Markkinaehtoinen pysäköinti säästäisi kymmeniä miljoonia vuodessa

Palaan vielä ker­ran pysäköin­ti­in. Yritän seu­raavas­sa ker­toa, mik­si markki­namekanis­mi tuot­taisi pysäköin­ti­in paljon järkeväm­män ja ennen kaikkea halvem­man ratkaisun kun nykyi­nen normio­h­jaus ja mik­si se tek­isi Helsingistä parem­man paikan asua. Kysymys on huo­mat­tavas­ta rahamäärästä. Vuosit­tain voisi säästyä kym­meniä miljoo­nia euroja.

Helsingis­sä oli vuo­den lop­ul­la rek­isteröi­tynä 339400 autoa, joista liiken­nekäytössä oli 253 000. Lop­ut 76 400 autoa ovat pois­sa liiken­nekäytöstä, siis ”sei­so­mas­sa”. Pysäköin­ti­ti­laa ajoy­hteyksi­neen tarvi­taan autoa kohden noin 30 neliötä, joten nuo 340 000 autoa tarvit­se­vat parkki­ti­laa noin tuhat hehtaaria eli kymme­nen neliök­ilo­metriä. Pelkästään nuo sei­so­mas­sa ole­vat autot tarvit­se­vat pysäköin­ti­ti­laa kak­sisa­taa hehtaaria. Jos autoa käytetään työ­matkoi­hin, se tarvit­see toisen pysäköin­tipaikan työ­paikan luona. Kaupunki­maa on kallista ainakin vai­h­toe­htoiskus­tan­nus­mielessä eli siis sitä ajatellen, mihin sitä maa-alaa voisi muuten käyttää.

Suu­ru­us­lu­okas­ta ker­too jotain se, että jos tuhat hehtaaria peit­et­täisi­in kolmik­er­roksisil­la raken­nuk­sil­la, niis­sä mah­tu­isi asumaan 750 000 henkeä. Tämä on tarkoitet­tu vain suu­ru­us­lu­okan kuvaamiseen. Pysäköin­tiken­tille ei voi rak­en­taa talo­ja niiden koko lev­ey­deltä, ja osa autopaikoista on talo­jen alla ja pysäköintiluolissa.

Sei­so­mas­sa ole­vien auto­jen määrä tun­tuu isol­ta. Syynä var­maankin on tilas­toin­nin ajanko­h­ta eli vuo­den­vai­hde, jol­loin suuri määrä kesäau­to­ja on pois­sa liikennekäytöstä.

Haaskaus­ta aiheut­taa pait­si se, että pakote­taan rak­en­ta­maan pysäköin­tipaikko­ja enem­män kuin niille on kysyn­tää, myös jäykkä määräys toteut­taa pysäköin­ti (yleen­sä) oma­l­la ton­til­la, vaik­ka halvem­pia ratkaisu­ja olisi tarjolla.

Ääries­imerk­ki tästä oli kaavamääräys Kata­janokalla entisen Kirkko­hal­li­tuk­sen talon kohdal­la, joka muutet­ti­in toimis­tokäytöstä asun­tokäyt­töön. Sille määrät­ti­in autopaikkavelvoite, joka ylit­ti roimasti autoti­hey­den ympäröivis­sä kort­teleis­sa. Paikko­ja ei sen­tään määrät­ty tehtäväk­si ole­mas­sa ole­van talon alle vaan kadun alle ton­tin eteen. Yhden paikan hin­naksi tuli 150 000 euroa. Parin­sadan metrin päässä Kata­janokankadul­la oli tyhjyyt­tään kumi­se­va auto­hal­li, jos­ta paikko­ja olisi voin­ut ostaa mur­to-osahin­nal­la. Ton­tin arvo nousi paljon, kun raken­nuk­set muutet­ti­in asun­noik­si. Ymmär­rän kaavoitushyö­dyn leikkaamisen kaupungille, mut­ta en sen tuhoamista. Protestoin tätä aikanaan puheen­vuorossani kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Har­mit­taa, etten tehnyt siitä näkyväm­pää vastalausetta.

Alueet sopivat eri ihmisille

Maa on Helsin­gin kan­takaupungis­sa kallista ja sen mukana asun­not. Niin­pä las­ten vaa­ti­mat lisäneliöt tule­vat kalli­ik­si. Moni per­he muut­taa las­ten vuok­si naa­purikun­ti­in ja lähiöihin.

