Politiikkamme tilaa käsittelevä sarja jatkuu…
Aikamme suuri talous- ja sosiaalipoliittinen ongelma on eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla. Tämän ongelman ratkaiseminen on välttämätöntä, jos aiomme säilyttää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.
Jos työvoima oli 1980-luvun lopulla palkattu huutokaupalla kerran vuodessa järjestetyillä pestuumarkkinoilla, tulonjaolle ei olisi tapahtunut juuri mitään — eräät miesvaltaiset palkat olisivat tosin laskeneet ja naisvaltaiset nousseet.
Sen jälkeen automaatio ja digitalisaatio ovat iskeneet työmarkkinoille ja vähentäneet huomattavasti suorittavan työn kysyntään. Nyt työvoiman huutokauppaaminen johtaisi nopeasti kasvaviin palkkaeroihin.
Palkkaerot kasvavat väkisin, koska yläpäässä palkkoja ei säädellä millään sopimuksilla. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuottaa kymmenen tuhatta kertaa sen mitä huono koodari, eikä hän varmaankaan tarkoittanut koodirivien määrää.
Asiantuntija-ammateissa parhaille maksetaan melkein mitä tahansa mutta suorittavassa työssä tekijöistä on ylitarjontaa ja palkat matavat.
Matalasti koulutetuille on potentiaalisia työpaikkoja palvelualoilla, mutta ne ovat Suomessa alikehittyneitä. Suomi on itsepalveluyhteiskunta. Liian pitkään oli vallalla käsitys, ettemme rikastu pesemällä toistemme paitoja.
Pienten palkkojen ongelmaan voi yrittää etsiä ratkaisua tupo-pöydässä, mutta alimpien palkkojen nostaminen vähentäisi kaikille sopivia työpaikkoja entisestään ja nostaisi tasapainotyöttömyyttä.
Parempi ratkaisu on tukea matalapalkkaisia täydentävillä tulonsiirroilla ja antaa palkkojen määräytyä nykyistä markkinaehtoisemmin. Tulonsiirrot maksavat, mutta parempi työllisyys johtaa toisaalta korkeampaan kansantuloon. Kyllä satojen tuhansien työttömien elättäminenkin maksaa.
Maat, jotka ovat saavuttaneet hyvän työllisyysasteen, tukevat huono-osaista työvoimaa täydentävillä tulonsiirroilla tai työnantajille maksettavalla palkkatuella. Se siis kannattaa.
Suomessa ei ole matalapalkkatukea, mutta tehtävää täyttämään on kehittynyt kolme järjestelmää: asumistuki, työttömyysturvan soviteltu päiväraha ja työnantajille maksettava palkkatuki. Näissä kaikissa on omat ongelmansa. Suora negatiivinen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kannattanut jopa Milton Friedman.
Asumistuki on itse asiassa selkeä negatiivisen tuloveron muoto, jos ajattelee asumismenoa kiinteänä, jollainen se on esimerkiksi kaupungin vuokra-asunnossa asuvalla. Asumistukeen liittyy ongelmia vuokramarkkinoilla, joskin ne ovat paljon vähäisempiä kuin moni asumistukea vastustava kuvittelee. Asumistuki on negatiivisen tuloveron muotona jopa puhdasta negatiivista tuloveroa parempi siinä mielessä, että se ottaa ”tulona” huomioon asuntotulon omassa velattomassa asunnossa asuvan kohdalla. Jos näin ei tehtäisi, pelkillä tuilla eläminen tulisi liian kannattavaksi sille, joka asuu perityssä velattomassa omistusasunnossa.
Soviteltu päiväraha toimii järjenvastaisesti
Aivan onneton täydentävän tulonsiirron muoto on työttömyysturvan soviteltu päiväraha, koska se on olevinaan työttömyysturvaa. Siitä syntyy kaksi järjettömyyttä.
Jos on ollut hyväpalkkaisessa työssä vaikkapa paperitehtaalla ja on joutunut ottamaan vastaan pienipalkkaista työtä palvelualoilla, kannattaa tehdä nelipäiväistä viikkoa, koska viisipäiväistä tekevä ei kelpaa työttömäksi. Mitä järkeä on kieltää kokoaikaisen työn tekeminen?
