Hanna Nohynek, Peloton (kirja-arvostelu)

Tar­tu­in mie­lenki­in­nol­la Ter­hi Hau­tamäen kir­joit­ta­maan THL:n ylilääkäri Han­na Nohynekin elämänkertaan.

Olin tutus­tunut Nohyneki­in THL:n koron­aepi­demi­an tor­jun­nan strate­gis­sa asiantun­ti­jaryh­mässä kok­sas­sa, jon­ka jäs­en­inä oli toinen tois­taan pätevämpiä ihmisiä ja näi­den lisäk­si siis minä. Tässä joukos­sa Han­na oli yksi vakuuttavimmista.

Han­na on myös jump­pa­maikkani Pent­ti Pupi Nohynekin tytär. Pupin ankaru­us ja vaa­tivu­us koros­tu­vat kir­jas­sa mon­een kertaan.
Tiemme ovat näköjään kohdan­neet Han­nan kanssa myös vuon­na 1982 Forssas­sa Koi­järvi-oikeu­denkäyn­nistä, jos­sa Han­na sai 20 päiväsakkoa ja minä 40.

Kir­ja vaikut­ti min­u­un suuresti, kos­ka Han­na on elänyt sel­l­aisen tiedemieselämän, jos­ta minä haaveilin ennen kuin poli­ti­ik­ka vei mukanaan.

Helsin­gin Sanomien mukaan Nohynek on yksi maail­man parhaista rokoteasiantun­ti­joista. Las­ten keuhkoku­umet­ta koske­va rokote­tutkimus vei hänet pitkik­si ajoik­si Fil­ip­pi­ineille tutkimuk­seen, jon­ka tulok­set lääkey­htiö jostain syys­tä hylkäsi ja jät­ti tuo­mat­ta rokot­teen markki­noil­la. Täy­tyi olla Han­nalle kova paikka.

Narkolepsia

Suomes­sa Han­na Nohynek jou­tui THL:n rokoteasiantun­ti­jana kak­si ker­taa todel­la kovaan paikkaan. Toinen kos­ki sikain­flu­enssarokote Pan­dem­rix­ia vuon­na 2009. Rokote oli otet­tu käyt­töön ilman perus­teel­lisia tur­val­lisu­us­tutkimuk­sia, faasi kol­mos­ta, ja se johti yli kah­den­sadan lapsen sairas­tu­miseen narkolep­si­aan. Näi­den elämä oli pilalla.

Tilas­toti­eteessä opete­taan kaiken muun ohel­la päätök­sen­tekoa epä­var­muu­den val­lites­sa. Min­un saa­mani opetuk­sen mukaan Nohynek toi­mi oikein niiden tieto­jen val­os­sa, jot­ka oli käytet­tävis­sä. Jälkikä­teen asia on tietysti toisin. Olisi kan­nat­tanut vali­ta toinen rokote, mut­ta sitä ei voitu tietää silloin.

Lati­nalaises­sa Amerikas­sa sikain­flu­enssa oli aluk­si ollut erit­täin tap­pa­va, puhut­ti­in jopa kymme­nen pros­entin kuolleisu­ud­es­ta. Jos se olisi ollut Suomes­sa yhtä tap­pa­va, kuollei­ta olisi ollut kym­meniä tuhan­sia ellei jopa selvästi enem­män. Rokot­teen kanssa viivyt­te­ly olisi siis voin­ut olla todel­la tuhoisaa. Niis­sä olois­sa päätös nopeas­ta käyt­tööno­to­s­ta oli riskeistä huoli­mat­ta ehdot­tomasti oikea.

Niin tap­pa­va se ei lop­ul­ta ollut, mut­ta roko­tu­s­paikoille tuli jonoa, kun kahdek­san­vuo­tias lap­si kuoli Suomes­sa sikainfluenssaan.

Pan­dem­rix aiheut­ti pienessä määrässä poti­laista autoim­muu­nireak­tion, joka johti narkolep­si­aan. Myös sairastet­tu espan­jan­tau­ti aiheut­ti aikoinaan Suomes­sa paljon narkolep­si­at­a­pauk­sia. Sikain­flu­enssa oli läheistä sukua espan­jan­taudin aiheut­ta­neelle virustyypille.