Samoin pysäköin­nin vaa­ti­ma tila on kan­takaupungis­sa olen­nais­es­ti kalli­im­paa kuin lähiöis­sä. Jos pysäköin­ti olisi markki­nae­htoista, tämä pakot­taisi autoa tarvit­se­van pohti­maan, onko kan­takaupun­ki hänelle oikea paik­ka asua. Tämä ei ole sen kum­mallisem­paa kuin että lap­siper­hei­den on harkit­ta­va asum­is­taan kantakaupungissa.

Autoa tarvit­se­valle kallis autopaik­ka merk­it­sisi lisähin­taa kan­takaupungis­sa asumiselle. Lisähin­ta pysäköin­nistä olisi kuitenkin selvästi pienem­pi kuin lisähin­ta asun­nos­ta ver­rat­tuna asumiseen lähiössä tai lisähin­ta lapsen tarvit­se­mas­ta ylimääräis­es­tä huoneesta. Vas­taavasti syn­ty­isi säästöä, kun jär­jet­tömän kalli­ita autopaikko­ja raken­net­taisi­in vain kysyn­tää vas­taavasti. Lisähin­taa kallis pysäköin­ti tuot­taa nytkin, mut­ta se ei koidu autoil­i­jan itsen­sä maksettavaksi.

Tässä ei olisi mitään uut­ta, sil­lä val­taosa kan­takaupungista on raken­net­tu ennen autois­tu­mista eikä taloy­htiöil­lä ole ollut autopaikkavelvoitet­ta. Mekanis­mi on toimin­ut. Tiivi­in ratikkakaupun­gin alueel­la autot­to­mia ruokakun­tia on paljon ver­rat­tuna hal­van pysäköin­nin alueisi­in lähiöis­sä, vaik­ka esimerkik­si Töölössä asukkaiden tulota­so on korkea lähiöi­hin ver­rat­tuna. Oheinen kuva on kaa­p­at­tu Sameli Sivosen twit­ter-viestistä. En löytänyt uudem­paa, mut­ta nämä tilas­tot eivät muu­tu kovin nopeasti.

Van­ho­ja kiin­teistöjä autopaikkavelvoite ei koske, mut­ta kun alueelle raken­netaan uusi talo, sen on raken­net­ta­va autopaikat, mak­soi mitä maksoi.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että jopa rikkaiden kokoomus­lais­ten Töölössä ylivoimainen enem­mistö asun­tokun­nista on autot­to­mia. He val­it­se­vat siis mielu­um­min asumisen kan­takaupungis­sa kuin auton.

Kuulen korvis­sani vas­taväit­teen: töölöläis­ten on pakko olla autot­to­mia, kos­ka autoa ei voi pysäköidä mihinkään. Näin eräs yrit­täjäkin luuli ja rak­en­si suuren auto­hallin hotel­li Crowne Plazan alle. Se osoit­tau­tui kalli­ik­si virheek­si. Kysyn­tää paikoille ei ollut. Ani­har­va kat­soi tarvit­se­vansa autopaikkaa niin paljon, että oli valmis mak­samaan edes melko kohtu­ullista hin­taa lämpimästä autopaikas­ta. Samal­la taval­la kävi Kata­janokalla, jonne raken­net­ti­in ulos vuokrat­tavia paikko­ja Kata­janokankadulle. Eivät nekään men­neet kau­pak­si. Oli­vat mielu­um­min ilman autoa.

Autopaik­ka ei siis ole hin­tansa arvoinen edes rikkaiden Töölössä. Jos töölöläiset ja kata­janokkalaiset eivät arvos­ta autopaikkaa niin paljon, että oli­si­vat valmi­it mak­samaan siitä kus­tan­nuk­sia vas­taavasti, mik­si jonkun muun pitäisi mak­saa siitä hei­dän puolestaan?

Autopaikan hin­ta on ruu­tukaa­va-alueel­la osa­puilleen 50 000 euroa, kun maan hin­ta las­ke­taan vai­h­toe­htoiskäytön mukaan. Kus­tan­nuk­sia vas­taa­va vuokrata­so siitä olisi noin 250- 300 euroa kuus­sa. Lähiöis­sä se olisi vähem­män kuin kymme­ne­sosan tästä. Autopaik­ka on kan­takaupungis­sa siis selvästi autoa kalli­impi. Tosin se on investointi­na pitkäikäisem­pi. Pitkäikäisyys tosin riip­puu siitä, kuin­ka nopeasti meren­pin­ta nousee.

