Jungner ja urbaani liberalismi

Mikael Jungn­er pur­ki eilen pet­tymys­tään face­book-sivuil­laan  vaalitulokseensa.

”Arve­len että Helsingis­sä lib­er­aali keskustavasemmistolainen/oikeistolainen vetää oikein hyvin, pait­si jos on demari.”

Tuskin sanon mitään kovin omaperäistä, kun sanon, että minus­ta Jungn­er on väärässä puolueessa. Sosialidemokra­tia olisi voin­ut Lip­posen kau­den jäl­keen ottaa Jungner­in edus­ta­man suun­nan, mut­ta ei ottanut.

Jungn­er ei ole ain­oa joka on väärässä puolueessa. On paljon ihmisiä, jot­ka halu­aisi­vat kuu­lua urbaa­nia lib­er­al­is­mia edus­tavaan puolueeseen, mut­ta ovat hajal­laan eri puolueissa.

Myös Juhana Var­ti­ainen havait­si ole­vansa väärässä puolueessa. Pelkään pahoin, että hän joutuu tekemään saman johtopäätök­sen uud­estaan, kos­ka kokoomus ei ole se lib­er­aali urbaani puolue, jota Var­ti­ainen ajat­teli, eikä siitä sel­l­aista tule, kos­ka kon­ser­vati­ivis­es­ta puolueesta ei voi tul­la lib­er­aalia puoluet­ta ja kos­ka kokoomus on muutenkin menos­sa rajusti oikealle. 

Kos­ka urbaani lib­er­al­is­mi ei ole jär­jestäy­tynyt, koko urban­is­mi on heikoil­la. Sil­lä on vaiku­tus­ta koko Suomen men­estyk­seen. Taloudelli­nen kasvu tapah­tuu suuris­sa kaupungeis­sa, mut­ta kasvun moot­to­ri­na Helsin­ki on huo­mat­tavasti heikom­pi kuin on Oslo, Tukhol­ma tai vaik­ka Tallinna. Ruot­sis­sa esimerkik­si val­tio tukee Tukhol­man kehi­tys­tä huo­mat­tavin panos­tuksin, meil­lä val­tio­val­ta yrit­tää lähin­nä ehkäistä kaupungis­tu­mista. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005159721.html

Jos kaik­ki puolueet lakkautet­taisi­in ja ihmiset jou­tu­isi­vat jär­jestäy­tymään poli­it­tis­es­ti uud­estaan, urbaa­nia vasem­mis­tolib­er­al­is­mia edus­tavas­ta puolueesta tulisi mahtipuolue.

Tähän puolueeseen tulisi paljon helsinkiläisiä kokoomus­laisia, mut­ta ei niitä moraa­likon­ser­vati­ive­ja eikä änkyräoikeis­to­laisia. Siihen tulisi paljon helsinkiläisiä vihre­itä, itseasi­as­sa melkein kaik­ki, ja siihen tuli­si­vat viimeiset uud­is­tus­mieliset demar­it. Myös RKP:stä tulisi mukaan huo­mat­ta­va osa ja mah­tu­isi­pa joukkoon jokin Olli Rehnin kaltainen keskusta­lainenkin.  Moni urbaani lib­er­aali äänestikin Jan Vapaavuor­ta – ja sai val­tu­us­toon kaiken maail­man homo­jen vastustajia.

Tämä puolue ase­moi­tu­isi Ståhlber­gin ter­mi­nolo­gian mukaan por­var­il­liseen vasem­mis­toon. Por­var­il­liseen, kos­ka se ei ajat­telisi maail­maa ay-liik­keen silmälasien läpi, vaan ottaisi markki­na­t­alouden annet­tuna tosiasiana.

Vasem­mis­toon, kos­ka talous­poli­ti­ikas­sa tämä puolue tähtäisi sosi­aaliseen oikeu­den­mukaisu­u­teen, kuten val­taosa suo­ma­lai­sista, mut­ta pyrk­isi tähän tavoit­teeseen aivan toisel­la taval­la kuin nykypäivän demar­it. Se eroaisi oikeis­to­lai­sista lib­er­taareista siinä, että lähtöko­htana olisi markki­navirhei­den ja ulkois­vaiku­tusten kor­jaami­nen – siel­lä oikeal­la­han ajatel­laan, ettei mitään markki­navirheitä tai huomioon otet­tavia ulkois­vaiku­tuk­sia ole ja että eri­ar­voisu­us nyt vain on luon­nolli­nen asia.

Talous­te­o­reet­tista  (mikro­taloustiedet­tä) se soveltaisi aivan toisel­la otteel­la kuin mitä mikään poli­it­ti­nen puolue nyt tekee Suomessa.

En kuitenkaan pidä kovin real­is­tise­na ajatuk­se­na uuden urbaa­nia lib­er­al­is­mia edus­ta­van puolueen syn­nyt­tämistä. Näil­lä puolueil­la suun­nilleen men­nään, jot­ka meil­lä nyt on. Tietysti voisi perus­taa jonkin­laisen urbaa­nia lib­er­al­is­mia edis­tävän poikkipoli­it­tisen kansalaisjärjestön.

Eniten urbaane­ja lib­er­aale­ja on vihreis­sä, ja tämä suun­taus vahvis­tui huo­mat­tavasti kun­nal­lis­vaaleis­sa ja lev­isi voimal­la Helsin­gin ulkop­uolelle. Vihrei­den pitäisi koo­ta tätä joukkoa voimaperäisem­min, jol­loin puolueen on myös muu­tut­ta­va yhä selkeäm­min yleis­puolueek­si ja hyväksyt­tävä se, että moni tulee puolueeseen puo­lus­ta­maan urbaa­nia lib­er­al­is­mia enem­män kuin vas­tus­ta­maan ydin­voimaa tai suo­jele­maan met­sälu­on­toa. Tilaa pitäisi olla sekä Jungner­ille että Juhana Vartiaiselle.