Jos taas on ”osa-aikatyötön” vaikkapa kaupan alalla, ansaitsee palkan ja sovitellun päivärahan kanssa puolipäivätyössä yhteensä yhtä paljon kuin kokoaikatyössä. Tämä järjestelmä tukee merkittävästi osa-aikatyön teettämistä kaupoissa. Kummatkaan eivät valita, eivät täyden liksan osa-aikatyöstä saavat työntekijät eivätkä kauppiaat, joille osa-aikatyön teettäminen on kannattavaa. Veronmaksajilla luulisi olevan tähän jotain sanottavaa.
Hallitusohjelma ymmärrettävä, mutta kokonaisuutena kohtuuton
Sekä asumistuessa että sovitellussa päivärahassa on ollut 300 euron suojaosuus, joka hallitusohjelman mukaan on tarkoitus poistaa. Asumistuen osalta tämä lienee silkka säästötoimi, mutta sovitellun päivärahan osalta varmaankin halutaan puuttua tuohon kaupan alan osa-aikatyövääristymään ja tehdä kokoaikaisen työn vastaanottamisesta ja teettämisestä houkuttelevampaa.
Samalla on tarkoitus poistaa työttömyysturvasta lapsikorotukset. Se on omalla tavallaan loogista, koska eihän pienissä palkoissakaan ole lapsikorotuksia, mikä heikentää työn vastaanottamisen kannattavuutta. Asumistukea heikennetään muutenkin, erityisesti Helsingissä, jossa ylintä korvattavaa vuokraa alennetaan.
Nämä toimet kohdistuvat todella rajusti pienipalkkaista osa-aikatyötä tekevään, Helsingissä asuvaan yksinhuoltajaan, jonka tulot laskevat noin 600 eurolla kuussa. Se pudottaa hänet vuorenvarmasti toimeentulotuelle. Toimeentulotuella olevan taas ei kannata tehdä työtä kuin 150 euron edestä kuukaudessa. Tämä kokonaisuus tuntuu niin kohtuuttomalta, etten usko hallituksen tällaista kokonaisuutta lopultakaan esittävän.
Sovitellun päivärahan tilalle negatiivinen tulovero
Mitä siis pitäisi tehdä? Ei kannata ryhtyä säätämään soviteltua päivärahaa, koska siitä ei tule kalua. Pitäisi kytkeä pienipalkkaisten tuki irti työttömyysturvasta jonkinlaisen negatiivisen tuloveron avulla. Silloin se ei riippuisi tehdyistä työtunneista lainkaan vaan pelkästään tulojen pienuudesta. Sitä voisi silloin saada myös itsensä työllistäjä. Ansiosidonnaiselle puolella voitaisiin säilyttää soviteltu päiväraha, mutta siihen pitäisi palauttaa maksimikesto, jollainen siinä oli ennen 1990-luvun lamaa. Sovitellun päivärahan turvin ei pitäisi voida tehdä osa-aikatyötä loputtoman kauan. Mitä järkeä on siinä, että jos on ollut nuoruudessaan vuoden kokoaikatyössä, voi tehdä tuettua osa-aikatyötä lopun elämäänsä? Tosin tuki nytkin pienenee, mutta hyvin hitaasti, minkä lisäksi sitä on helppo kiertää.
Osana pienipalkkaisten tukea säilyttäisin asumistuen, jotta tuki ei olisi liian runsaskätinen velattomassa omistusasunnossa tai vanhempiensa nurkissa asuvalle.
Pienipalkkaisten asemaa on parannettava isosti
Pienipalkkaisten köyhyys on aikamme suurimpia sosiaalisia vääryyksiä. Minun ihannemaailmassani negatiivinen tulovero tukisi pienipalkkaisia merkittävästi ̶ myös kokoaikatyötä tekeviä ̶ samalla, kun palkat määräytyisivät nykyistä markkinaehtoisemmin. Ymmärrän, että kansa on äänestänyt sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan ja suurempien tuloerojen puolesta, mutta järjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi, että jos toisin ajatuksiin tullaan vaikkapa seuraavien vaalien jälkeen, riittäisi parametrien säätö eikä pitäisi aloittaa taas kaikkea uudestaan.
Muuten olen sitä mieltä, että sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta voi vähän myös maksaa ̶- ja yhteiskuntarauhasta.
Pienten tuloerojen maat ovat paljon onnellisempia kuin suurten tuloerojen maat.