Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnistua?

En usko tähän pätkääkään. Soten pelisään­nöt ovat niin pahasti lev­äl­lään, että bud­jet­tikuri on huono ohjaa­ja. Rahan niukku­us ei joh­da järke­vi­in säästöi­hin vaan osit­tain aivan absur­dei­hin. Esimerkik­si kun poti­laat eivät pääse muuallekaan, he kasautu­vat erikois­sairaan­hoidon päivystyk­seen, mikä tulee entistä kalli­im­mak­si. Päivystyk­sistä on tul­lut kaa­tolu­ok­ka, jonne myös poli­isi kuskaa sam­munei­ta, kun omat juop­pop­utkat ovat täynnä.

Hallinnon van­ha totu­us on, että jokainen organ­isaa­tio ajat­telee omaa etu­aan, ja oma etu on oman toimin­nan kas­vat­ta­mi­nen. Se tapah­tuu niin, että annetut rahat eivät riitä ja jos uhkaa­vat riit­tää, tehdään jotain, etteivät riitä. Hallinto on toimin­ut näin jok­seenkin aina.

Hyv­in­voin­tialueille ei ole annet­tu vero­tu­soikeut­ta, jot­ta ei olisi houku­tus­ta tar­jo­ta parem­pia palvelu­ja ja korot­taa vero­ja. Luulen, että tämä toimii toisin päin.  Raho­jen lop­pues­sa voi mankua lisää rahaa val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta. Sehän on oman alueen kannal­ta pelkkää plus­saa. Jos rahansa lop­pu­un käyt­tävä jou­tu­isi VM:n sijas­ta pyytämään rahaa alueen­sa veron­mak­sajil­ta, olisi suurem­pi moti­vaa­tio tul­la rahal­la toimeen.

Tämä malli edel­lyt­ti, että pitäisi säästä eri­tyis­es­ti erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Se voi olla järkevää, mut­ta en usko siihen kuitenkaan. Lääketiede kehit­tyy nopein aske­lin. Tulee jatku­vasti lisää mah­dol­lisuuk­sia voit­taa sairauk­sia, joille ei ennen voitu oikein mitään. Yhteistä näis­sä hoidois­sa on, että ne ovat kalliita.

Kylmästi lask­ien voisi olla järkevää lykätä näi­den hoito­jen käyt­töön ottoa siihen, kun esimerkik­si lääkepaten­tit menevät van­hak­si ja hoito halpe­nee olen­nais­es­ti. Tämä olisi ratio­naal­ista, jos vai­h­toe­htona olisi säästöt perusterveydenhuollossa.

En usko, että päätök­sen­tekomme kestää tilan­net­ta, jos­sa johonkin tap­pavaan tau­ti­in on ole­mas­sa paran­ta­va hoito, mut­ta sitä ei nyt anneta, kos­ka budjettikuri.

Näin voitaisi­in menetel­lä vain julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa. Rin­nalle kehit­ty­i­sivät var­masti yksi­tyiset palve­lut ja vaku­u­tus­markki­nat. Enem­mistölle helsinkiläi­sistä lap­sista ote­taan jo nyt ter­veysvaku­u­tus, jol­la pääsee julkisen ter­vey­den­huol­lon jono­jen ohi yksi­ty­is­lääkärille. Täl­laisia vaku­u­tuk­sia tulee myös aikuisille, jos uus­in­ta hoitoa ei ole muuten saatavissa.

Ei sinän­sä ole mitenkään poikkeuk­sel­lista maail­mal­la, että verora­hoit­teis­es­ti saa vain perus­ta­son hoitoa ja huip­puta­son hoitoa annetaan vain rikkaille, jot­ka mak­sa­vat sen itse tai vaku­u­tuk­sen kaut­ta. Se, että Suomes­sa annetaan huip­puta­son syöpähoitoa tuloi­hin kat­so­mat­ta, on maail­mal­la poikkeus. Aika perus­teel­lis­es­ti muut­tuu yhteiskun­tamme, jos tästä luovutaan.

Seu­raa­va kysymys on, annetaanko näille vaku­u­tusy­htiöi­den poti­laille hoitoa julk­i­sis­sa sairaalois­sa, vai karkote­taanko osaa­jat yksityissairaaloihin.

Tai Viroon. Jos omas­ta maas­ta ei jotain hoitoa ole saatavis­sa, poti­lail­la on oikeus hakeu­tua toiseen ETA-maa­han sitä saamaan.