Uskon työelämän kehittyvän siihen suuntaan, että vähän ammattitaitoa vaativa perustyö vähenee, koska se on helposti automatisoitavissa, ja pysyvä kokoaikatyö saa tehdä tilaa osa-aikatyölle ja lyhyille työsuhteille. Erityisesti palvelualoilla asiakkaat eivät suostu käyttämään palveluja tasaisesti klo 8–16 eivätkä ylipäätään tasaisesti. Projektiluontoiset työtehtävät lisääntyvät suhteessa tasaiseen tuotantoon. Tehdaskin työllistää eniten väkeä sen rakennusaikana.
Pääsääntöisesti tuottavuuserot rahassa mitattuna kasvavat. Julkisella sektorilla työn tuottavuus esimerkiksi hoitoaloilla on vähän eri asia, mutta yksityisellä sektorilla, erityisesti palveluissa, tuottavuutta mitataan sillä, paljonko asiakas on valmis maksamaan.
On myös niin, että työuran aikana oman työpanoksen arvo työmarkkinoilla voi muuttua – sekä nousta että laskea. Osaaminen, joka oli ennen hyvinkin haluttua, voi menettää merkityksensä teknologian muuttuessa tai vaikka kansainvälisen työnjaon muutosten takia. Sosiaalinen liikkuvuus lisääntyy myös elinkaaren aikana.
Minun silmissäni tämä kaikki tarkoittaa, että palkkojen pitäisi määräytyä enemmän markkinoilla ja vähemmän tuloehtisopimuksilla.
Toimivat työmarkkinat suojaavat palkansaajaa
Tähän teen heti poikkeuksen. Kasvukeskusten ulkopuolella ei ole toimivia työmarkkinoita. Yksittäisellä työnantajalla on kohtuuton monopolivoima. Siellä työehtosopimusten taulukkopalkat ovat todella tarpeeseen.
Useimmilla aloilla kasvukeskuksissa todelliset palkat ovat pääsääntöisesti taulukkopalkkojen yläpuolella. Ne siis määräytyvät markkinaehtoisesti jo nyt.
Tosin sopimuskorotukset koskevat näitäkin palkkoja. Se on asia, josta kannattaisi päästä eroon.
Palkansaajajärjestöt väittävät, että sopimuskorotusten ansiosta kasvukeskuksissakin palkat nousevat. En oikein usko, että he uskovat tähän itsekään, vaan haluavat vain perustella omaa tarpeellisuuttaan. Jos markkinat ovat nostaneet palkat taulukkopalkkojen yläpuolelle, miksi ne eivät myös pitäisi niitä siellä?
Minä väitän, että käytäntö, jossa sopimuskorotukset koskevat myös taulukkopalkkojen yläpuolella olevia palkkoja, laskee käytännön palkkoja eikä nosta niitä, minkä lisäksi ne vahingoittavat merkittävästi työmarkkinoiden toimintaa. Onhan selvää, että yrittäjä on varovainen nostaessaan palkkoja yli sopimusten, jos joutuu maksamaan kilpailijoitaan korkeampia palkkoja hamaan ikuisuuteen.
Palkkojen pitäisi ohjata kysyntää ja tarjontaa kuten hintojen hyödykemarkkinoilla
Parantaisi työmarkkinoiden toimintaa kasvukeskuksissa, jos työehtosopimuksissa sovittaisiin vain taulukkopalkoista. Näin työn kysyntä ja tarjonta sopeutuisivat toisiinsa paremmin. Tästä tavoitteesta voi olla eri mieltä, mutta minusta todistustaakka on sillä, jonka mukaan olisi parempi, jos työmarkkinat toimisivat huonosti.
Toisaalta taulukkopalkoissa voisi olla nykyistä suuremmat kalliinpaikan lisät, sillä jotain turvaa kasvukeskuksissakin tarvitaan.
