Mitä ajattelen vihreiden vaalituloksesta?

Min­un piti kom­men­toi­da vaale­ja Suomen Kuvale­hden twit­ter-huoneessa, mut­ta teknis­ten vaikeuk­sien vuok­si en pystynyt sitä tekemään. Kom­men­toin sik­si tässä.

Min­ulle vaal­i­t­u­los ei ollut pet­tymys. Olin ennus­tanut noin seit­semän pros­entin kan­na­tus­ta, joten meni itse asi­as­sa vähän parem­min. Tosin tuo ennus­tus perus­tui ole­tuk­seen, että äänestyspros­ent­ti olisi 45.

Lähtöko­hdak­si otin vihrei­den val­takun­nal­lisen kan­natuk­sen, joka on viimeisimpi­en haas­tat­te­lu­tutkimusten mukaan painunut jo kymme­nen pros­entin tun­tu­maan. Tästä pitää olla huolis­saan, ei siitäet­tä saimme aika ohuen edus­tuk­sen hyv­in­voin­tialuei­den valtuustoihin.

(Minä suos­tun käyt­tämään hyv­in­voin­tialueista sanaa maakun­ta vas­ta, kun joku säveltää Van­taa-Ker­a­van maakuntalaulun.)

Kos­ka Helsin­ki ei ollut mukana, piti tuos­ta kymmen­estä pros­en­tista vähen­tää puoli­toista pros­ent­tyk­sikköä, ja olimme 8,5 pros­en­tis­sa. Sit­ten tulee äänestysprosentti.

Kun Vihreät sai­vat vuon­na 2000 europar­la­ment­ti­vaaleis­sa 13,4 pros­entin kan­natuk­sen, kaik­ki sanoi­vat, ettei tästä voi vetää mitään johtopäätök­siä, kos­ka äänestyspros­ent­ti oli niin mata­la. Vihreät vain äänes­tivät mui­ta innokkaam­min. Samas­ta syys­tä näi­denkään vaalien tulok­ses­ta ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätök­siä. Kun äänestys­in­to las­kee, se ei laske kaikil­la puolueil­la yhtä paljon. Nyt nuoret kaupunki­laiset eivät äänestäneet ja siitä kär­sivät vihreät.

Nämä oli­vat kepu­laisille ihan­nevaalit. Sik­si myös keskusta­laiset kävivät innokkaam­min vaal­i­u­urnil­la. Haja-asu­tusalueil­la olti­in huolis­saan oman kylän ter­veyspalveluista. Sik­si äänestet­ti­in sel­l­aisia ehdokkai­ta, joil­la on mah­dol­lisu­us men­nä läpi, eli pienis­sä kun­nis­sa suurten puoluei­den ehdokkai­ta, lähin­nä keskustalaisia.

En ole näh­nyt ana­lyysiä äänestyspros­en­tista kaupungeis­sa ja maaseudul­la, mut­ta veikkaan, että täl­lä ker­taa maaseudul­la äänestet­ti­in vilkkaam­min. Halut­ti­in tur­va­ta omat palve­lut. Kaupungeis­sa ei ollut vas­taavaa intoa käy­dä äänestämät­tä, jot­ta voitaisi­in viedä palve­lut maaseudul­ta – ei sel­l­aista itse asi­as­sa kukaan halunnut.

Perus­suo­ma­laiset menet­tivät paljon kan­na­tus­taan keskustalle juuri sik­si, että nyt ei ollut aika osoit­taa tyy­tymät­tömyyt­tä vaan tur­va­ta omia etu­jaan, ja siihen vaki­in­tuneet kepu­laiset oli­vat luotet­tavampi vaihtoehto.

Perus­suo­ma­laiset koki­vat neljän pros­ent­tiyk­sikön tap­pi­on eli paljon enem­män kuin vihreät, joiden tap­pio kun­nal­lis­vaalei­hin ver­rat­tuna oli 1,8 pros­ent­tiyk­sikköä. Tosin oikeas­t­aan perus­suo­ma­laiset hävi­sivät vain 2,5 pros­ent­tiyk­sikköä, sil­lä sai­han hei­dän spin-offin­sa Val­ta kuu­luu kansalle peräti 1,5 pros­ent­tia äänistä. Joka kymmenes per­su oli siir­tynyt äänestämään superpersuja.

