olemme viime vuosi­na jääneet niin paljon teknolo­gias­sa jäl­keen kil­pail­i­jois­tamme.  Mikä vahvu­us se jäl­keen jäämi­nen nyt oikein on?

Kyl­lä se on. Min­un oma käsi­tyk­seni vuo­teen 2008 päät­tyneestä ripeän talouskasvun syistä on yksinker­taisu­udessaan: muiden saavut­ta­man tek­nol­o­gisen edis­tyk­sen kiin­ni kuromi­nen ja maat­alouteen varas­toidun työvoiman val­jas­t­a­mi­nen tuotan­nol­liseen työhön.

Maatalouden liikaväestön siirtyminen tuottaviin ammatteihin

Aloi­tan jälkim­mäis­es­tä. Toisen maail­man­so­dan jäl­keen suuri enem­mistö suo­ma­lai­sista sai elan­ton­sa maa- ja met­sä­taloud­es­ta. Osu­us on nyt määritelmästä vähän riip­puen noin neljä pros­ent­tia, samal­la kun met­sää kaatuu enem­män ja maat­alous­tuotan­to on kas­vanut. Työn tuot­tavu­us maat­aloudessa on yli kym­menker­tais­tunut ja met­sänko­r­ju­us­sa liki satak­er­tais­tunut. Met­sänko­r­ju­us­sa syynä on teknolo­gia (jus­teereista met­säkoneisi­in), maat­aloudessa teknolo­gian (trak­torit ja leikku­upuimu­rit) ohel­la tilakoon kasvu. Väkeä oli liikaa tehot­tomas­sa pienvil­jelyssä, jos­sa olisi voitu olla tehokkaampia, jos maa­ta olisi ollut enem­män. Nyt on.

Tuot­tavu­us nousee kum­masti, kun kah­den hehtaarin pien­ti­lal­ta muute­taan kaupunki­in ja men­nään töi­hin tehtaaseen.

Maat­alousväestön määrä vähe­nee yhä, mut­ta enää ei siir­ry­tä mui­hin elinkeinoi­hin vaan eläk­keelle. Tämä tuot­tavu­u­den kom­po­nent­ti on siis käytet­ty lop­pu­un, joten ei ole ihme, että tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut. Hidas­tui se Japanis­sakin, kun maat­alouteen varas­toitu työvoima oli saatu valjastetuksi.

Pienenä vih­jeenä tuot­tavu­ut­ta tutkiville: pois­takaa maa- ja met­sä­talous sekä osoit­ta­jas­ta että nimit­täjästä, niin saat­te tuot­tavu­u­den kasvun maa- ja met­sä­talouden ulkop­uolel­la. Kuva näyt­tää aivan eri­laiselta. Vielä eri­laisem­mal­ta se näyt­tää, jos pois­tat­te myös vähit­täiskau­pan ja julkisen sek­torin. Huo­maat­te, ettei tuo­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen nyt niin kum­mallista olekaan.

Teknologian kiinni kurominen

Muiden saavut­ta­man teknolo­gian kiin­niot­tamista voi ver­ra­ta muiden avaa­maa lat­ua pitkin hiihtämiseen. Kun muut saadaan kiin­ni, joudu­taankin umpi­hankeen lat­ua avaa­maan. Tot­ta kai se sujuu hitaammin.

Nyt on huilat­tu 16 vuot­ta kun muut ovat men­neet eteen­päin. Taas on edessä hyvää lat­ua. Mali­ran­ta on oike­as­sa: tek­nol­o­gis­sa jäl­keen jäämi­nen ennus­taa kasvupyrähdys­tä tulevaisuudessa.

Pinnan alla muhii yllätys?

Mali­ran­ta on syven­tynyt yri­tysko­htaiseen talou­saineis­toon. Sen nojal­la hän väit­tää, että suo­ma­laiset yri­tyk­set panos­ta­vat nyt hyvin tutkimuk­seen ja tuoteke­hi­tyk­seen. Kaik­ki panos­tuk­set eivät tuo­ta toiv­ot­tua tulosta, mut­ta kaiken jär­jen mukaan osa tuottaa.

