30. ARA-asuntoja vai asumistukea?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

= = =

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tuk­i­jär­jestelmä, joka takaa verot­tomana asum­is­tuke­na seit­semän euroa kuus­sa asuin­neliötä kohden siihen oikeute­tu­ille. Kos­ka rahaa ei riitä kaikille tarvit­seville, vain osa asum­is­tukikelpoi­sista saisi sen. Perustei­ta, joil­la nuo onnekkaat valit­taisi­in, ei ker­rot­taisi julk­isu­u­teen, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää tapausko­htainen hark­in­ta. Kun asum­istuen on ker­ran saanut, oikeus siihen jatkuisi ikuis­es­ti, vaik­ka tulot kasvaisivat.

Tätä tuskin hyväksyt­täisi­in. Var­maankin vaa­dit­taisi­in niukko­jen tuki­ra­ho­jen jakamista tasais­es­ti kaikille tarvit­si­joille, eikä vain joillekin onnekkaille ja että tuki lop­puisi, kun tulot kas­va­vat tarpeeksi.

Talousti­eteil­i­jät vas­tus­ta­vat läh­es yksimielis­es­ti ARA-asun­to­jen ja HITAS-asun­to­jen rak­en­tamista. Pien­i­t­u­lois­t­en ja eri­tyis­es­ti pien­i­t­u­lois­t­en lap­siper­hei­den asum­ista tulee tukea, mut­ta asum­is­tu­ki on siihen parem­pi väline. Se menee selvästi parem­min maali­in, jos tarkoituk­se­na on tukea pienituloisia.

Asumisen tukimuo­to­ja on Suomes­sa tutkit­tu yllät­tävän vähän siihen näh­den, kuin­ka paljon asi­as­ta käy­dään keskustelua. Tukeudun tässä Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan  VATT:n keskustelusar­jas­sa julka­isu­un Who Ben­e­fits from Pub­lic Hous­ing vuodelta 2015[1]. Sen aineis­to on jo yli kymme­nen vuot­ta van­haa. Uut­ta tutkimus­ta tarvit­taisi­in, kos­ka tilanne saat­taa olla jo nyt toinen.

Eero­la ja Saari­maa kut­su­vat markki­navuokran ja ARA-vuokrien ero­tus­ta vuokrasäästök­si ja ver­ta­si­vat sitä asum­is­tu­keen. Jos tarkoituk­se­na on kohdis­taa tuki pien­i­t­u­loisille, asum­is­tu­ki menee paljon parem­min maali­in kuin ARA:n vuokrasäästö. Asum­istues­ta 66 pros­ent­tia kohdis­tuu kahdelle alim­malle tulode­si­ilille, ARAn tuo­mas­ta vuokrasäästöstä vain 34 %. ARA:n tuot­ta­mas­ta vuokrasäästöstä menee peräti 22 % koti­talouk­sille, joiden tulot ylit­tävät medi­aan­i­t­u­lot. Asum­is­tukea tälle joukolle ei päädy. Vain joku nopeasti vauras­tunut voi saa­da vähän aikaa asum­is­tukea, kos­ka tuen tarve tark­iste­taan ker­ran vuodessa.

Uusin inno­vaa­tio on, että ARA-asun­non vuokra­sopimuk­sen voi siirtää eteen­päin lap­silleen tai oikeas­t­aan kenelle vain, kun ottaa tämän luok­seen asumaan ennen kuin muut­taa itse pois. Uusi asukas saa huoneen­vuokralain nojal­la vuokra­sopimuk­sen nimi­in­sä ilman tulo­jen tarkas­tus­ta. Tilas­tois­sa tämä ei vielä näy, kos­ka inno­vaa­tio on uusi. Jos käytän­tö saa jatkua, se tulee vaikut­ta­maan huo­mat­tavasti van­ho­jen ARA-asun­to­jen asu­jaimis­toon parhail­la alueilla.

Asum­is­tu­ki näkyy val­tion ja osit­tain kun­tien menoina, kun taas vuokrasäästö ei näy menoina mis­sään. Ilmaista rahaa ei kuitenkaan ole. Vuokrasäästö näkyy menetet­ty­inä tuloina, mikä on aivan sama asia. Tulee yhtä kalli­ik­si mak­saa koti­taloudelle asum­is­tukea 500 €/kk kuin tar­jo­ta hänelle vuokra-asun­to, jon­ka vuokra 500 €/kk alle markkinavuokran.

Asum­is­tukea vas­taan on esitet­ty, että se tulee kalli­ik­si, nos­taa vuokria eikä sil­lä voi ehkäistä seg­re­gaa­tio­ta. Mikään näistä väit­teistä ei pidä paikkaansa.

