43. Ruuhkamaksut

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Monis­sa kaupungeis­sa eri puo­lil­la maail­maa on otet­tu käyt­töön tietul­lit kaupunki­in tuleville. Tämä ei ole opti­maa­li­nen ratkaisu, mut­ta parem­pi kuin ei mitään – siis erään­lainen sec­ond best ‑ratkaisu sekin.

Lon­toos­sa kaupun­gin keskus­taan ajami­nen mak­saa 15 pun­taa eli noin 17 euroa päivässä. Tukhol­mas­sa per­itään ajanko­hdas­ta riip­puen eurosta neljään euroon kerta.

Kiin­teisi­in tul­li­ra­joi­hin perus­tu­vista ruuhka­mak­su­ista on help­po löytää viko­ja. On kohtu­u­ton­ta, että täysi mak­su menee muu­ta­man sadan metrin matkas­ta, joka vain sat­tuu alka­maan tul­li­ra­jan väärältä puolelta. Toinen ajaa samal­la mak­sul­la tul­li­ra­jan sisäl­lä usei­ta kilo­me­tre­jä. Mitään ei tarvitse mak­saa, jos mat­ka alkaa tul­li­ra­jan sisältä ja pysyy siel­lä. Kiin­teä tul­li­ra­ja syn­nyt­tää väk­isin ”rajan kirot” sen lähel­lä oleville toimin­noille. Pitäisi verot­taa tul­li­ra­jan sisäl­lä ajet­tu­ja kilo­me­tre­jä, mut­ta ne ovat ilmaisia, kun vain rajan ylit­tämien mak­saa. Jos tietul­lit per­itään vain pääteil­lä, syn­tyy houku­tus käyt­tää pikkuteitä, mikä vain lisää haittoja.

Autoilus­ta kaupun­gin sisäl­lä on aina hait­taa muille, mut­ta eri­tyisen herkil­lä alueil­la hait­ta on moninker­tainen. Tällekin erolle tietul­li­ratkaisu on sokea.

Näistä puut­teista huoli­mat­ta kiin­teisi­in tul­li­ra­joi­hin perus­tu­vat ruuhka­mak­sut ovat olleet men­estys. Yksikään ruuhka­mak­sun käyt­töön ottanut kaupun­ki ei ole niistä luop­unut, ei edes Oslo, jos­sa mak­sun piti olla väli­aikainen autoli­iken­net­tä palvel­e­van infran rak­en­tamisek­si. Tun­neli on valmis, mut­ta mak­sus­ta ei halut­tu luop­ua, kos­ka sen vaiku­tuk­set oli­vat niin myön­teiset. Ruuhkissa haaskat­tu aika on vähen­tynyt selvästi. Aikakus­tan­nus on kus­tan­nus siinä mis­sä rahanakin mak­set­tu. Jos ruuhkat rajoit­ta­vat autoilun määrää, jar­ru­tusen­er­gia menee hukkaan, mut­ta jos ruuhkien sijas­ta käytetään jar­runa mak­su­ja, rahoil­la voidaan tehdä jotain hyödyl­listä tai ne voi käyt­tää muiden vero­jen alen­tamiseen. Hin­ta on järkevämpi tapa säädel­lä niukku­ut­ta kuin jonotus.

Sähköau­to­jen yleistymi­nen lisää argu­ment­te­ja ruuhka­mak­su­jen puoles­ta. Sähköau­to on ainakin tois­taisek­si kallis han­k­in­ta, mut­ta kun se on ostet­tu, sille, joka pystyy lataa­maan auton­sa koton­aan pörssisähköl­lä, auton käyt­tö ei mak­sa juuri mitään. Onhan pörssisähkö ajoit­tain läh­es ilmaista. Mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan ilmaista autoilua vas­taan joukkoli­ikenne ei pysty kil­paile­maan mitenkään. Autoilu ei sil­loinkaan voi kas­vaa rajat­ta, vaan ruuhkat muo­dos­tu­vat rajoit­teek­si. Se on ratkaisu, jos­sa kaik­ki häviävät.  Tuol­loin joukkoli­iken­teel­lä on olta­va omat, tarkoin var­tioidut väylän­sä ja kaistansa, jot­ta edes jokin liikenne toimisi.

Seu­raa­va luku tästä

Kir­jan alku­un tästä.