Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

 

Maan hal­li­tus on päät­tänyt vähen­tää olen­nais­es­ti tukea  pien­i­t­u­lois­t­en asumiseen kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä. Tarkoi­tus on sekä leika­ta asum­is­tukea että käytän­nössä lakkaut­taa kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen. Täl­lä on todel­la kauaskan­toiset vaiku­tuk­set maa­hamme. Yritän hah­mot­taa asi­aa seu­raavas­sa, mut­ta joudun tur­vau­tu­maan aika paljon mutu­ilu­un, kos­ka ainakaan min­un tiedos­sani ei kun­nol­lisia tutkimuk­sia asi­as­ta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen 

Asumistuki

Min­ul­la on henkilöko­htainen suhde asum­is­tu­keen. Teimme Juhana Var­ti­aisen kanssa kymme­nen vuot­ta sit­ten raportin siitä, miten vähän koulute­tu­ille tai muuten huono­tuot­toiselle työvoimalle saataisi­in työ­paikko­ja. Raport­ti julka­isti­in nimel­lä ”Lisää mata­la­palkkatyötä”.
Huono palk­ka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seu­raus huonos­ta osaamis­es­ta ja/tai työkyvys­tä. Raportin toimen­pidesu­osi­tuk­sista on toteutet­tu varsin huo­mat­ta­va osa.

Esitimme rapor­tis­sa asum­is­tu­keen 400 euron suo­jaosaa palkkatuloille.
Otan vas­tu­un tuos­ta ehdo­tuk­ses­ta – varsinkinkin kun Juhana on kään­tänyt asi­as­sa kelkkansa.

Ajatuk­se­na oli tehdä asum­istues­ta köy­hän maan mata­la­palkkatu­ki. Kaik­ki ne teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet paina­maan työt­tömyy­den alas, tuke­vat huono­tuot­toista työtä jotenkin. On parem­pi tukea huonoa palkkaa vähän kuin mak­saa henkilön koko ela­tus työt­tömyys­tur­vana tai muu­na tulon­si­ir­tona. Kun se sidot­ti­in asum­is­tu­keen, pois rajau­tu­i­v­at ne, joil­la asumiskus­tan­nuk­set oli­vat olemat­tomat – asu­vat van­hempi­en­sa luona tai elävät muut­to­tap­pioalueil­la – ja jot­ka tuli­vat sik­si toimeen huonol­la pal­ka­llaan. Val­tio­varain­min­is­ter­iö oli kanssamme samaa mieltä, mut­ta nap­saisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asum­istuen etuoikeutet­tu tulo on lisän­nyt asum­istuen kus­tan­nuk­sia, mikä oli sen tarkoi­tuskin. Se ei voin­ut yllät­tää ketään.

Mata­la­palkkaisen työn sub­ven­toin­ti on tul­lut tarpeel­lisek­si, kos­ka vuo­den 1990 jäl­keen reaalian­siot ovat nousseet 50 % ja tämä kos­kee myös alimpia palkko­ja. Se tarkoit­taa, että minim­i­tuot­to työlle on nous­sut myös 50 %, mikä kar­sii monia töitä kokon­aan pois. Tämän seu­rauk­se­na rak­en­teelli­nen työt­tömyys tai oikeam­min tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut merkittävästi.

Nyt tilanne on eri­lainen kuin kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun tuo­ta suo­jaosaa esitimme. Sil­loin oli todel­la kyse siitä, että osa työt­tömistä pystyy työl­listymään tuet­tuna tai he eivät työl­listy lainkaan.  Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuot­ta sit­ten ja niin ainakin hal­li­tus uskoo. Työvoima­pu­lan vuok­si tämä kohde­joukko pystyykin työl­listymään ilman tukea. Sen mukaan asum­istuen kaut­ta jaet­taval­ta mata­la­palkkat­uelta ja siten ainakin suo­jaos­alta olisi men­nyt perus­teet. En ole yhtä vaku­ut­tunut, että pitkäaikaistyöt­tömien ter­veys, osaami­nen ja rait­tius ovat paran­tuneet äkisti niin paljon, että työ­nan­ta­jien kan­nat­taa mak­saa heille sel­l­aista palkkaa, että he voivat mak­saa helsinkiläisiä vuokria.

