Miksi Yleisradiota tarvitaan

Vaik­ka kuin­ka elämme markki­na­t­aloudessa, yleis­ra­diotoimin­nalle on perus­teen­sa. Ne kumpua­vat suo­raan talous­teo­ri­as­ta. Sen lisäk­si kysymys on sivistyk­ses­tä, kult­tuurin kun­nioituk­ses­ta ja suo­jau­tu­mis­es­ta valeuutisia vastaan.

Jos min­ul­la on leipä ja annan sen toiselle, min­ul­la ei ole sen jäl­keen leipää. Jos min­ul­la on tieto ja annan sen toiselle, tieto on sen jäl­keen sekä hänel­lä että minulla.

Kun joskus vuosikym­meniä sit­ten halut­ti­in osoit­taa, että markki­na­t­alous johtaa kaikil­la tavoin opti­maaliseen tulok­seen, yksi peru­so­le­tuk­sista on, että tieto on ilmaista — juuri sen takia, että se ei kulu jaettaessa.

Nyt kun kaikkea sitä, mikä on dig­i­taalises­sa muo­dos­sa, voidaan jakaa ilmaisek­si, olisi markki­na­t­alouden teo­ri­an mukaista, että se myös olisi ilmaista.

Vaa­timus tiedon ilmaisu­ud­es­ta on syn­nyt­tänyt Piraat­tipuolueen, jon­ka kesk­i­nen vaa­timus on, että ei saisi olla mitään tiedon jakamista rajoit­tavia tek­i­jänoikeuk­sia. Olisi het­kel­lis­es­ti opti­maal­ista, jos kaik­ki tieto olisi ilmaisek­si kaikkien saatavil­la, mut­ta tässä on tietysti se ongel­ma, että sil­loin kenenkään ei kan­nat­taisi tuot­taa tietoa, ei levyt­tää musi­ikkia, ei kir­joit­taa kir­jo­ja eikä tuot­taa televisio-ohjelmia.

Jos bit­te­jä myy­dään – tehdään vaik­ka Lätkän MM-kiso­jen lop­puot­telun kat­somis­es­ta mak­sulli­nen, myyjän pitää ratkaista, pyrki­ikö myymään hal­val­la mon­elle vain kalli­il­la hin­nal­la har­voille. Nämä vai­h­toe­hdot voivat olla sille taloudel­lis­es­ti sama­nar­voisia, mut­ta hal­val­la mon­elle on parem­pi kokon­aise­dun kannal­ta. Mitä korkeampi on hin­ta, sitä suurem­pi hyv­in­voin­ti­tap­pio syn­tyy siitä, että osa halukkaista kat­so­jista hin­noitel­laan ulos.

Tähän asi­aan ei ole täy­del­listä ratkaisua, mut­ta toiset ratkaisut ovat parem­pia kuin toiset.

Yht­enä ratkaisuna pide­tään niput­tamista, jota en ala tässä perustele­maan. Hyvä esimerk­ki niput­tamis­es­ta on Museoko­rt­ti. Vih­jeena sanon, että maakun­tale­hdet men­esty­i­sivät parem­min, jos ne niput­taisi­vat sat­un­naisen luk­i­jan lukuoikeu­den niin, että yhdel­lä kohtu­ullisel­la mak­sul­la voisi lukea niitä kaikkia.

Yleisradiotoiminta on hyvä kompromissi

Hyvänä kom­pro­missi­na on monis­sa mais­sa pidet­ty, että radio- ja TV-toim­intaa jae­taan yleis­ra­dioy­htiöi­den kaut­ta ilmaisek­si – siis verora­hoit­teis­es­ti. Täl­lä on kak­si tarkoi­tus­ta: taa­ta kaikille pääsy infor­maa­tion lähteille sekä pakot­taa yksi­tyiset tar­joa­jat hin­noit­telu­un, jos­sa myy­dään hal­val­la monelle.

Tätä voi rin­nas­taa siihen, että Microsoft­in Office-paketin käyt­täjät hyö­tyvät huo­mat­tavasti ilmaiso­hjelmien ole­mas­saolosta, kos­ka ilmainen vai­h­toe­hto pakot­taa pitämään hin­nan kohtuullisena.

