Kysymys maahanmuuton periaatteista on asia, josta Suomessa ei käydä mitään järkevää keskustelua. Perussuomalaiset ovat liittäneet tämän asian erottamattomasti rasismiin, mikä estää kaiken järkevän keskustelun siitä julkisuudessa. Yritän kuitenkin.
Asia on tulossa lähivuosikymmeninä todella akuutiksi Afrikan väestöräjähdyksen vuoksi. Asiaa pahentaa se, että Afrikka muuttuu monin paikoin elinkelvottomaksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Maatalouden edellytykset Afrikassa heikkenevät – kuten heikkenevät myös Etelä-Euroopassa. Eurooppaan on pyrkimässä kymmeniä miljoonia pakolaisia Afrikasta. Osa pakenee sotia ja konflikteja, osa nälkää. Nälkään kuollut on yhtä kuollut kuin sodan seurauksena kuollut.
Pitäisi olla jokin strategia, joka toimisi Afrikasta tulevan ihmistulvan oloissa niin, että vastaanottavien maiden elinvoimaisuus säilyisi.
Pakolaissopimus pitäisi uudistaa
Geneven pakolaissopimus on vanhentunut. Se tehtiin Euroopan oloihin toisen maailmansodan kauhujen paljastuttua. Siinä lähtöoletuksena on vainoa pakeneminen.
Tragikoomiselta tuntuu nykyinen tulkinta, jossa pakolaisia saa estää saapumasta Eurooppaan melkein miten tahansa, mutta kaikki on toisin, jos saa jalkansa maan sisälle. Nyt Turkille ja joillekin Afrikan maille maksetaan siitä, että ne estävät pakolaisia pääsemästä Eurooppaan. Olisin kiitollinen, jos joku osaa selittää, mikä logiikka tämän kokonaisuuden takana on.
Toisin kuin toisen maailmansodan oloissa, pakolaiset pyrkivät nyt siirtymään pääsääntöisesti köyhistä maista rikkaisiin. Siksi maailman taloudellinen eriarvoisuus liittyy pakolaisuuteen elimellisesti, mutta pakolaissopimus ei tätä tunnista. Jo se tekee siitä toimimattoman.
Työpaikat työvoiman luo vai työvoima työpaikkojen luo?
Taloustieteillä on asiaan yksinkertainen kanta. Ihmisten on järkevää muuttaa köyhiltä alueilta varakkaille alueille ja työttömyysalueilta työvoimapula-alueille niin maiden sisällä kuin niiden välilläkin. Sen seurauksena kaikkien elintaso nousee. Tai ainakin melkein kaikkien.
EU:n periaate pääomien, tavaroiden ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta perustuu tähän. Aika vähäiseksi on työvoiman liikkuminen kuitenkin jäänyt verrattuna tavaroiden ja pääoman liikkuvuuteen. Toisin sanoen, työpaikat ovat liikkuneet enemmän työvoiman luo kuin työvoima työpaikkojen luo.
Maiden sisällä tilanne on aivan toinen. Katsokaa vaikka mitä on tapahtunut väestön alueelliselle sijoittumiselle Suomessa viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana.
Väitän edelleen, että aluepolitiikan parempi onnistuminen EU:n sisällä kuin maiden sisällä johtuu siitä, että maiden välillä hyväksytään palkkaerot, joita ei samassa määrin hyväksytä maiden sisällä. Tästä kirjoitin 23 vuotta sitten Suomen Kuvalehteen. Voit lukea sen tästä.
Kun Ruotsiin on siirtynyt ihmisiä töihin köyhemmistä maista – kuten Suomesta – sekä ruotsalaisten että Ruotsiin muuttavien elintaso on noussut. Maahanmuuttajat tekevät matalapalkkaista työtä. Ruotsalaisten on ollut näin mahdollista erikoistua korkean tuottavuuden hyväpalkkaisiin töihin. Ja ennen kuin alatte vauhkota vuonna 2015 tulleista irakilaisista, huomautan, ettei tässä ole puhe humanitäärisestä maahanmuutosta vaan töihin tulemisesta, siis esimerkiksi suomalaisista.
Maahanmuuttajille sama palkka?