Val­tio leikkaa asum­is­tukea koko maas­sa, mut­ta Helsingis­sä voimakkaam­min kuin muual­la, jos­sa korkeim­mat huomioon otet­ta­vat vuokrat alen­netaan samalle tasolle kuin muis­sa pääkaupunkiseudun kun­nis­sa. Ajatuk­se­na var­maankin on, että köy­hien ei tarvitse asua Helsingis­sä vaan voivat matkus­taa töi­hin jostain kauem­paa. Tarkoituk­set­tomana seu­rauk­se­na tästä saat­taa olla Helsin­gin kaupun­gin taloudel­lisen tilanteen vahvis­tu­mi­nen, kun köy­hien tilalle muut­taa parem­pia veron­mak­sajia, ja köy­hät muut­ta­vat Espooseen ja Van­taalle tai vielä kauem­mas. Työvoima­pu­laa se kyl­lä pahen­taa mata­la­palk­ka-aloil­la Helsingissä.

Eräs maakun­nis­sa asu­va kokoomus­lainen sanoi min­ulle, että vaik­ka kuin­ka väitän, ettei asum­is­tu­ki nos­ta vuokria, heil­lä vuokrapyyn­nöt kum­masti aset­tuvat asum­istuen mak­simivuokrien mukaan. Näin voi maakun­nis­sa ollakin. Sil­loin asum­is­tu­ki todel­la nos­taa vuokria. Helsingis­sä näin ei kuitenkaan ole. Enim­mäisas­um­is­meno Helsingis­sä on yksin asu­valle 582 euroa kuus­sa. Niin halpo­ja vuokra-asun­to­ja Helsingis­sä ei ole.  Ensi vuon­na tuo raja las­kee samalle tasolle kuin Espoos­sa ja Van­taal­la eli 563 euroon. Asum­is­tu­ki nos­taa Helsingis­sä vuokria samal­la mekanis­mil­la kuin työt­tömyys­tur­va tai palkko­jen nousu, ei enempää.

Helsinkiläiset tukevat asumistukijärjestelmän kautta muuta maata

Moni muual­la asu­va väit­tää, että muu maa tukee asum­ista Helsingis­sä, kos­ka Helsin­gin osu­us asum­is­tuki­menoista on suurem­pi kuin Helsin­gin osu­us asukkaista. Ensik­sikin Helsingis­sä asum­is­tukea nos­tavista merkit­tävä osa on muual­ta maas­ta tullei­ta opiske­li­joi­ta. Vaik­ka tätä ei otet­taisi huomioon, helsinkiläiset tuke­vat asum­is­tuk­i­jär­jestelmän kaut­ta muu­ta maa­ta eikä päin­vas­toin, kos­ka helsinkiläis­ten osu­us val­tion veroista on suurem­pi kuin helsinkiläis­ten osu­us asum­istues­ta. Helsinkiläiset siis voit­taisi­vat, jos asum­is­tu­ki muutet­taisi­in kun­nan mak­samak­si etu­udek­si ja val­tion vero­tus­ta vas­taavasti alennettaisiin.

Asumistuki vai ARA-asunnot

Toukoku­us­sa Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa käyti­in keskustelu aiheena asum­is­tu­ki vai ARA-asun­not. Kokoomus­laiset, eri­tyis­es­ti Otto Meri sanoi, että asum­is­tu­ki kohden­tuu paljon parem­min kuin Ara-asun­to­jen kaut­ta jaet­ta­va vuokratu­ki. Tuin tätä voimakkaasti. Täl­lä kan­nal­la var­maankin ovat jok­seenkin kaik­ki ekon­o­mistit. Niin­pä olin yllät­tänyt, että sama puolue päät­ti iskeä voimal­la asum­is­tukea vas­taan ja vielä eri­tyis­es­ti Helsingis­sä. Tosin hal­li­tus aikoo ajaa alas myös ARA-asun­to­jen tuotan­non – var­maankin kos­ka Ara-asun­nois­sa asuu paljon maa­han­muut­ta­jia ja mitäpä hal­li­tus ei tek­isi hei­dän kiusaamisekseen.

Köyhät muuttakoot ”Rinkebyhyn”

Poli­ti­ikkaa, jon­ka mukaan köy­hien ei pidä asua lähel­läkään hyviä kaupungi­nosia on toteutet­tu Ran­skas­sa ja esimerkik­si Ruot­sis­sa. Jäl­jet pelot­ta­vat. Tämä on kuitenkin aika mon­imutkainen asia, enkä ole lainkaan var­ma siitä, että esimerkik­si Helsin­gin asun­topoli­ti­ik­ka on tässä kovin kus­tan­nuste­hokas ratkaisu. Se on suun­nat­tu enem­män tor­ju­maan rikkaiden asuinaluei­ta kuin köy­hyys­tasku­ja, mut­ta tämä on asia erik­seen. Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan jo vähän van­hen­tuneen tutkimuk­sen mukaan asum­istuen turvin yksi­ty­i­sis­sä vuokra-asun­nois­sa asu­vat köy­hät ovat jakau­tuneet paljon tasaisem­min ympäri kaupunkia kun kaupun­gin vuokrat­alois­sa asu­vat. Mut­ta nyt olen jou­tu­mas­sa kauas aiheestani.

