Nato, Suomi, Venäjä ja liberaali demokratia

Olin torstaina Han­na Wassin emän­nöimässä pyöreän pöy­dän keskustelus­sa otsikkona Uuden pres­i­dentin Suo­mi. Nämä keskuste­lut ovat todel­la eri­no­maisia. Chatham House ‑sään­nön takia en voi ker­toa muiden puheen­vuoroista, mut­ta omani saan julk­istaa. Tämä on puhut­tua ver­sio­ta vähän pidem­pi ja tietysti stilisoidumpi

Minä vanha neuvostovastainen

Tun­nus­tan olleeni aikanaan henkises­ti neu­vos­to­vas­tainen. En pitänyt siitä, mitä Neu­vos­toli­it­to teki omille kansalaisilleen, miten se kohteli alis­tami­aan kan­so­ja enkä siitä, miten se puut­tui Suomen sisäpoli­ti­ikkaan. Eri­tyis­es­ti en pitänyt suo­ma­laista poli­itikoista, jot­ka yrit­tivät pönkit­tää omaa poli­it­tista ase­maansa Neu­vos­toli­iton ja myöhem­min Venäjän tuella.

Het­ken, mut­ta vain lyhyen het­ken, olin opti­misti­nen ja kuvit­telin Venäjän kohoa­van kun­ni­al­lisek­si maak­si kun­ni­al­lis­ten maid­en joukkoon. Tästä harhalu­u­losta min­ut herät­ti Hei­di Hau­ta­la, jol­la oli jo kauan sit­ten varsin tarkkanäköi­nen ana­lyysi Venäjän kehityksestä.

Nyt huo­maan ole­vani rin­ta­man toisel­la puolel­la. Minus­ta Suo­mi on tyrkyt­täy­tymässä kri­ti­ikit­tömästi län­nen ja eri­tyis­es­ti USA:n puude­lik­si. Puheet esimerkik­si siitä, ettei Suomen ja Venäjän rajaa saa ava­ta koskaan, ovat tolkut­to­mia. Niitä eivät esitä johta­vat poli­itikot, mut­ta hal­li­tus­puolueista niitä kyl­lä kuulee. Ei ole hyvä sekään, että Suo­mi on räh­mäl­lään USA:n edessä, varsinkin kun emme tiedä, mitä sille maalle tapahtuu.

San­o­taan nyt selkeästi: jos Venäjä leikkau­tu­isi irti siitä maail­mas­ta, johon Suo­mi kuu­luu, Suo­mi olisi logis­tis­es­ti toiv­ot­tomas­sa ase­mas­sa ole­va saari, joka olisi aivan per­ife­ri­aa. Ensin tuhou­tu­isi Itä-Suo­mi ja sit­ten koko Suo­mi. Jos Putin soit­taisi ja esit­tää, että he voisi­vat palaut­taa rajan olo­suh­teet ennalleen, eivätkä päästä enää lait­to­mia maa­han­tuli­joi­ta rajalle, minus­ta siihen puhelu­un kan­nat­taisi vastata.

Sinän­sä min­ul­la on käsi­tys, että Venäjän jär­jestämät ongel­mat rajal­la ker­to­vat, että Venäjä halu­aa rajan kiin­ni. Sulki­vathan ne ”käytän­nön syistä” itse rajan Viroon päin. Mik­si Venäjä halu­aa rajan sulkea, on oman kir­joituk­sen arvoinen asia, mut­ta sivu­u­tan sen tässä.

Mitä tulee Natoon, nyky­muo­dos­saan se ei ole jär­jestö, johon voi kri­isi­aikana luot­taa. Viiden­teen artik­laan sisäl­tyvä vaa­timus ysimielisyy­destä tarkoit­taa käytän­nössä, että Putinil­la on veto-oikeus päätök­si­in. Tietänette minkä maan kaut­ta. Kah­denke­sk­i­nen sopimus USA:n kanssa on sik­si tärkeämpi.

En äänestänyt valit­tua pres­i­dent­tiä, mut­ta en pidä hän­tä merkit­tävänä tur­val­lisu­usuhkana jois­takin vähän oudoista lausun­noista huoli­mat­ta. Peräy­ty­i­hän hän ydi­nasekysymyk­sessäkin sitä tosin myöntämättä.

Suo­mi sinän­sä tarvit­see soti­laal­lista tukea. Irlan­nil­la ei ole san­ot­tavaa vaaraa Krim­in kaltais­es­ta ”ei-soti­laal­lis­es­ta” val­tauk­ses­ta, mut­ta Suomel­la on.  Yksi syy Venäjän halulle pitää Suomen raja sul­jet­tuna  on pyrkimys lisätä tyy­tymät­tömyyt­tä Suomen venäläisväestön kesku­udessa, mut­ta en mene siihen sen pidem­mälle. Om muitakin syitä.