Yleis­ra­diotoimin­nan suuri merk­i­tys on siinä, että se tuot­taa kohta­laisen luotet­tavaa ja monipuolista tietoa maail­man menos­ta. Jos ver­taa keskenään Ylen kir­jeen­vai­h­ta­javerkos­toa Maikkarin vas­taavi­in, ymmärtää, mil­laises­sa pimen­nos­sa eläisimme ilman Yleä. Main­os­ra­hoit­teiset tele­vi­siot ovat muutenkin tien­sä päässä, kos­ka main­ok­set siir­tyvät net­ti­in.  Sik­si maikkari supis­taa koko ajan.

Yleis­ra­dio­ta voi kuva­ta myös val­tavak­si niputtajaksi.

Joku ajat­telee, että uutiset voivatkin men­nä net­ti­in. Ei tarvi­ta val­takun­nal­lisia uutisia, kun voi seu­ra­ta somea, jos­ta saa sel­l­aisia uutisia kuin halu­aa. Juuri sik­si tarvi­taan jokin taho, joka jakaa luotet­tavaa tietoa ja myös uutisia, joi­ta ei halu­aisi kuul­la. Some on täyn­nä salali­it­to­te­o­ri­oi­ta ja valeuutisia. Naa­puri­maan infor­maa­tio­vaikut­ta­mi­nen on läs­nä vähän kaikessa. Joku voi toivoakin, että täl­lainen ”uutisväl­i­tys” saa ihmis­ten mielis­sä suurem­man tilan, mut­ta se on aika epäisän­maal­lis­es­ti ajateltu.

Yleis­ra­dio­ta tarvi­taan muuhunkin kuin uutis- ja ajanko­htaiso­hjelmi­in. On hyvä, että lätkän MM-kisat ja olympialaiset näkyvät ilmaisek­si kaikille, ja oman arvon­sa on myös vaikka­pa Eurovi­isuil­la. Paljon on valitet­tu, että Yle on ostanut lähetysoikeudet joi­hinkin NHL-ottelui­hin. Siihen on vaikea ottaa kan­taa, kun ei tiedä, mitä niistä on mak­set­tu, mut­ta jääkiekol­la on Suomes­sa vank­ka kat­so­ja­joukko. Jos Ylessa osa­taan neu­votel­la, paljon ei ole tarvin­nut mak­saa. Sitä pait­si tulee­han sieltä myös Bri­tann­ian ja Ital­ian sar­jo­jen jalkapallo-otteluita.

Meil­lä kat­so­taan ja kuun­nel­laan RSOn kon­sert­te­ja. Minus­ta on hyvä, että kaikkea tätä on tar­jol­la kaikille tuloista riippumatta.

Mut­ta kult­tuuri­han on kuulem­ma elit­is­tistä turhu­ut­ta – joidenkin mielestä.

Paket­ti­in kuu­lu­vat myös Ylen net­ti­sivut, joil­ta tosin ollaan Hesarin vaa­timuk­ses­ta kieltämässä tek­stimuo­toinen viestin­tä. Arggh!

Ylen tar­jon­ta ei ole vain lin­eaaritele­vi­sio­ta. Erit­täin arvokas­ta on kaik­ki se, mitä Ylen Areena tar­joaa. Vas­taavaa ei ole kau­pal­lisel­la puolel­la. Maikkar­il­ta saa saippuasarjoja.

Olisi suuri kult­tuu­ri­tap­pio, jos Ylen tar­jon­taa radikaal­isti supistettaisiin.

 

Minus­ta kokoomus tekee jät­timäisen virheen, jos se suos­tuu perus­suo­ma­lais­ten vaa­timuk­seen tukkia Ylen suu.

Riip­puma­ton tiedonväl­i­tys on ollut kaikkien kansal­liskon­ser­vati­ivis­ten puoluei­den ham­pais­sa. Toivon, ettei kokoomus liity tähän joukkoon. Kun Erdo­ganin ajat­telulle antaa pikku­sor­men, se vie koko käden.