Tukeeko asumistuki asukasta vai hänen työnantajaansa?

Jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan, lähi­hoita­jan ja kau­pan myyjän pal­ka­lla ei voisi asua Helsin­gin seudul­la.  Kaupois­sa ja hoito­laitok­sis­sa olisi kuitenkin pakko olla työn­tek­i­jöitä. Heille pitäisi vain mak­saa enem­män. Näin ajatellen asumisen tuki on mata­la­palk­ka-alo­jen työ­nan­ta­jien tukemista. Ehkä juuri sik­si EK, joka vas­tus­taa ylipään­sä kaikkia tulon­si­ir­to­ja, kan­nat­taa ARA-poli­ti­ikkaa ja asumistukea.

Jos tätä oikein tutkit­taisi­in, päädyt­täisin var­maan siihen, että tuki jakau­tuu asu­jan ja hänen työ­nan­ta­jansa kesken.

Huo­mat­takoon, että asum­ista tue­taan vain melko huonopalkkai­sis­sa ammateis­sa. Ara-asun­to­ja on hyvä­tu­loisil­la ja tulee näil­lä sään­nöil­lä ole­maankin, kos­ka vuokra­sopimuk­sen voi siirtää lap­silleen tai jollekin toiselle, jolle päät­tää sen siirtää otta­mal­la tämän vähäk­si aikaa kanssaan asumaan, ennen kuin muut­taa siitä itse asun­nos­ta pois. (Tämä pitäisi kyl­lä estää!) Tämän seu­rauk­se­na hyvä­palkkai­sis­sa ammateis­sa palkat ovat yleen­sä parem­pia kuin muual­la maassa.

Teo­ria menee niin, että net­toan­siot vähen­net­tynä asum­is­menoil­la ovat sitä alem­mat, mitä halu­tumpi paik­ka on asumisen ja elämisen kannal­ta. Jos helsinkiläi­nen insinööri saa vain vähän parem­paa palkkaa Helsingis­sä niin, ettei ero­tus peitä asumisen hin­taeroa, hän halu­aa asua Helsingis­sä mielu­um­min kuin muual­la maas­sa. Se, että lääkäreille pitää mak­saa syr­jäseudul­la enem­män vaik­ka asum­i­nen on hal­paa, ker­too siitä, etteivät lääkärit halua asua syrjäseuduilla.

Ehkä asumista ei kannata tukea lainkaan

Voitaisi­in hyvin ajatel­la, ettei asum­ista tue­ta lainkaan. Sel­l­ainen maail­ma olisi huonom­pi, mut­ta siinä maail­mas­sa julk­ista rahaa riit­täisi johonkin muuhun, jos­ta nyt joudumme luop­umaan. Mata­la­palk­ka-alo­jen palkko­jen pitäisi olla kasvukeskuk­sis­sa selvästi parem­pia kuin nyt. Tämä kar­sisi työ­paikko­ja ennen kaikkea palvelu­aloil­la. Esimerkik­si rav­in­tolois­sa pitäisi mak­saa selvästi parem­paa palkkaa, mikä tarkoit­taisi, että ulkona syömi­nen muut­tuisi kalli­im­mak­si ja rav­in­toloi­ta sul­jet­taisi­in. Kaupungeis­sa olisi entistä vähem­män työtä huonos­ti koulute­tulle työvoimal­la, joka jou­tu­isi muut­ta­maan muual­la maa­han tai ulko­maille. Pien­tä eläket­tä saa­vat eivät voisi Helsingis­sä asua.

Jos asum­ista ei tuet­taisi ja poli­ti­ik­ka olisi maas­sa muutenkin ratio­naal­ista, säästöä syn­ty­isi pait­si asumisen tukemises­sa myös alue­poli­ti­ikas­sa, kos­ka alueel­liset palkkaerot sinän­sä edesaut­taisi­vat työ­paikko­jen siir­tymistä kasvukeskusten ulkop­uolelle. Nyt rahaa menee paljon kaupunkei­hin muu­ton jar­rut­tamiseen. Loogis­es­ti ottaen sitä tarvit­taisi­in vähem­män. En tosin tiedä, toimit­taisi­inko näin loogisesti.

Näin itse asi­as­sa oli ennen. Kun olin lap­si, baariru­uan hin­ta oli jo Lahdessa olen­nais­es­ti alem­pi kuin Helsingis­sä, kos­ka palkat oli­vat Helsingis­sä korkeam­mat. Sil­loin tässä ei nähty mitään outoa. Sit­tem­min val­takun­nal­liset työe­htosopimuk­set – ja asumisen tukem­i­nen – ovat pois­ta­neet tämän eron. Nyt olemme kaukana tuos­ta toisen­lais­es­ta tasapainopisteestä.