Kysynnän mukaan joustavat palkat houkuttelevat ihmisiä aloille, joilla on tarvetta, ja kannustavat työnantajia käyttämään säästeliäästi sellaista osaamista, jota eivät itse tarvitse, mutta jolla on kysyntää muualla. Tätä työmarkkinoiden parempi toiminta tarkoittaa. Näin on myös hyödykemarkkinoilla, eikä kukaan kiistä sen tarpeellisuutta hyödykemarkkinoilla.
Nyt erilaiset työvoimapulat haittaavat talouden toimintaa. Miksi työnantajat eivät maksa silloin parempia palkkoja? Siksi, että joutuvat maksamaan niitä hamaan ikuisuuteen. Muuten varmaankin maksaisivat. Siksi sopimuskorotusten ulottaminen kaikkiin palkkoihin on ongelma.
Työmarkinoilla ollaan olevinaan ymmärtämättä, millaisen suojan työn kysyntä tarjoaa palkansaajalle. Kun sunnuntaintyön kaksinkertaista palkkaa on pidetty huonona asiana, on sanottu, että jos tätä palkanlisää ei olisi, kukaan ei menisi enää ravintolaan tai kauppaan töihin? Eikö tämä ole vähän ristiriitaista? Juuri sen takiahan tuo muutos ei voisi heikentää palkkatasoa näillä aloilla, vaan jakaisi palkat eri päivien välillä eri tavalla. Työn kysyntä lisääntyisi ainakin ravintoloissa sunnuntaisin, joten sen pikemminkin nostaisi palkkatasoa kuin laskisi sitä.
Onhan tästä sunnuntaityön kaksinkertaisesta palkasta toki jotain hyötyäkin. Jos haluan tavata kauppiaani, menen kauppaan sunnuntaina. Siellä hän istuu kassalla.
Sunnuntaityön kaksinkertaisessa palkassa oli alun perin kyse kirkossa käymisestä. Nyt luulen erityisesti nuorten arvostavan enemmän vapaita perjantai- ja lauantai-iltoja.
Pääosa palkoista määräytyy jo nyt markkinaehtoisesti
Olemme jo suurelta osin markkinaehtoisesti määräytyvien palkkojen maailmassa, koska kasvukeskuksissa melkein kaikki palkat ovat taulukkopalkkojen yläpuolella ja koska erityisesti akavalaisilla aloilla järjestöjen välisillä sopimuksilla ei ole yksityisellä sektorilla mitään tekemistä käytännön palkkojen kanssa. Ei ole myöskään julkisen sektorin lääkärien palkkojen kanssa.
Ovatko markkinaehtoiset palkat epäoikeudenmukaisempia kuin työehtosopimuksilla määräytyvät? Ne ovat erilaisia, mutta vaikea sanoa, kummat ovat oikeudenmukaisempia. Onhan lakkoaseen tehokkuuden mukaan määräytyvät palkkaerot aika ongelmallisia erityisesti naisvaltaisten alojen osalta. AKT:n on helpompi pysäyttää maa kuin kirjastoapulaisten ja se näkyy käytännön palkoissa. Tästä saamme syyttää naisvaltaisten alojen huonoja palkkoja
Markkinaehtoisemmat palkat tarkoittavat, että vähän tuottavasta työstä maksettaisiin vähemmän. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että siitä maksettaisiin edes jotain. Tämä voi tuntua väärältä, mutta on parempi tukea pienipalkkaista työntekijää täydentävillä tulonsiirroilla kuin työmarkkinatuella.
Entä ne, joiden työmarkkina-asema heikkenee teknologisen kehityksen myötä? Sosiaaliturvajärjestelmämme kantavia ajatuksia on ollut vakuuttaa saavutettu elintaso. Mutta onko todella niin, että oikeudenmukaisuus lisääntyy sillä, että joka on kerran hyväosainen, on oikeus vaatia hyväosaisuutta koko elämänsä ajaksi, ja se, joka on aina ollut köyhä, olkoon jatkossakin köyhä?
Jos palkoissa siirrytään kohti markkinaehtoisuutta, vastuu taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta siirtyy valtiolle ja tulonsiirroille. Tämä on keskeistä.