Espanjassa (laittomat?) maahanmuuttajat työskentelevät esimerkiksi tomaattia tuottavilla tiloilla järkyttävän pienillä palkoilla. Suomessa maahanmuuttajille on maksettava samaa palkkaa kuin suomalaisille. Kävin viikonloppuna eräällä marjatilalla, jossa oli ukrainalaisia poimijoita. Heidän yhden kuukauden palkkansa vastasi vuoden palkkaa Ukrainassa.
Ketä suojellaan, kun Suomeen haluavalle lähes nälkäkuoleman varjossa olevalle sanotaan, että koska emme pysty takaamaan sinulle samaa ansiotasoa kuin suomalaisilla on, on parempi, että jäät kuolemaan nälkään kotimaassasi?
Ennen kuin närkästyt kysymyksestä huomautan, että kun ostat Bangladeshissa valmistetun T‑paidan, sen valmistajalle maksetaan tuskin sataa euroa kuussa.
Lähinnä tässä tietysti suojellaan suomalaista työvoimaa. Matalasti koulutettujen on jo nyt vaikea saada töitä. Huonosti heidän kävisi, jos he joutuisivat kilpailemaa säätelemättömillä työmarkkinoilla bangladeshilaisten kanssa. Mutta ei pidä väittää, että tällä suojellaan sitä kurjuudessa elävää, jonka pääsy Suomeen näin estyy.
Liberaalin talousteorian mukaan maahan pitäisi päästää kaikki halukkaat tekemään työtä palkalla, jonka he saavat neuvotelluksi itselleen. Se toisi maailmanlaajuisen eriarvoisuuden maamme rajojen sisälle. Kun se pysyy rajojemme ulkopuolella, voimme elää rikkaina suomalaisina paremmalla omallatunnolla ja nauttia halvoista T‑paidoista ajattelematta nälkäpalkalla työskenteleviä, koska he ovat niin kaukana. Poissa silmistä, poissa mielestä.
En kuitenkaan kannata ajatusta. Vuoden sisällä Suomeen on tullut näilläkin säännöillä ihan riittävästi työvoimaa. Yhteiskunnan vastaanottokyvylläkin on rajansa. Minusta on parempi, että työpaikat menevät työvoiman luo sen sijaan, että työvoima siirtyy työpaikkojen luo vieraaseen kulttuuriin. Sen eteen voi vaikka vähän tinkiä taloudellisesta tehokkuudesta.
Vaikka olisi vielä ajateltavissa, että Bangladeshista kotoisin olevalle olisi parempi päästä Suomeen huonolla palkalla sen sijaan, että joutuisi jäämään Bangladeshiin nälkäpalkalla, hänen lapsistaan toivotaan normisuomalaisia ja se edellyttää normilapsuutta. Tässäkin siis ajattelen asiaa suomalaisen yhteiskunnan kannalta.
On myös selvää, että maan sisälle päästetty köyhyys tuottaisi rikollisuutta.
Niinpä on ihan järkevää, että köyhät maat kilpailevat rikkaiden kanssa halvalla työvoimallaan teollisuustuotteiden valmistuksessa, mutta eivät rikkaiden maiden sisällä. Teollisuusmaissa tämä tarkoittaa sitä, että kouluttamaton työvoima päätyy palvelualoille, jotka on näin suojattu köyhien kilpailulta toisin kuin teollisuustyöpaikat.
Kun on etuoikeus päästä Suomeen töihin, löytyy aina tahoja, jotka haluavat rahastaa tästä etuoikeudesta. Tästähän olemme saaneet lukea viime aikoina paljon esimerkkejä. Vaikka maahanmuuttajille siis maksetaan periaatteessa samaa palkkaa kuin kantasuomalaisille, eivät he samalle kulutustasolle pääse. Palkastaan he joutuvat maksamaan ”välittäjille” (laitonta) tai lähettämään rahaa sukulaisilleen kotiin (laillista). Sukulaiset ovat usein investoineet hänen matkaansa Suomeen.
Maahanmuuttajien rikkaista maista kotimaihinsa lähettämät rahat ylittävät selvästi kaiken maailmassa maksettavan kehitysavun.