Ongel­mana on polkuri­ip­pu­vu­us. Jos nyt äkisti siir­rymme maail­maan, jos­sa asum­ista ei tuet­taisi kalli­is­sa kaupungeis­sa, moni asu­isi nyt väärässä paikas­sa ja moni työ­paik­ka olisi väärässä osas­sa maa­ta tai maail­maa. Esimerkik­si jo mainit­tu rav­in­to­la-ala jou­tu­isi sopeu­tu­maan kalli­isti uuteen tilanteeseen.

Ehkä teimme run­saat 50 vuot­ta sit­ten virheen alka­mal­la tuke­maan asum­ista. Nyt toisen­laiseen poli­ti­ikkaan siir­tymi­nen olisi hyvin tuskallista.

Miksi pienituloisten asumisen tukeminen tekee Suomesta paremman?

Maail­ma, jos­sa vähä­varais­ten asum­ista tue­taan kasvukeskuk­sis­sa, on parem­pi, mut­ta onko se niin paljon parem­pi, että siitä kan­nat­taisi mak­saa noin paljon — ja kan­nat­taisi mak­saa sen vastalääk­keestä, kaupungis­tu­misen jarruttamisesta?

Mik­si se on parem­pi? Suomen väestö eriy­ty­isi entistä pahem­min, jos men­estyvis­sä kaupungeis­sa olisi tilaa lähin­nä vain hyvä­palkkaisille ja hyvin koulute­tu­ille ja muut asu­isi­vat jos­sain muuttotappioalueilla.

Pien­ten palkko­jen nousu Helsingis­sä merk­it­sisi työl­lisyy­den heikken­e­mistä Helsingis­sä, mut­ta vain osa noista työ­paikoista siir­ty­isi muual­la maa­han – esimerik­si helsinkiläis­ten nälkää tyy­dyt­tävät rav­in­to­la­palve­lut eivät siir­ty­isi vaan niiden työl­lisyys heikkenisi. En sinän­sä usko. että täl­lä olisi merkit­tävää vaiku­tus­ta työl­lisyy­teen, kos­ka min­un ajatuk­sis­sani työl­lisyys määräy­tyy dynaamise­na tas­apain­oti­lana vähän niin kuin veden määrä kaivos­sa. Mut­ta kyl­lä rak­en­teelli­nen työt­tömyys voisi jonkin ver­ran lisään­tyä, kos­ka vähän koulu­tus­ta vaa­tivia työ­paikko­ja voi syn­tyä oikeas­t­aan vain palvelu­aloille ja niiden taas pitäisi olla lähel­lä asi­akkaitaan, niitä mak­sukyky­isiä kaupunki­laisia. Ajatuk­se­na on ilmeis­es­ti myös häätää työt­tömät kauas työ­paikoista, mikä ei edis­tä hei­dän työllistymistään.

Kun pieni­palkkaiset ja työt­tömät jou­tu­isi­vat muut­ta­maan muualle Suomeen tai ulko­maille, heiltä vapau­tu­isi asun­to­ja parem­min koulute­tu­ille ja parem­pi­palkkaisille. Täl­lä voi olla hyvin myön­teinen vaiku­tus maan talouteen, mut­ta en ole varma.

Pahin­ta kuitenkin olisi seg­re­gaa­tion lisään­tymi­nen Helsin­gin seudul­la. Kaik­ki pieni­palkkaiset ja työt­tömät eivät muut­taisi muualle maa­han. Moni muut­taisi seudun sisälle vain syr­jem­mälle. Syn­ty­isi köy­hyys­tasku­ja, jol­lai­sista on ikäviä koke­muk­sia jo Tukholmassa.

Muutos vaatii aikaa

Joka tapauk­ses­sa muu­tos toisen­laiseen tas­apain­oti­lanteeseen vaatii pitkän ajan. Siir­tymä­vai­he on yhtä tuskaa. Muu­tosten pitäisi tul­la voimaan vai­heit­tain ja siitä pitäisi tiedot­taa hyvis­sä ajoin, jot­ta ihmiset ja yri­tyk­set pysty­i­sivät varautumaan.

Täysin epä­tarkoituk­sen­mukaista on rysäyt­tää tämä kuris­tus samanaikaises­ti samo­ja pieni­palkkaisia vas­taan asum­istues­sa ja työt­tömyys­tur­vas­sa. Niiden yhteis­vaiku­tus on muser­ta­va. Ensin toinen ja vähän myöhem­min toinen. Kan­nat­taisi siirtää asum­istuen kuris­tus myöhem­mäk­si tai päinvastoin.