Singaporen malli ikääntyneille työntekijöille

Käytin pari viikkoa sit­ten 3.5. puheen­vuoron min­is­teri Satosen jär­jestämässä sem­i­naaris­sa, joka oli lähtölaukaus entisen työmin­is­terin Jari Lind­strömin selvi­tyk­selle siitä, miten nos­taa työl­lisyyt­tä yli 55-vuo­ti­aiden kesku­udessa.  Aiheenani oli Sin­ga­poren malli, jos­ta olin kir­joit­tanut Suomen Kuvale­hdessä vuon­na 2013. Sin­ga­poren malli maini­taan hallitusohjelmassa.

Vas­taan tässä myös niihin vas­taväit­teisi­in, joi­ta min­ulle esitet­ti­in kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun selostin Sin­ga­poren mallia use­am­mas­sakin kirjoituksessa.

Tutus­tu­in Sin­ga­poren eläke­malli­in eduskun­nan vero­jaos­ton matkalla Sin­ga­pores­sa huhtiku­us­sa 2013. Maan min­is­teri selosti sitä meille lyhyesti mut­ta selkeästi. Ikävä uuti­nen on, ettei mallia voi sel­l­aise­naan kopi­oi­da Suomeen, kos­ka se liit­tyy olen­nais­es­ti maan sosi­aal­i­til­i­malli­in. Sik­si en ole myöskään mis­tään lähteistä tark­istanut mallin tarkko­ja para­me­tre­jä. Toisen maan lain­säädän­nön ymmärtämi­nen lakitek­stiä luke­mal­la on jok­seenkin mah­do­ton­ta, kos­ka pitää tun­tea niin mon­ta asi­aa, joi­ta lakitek­stis­sä ei maini­ta. Moni on tutus­tunut, mut­ta ainakin osa heistä on  ymmärtänyt koko mallin väärin.

Sosiaalitili

Sin­ga­poren sosi­aal­i­tilin peri­aate on, että jokaisen on tal­letet­ta­va noin kymme­nen pros­ent­tia ansio­tu­lois­taan sosi­aal­i­tililleen. Työn­tek­i­jän ter­vey­den­hoit­o­menot ja muun muas­sa työt­tömyys­tur­va mak­se­taan tältä tililtä. Kun sosi­aal­i­tilil­lä on tarpeek­si rahaa, ei tarvitse tal­let­taa lisää, mut­ta jos tiliä käytetään, pitää taas mak­saa, kunnes rahaa on tilil­lä tarpeek­si. Kun saavut­taa eläkeiän, sosi­aal­i­tililtä mak­se­taan eläke. Jos siis tili on ollut ahk­eras­sa käytössä, eläke jää pienem­mäk­si. Nyky­isin ilmeis­es­ti tili muut­tuu  eläke­vaku­u­tuk­sek­si, jos­sa vaku­u­tusy­htiö kan­taa riskin pitkästä iästä.

Singaporen malli lyhyesti

Meille esitel­ty malli oli lyhykäisyy­dessään seu­raa­va: Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta (nyky­isin 63 vuot­ta), työ­nan­ta­ja solmii hänen kanssaan uuden työ­sopimuk­sen, jos­sa työte­htäviä on helpotet­tu vas­taa­maan työn­tek­i­jän alen­tunut­ta työkykyä ja palk­ka uut­ta työte­htävää. Kos­ka palk­ka on alen­tunut, työn­tek­i­jä saa mak­saa itselleen täy­den­nys­tä sosi­aal­i­tililtään. Val­tio ei siis rahoi­ta tätä mil­lään taval­la. Se syö työn­tek­i­jän tule­vaa eläket­tä, mut­ta paljon vähem­män kuin jos hän siir­ty­isi kokon­aan eläk­keelle. Jos uut­ta työ­sopimus­ta ei saa­da sovi­tuk­si, työnanta­jan mak­set­tavak­si koituu merkit­tävä sank­tio. Aivan heikoil­la ei siis työn­tek­i­jä nois­sa neu­vot­teluis­sa ole.

Aja­tus tun­tui minus­ta sil­loin jotenkin tutulta.

Min­is­terin mukaan tämä nos­ti eläk­keelle­si­ir­tymisikää kahdel­la vuodel­la! Myöhem­min min­ulle on väitet­ty min­is­terin liioitelleen. Voi olla, että nos­ti vain puolel­la­toista vuodel­la, mut­ta paljon ver­rat­tuna niihin muu­ta­maan kuukau­teen, joil­la me olemme Suomes­sa onnis­tuneet eläk­keelle­si­ir­tymisikää nos­ta­maan. Tämän mukaan jär­jeste­ly kan­nat­ti kaikille, myös niille työn­tek­i­jöille, joiden työte­htävät helpot­tui­v­at ja palk­ka aleni.

Voin jo nyt pal­jas­taa, että meil­lä on täl­läkin het­kel­lä mah­dol­lisu­us samaan Suomes­sakin, mut­ta se ei pelitä juuri lainkaan.