Jos joku tulee Suomeen toisesta EU-maasta – vaikkapa Bulgariasta – hän ei ole oikeutettu Suomessa työttömyysturvaan tai muihinkaan tulonsiirtoihin, vaan saa ne kotimaastaan, jos saa. Voi kuulostaa raa’alta, mutta samoin pitäisi kohdella EU:n ulkopuolelta tulevia, jotta töihin tulevat tulisivat todella töihin. Bulgariasta Suomeen muuttanut pääsee jonkin ajan kuluttua suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Miksei sama menettely sopisi Intiasta tulevalle?
Työperäisestä maahanmuutosta on myös se hyvä puoli, että he tuovat mukanaan Suomeen ymmärrystä kotimaastaan ja kulttuuristaan sekä yhteyksiä. Muiden maiden heikko ymmärrys on ollut yksi Suomen vientiteollisuuden heikkouksista.
Työperäistä maahanmuuttoa meidän on otettava lähivuosikymmeninä todella paljon, koska suomalaiset ovat päättäneet lakkauttaa kansansa lopettamalla lasten teon. Tällä syntyvyydellä jokainen sukupolvi on kolmanneksen edellistä pienempi ja syntyvyys on pikemminkin laskussa kuin nousussa. Kahdessa sukupolvessa siis väkiluku alle puoleen nykyisestä.
Tämä kehitys ei lupaa hyvää suomen kielen säilymiselle.
Teollisuustuotteiden vapaakauppa
Teollisuustuotteiden vapaakauppa on merkinnyt valtavaa vaurastumista maailman köyhille maille. Sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä. Mikään kehitysapu ei olisi pystynyt samaan. Tuonnin vapauttamista tulisi jatkaa ja laajentaa uusiin tuotteisiin, esimerkiksi sokeriin.
Vapaakaupan tuomassa vaurastumisessa kommunistinen Kiina on menestynyt paremmin kuin kapitalistinen Intia, mikä vähän viittaa siihen, etteivät vapaat markkinat oikein hanskaa taloudellisen kehityksen tätä vaihetta. Kiinan vaurastuminen on tosin johtunut suurelta osin siitä, että kasvun hedelmät syövä väestönkasvu pantiin kuriin ankarasti toteutetulla yhden lapsen politiikalla. Nyt Kiina tosin on sen kanssa vaikeuksissa. Vaikka määräykset on kumottu, syntyvyys ei vaan nouse ja Kiinan väestöpyramidi kääntyy ylösalaisin. Intia ohitti väkiluvussa juuri Kiinan.
Moni urputtaa, että teollisuuden siirtyminen köyhiin mihin on vienyt työpaikkoja Suomesta. Jos voitaisiin perua tämä yhdellä hiiren klikkauksella ja tuoda suomalaiset maailmaan, jossa kehitysmaatuontia olisi torjuttu suojatullein, he eivät pitäisi sitä maailmaa parempana. Tehtaissa olisi kyllä työpaikkoja enemmän (ei paljon enempää, koska teollisuusautomaatio), mutta elintasomme olisi olennaisesti matalampi. Olemmehan kaikki hyötyneet niistä halvoista tavaroista, joita tuodaan Kiinasta ja muista köyhistä tai entisistä köyhistä maista. Tavarat ovat suhteessa palkkoihin aivan uskomattoman halpoja verrattuna siihen, mitä niistä maksettiin vielä 40 vuotta sitten.
Halvoissa tavaroissa on se huono puoli, että niitä haaskataan, eikä ympäristö kiitä. Tavaratuotantoa pitäisi verottaa käytettyjen raaka-aineiden perusteella — esimerkiksi tekstiileitä painon perusteella, mutta se on aivan toinen juttu. Kun katsoo, paljonko tekstiileitä suomalaisille myydään vuosittain, on helppo laskea, ettei niitä monta kertaa käytetä ennen kuin ne heitetään pois.
Afrikan pitäisi vaurastua vapaakaupalla ja meidän pitäisi jo oman etummekin nimissä edistää sitä.
Humanitäärinen maahanmuutto
Pakolaissopimus pitäisi siis uusia. Se ei tarkoita, että siitä pitäisi tehdä löysempi, vaan että siitä pitäisi tehdä tähän aikaan sopiva.