On mon­een ker­taan selvitet­ty, ettei asum­is­tu­ki nos­ta merkit­tävästi vuokria. Se nos­taa niitä samal­la mekanis­mil­la kuin palkanko­ro­tuk­set, mut­ta ei sen enem­pää, kos­ka tuki ei tosi­asi­as­sa riipu vuokran suu­ru­ud­es­ta. Jos kalli­im­paan asun­toon saisi korkeam­paa tukea kuin halvem­paan, se lisäisi asun­tokysyn­tää ja nos­taisi sitä kaut­ta vuokria. Keskustelus­sa sekoit­tuu usein toimeen­tu­lotuen kaut­ta mak­set­tu asumisen tuki, jos­sa tuki todel­la on sitä suurem­pi mitä korkeampi on vuokra. Se todel­lakin nos­taa vuokria.

Tietysti asum­is­tu­ki nos­taa markki­navuokria ver­rat­tuna siihen, että pieni­palkkaiset asum­istuen saa­jat katoaisi­vat kokon­aan asun­tomarkki­noil­ta jon­nekin syr­jäseudulle kauas työ­paikoista. Jos ole­tamme asun­tokan­nan kiin­teäk­si ja varaamme siitä mil­lä taval­la hyvän­sä osan pien­i­t­u­lois­t­en käyt­töön, muiden käyt­töön jää vähem­män asun­to­ja ja hei­dän mak­samansa markki­navuokra nousee.

Olen­naista on, nos­taako asum­is­tu­ki markki­navuokria enem­män vai vähem­män kuin samo­jen ihmis­ten tukem­i­nen ARA-asun­to­jen kaut­ta. Tämä taas riip­puu siitä, tule­vatko ARA-asun­not muiden asun­to­jen lisäk­si vain niiden tilalle.

Jos ARA-asun­not tuli­si­vat muiden asun­to­jen lisäk­si, ne lisäi­sivät asun­to­jen tar­jon­taa ja jopa alen­taisi­vat markki­navuokria. Näin oli kauan sit­ten ja saat­taa yhä olla jos­sain päin maa­ta. Helsingis­sä ARA-asun­not kil­pail­e­vat samoista ton­teista ja raken­nuska­p­a­siteetista, joten ne tule­vat sik­si muiden asun­to­jen tilalle. Laman olois­sa 1990-luvul­la vähän aikaa ARA-tuotan­to oikeasti lisäsi asun­to­tuotan­toa, kos­ka muu tuotan­to pysähtyi kuin seinään, mut­ta sen jäl­keen tont­tien varaami­nen ARA-asun­noille on ollut pois muus­ta rak­en­tamis­es­ta.  ARA-asun­to­jen tuotan­to on jopa vähen­tänyt asun­to­tuotan­non kokon­ais­määrää, sil­lä ton­tin saat­u­aan ne ovat toteu­tuneet muu­ta rak­en­tamista hitaam­min. On ollut vaikea löytää niiden rak­en­ta­jik­si hin­tara­jat hyväksyviä rakennusliikkeitä.

Kun osa asun­tokan­nas­ta varataan ARA-asukkaille, muille jää asun­to­ja vas­taavasti vähem­män. Tämä nos­taa markki­navuokria yhtä paljon kuin jos ARA-asukkaat olisi asutet­tu asum­istuen avul­la markki­nae­htoisi­in asun­toi­hin. Itse asi­as­sa ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa vuokria vähän enem­män, kos­ka yksi ARA-poli­ti­ikan tavoit­teista on ehkäistä ahdas­ta asum­ista. ARA-asukkaat asu­vat keskimäärin selvästi väl­jem­min kuin asum­istuen turvin yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa asu­vat, joten muiden käyt­töön jää vähem­män asun­topin­ta-alaa. ARA-asun­not nos­ta­vat jopa markki­navuokria siis hie­man enem­män kuin asumistuki.

ARA-asun­not eivät myöskään osal­lis­tu yhtä paljon uusien aluei­den infra­struk­tu­urin rak­en­tamiseen, kos­ka ne mak­sa­vat ton­teista vähem­män. Sekin vähen­tää asun­to­tuotan­toa, riip­puen tietysti kaupun­gin omak­sumas­ta politiikasta.

Entä seg­re­gaa­tio? Jos vähä­varais­ten asum­ista tue­taan asum­istuel­la, asukkaal­la on kan­nustin asua hal­val­la. Asum­is­tu­ki kat­taa korkein­taan 70 pros­ent­tia menoista. Lisäk­si hyväksyt­tävät enim­mäisvuokrat ovat paljon alle käyvän vuokrata­son. Sen yli menevä vuokra jää kokon­aan asukkaan mak­set­tavak­si. Niin­pä pien­i­t­u­loisil­la on kan­nustin muut­taa halvoille asuinalueille, minkä voi tietysti olet­taa lisäävän sosi­aal­ista eriy­tymistä. ARA-asun­to­ja voi sijoit­taa myös hyvä­tu­lois­t­en asuinalueille. Näin ollen ARA-poli­ti­ik­ka voi ainakin peri­aat­teessa lievit­tää segregaatiota.