Tätä hait­tavaiku­tus­ta esi­in­tyi vain Suomes­sa ja Ruot­sis­sa – tai sit­ten se salat­ti­in muual­la. Vaik­ka faasi kol­men tur­val­lisu­us­tutkimus olisi tehty, ongel­maa olisi tuskin havait­tu. Se oli sik­si harv­inainen ja kos­ki siis vain suo­ma­laisia ja ruotsalaisia.

Kauhea jut­tu silti.

Jot­ka ovat luke­neet muis­tel­mani tietävät, että jouduin tekemään saman­laisen rokot­tamis­päätök­sen, mut­ta se jäi aikanaan onnek­si kuiv­a­har­joituk­sek­si. Olin perus­palve­lu­min­is­ter­inä valmis joidenkin virkami­esteni kauhuk­si rokot­ta­maan väestön van­hen­tuneel­la ja var­masti vaar­al­lisel­la isorokko­rokot­teel­la, jos islami­laisen ja kris­ti­tyn maail­man yhtey­de­not­to olisi johtanut isorokkoepi­demi­aan. Min­un maail­mas­sani tau­ti­in kuolleet ja rokot­teen hait­tavaiku­tuk­si­in kuolleet ovat yhtä kuollei­ta. Sik­si pitää vali­ta vai­h­toe­hto, jos­sa kuolee vähemmän.

Covid-19 ‑rokotteet

Toinen kuuma paik­ka kos­ki koronarokot­tei­ta. Yhtäältä koko rokot­tamista vas­tustet­ti­in kiivaasti. Tätä vas­tus­tus­ta liet­sot­ti­in dis­in­for­maa­tio-oper­aa­ti­ol­la Venäjältä. Rokotekri­it­tiset tuskin miel­sivät itseään Venäjän agen­teik­si, eivät ainakaan kaik­ki. Lenin olisi var­maan kut­sunut heitä hyödyl­lisik­si idiooteiksi.

Toisaal­ta rokot­teisi­in usko­vat halu­si­vat niitä enem­män, vaik­ka lisäan­nos­ten hyödyl­lisyy­destä ei ollut oikein näyt­töä. Rokot­tamis­es­ta on myös hait­taa sen lisäk­si, että se syö ter­vey­den­huol­lon voimavaro­ja sekä rahan että henkilö­työvu­osien muodossa.

Kir­jas­sa Nohynek Suomii Krista Kiu­run roo­lia koro­nan tor­jun­nas­sa melko samoin sanoin kuin minä muistelmissani.

Pakoon Iittiin?

Han­na Nohynek asuu nyt Iitis­sä. Hän ei sano, joh­tuiko maalle muut­to siitä häirin­nästä, jota hän kaduil­la tele­vi­sios­ta tut­tuna sai eri­tyis­es­ti aggres­si­ivisil­ta rokotekri­it­tisiltä, mut­ta vähän tuli sel­l­ainen tunne, että siksi.

Nohynekin kan­sain­välistä uraa kuvaa parhait­en se, että hän on WHO:n strate­gisen rokoteasiantun­ti­jaryh­män puheenjohtaja.

Hänen tieteel­listä ehdot­to­muut­taan kuvaa se, että kir­jansa julk­istusti­laisu­udessa hän arvosteli kir­jan nimeä ”Pelo­ton”, kun minus­ta se oli nimenä mitä parhain . Nohynekin mukaan pelot­to­muus on oire mie­len sairaud­es­ta, toisin kuin vaikka­pa rohkeus. Niin se tietysti tarkkaan ottaen on.

Aika paljon Nohynek val­ot­taa yksi­tyiselämään­sä. Se sai min­ut tun­temaan itseni luk­i­jana tirk­istelijäk­si. Todet­takoon, että Han­na oli ollut lukioaikanaan vai­h­to-oppi­laana Kali­for­ni­as­sa ja toi sieltä tuli­aise­na tule­van puolison­sa ja lapsen­sa isän. Se liit­to kar­i­u­tui lop­ul­ta Han­nan työnarkomaniaan.