Lisäk­si hänen mukaansa yri­tys­ten kasvu­ra­hoi­tus alkaa olla nyt hyväl­lä tolal­la. Niin­pä turhaa alkaa olla pysyvä val­i­tus siitä, että yri­tyk­set eivät pysty kas­va­maan Suomes­sa, kos­ka suo­ma­laiset ovat niin köy­hiä, etteivät pysty kas­vavia yri­tyk­siä rahoittamaan.

Risto Murto näkee tilanteen toisin?

Varsin samanaikaises­ti ilmestyneessä kir­jas­saan Mik­si Suo­mi pysähtyi Var­man toim­i­tusjo­hta­ja Ris­to Mur­to arvioi asi­aa aivan toisin. Hänen mukaansa Suomes­sa on täl­lä vuo­sisadal­la kehit­tynyt seit­semän niin san­ot­tua yksis­arvista, mut­ta ne on kaik­ki myy­ty ulko­maille. Yksis­arvisil­la tarkoite­taan yri­tyk­siä, jot­ka ovat kooltaan kas­va­neet mil­jardilu­okkaan. Tiet­tyä hor­jun­taa on siinä, onko kyse yri­tyk­sen arvos­ta, liike­vai­h­dos­ta vai arvon­lisäyk­ses­tä, mut­ta isoista kuitenkin on kyse. Tosin, eikö Oura ole vielä suomalaisomistuksessa?

Ris­to Mur­to tun­tee yri­tys­ten rahoituk­sen hyvin. Hänen mukaansa yri­tys­ten alku­vai­heen rahoi­tus pelit­tää meil­lä, mut­ta kun han­ke osoit­tau­tuu hyväk­si ja sen pitäisi kas­vaa, riit­tävää rahoi­tus­ta ei Suomes­ta löy­dy. Puut­tuu ven­ture kap­i­tal­is­te­ja. Ehkäpä Mur­to halu­aa sanoa, että hänel­lä olisi kyl­lä rahaa, mut­ta hän ei saa käyt­tää sitä kasvuyri­tys­ten maail­man­val­loituk­seen, ja että tämän asian voisi korjata.

Jonkun pitäisi nyt rahoit­taa Ouran maail­man­val­loi­tus­ta, kos­ka muuten Sam­sung tulee ja tap­paa. Tai sit­ten Oura kan­nat­taisi myy­dä kuudel­la mil­jardil­la ulko­maille. Sen jäl­keen Suomes­sa olisi mukavasti pääo­maa, jota investoi­da kasvuyrityksiin.

Mali­ran­ta lataa pöytään hengästyt­tävän määrän dataa näke­myk­sen­sä tuek­si. Min­un pitäisi osa­ta analysoi­da tilas­to­ja, mut­ta nyt aineis­toa oli niin val­tavasti, että en osaa ottaa kan­taa asi­aan. Vaku­ut­taval­ta se kokon­aisu­udessaan vaikut­ti, vaik­ka muu­ta­man ker­ran vähän kohot­telin kulmakarvojani.

Tästä ja mon­es­ta muus­takin kir­jas­ta olisin toivonut, että kir­joit­ta­jal­la olisi ollut malt­tia kar­sia detal­je­ja ja käyt­tää enem­män aikaa yhteen­ve­toi­hin. Kaikkea mitä tietää ei kan­na­ta ker­toa luk­i­joille. Arvoste­len seu­raavak­si Atte Korholan kir­jan Yhdys­val­tain uskon­nol­lis­es­ta ääri­oikeis­tos­ta. Siinä tätä ongel­maa on vielä paljon enemmän.

Mali­ran­nan kir­ja on kuitenkin arvokas teko talousti­eteil­i­jältä. Mali­ran­ta voi hyvinkin olla oike­as­sa, joskaan tule­vaisu­ud­es­ta ei ole vielä sovittu.

Kir­ja ei sovi kuunneltavaksi.