Työn tekeminen iän karttuessa

Sin­ga­poren malli perus­tuu ajatuk­seen, että on luon­te­vaa iän karttues­sa vähen­tää työn­tekoa hitaasti, kunnes se lopete­taan kokon­aan. Suomes­sa oli pitkään eläke­jär­jestelmä, joka pakot­ti päin­vas­toin otta­maan lop­pukirin, kos­ka eläke riip­pui neljän viimeisen vuo­den ansio­ta­sos­ta, mikä oli muuten todel­la epäreilua urakkatyötä teke­viä met­sure­i­ta kohtaan.

Tuo älyt­tömyys on pois­tunut ajat sit­ten, mut­ta sen pitkä var­jo elää. Edelleen ajatel­laan, että palkan pitää olla hui­pus­saan juuri ennen eläk­keelle siir­tymistä, eikä se siis voi laskea työ­panok­sen mukana.

Monien kohdal­la työ­panok­sen määrä ja laatu las­kee eläkeiän läh­estyessä. Kuitenkin hänen palkkansa on hui­pus­saan juuri ennen eläkeikää. Kun asi­aa kat­soo työ­nan­ta­jan kannal­ta, täl­lainen ikään­tynyt työn­tek­i­jä on työ­panok­seen­sa näh­den kallis. Sik­si työ­nan­ta­jat kart­ta­vat heitä. Toisin on Ruot­sis­sa, jos­sa palkanko­ro­tuk­set ovat enem­män henkilöko­htaisia eikä niitä anneta enää niille, joiden työ­panos on kään­tynyt jo laskuun.

Tähän on esitet­ty kak­si vas­taväitet­tä. On paljon esimerkke­jä henkilöistä, joiden kohdal­la tätä työ­panok­sen arvon laskua ei tapah­du. Niin on, eikä heitä tämä ongel­ma koskekaan. He saa­vat kyl­lä  jatkaa työ­nan­ta­jan puoles­ta töis­sä. On kuitenkin paljon niitä, joiden työ­tahti hidas­tuu samal­la kun osaami­nen jää jäl­keen. Hei­dän osaltaan työ­nan­ta­jal­la on insen­ti­ivi savus­taa hei­dät eläk­keelle niin pian kun mahdollista.

Toisek­si on san­ot­tu, että palkat eivät ole suinkaan hui­pus­saan juuri ennen eläkeikää. Tilas­to­jen mukaan suurim­mat tulot ovat vähän alle viisikymp­pisil­lä. Se johtuu koulu­tus­ta­son nousus­ta. Ver­rataan siis 60-vuo­ti­as­ta laitosmi­estä 45-vuo­ti­aaseen diplomi-insinööriin.

Sivuhuo­mau­tuk­se­na sanon, että Suomes­sa yli 50-vuo­ti­aiden työt­tömik­si joutunei­den työn­saan­tia vaikeut­taa edelleen viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu työkyvyt­tömyy­seläkkeistä. Ongel­maa on lievitet­ty, mut­ta se ei ole pois­tunut. Mut­ta tämä menee ohi otsikon.

Työssä jatkamisen pitää kannattaa molemmille

Kan­nat­taa tun­nus­taa, ettei eläk­keelle­si­ir­tymisikä nouse, ellei se ole kan­nat­tavaa sekä työn­tek­i­jöille että työ­nan­ta­jille. Tämä peruste uno­h­tui vuo­den 2005 eläkeu­ud­is­tuk­ses­sa ja sik­si se johti keskimääräisen van­hu­useläkeiän lasku­un eikä nousu­un niin kuin oli tarkoi­tus. Sairauseläkkei­den määrä sen­tään laski.

Tuol­loin kiin­teä 65 vuo­den eläkeikä kor­vat­ti­in liuku­val­la 63 – 68 ‑vuo­den eläkeiäl­lä. Tarkoi­tus oli houkutelle superkart­tumal­la jatka­maan työn­tekoa mah­dol­lisim­man pitkälle. Tosi­asi­as­sa van­hu­useläk­keelle siir­ryt­ti­in pääsään­töis­es­ti 63-vuo­ti­aana. Kan­nustet­ti­in työn­tek­i­jöitä jatka­maan töis­sä, mut­ta ei työ­nan­ta­jia pitämään. Lisäk­si superkart­tumaan sisäl­tyi käsit­tämätön ja kallis vaku­u­tus­matemaat­ti­nen virhe, mut­ta ei siitä sen enem­pää, kos­ka superkart­tuma on jo lopetettu.

Kun ikään­tyneen työn­tek­i­jän alen­tuneesta työ­panok­ses­ta piti mak­saa täysi palk­ka, ei työ­nan­ta­jal­la ollut halu­ja mukaut­taa työte­htäviä ikää vas­taaviksi – varsinkin kun noista helpote­tu­is­takin töistä piti mak­saa täyt­tä palkkaa. Pikem­minkin työte­htäviä kan­nat­ti vaikeut­taa, jot­ta asianomainen ymmärtäisi hakeu­tua eläk­keelle. Ja ymmär­siväthän nuo. Työn­tek­i­jälle oli kyl­lä oikeus pysyä töis­sä pidem­pään, mut­ta useim­mat halu­si­vat eläk­keelle heti kun pää­sivät eli 63-vuo­ti­aana. Sitä työ­nan­ta­jakin halusi.