Lähiöis­sä autopaik­ka on siis läh­es ilmainen siihen ver­rat­tuna, mitä sen rak­en­t­a­mi­nen mak­saa tiheästi asu­tus­sa kan­takaupungis­sa. On tosin filosofinen kysymys, mikä oli autopaikan vai­h­toe­htoiskus­tan­nus sil­loin kun lähiöt raken­net­ti­in. Mauno Koivis­to piti tuol­loin vaa­dit­tua autopaikkamäärää virheenä ja sanoi sen tekevän lähiöistä niin har­vaan asut­tu­ja, että kaikkialle on pitkä mat­ka ja autos­ta tulee vält­tämät­tömyys. Nyt har­mit­telemme arvokkaan maan haaskau­tu­mista van­hois­sa lähiöis­sä ja niiden heikkoa palve­lu­ta­soa. Oli miten oli, siel­lä ne paikat ovat ole­mas­sa, eikä niitä kan­na­ta hin­noitel­la tyhjiksi.

Jos Jätkäsaa­res­sa autopaikat olisi kaavoitet­tu maan­pääl­lisik­si parkkiken­tik­si samal­la taval­la kuin lähiöis­sä, asukas­määrää olisi joudut­tu pienen­tämään 60 pros­en­til­la. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus maan­pääl­liselle autopaikalle olisi vielä paljon korkeampi kuin luo­la­paikan 50 000 euroa, kun ote­taan huomioon menete­tyn asun­to­ton­tin arvo.

Jätkäsaaren tule­va asukasluku on noin 21 000. Heitä varten kaupun­ki määrää rak­en­ta­maan 6 000 kallista autopaikkaa, yhteishinnal­taan siis noin 300 miljoon­aa euroa. Myös työ­paikko­jen ääreen raken­netaan autopaikko­ja, mut­ta niitä tämä kir­joi­tus ei koske, kos­ka niiden rak­en­t­a­mi­nen on vapaae­htoista. Niitä siis raken­netaan kysyn­tää vas­taavasti, kuten tässä kir­joituk­ses­sa suositel­laan raken­net­tavak­si myös asun­to­jen yhteyteen.

Se, että aikanaan vaa­dit­ti­in niin paljon autopaikko­ja, tarkoit­taa, että hal­paa autopaikkaa arvosta­va löytää kyl­lä itselleen asun­non Helsingistä.

Korostan vielä, että kun sanon, ettei kaupun­gin pitäisi määrätä asun­toy­htiöitä rak­en­ta­maan autopaikko­ja enem­pää kuin ne halu­a­vat, en sano, ettei autopaikko­ja saisi rak­en­taa. Saisi rak­en­taa aivan niin paljon kuin halu­aa. Niitä syn­ty­isi kysyn­tää vas­taavasti, mut­ta muut asukkaat eivät jou­tu­isi mak­samaan niistä asun­to­jen­sa hinnassa.

Puut, asukkaat ja autot

Helsin­gin Sanomat on antanut use­aan otteeseen tilaa väit­teelle, että ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta vaatii pui­ta asu­tuk­sen keskelle kaupungeis­sa. Tässä sekoite­taan ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta siihen sopeu­tu­miseen. Ilmas­ton­muu­tok­sen kannal­ta on aivan sama mis­sä puu kas­vaa. Sitä ajatellen tiivis asu­tus on vain hyvä asia. Sipoos­sa jää asukas­ta kohden maa­ta asu­tuk­sen alle kymme­nen ker­taa enem­män kuin Töölössä. Jos puut saisi­vat vali­ta, ne kan­nat­taisi­vat ihmis­ten sul­lomista asumaan mah­dol­lisim­man tiheästi.

Sen sijaan ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mises­sa ja uuvut­ta­van hel­teen tor­jun­nas­sa on hyö­tyä viilen­tävistä puista asu­tuk­sen keskel­lä. Muu­ta Euroop­paa ajoit­tain vaivaavia yli 40 asteen hel­teitä ei tosin Suomes­sa esi­in­ny, mut­ta puut ovat kivo­ja noin muutenkin.

Tiivi­is­sä kaupungis­sa jää maa­ta pysäköin­nin alle enem­män kuin talo­jen alle, ellei pysäköin­tiä toteuteta pysäköin­ti­halleis­sa talo­jen alla, jol­loin se on taas hyvin kallista. Nyky­isin suosi­taan avoimien parkkikent­tien sijas­ta betonikan­sia, joiden pääl­lä on talon piha ja alla autot. Puiden kannal­ta betonikan­si on ratkaisu­ista huonoin. Parkkiken­tälle voidaan sen­tään istut­taa pui­ta sinne tänne auto­jen joukkoon, betonikan­nel­la eivät puut kas­va. Parkkikent­tä ei taas sovi las­ten leikkipaikaksi.