Kovin vaku­ut­tavasti vihreät eivät saa­neet teemo­jaan esille vaa­likeskusteluis­sa. Ei tosin kukaan saanut, kos­ka keskuste­lut oli­vat val­heel­lisen yksimielistä hyrinää siitä, että syy­dämme lisää rahaa kaik­keen, mitä vaan voidaan ajatel­la. Aika huonok­si jäi äänestäjän kulut­ta­jan­suo­ja, sil­lä onhan koko har­joituk­sen yht­enä tarkoituk­se­na vähen­tää sote-palvelu­ja Uudel­la­maal­la. Siitä, mis­tä vähen­netään, ei kukaan sanonut mitään, vaik­ka siitähän nämä val­i­tut val­tu­us­tot joutu­vat ensim­mäis­inä päättämään.

Se tiede­tään, että kun rahaa siir­retään pois  Uudelta­maal­ta, kokoomuk­sen mielestä ne rahat pitää ottaa köy­hiltä ja sairail­ta eikä ”kun­non ihmisiltä”. Sitähän se tarkoit­taa, ettei hyv­in­voin­tialueil­la ole vero­tu­soikeut­ta. Tämä olisi pitänyt vään­tää rautalangasta.

Oli Hesar­il­ta type­r­ää tehdä vaa­likoneessaan kysymyk­siä tyyli­in sitä tai tätä pitää edis­tää vaik­ka se mak­saisi lisää. Oikea kysymys olisi ollut, että sitä tai tätä pitää edis­tää, vaik­ka se merk­it­sisi leikkaamista muista sote-palveluista.

Vihrei­den mie­len­ter­veyspalvelu­ja puolta­va lin­ja oli asian sisäl­lön osalta paikallaan, mut­ta ei sil­lä kyl­lä ääniä saanut. Kohderyh­mä ei äänestä ja mui­ta ei kiinnosta.

Sote­vaalit eivät oikein kiin­nos­ta­neet nuo­ria ja ter­veitä kaupunki­laisia. Tilanne olisi ollut toinen, jos hyv­in­voin­tialueille olisi siir­ret­ty myös päivähoito. (Toiv­ot­tavasti ei koskaan siirretä.)

Siitä ei siis pidä olla huolis­saan, etteivät vihreät saa­neet nykykan­natuk­seen­sa näh­den nor­maalia 8,5 pros­ent­tia, vaan kan­na­tus jäi 7,4 pros­ent­ti­in. Huolis­saan pitää olla siitä, että 8,5 pros­ent­tia olisi ollut nor­maali tulos, jos äänestyspros­ent­ti olisi ollut 70 %. Mihin kan­na­tus on huven­nut? Vihreiltä on muu­ta­mas­sa vuodessa kadon­nut yli satatuhat­ta kan­nat­ta­jaa — enem­mänkin, sil­lä tois­es­ta päästä on tul­lut äänestysiän saavut­tanei­ta nuo­ria sisään.

Olen pitänyt suu­ni kiin­ni asi­as­ta, kos­ka entisen puheen­jo­hta­jan ei pitäisi puut­tua koko asi­aan, mut­ta kun muutkin entiset puheen­jo­hta­jat ovat kan­tansa sanoneet, avaan minäkin suuni.

Feminismiä ja vulgaarivasemmistolaisuutta

Vihrei­den 90 val­tu­ute­tus­ta naisia on 77 ja miehiä 13. Kan­natuk­sen kat­to on aika mata­lal­la, jos tarkoi­tus on men­estyä vain nais­ten äänillä.

Toinen seik­ka liit­tyy puolueen ase­moin­ti­in oikeis­to – vasem­mis­to ‑akselil­la. Vasem­mis­to­lais­ten osu­us on vihrei­den kan­nat­ta­jis­sa viime vuosi­na nous­sut huo­mat­tavasti, mut­ta vasem­mis­to­lais­ten määrä ei ole nous­sut. Muut ovat vain kadonneet.

Ongel­ma ei kuitenkaan ole puolueen ”vasem­mis­to­laises­sa” imagos­sa vaan sen tyhjyy­dessä. Ollaan vasem­mis­to­laisia tun­teen tasol­la, mut­ta ei ole esitet­ty toimi­vaa ohjel­maa näi­den tavoit­tei­den saavut­tamisek­si. Luulen, että Ville Niin­istö puhui vähän samas­ta sanoes­saan, että vihreät ovat kokon­aan pois­sa talous­poli­it­tis­es­ta keskustelusta.

Ilmeis­es­ti tämä on sitä iden­ti­teet­tipoli­tikkaa. Inhoan sitä yli kaiken.

Itse asi­as­sa Maria Ohisa­lon ulostu­lot eivät ole kovin vasem­mis­to­laisia, jos tutkii niiden sisältöä, mut­ta ne kuu­losta­vat vasem­mis­to­laisil­ta. Ajatel­laan nyt vaikka­pa ansiosi­don­naisen keston lyhentämistä.