Jännitystä ei kannata houkutella omille rajoille

Suomen ei kutenkaan kan­na­ta houkutel­la vas­takkainaset­telun pain­opis­tet­tä puoleen­sa. Sik­si minus­ta tulee kieltäy­tyä ydi­na­sei­den sijoit­tamis­es­ta Suomen maaperälle. Tähän ei riitä vas­tauk­sek­si, ettei niitä juuri täl­lä het­kel­lä kukaan ole sijoit­ta­mas­sakaan. Kuuban kri­isi oli viedä maail­man ydin­so­taan, kun Neu­vos­toli­it­to toi ydi­naseet Kuubaan. Kuu­ba on paljon kauem­pana Yhdys­val­loista kuin Ima­tra Pietarista.

Onko Natolla tulevaisuutta?

Vit­sailin kymme­nen vuot­ta sit­ten, että Suomel­la on kiire liit­tyä Natoon, jos aikoo tehdä sen ennen kuin jär­jestö lakkaute­taan. Siihenkin on varaudut­ta­va, että USA eroaa Natos­ta. Jäl­jelle jäävä euroop­palainen Nato ei olisi mikään iso tekijä.

Naton jou­tu­mi­nen syr­jään ei johdu vain Trump­ista. Län­tisen maail­man pää­vas­tus­ta­ja ei ole enää Venäjä, vaik­ka siitä juuri nyt on niin paljon harmia. Maa­han on kuin ydi­na­seille varustet­tu Burk­i­na Faso. Todel­lisen pelin osa­puo­lia on ”Län­nen” ohel­la Kiina ja globaali etelä. Venäjästä on tulos­sa Kiinan siirtomaa.

Sinän­sä Trumpil­la on point­ti siinä, että mon­et euroop­palaiset maat ovat tur­val­lisu­us­poli­ti­ikas­sa vapaamatkustajia.

Olen kat­sonut huuli pyöreänä, kuin­ka län­si työn­tää globaalin etelän autoritääris­ten maid­en syli­in. Gazan sota on län­neltä hirveä virhearvio.

Todet­takoon, että opti­misti­enn käsi­tyk­seni Kiinas­ta kesti paljon kauem­min kuin opti­mistien käsi­tyk­seni Venäjästä. Kokon­aan opti­mis­mi­ni ei ole haipunut vieläkään, vaik­ka Xin aika on ollut suuri pettymys.

Liberaali demokratia mennyttä?

Olen kan­nat­tanut suun­tau­tu­mista län­teen, kos­ka arvostan lib­er­aalia demokra­ti­aa. Se voi sulaa alta pois. Turk­ki, Unkari ja Puo­la menivät jo, tosin Puo­la tuli ainakin vähäk­si aikaa takaisin. Mut­ta pahempaa on edessä. Ruot­si ja jopa lib­er­aaleista lib­er­aalein, Alanko­maat. Onhan meil­läkin perus­suo­ma­lais­ten tosi­asi­as­sa johta­ma hallitus.

Minä näen anti-intellek­tu­aalin oikeis­ton nousun seu­rauk­se­na mer­i­tokra­ti­as­ta. Ensin mer­i­tokra­tia tar­josi sosi­aalisen nousun väli­neet työväen­lu­okan val­opäille. Nyt se on syök­semässä laske­vaan sosi­aaliseen kehi­tyk­seen niitä, joiden kyvyt eivät riitä pär­jäämiseen mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskunnassa.

Sosi­aalisen ase­man katkeru­us ei tuokaa ääniä vasem­mis­tolle. Perus­suo­ma­laiset ovat nyt suurin työväen­puolue Suomessa.

Piket­ty selit­tää tämän niin, että poli­it­ti­nen oikeis­to edus­taa hyväo­saisia, joil­la on taloudel­lista pääo­maa, vasem­mis­to (ja vihreät) hyväo­saisia, joil­la on sosi­aal­ista pääo­maa. Joil­la ei ole kumpaakaan, kan­nat­ta­vat äärioikeistoa.

Naiset jyräävät miehet

Keskustelus­sa esitet­ti­in kysymys, miten käy nais­ten nousulle yhteiskun­nas­sa. Menikö se vai­he jo ohi?

Naiset ovat parem­min koulutet­tu­ja kuin miehet, ja ero kas­vaa. Ennen pitkää naisen euro on yli sata sent­tiä, vaik­ka tätä yritetäänkin estää vien­tive­toisel­la palkka­mallil­la. Esimerkik­si yri­tys­ten johtote­htävistä naiset kamp­pail­e­vat tas­a­puolis­es­ti oma­l­la parem­muudel­laan. Ei ole kauankaan siitä, kun naisia oli yri­tys­ten hal­li­tuk­sis­sa vain kiin­tiö­naisi­na. Se aika oli ja meni. Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa sukupuo­liki­in­tiöt toimi­vat jo use­am­min miesten kuin nais­ten hyväksi.

Kun nais­ten ase­ma nousee, miesten tietysti las­kee. Laske­va ase­ma saa kan­nat­ta­maan kon­ser­vati­ivisia arvo­ja, oli­han ennen parem­min. Jos vain miehillä olisi äänioikeus, suo­ma­laisen poli­tik­ka olisi perin kansal­liskon­ser­vati­ivista. Voisiko Sveit­sistä hakea poli­it­tista turvapaikkaa?