Yllä maini­tun Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan tutkimuk­sen mukaan asia kuitenkin on tai ainakin oli 2010-luvun alus­sa päin­vas­toin. He tutki­vat mil­lai­sis­sa kaupungi­nosis­sa asui­v­at kah­teen alimpaan tulode­si­ili­in kuu­lu­vat per­heet toisaal­ta ARA-asunois­sa ja toisaal­ta asum­istuen turvin yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa. Tulos oli yllät­tävä. ARA-asun­not näyt­tivät keskit­tävän pien­i­t­u­loisia mata­lan keski­t­u­lon kaupungi­nosi­in paljon enem­män kuin asum­i­nen asum­istuen varas­sa yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asunnoissa.

Kaupungi­nosan keskimääräi­nen tulota­so ARA-talois­sa asu­vien pien­i­t­u­lois­t­en kohdal­la oli 10 % alem­pi kuin oli kaupungi­nosan keskimääräi­nen tulota­so samaan tulolu­okkaan kuu­luvil­la asum­is­tukea saav­il­la vapaara­hoit­tei­sis­sa vuokra-asun­nois­sa asuvil­la. Ainakin sil­loin ARA-asun­not keskit­tivät köy­hiä köy­hien joukkoon asum­is­tukea enem­män eli aiheut­ti­vat siis enem­män seg­re­gaa­tio­ta. Tämä saat­taa olla seu­raus­ta van­hoista syn­neistä. Aiem­min­han ARA-asun­not keskitet­ti­in omi­in kaupungi­nosi­in­sa. Nyt kymme­nen vuot­ta myöhem­min asia voi jo olla toisin. Sik­si tämä tutkimus kan­nat­taisi uusia.

Seg­re­gaa­tio­ta on myös ARA-kan­nan sisäl­lä. Eerolan ja Saari­maan paperin mukaan mui­ta parem­pit­u­loiset ARA-asukkaat asu­vat keskimäärin parem­pit­u­loisil­la alueil­la. Ole­tan tämän johtu­van toisaal­ta siitä, että he pyrkivät alun perin parem­mille alueille ja jos ovat sel­l­aiselle päässeet, eivät tulo­jen noustes­sa muu­ta asun­nos­taan pois toisin kuin ne, jot­ka ovat saa­neet ARA-asun­non sosi­aalis­es­ti leima­tus­ta kaupungi­nosas­ta.  Tämä on sikäli kiusalli­nen asia, että suurin vuokrasäästö kohdis­tuu kalli­il­la alueil­la asuville ja siis mui­ta keskimäärin parem­pio­saisille ARA-asukkaille.

Osa seg­re­gaa­tios­ta on taloko­htaista eikä siitä pääse nykyisel­lä ARA-poli­ti­ikalla mitenkään. Kun raken­netaan erik­seen asun­not pien­i­t­u­loisille, pien­i­t­u­lois­t­en kanssa samas­sa talos­sa asuu vain pien­i­t­u­loisia, vaik­ka talo olisi hyvä­tu­loiselle alueel­la. Talon ja rap­pukäytävän tasol­la eri tulolu­okki­in kuu­lu­vat sekoit­tuvat paljon parem­min yksi­ty­isil­lä vuokra­markki­noil­la. En tiedä onko tämä väistämätön ARA-poli­ti­ikan piirre vai johtuuko se vain hallinnol­lis­es­ta köm­pe­lyy­destä, joka pakot­taa rak­en­ta­maan eril­lisiä ARA-talo­ja sekat­alo­jen sijaan.

Sinän­sä mikään ei estäisi toim­i­mas­ta seg­re­gaa­tio­ta vas­taan eriyt­tämäl­lä asum­istuen kor­vaa­mat ylim­mät vuokrat kaupungi­nosit­tain niin, että tuki olisi suurem­pi kalli­im­mil­la alueil­la. Suures­sa yleisössä tämä voisi herät­tää vasta­lau­sei­ta. Pahek­su­taan­han nytkin sitä, että jotkut asum­istuen saa­jat asu­vat hyvä­mainei­sis­sa kaupungi­nosis­sa. Ei tämä kutenkaan olisi sen kum­mem­paa kuin rak­en­taa ARA-asun­to­ja kalli­ille alueille.

Taval­laan­han näin olikin, kun asum­is­tu­ki kor­vasi kalli­impia asun­to­ja Helsingis­sä kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la. Hal­li­tus alen­si Helsin­gin asum­istuen ylim­mät kor­vat­ta­vat vuokrat samalle tasolle muun pääkaupunkiseudun kanssa — Huono jut­tu helsinkiläisille, mut­ta hyvä jut­tu Helsin­gin kaupun­gin taloudelle: onhan toimen­pide omi­aan häätämään pien­i­t­u­loisia Helsingistä muualle Helsin­gin seudulle. Seg­re­gaa­tio­ta se pahentaa.

Seu­raa­va luku tästä

Kir­jan alku­un tästä

[1] Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa: Who ben­e­fits from the Pub­lic Hous­ing, VATT work­ing papers 68, 2015.