Kyl­lä puolueeseen vasem­mis­to­laisia mah­tuu. Ongel­ma on siinä, että pitäisi mah­tua muitakin. Minä kaipaisin selkeäm­pää erot­tumista demareista ja Vasem­mis­toli­itos­ta siinä, että nämä ovat täysin SAK:n talu­tus­nuo­ras­sa. Kor­po­ra­tivis­min keinoin yhteiskun­taa ei uud­is­te­ta vaan semen­toidaan paikalleen.

Mikään ei ilah­du­ta kokoomus­ta niin paljon kuin se, että Vihreät keskit­tyvät tais­tele­maan samoista äänestäjistä Vasem­mis­toli­iton kanssa ja anta­vat suo­si­ol­la koulute­tut kaupunki­laiset kokoomukselle.

Sinän­sä varsi­nainen oikeis­to­lainen olisi vihreis­sä outo lin­tu, jos oikeis­to­laisu­udel­la tarkoite­taan yhteiskun­nal­lisen eri­ar­voisu­u­den hyväksymistä. Niitäkin on joskus ollut.

Jos lukee ana­lyyt­tis­es­ti kir­jaani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­tik­ka, huo­maa, että se on tavoit­teil­taan hyvin vasem­mis­to­lainen, minkä myös San­na Kur­ro­nen tote­si arvostelus­saan Kansan­taloudel­lises­sa aikakauskir­jas­sa, mut­ta SAK:ssa en hyväksyt­tänyt tek­stiä etukä­teen, eivätkä olisi hyväksyneet.

Vihrei­den näkyvien poli­itikko­jen ulostu­lot eivät ole min­ua ilah­dut­ta­neet. Ongel­mana on niiden erään­lainen naivius. Vaikeista asioista ei uskalleta puhua, vaan leiv­otaan se kum­mallisen unelmahötön alle. Ei ole ymmär­ret­ty, että vihrei­den kan­nata­jakun­ta on aivan eri­laista. Sille voi puhua analyyttisesti.

Pystypäin fiksu!

Min­ua on viime aikoina pyy­det­ty eräisi­in taus­takeskustelui­hin, jot­ka koske­vat puolueen ohjel­man uud­is­tamista. Olen ollut yllät­tynyt keskustelun syväl­lisyy­destä ja asi­api­toisu­ud­es­ta. Tämähän on kun van­haan hyvään aikaan! Mik­si pitää näyt­tää ulospäin tyh­mem­mältä kuin oikeasti on?

Vihreät ovat koulute­tu­in puolue Suomes­sa. Ei sitä pidä mitenkään nolostella.

Siinä kuplas­sa, jos­sa minä elän, vihrei­den kan­na­tus on laskenut rajusti viime vuosi­na. Puolue oli aikanaan koulutet­tu­jen kaupunki­lais­ten kesku­udessa suurin puolue, mut­ta ei ole sitä enää.

On ollut hirveä moka vihreiltä keskit­tyä ”ydinkan­nat­ta­jakun­taansa”. Inhoan muutenkin aja­tus­ta muo­toil­la ohjel­mansa sen mukaan, mitä ”kan­nat­ta­jat” toivovat.

”Min­un pitää seu­ra­ta kansaa, olen­han hei­dän johtajansa”.

Jos näin tehdään, pitäisi edes osa­ta tulki­ta asen­ne­mit­tauk­sia. Vihrei­den aja­tus keskit­tää sanomansa varmim­mille ydinkan­nat­ta­jilleen on vähän sama kuin Keskus­ta puhuisi vain maanvil­jeli­jöille. Keskit­tymi­nen ydinkan­nat­ta­jakun­taan tarkoit­taa rajau­tu­mista ydinkannattajakuntaan.

Kokoomus voit­ti, mut­ta ei kokoomuk­sen anna­tus nous­sut kun­nal­lis­vaaleista kuin 0,9 %. Minus­ta kokoomus on täy­delli­nen alisuo­ri­u­tu­ja. Noil­la kor­te­il­la pitäisi pystyä kolmeenkymme­nen pros­ent­ti­in, mut­ta enpä ala neu­vo­maan. Sanon kuitenkin, että ei ole nor­maalia, että vuon­na 2022 agraaripuolue on samankokoinen kuin oikeis­to­lainen yleispuolue.

Vihreät ovat luisumas­sa takaisin pien­puolueek­si, mut­ta se on pysäytettävissä.