Teimme vuo­den 2013 alus­sa Juhana Var­ti­aisen kanssa val­tioneu­vos­tolle raportin siitä, miten saataisi­in työl­lis­te­tyk­si vähän koulutet­tu­ja. Työt­tömyys kun keskit­tyi suurelta osin tähän joukkoon. Raportin nimi oli haas­tavasti Lisää mata­la­palkkatyötä! Raportin suosi­tuk­sista huo­mat­ta­van moni on toteu­tunut. Esitimme ratkaisuk­si ikään­tyvien työn­tek­i­jöi­den työ­panok­sen ja palkan ris­tiri­itaan osa-eläket­tä kor­vaa­maan osa-aikaeläk­keen. Osa-aikaeläk­keelle hakeu­tu­i­v­at tuol­loin lähin­nä vain parhaas­sa iskus­sa ole­vat, mikä on luon­nol­lista, kos­ka heiltä vaa­dit­ti­in täyt­tä työte­hoa vaikkakin lyhyem­mäl­lä työa­jal­la. Kun­toil­i­jatkin siir­tyvät iän karttues­sa juok­se­maan pidem­piä matko­ja rauhal­lisem­paan tahti­in. Pika­juok­su on nuorem­pi­en laji puhu­mat­takaan sadankymme­nen metrin aidoista.

Me esitimme, että jos työte­htävät helpot­tuvat ja palk­ka las­kee, ero­tuk­sen voi paika­ta osa-eläk­keenä. Olimme siis oikeas­t­aan keksi­neet Sin­ga­poren mallin.

En tiedä, oliko mei­dän rapor­tillamme asi­aan vaiku­tus­ta, mut­ta näin joka tapauk­ses­sa tehti­in. Mielel­lään tietysti kuvit­telee maail­maan vaikut­ta­neen­sa. Tosin mei­dän ytimekäs ter­mimme ”osaeläke” kor­vat­ti­in sanahirviöl­lä osit­tain varhen­net­tu varhaiseläke, OVE. Tämä on osa kehi­tys­tä, jol­la hallinnon kieli muute­taan ihmisille käsit­tämät­tömäk­si. Sik­si kut­sun sitä sin­nikkäästi osaeläkkeeksi.

Osaeläk­keen vaiku­tus jäi vaa­ti­mat­tomak­si. Käytet­ti­in sitä oikeinkin, mut­ta paljon sitä käytet­ti­in vero­su­un­nit­telu­un, kos­ka pieni osaeläke rin­nas­tui vero­tuk­ses­sa pienek­si työeläk­keek­si, jota kohdelti­in vero­tuk­ses­sa hyvin hel­lästi. Tosin osaeläk­keen suo­sio kas­vaa koko ajan. Eläke­jär­jestelmän kannal­ta osaeläke oli kus­tan­nus­neu­traali kuten oli Sin­ga­poren mallikin, mut­ta vero­tus suosii sitä vähän liikaa. Olisi pitänyt muut­taa myös verolakia.

Miksi osaeläke ei toiminut?

Meil­lä on siis oikeas­t­aan jär­jeste­ly, joka vas­taa Sin­ga­poren mallia. Mik­si se toimii Sin­ga­pores­sa, mut­ta ei Suomessa?

Kult­tuuril­la on val­ta­va vaiku­tus. Osaeläk­keen ideana oli siir­tymi­nen eläkeiän läh­estyessä jäähdyt­te­ly­työtön jäähdyt­te­ly­pal­ka­lla. Se ei sopin­ut suo­ma­laiseen työ­markki­nakult­tuuri­in, jos­sa yhä vaikut­ti neljän viimeisen vuo­den sään­nön pitkä var­jo. Palkan piti olla hui­pus­saan eläk­keelle jäätäessä.

Sin­ga­pores­sa kiin­teä ikä (63 vuot­ta) laukaisee neu­vot­te­lut uud­es­ta työ­sopimuk­ses­ta. Se on paljon pienem­män kyn­nyk­sen takana kuin sanoa Kallelle, että sin­ul­la on nyt vähän tahti hiipunut, pitäisikö sin­ulle kat­soa helpom­pia hommia?

Min­ul­la on myös ker­rot­tu, joskaan mitään kät­tä pidem­pää min­ul­la ei tästä ole, että vaik­ka työn­tek­i­jä pyytäisi helpom­pia hom­mia, työ­nan­ta­ja ei halua jous­taa, vaan halu­aa siirtää henkilön suo­raan eläk­keelle. Yhteiskun­nan kannal­ta olisi parem­pi, että työn­tek­i­jä jatkaisi keven­netyis­sä töis­sä, mut­ta työ­nan­ta­jan kannal­ta, on parem­pi, että hän siir­tyy eläk­keelle. On siis vaikutet­ta­va työ­nan­ta­jien käyt­täy­tymiseen kepil­lä tai porkkanalla.

Sin­ga­pores­sa valit­ti­in kep­pi. Se tulee halvem­mak­si. Kepin ongel­ma vain on, ettei se houkut­tele palkkaa­maan yli 50-vuotiaista.