On täysin mahdotonta, että kuka tahansa voisi halutessaan muuttaa eurooppalaisiin hyvinvointivaltioihin niiden sosiaalietuuksista nauttimaan. Tulijoita olisi tulvaksi asti, ja siihen ne hyvinvointivaltiot kaatuisivat. Tiukat kriteerit pitäisi humanitääriselle maahanmuutolle siis olla.
Hakijat pitäisi pisteyttää sen sijaan, että käytetään joitakin on/off ‑kriteerejä. Pisteytys on huonossa huudossa, mutta tuollainen on/off ‑kriteeristö on sekin muutettavissa pisteytykseksi. Jos näin tehdään, huomataan kuinka huono se on. Kohtuuttomuus tulee siinä, että jos hakija täyttää kaikki kriteerit melkein, mutta ei yhtään ihan, hän ei pääse, koska ohi menevät ne, jotka täyttävät yhden kriteerin nipin napin.
Sitten tulemmekin vaikeisiin asioihin. Voisiko pisteytyksessä ottaa huomioon myös ennustetun soveltuvuuden Suomeen, siis esimerkiksi koulutuksen ja lukutaidon? Ajatus on monelle punainen vaate, koska sen katsotaan luovan eriarvoisuutta. Työperäiseen maahanmuuttoon nuo kriteerit kuuluvat, mutta humanitääriseen maahanmuuttoon niillä ei pitäisi olla mitään asiaa.
Asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Jos ajatellaan, että maalla on jokin pakolaisbudjetti, sen puitteissa Suomeen soveltuvia pakolaisia pystytään ottamaan paljon enemmän kuin Suomeen soveltumattomia. Tuollainen pakolaisbudjetti on olemassa, vaikka siitä ei erikseen päätettäisikään. Kuinka paljon vaan ei olla valmiita voimavaroja tähän asiaan käyttämään.
Onko tuollainen soveltuvuus väärin pakolaisten kotimaita ajatellen? Jos hyvä koulutus olisi yksi kriteereitä, koulutukselle olisi käyttöä myös synnyinmaassa. Vai olisiko? Siksihän he ovat pakolaisia, ettei heillä ole sijaa kotimaissaan. Pakolaisleireillä osaaminen menee hukkaan.
Yksi tavoite voisi olla, että nuoria miehiä ja nuoria naisia otettaisiin suunnilleen yhtä paljon. Pitääkö selittää miksi?
En tiedä asiasta tarkemmin, mutta minulle tuli käsitys, että Irakin pakolaisista Suomeen sopeutuivat parhaiten kaupunkilaiset – ainakin kaupungeista kotoisin olevat irakilaiset valittivat, että maalta tulevat veivät heidän maineensa. En tarkoita, että maalaiset olisivat tyhmempiä, mutta heillä ei ole sellaista osaamista, jolla olisi käyttöä Suomessa.
Vaikka saan mätiä tomaatteja omiltani, minusta maahanmuuttajilla pitäisi ainakin aluksi olla erilainen sosiaaliturva kuin kantasuomalaisilla. En tarkoita, että sen pitäisi olla huonompi vaan erilainen. En tiedä, onko kärpäspaperin tavoin toimiva sosiaaliturva hyväksi suomalaisillekaan, mutta maahanmuuttajille se toimii todella huonosti. Maahanmuuttajia pitäisi kannustaa nykyistä voimakkaammin töihin. Kotihoidon tukea en heille maksaisi, koska lapset pitäisi saada päiväkotiin kieltä ja suomalaista yhteiskuntaa oppimaan.
Taannoisessa perustulokokeilussa taloudelliset kannustimet toimivat maahanmuuttajien kohdalla selvästi paremmin kuin pitkäaikaistyöttömien suomalaisten kohdalla.
Tästä on itse asiassa ennakkotapaus. Oikeus kansaneläkkeeseen syntyy vain Suomessa pitkään asumalla.
Ehkä sitten, kun maahanmuuttajille on saatu aikaan työnteon mahdollistava sosiaaliturva, kärpäspaperimalli hylätään myös kantasuomalaisilta, koska ei siinä heidänkään kohdalla ole mitään järkeä