Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (3)

Kävin tässä välis­sä Tam­pereel­la Kun­tali­iton jär­jestämässä kuu­den­nen Maail­man parhaat kaupun­git ‑kurssin lop­pusem­i­naaris­sa. En ollut osal­lis­tunut tuo­hon kurssi­in enkä eri­tyis­es­ti hei­dän Milanon matkallaan, mut­ta kuule­mani kiin­nos­ti suuresti.

Yksi Milanon koke­muk­sista oli, että kaupun­gin mah­ta­va nousu viime vuosikym­meninä perus­tui osit­tain siihen, että Ital­ian lain­säädän­töön oli suh­taudut­tu varsin luovasti.

Tämä on yksi mieli­teemoistani. Lait on Suomes­sa laa­dit­tu lähin­nä ajatellen maalaiskun­tia ja ne sopi­vat varsin huonos­ti sovel­let tavak­si kaupungeissa.

Eri­tyisen huonos­ti kaupunkien olo­suhteisi­in sopi­vat val­takun­nal­liset maankäyt­töä säätelevät lait.

Lunastusoikeus maalla ja kaupungeissa

Alku­vi­ikos­ta MTK julisti, että lunas­tus­lain käyt­tö pitäisi käytän­nössä lopet­taa niin, että kau­pat perus­tu­vat vapaae­htoisi­in kauppoihin.

Niin ei voi tehdä edes maaseudul­la, sil­lä jos joku sat­tuisi omis­ta­maan kymme­nen metrin pätkän rak­en­teil­la ole­van moot­tori­tien maapo­h­jas­ta, siitä voisi vaa­tia läh­es mil­laista hin­taa hyvän­sä. Peli­te­o­reet­tis­es­ti aja­tus lunas­tusten kiel­losta on mahdoton.

Tei­den, rautatei­den, voima­jo­hto­jen ja soti­lasaluei­den maan­lu­nas­tuk­sis­sa olen silti vähän kallel­lani MTK:n suun­taan. Lunas­tushin­nat ovat olleet liian matalia. Ne eivät ota huomioon maa-alan pirstou­tu­misen tuot­ta­maa hait­taa  eivätkä pihapi­iri­in liit­tyviä tunnearvoja.

Jos vil­jeli­jä paran­taa pel­to­jaan, pel­to­jen arvon­nousu kuu­luu hänelle. Sen sijaan olen vah­vasti sitä mieltä, että kaupunkien kasvun tuot­ta­ma maan ansioton arvon­nousu kuu­luu kaupungille, jon­ka toimet tuon arvon­nousun aiheuttavatkin.

Helsin­ki on han­kkin­ut kaukonäköis­es­ti maa­ta ennen kuin se kaavoite­taan. Tämän vuok­si Helsin­gin talous on todel­la vah­va ver­rat­tuna pahasti velka­an­tuneeseen Espooseen. Eri­tyis­es­ti 1970-luvul­la Espoon maankäyt­tö tuki lähin­nä raken­nus­li­ikkeitä, joil­la oli kul­lakin jopa edus­tus Espoon kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Tämä on todel­la raskas taak­ka Espoolle.

Kaupun­git voivat tietysti kaavoit­taa vain omis­tamilleen maille, kuten Oulu tekee, mut­ta se tekee kaupunki­rak­en­teesta varsin epäop­ti­maalisen. Sen vuok­si esimerkik­si Tam­pere kaavoit­ti Her­van­nan kauas keskus­tas­ta, vaik­ka lähempänäkin olisi maa­ta ollut.

Jos kaupun­ki lunas­taa pel­tomaa­ta, lunas­tushin­nan tulee määräy­tyä pel­tomaan arvon, ei tont­ti­maan arvon mukaises­ti. Pieni harmil­isä voidaan mak­saa, mut­ta ei kym­men­tä miljoon­aa euroa hehtaar­il­ta, mikä on maan arvo kantakaupungissa.

Kiin­teistövero on hyvä tapa verot­taa maapo­h­jan ansioton arvon­nousu kaupungille. Näin tehdään mon­es­sa maas­sa, eri­tyis­es­ti Bri­tan­ni­as­sa ja Yhdys­val­lois­sa. Kun kaupun­ki rak­en­taa pikaratikan, joka nos­taa tont­tien ja asun­to­jen arvoa, kiin­teistövero on kätevä tapa varot­taa tämä hyö­ty kaupungille, joka on ratikan rahoit­tanutkin. Näin löy­tyy rahoi­tus kaupunkia paran­taville investoin­neille, joi­ta jää muuten paljon tekemättä.

Kiin­teistövero ei Suomes­sa kuitenkaan seu­raa maan todel­lista arvoa. Kun vero tulee kun­nille, valtil­la ei ole intres­siä ajan­mukaistaa sitä.

Kiin­teistöveron on tiet­tävästi tulos­sa paran­nus. On hyvä, että siitä tulee parem­pi, mut­ta olisi parem­pi, jos siitä tulisi hyvä.