Oden talousohjelma

Tämä on vähän piden­net­ty ver­sio twit­teris­sä julkaise­mas­tani ketjusta

Lähtökohtana markkinatalous

Vihreä talous ei tarvitse omaa talous­teo­ri­aa. Val­tavir­tat­alous­teo­ria tar­joaa monipuoliset ja koetel­lut keinot ohja­ta taloutta.

Toim­imi­nen markki­na­t­aloudessa kan­nat­taa ottaa lähtöko­hdak­si, kos­ka elämme markki­na­t­aloudessa ja kos­ka markki­na­t­alous on val­ta­van tehokas sekä hyvässä että pahas­sa. Sen voima kan­nat­taa val­jas­taa parem­man maail­man edis­tämiseen eikä antaa vastapuolen yksinoikeudeksi.

Neljä päävirhettä

On neljä tärkeää syytä ohja­ta markki­noi­ta: ympäristön huomioimi­nen, tulon­jaon tasaisu­us, koulu­tus ja alueke­hi­tys. Muitakin on, mut­ta nämä ovat ne keskeisimmät.

Ajattelumalli ei riitä ohjaamaan taloutta

Donit­si­talous ja muut vas­taa­vat mallit ovat hyviä aja­tuske­hikko­ja, mut­ta eivät tar­joa keino­ja muut­taa maail­maa. Ne ker­to­vat taval­laan, miten val­is­tuneen itse­val­ti­aan kan­nat­taa toimia, mut­ta eivät sitä, miten demokraat­tises­sa markki­na­t­aloudessa saadaan aikaan toiv­ot­tu muu­tos. Muu­tok­seen tarvi­taan niitä keino­ja, joi­ta hah­motan seuraavassa.

Oikea hinta ympäristölle

Ympäristön vahin­goit­ta­mi­nen on talous­teo­ri­an tun­tema markki­navirhe, nimeltään ulkoinen kus­tan­nus. Ratkaisu tähän virheeseen on negati­ivis­ten ulkois­vaiku­tusten sisäistämi­nen ympäristöveroil­la ja päästöoikeuk­sia huu­tokaup­paa­mal­la. Näin jo tehdäänkn, mut­ta kuten tulok­sista näkee, aivan liian heikosti. Sitä on vain tehtävä nyky­istä paljon voimaperäisemmin.

Ympäristöverot eivät tee elämästä keskimäärin kalli­im­paa, kos­ka vas­taavasti voidaan alen­taa muu­ta vero­tus­ta tai palaut­taa tuot­to tulonsiirtoina.

Ympäristöverot ovat yleen­sä regres­si­ivisiä (köy­hät mak­sa­vat niitä suh­teessa tuloi­hin­sa enem­män kuin rikkaat), joskaan eivät kaik­ki. Sik­si niiden kom­pen­soimisek­si eivät riitä tulovero­jen alen­nuk­set vaan tarvi­taan myös tulon­si­ir­to­ja. Hyvän mallin tähän tar­joaa Alanko­mais­sa toteutet­tu vihreä ver­ou­ud­is­tus vuon­na 2001. Siihen liitet­ti­in kom­pen­saa­tiona pieni noin sadan­vi­idenkymme­nen euron tulon­si­ir­to kaikille.)

Hai­tan verot­tamisen sijaan voidaan tukea hai­ta­ton­ta vai­h­toe­htoa (vrt sähköau­to­jen han­k­in­tatu­ki), mut­ta tämä on teho­ton­ta ja kallista. Joskus se on kuitenkin poli­it­tis­es­ti real­is­tista. Tätä tulee kuitenkin pääsään­töis­es­ti vält­tää, kos­ka julki­nen talous on muutekin kireällä.

Pienten tuloerojen maissa kaikki on paremmin

Tulon­jaon tasaisu­us on tärkeä tavoite, kos­ka jok­seenkin kaik­ki asi­at ovat parem­min pien­ten tulo­ero­jen mais­sa ver­rat­tuna suurten tulo­ero­jen mai­hin. Säätelemätön talous johtaa liian suuri­in tuloeroihin.

Pienipalkkaisia on parempi tukea tulonsiirroilla kuin hinnoitella heidät työttömiksi

Työl­lisyy­den nos­tamisek­si 80 pros­ent­ti­in töi­hin on päästävä niidenkin, joiden osaamises­sa tai työkyvyssä on puut­tei­ta. Tämä ei onnis­tu, jos palkan on olta­va korkea. On parem­pi tukea pieni­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la kuin hin­noitel­la hei­dät ulos työ­markki­noil­ta. Tämä on (pienen) perus­tu­lon tärkein peruste.