Niin­pä jos päätämme, että tiet­ty määrä pui­ta on olta­va, joudumme val­it­se­maan, kumpia on vähem­män, asukkai­ta vai autoja.

Markki­nat ratkaiskoon.  Jos on valit­ta­vana, käytetäänkö maapo­h­jaa asun­to­jen vai pysäköin­nin tarpeisi­in, pitäisi tehdä niin kuin yhteiskun­nal­la yleen­säkin tehdään: antaa markki­noiden ratkaista. Jos maa-alas­ta mak­se­taan pysäköin­nis­sä enem­män kuin asun­toina, annet­takoon alue autoille, muus­sa tapauk­ses­sa asun­noille. Töölön  ja Kata­janokan koke­musten perus­teel­la veikkaisin, että asun­not voittavat.

Markkinat ratkaiskoon myös autopaikkojen sijainnin

Yllä sanoin, että autopaik­ka kan­takaupungis­sa mak­saa osa­puilleen 50 000 euroa. Se on keskiar­vo. Todel­li­nen hin­ta riip­puu huo­mat­tavasti siitä, mihin autopaikat sijoite­taan. Mitä keskem­mäl­lä asuinaluet­ta paikat ovat, sitä suurem­pi vai­h­toe­htoiskus­tan­nus niil­lä on. Pysäköin­ti­ta­lo alueen laidal­la tai muuten asumiseen sopi­mat­toma­l­la ton­til­la tulee paljon halvem­mak­si kuin alueen parhaal­la ton­til­la. Jos pysäköin­ti olisi markki­nae­htoista, autopaik­ka aivan kodin vier­essä olisi selvästi kalli­impi kuin autopaik­ka vähän syr­jem­mäl­lä. Joku tarvit­see autoa päivit­täin ja toinen viikoit­tain tai harvem­minkin. Alueen toimivu­ut­ta laidal­la tai alueen ulkop­uolel­la ole­vat paikat heiken­täi­sivät olen­nais­es­ti vähem­män kuin sen keskeltä tilaa vievät. Hyvä sijain­tipaik­ka pysäköin­ti­talolle olisi esimerkik­si toim­imi­nen melu­muu­ri­na vaikka­pa Lah­den­väylää tai junarataa vas­ten. Täl­laisen paikan hin­ta olisi ehkä noin 15 000 euroa. Iso säästö siis.

Jos pysäköin­ti­ta­lo jou­tu­isi mak­samaan ton­tis­taan yhtä paljon kuin viere­inen asun­to­ta­lo, niihin raken­net­taisi­in var­maankin hissit autoille tilaa vievien ramp­pi­en tilalle.

Se, että autopaik­ka on muu­ta­man sadan metrin käve­ly­matkan päässä ei ole sen ihmeel­lisem­pää kuin se, että har­val­la on metropy­säkkikään aivan oven edessä.

Aiem­mas­sa postauk­ses­sa ker­roin bel­gialais­es­ta Kor­trijkin kaupungista, jos­sa pysäköin­ti oli kaupun­gin ulkop­uolel­la. Se teki kaupungista paljon asut­tavam­man. Asioin­tipysäköin­tiä varten oli 30 min­uutin paikkoja.

Hel­poin­ta olisi, että kul­lakin alueel­la toimisi alueelli­nen pysäköin­tiy­htiö, joka voisi ostaa omis­tuk­seen­sa myös talo­jen kel­lari­in laite­tut paikat. En pitäisi hyvänä, että tämän yhtiön osakkaina oli­si­vat paikalliset taloy­htiöt, jot­ta ei tulisi houku­tus­ta pan­na niitä pääomit­ta­maan pysäköin­tiy­htiön tap­pi­oi­ta. Alueen asukkaat voisi­vat halutes­saan tul­la yhtiön osakkaiksi.

= = = = =

Kiin­teä autoaikanor­mi tulee jär­jet­tömän kalli­ik­si. Siinä menetetään kym­meniä miljoo­nia euro­ja vuodessa hyv­in­voin­ti­tap­pi­ona. Markki­nae­htoinen pysäköin­ti säästäisi val­tavasti ja saisi toim­i­maan järkevämmin.

Ker­rat­takoon vielä, että sel­l­ainenkin, joka tarvit­see autoa sil­loin täl­löin, voisi pää­tyä käyt­tämään oman auton sijas­ta vuokrat­tua autoa, yhteiskäyt­töau­toa tai vaik­ka tak­sia sen sijaa,n että mak­saa autopaikas­taan 250 euroa kuus­sa – tai mak­sat­taa sen naapureillaan.