Kortrijk

Päädy­imme Inter­rail-matkallamme vähän sat­tumal­ta Kor­trijkin pikkukaupunki­in, joka on osa­puilleen Porin kokoinen. Se osoit­tau­tui niin mukavak­si, että pää­timme olla toisenkin yön.

Kaupungis­sa on laa­ja käve­lykeskus­ta, mut­ta se ei ole erikoista, kos­ka jok­seenkin kaikissa keskieu­roop­palai­sis­sa kaupungeis­sa on sel­l­ainen. Kaupun­gin erikoisu­us on paljon tätä paljon laa­jem­pi pyöräi­lykeskus­ta. Kadut ovat kapei­ta, jalka­käytävät lev­eitä ja kadut autoille yksisu­un­taisia, pyörille kak­sisu­un­taisia. Liiken­nemerkkiä “pyöräi­lykatu” ei käytetä. Ehkä sitä ei ole Bel­gian liiken­nemerkkiarse­naalis­sa tai se tulk­i­taan liian rajoit­tavak­si. Sak­sas­sa pyöräkadul­la auto ei saa ohit­taa pyörää. Suomes­sa määräys on väl­jem­pi. Joku juridi­nen sanoma oheisel­la liiken­nemerkil­lä var­maankin on. Nopeusra­joi­tus 30 km/h.

Kaiken ikäisen ihmiset ajoi­vat pyöril­lä todel­la paljon. Fil­lare­i­ta oli liik­keel­lä paljon enem­män kuin autoja.

 

Jotain kaupun­gin ide­olo­gias­ta ker­too, että puis­tossa oli voimis­telure­it­ti, jon­ka kohteis­sa piti tehdä eri­laisia liikkeitä. Kaupun­gin sivuil­la main­os­tet­ti­in joukkotem­paus­ta puh­taan (muovit­toman) jokive­den puoles­ta. Noin 50 henkeä hyp­päsi jokeen.

Tavat­toman hyvää huol­ta on pidet­ty katuku­vas­ta. Kaupun­ki aikoo hakea vuo­den 2030 kult­tuuripääkaupun­gin titteliä.

Autot oli­vat sal­lit­tua pyöräi­lykeskus­tan alueel­la, mut­ta niitä ei paljon näkynyt. Ehkä se joh­tui siitä, että pysäköin­timah­dol­lisuuk­sia juuri ollut. Tämä tun­tui lois­taval­ta jär­jeste­lyltä. Tehokas kom­pro­mis­si auto­jen ja kestävien liiken­nemuo­to­jen välil­lä. Busse­jakin oli, vaik­ka kaupun­ki oli läpim­i­tal­taan käveltävä.

Kor­trijk ilmoit­taa tavoit­teek­seen olla Flan­derin vihrein kaupun­ki. Vihreät eivät Kor­trijkin kun­nan­val­tu­us­toa joh­da, vaan neli­henk­i­nen ryh­mä kuu­luu oppo­si­tioon. . Ehdo­ton val­ta­puolue on pormes­taripuolue yli kol­man­nek­sen kan­natuk­sel­la. En tiedä, mut­ta arvaan sen ole­van jotain muinaisen Helsin­ki-liik­keen kaltaista, joka tapauk­ses­sa paikalli­nen puolue.

= = = = =

Taas on täl­lä matkalla tul­lut suru puseroon suo­ma­lais­ten pikkukaupunkien puoles­ta. Matkalla on nähty toinen tois­taan hienom­pia kaupunke­ja. Suomes­sakin oli hieno­ja pikkukaupunke­ja, mut­ta minkä sota säästi sen rauha tuhosi. 1960-luvus­ta selvisi vain kouralli­nen kaupunke­ja. Pikkukaupunkien talot oli­vat val­taos­altaan puisia, yksi- tai kak­sik­er­roksisia. Tiivistämistä siis tarvit­ti­in, mut­ta pitikö tehdä niin kol­hoa katu­maise­maa ja tuho­ta kaupun­ki sen ulkop­uolelle raken­netulle hyper­mar­ketil­la? Pris­man parkkipaik­ka ei kel­paa kaupun­gin keskus­tak­si. Täl­lä on suuri vaiku­tus siihen, että meil­lä melkein kaik­ki pienet kaupun­git ovat muuttotappioalueita.