Alueellisiin tulonsiirtoihin lisää vaikuttavuutta

Tas­apain­oinen alueke­hi­tys edel­lyt­tää alueel­lisia tulon­si­ir­to­ja. Niiden kalleus on merkit­tävä syy julkisen Suomen talouden haasteisi­in. Nykyiset keinot ovat kuitenkin tehot­to­mia ja juuri sik­si niin kalli­ita. Ne eivät perus­tu juuri lainkaan tutkit­tuun tietoon, vaan ovat muo­dos­tuneet lukuis­ten iltalyp­sy­jen tulok­se­na. Usein takana on ollut halu tukea samal­la sitä tai tätä toim­intaa pro busi­ness ‑hengessä. Tämä pitäisi rak­en­taa kokon­aan uud­estaan ja luop­ua samal­la paljos­ta vanhasta.

Oma suosikki­ni pääasial­lisek­si alueke­hi­tyk­sen tasoit­ta­jak­si on työ­nan­ta­ja­mak­su­jen alueelli­nen por­ras­tus — ei kuitenkaan niin, että ne tule­vat nyky­is­ten lisäk­si vaan niiden tilalle. Mut­ta kuten san­ot­tua, tutkit­tua tietoa puut­tuu, eikä sitä ole minullakaan.

Yksityinen palvelu vai julkinen

Julk­isten palvelu­jen tuot­ta­mi­nen yhteiskun­nan tai yksi­ty­is­ten toimes­ta ei ole ide­ologi­nen vaan on tarkoituk­sen­mukaisu­uskysymys. Se tehkööt, joka tekee edullisim­min. Näin on osit­tain jo menetel­ty. Enää ei esimerkik­si ole kun­nal­lisia raken­nusy­htiöitä, kos­ka ne oli­vat huonoja.

Ter­vey­den­huol­los­sa yksi­tyiset palve­lut ovat olleet ongel­mallisia kaikkial­la maail­mas­sa, kos­ka ei ole löy­tynyt tapaa mak­saa taval­la, joka ei tuot­taisi suur­ta haaskaus­ta. Mais­sa, joiden ter­vey­den­huolto perus­tuu sairaus­vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in ter­veyspalvelui­hin, käytetään val­tavasti rahaa sairaaloi­hin valvon­taan. jot­ta nämä eivät anna turhaa hoitoa. Sairaalan kannal­ta­han mikään hoito ei ole turhaa, jos joku siitä mak­saa. Kaiken tämän valvon­nan jäl­keenkin yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon valin­neis­sa mais­sa ter­vey­den­huol­lon brut­tokansan­tuo­teo­su­us on paljon verora­hoit­teisin jär­jestelmiä korkeampi, kun hoidon taso vakioidaan.

Kohta­laisen tur­val­lisia ovat palvelusetelit, jos­sa mak­sa­ja päät­tää hoidon tarpeesta ja yksi­tyi­nen vain toteut­taa. Menot kas­va­vat heti, jos yksi­tyiset pää­sevät haal­i­maan poti­lai­ta, kos­ka niiden kan­nat­taa tehdä esimerkik­si leikkauk­sia hyvin mata­lal­la indikaatiolla.

Koulutus edellyttää verorahoitteisuutta

Koulu­tuk­ses­sa ei toimisi lankaan peri­aate, että van­hem­mat ostakoot lap­sille halu­a­mansa koulu­tuk­sen. Pääsy koulu­tuk­seen on olta­va riip­puma­ton lap­su­u­denkodin var­al­lisu­ud­es­ta. Koulu­tuk­sen ulkoiset hyödyt ovat niin merkit­täviä, että siihen kan­nat­taa käyt­tää vero­tu­lo­ja paljon.  Oli suuri virhe alkaa säästää koulu­tuk­ses­sa ja jäädä koulu­tuk­sen tasos­sa jäl­keen muista ver­tailukelpoi­sista maista.

Koulu­tus toisaal­ta on tärkeä syys kas­vavi­in tulo­eroi­hin. Sik­si pitäisin oikeu­den­mukaise­na, että ne, jot­ka ovat päässeet koulu­tuk­se­na ansios­ta kiin­ni korkeisi­in tuloi­hin, mak­sa­vat korkeak­oulu­opin­ton­sa jälkikä­teen takaisi­in. Tiedän, että puolue­toveri­ni ovat tästä asi­as­ta eri mieltä kanssani.

Mei­dän jär­jestelmämme perus­tuu siihen, että koulu­tuk­sen ilmaisu­us mak­se­taan takaisin sil­lä, että korkeasti koulutet­tu­jen net­toan­siot ovat pien­ten palkkaero­jen ja korkean vero­tuk­sen vuok­si matalia. Tämä ei ole pitkään päälle kan­nat­tavaa kansal­lis­es­ti, kos­ka kan­nat­taa ottaa ilmainen koulu­tus Suomes­ta ja muut­taa ansait­se­maan mai­hin, jois­sa koulu­tus on mak­sullista ja koulutet­tu­jen palkat vas­taavasti korkeam­mat tai vero­tus alem­paa. Toisaal­ta muual­la paljon koulu­tuk­ses­taan mak­sa­neen ei kan­na­ta muut­taa Suomeen.